Part 5

Siitä seppo Ilmarinen Naista itki illat kaiket, Itki yöhyet enemmän, Huomeniset huokaeli, 5. Kun oli kaunis kaatununna, Kanssa Kalmahan katettu. Eipä kääntynyt käessä Waskinen wasaran warsi, Päiwän päästä ollenkana, 10. Eikä päiwän, eikä toisen. Sano seppo Ilmarinen: "En tieä poloinen poika, Miten olla, kuin eleä; Walwon yön eli makoan, 15. Äiä on työtä, tunti tuhma, Waiwoja matala mahti." Poimi kultia merestä, Hopehia lainehilla, Keräsi kekosen puita, 20. Kolmekymmentä rekeä. Puut on poltti hiililöiksi, Hiilet ahjohan ajeli. Tunki kultia tulehen, Hopehia hiiloksehen, 25. Sykysyisen uuhen werran, Werran talwisen jäniksen, Otti orjat lietsomahan, Palkkalaiset painamahan. Orjat lietso leyhytteli, 30. Palnaeli palkkalaiset, Kintahattomin kätösin, Hatuttoman hartioisen Talwisella taiwahalla. Itse seppo Ilmarinen 35. Naista kullaista kyhäsi, Hopiaista huolitteli. Ei orjat hywästi lietso, Eikä paina palkkalaiset. Itse löihen lietsomahan, 40. Lietso kerran löyhäytti, Lietso toisen löyhäytti; Niin kerralla kolmannella Katso ahjonsa alusta, Lietsimensä liepehiä. 45. Miekka tungeksen tulesta, Terä kulta kuumoksesta; On miekka hywän näkönen, Waan miekka pahan tapanen, Joka päiwä miehen tappo, 50. Parahana kaksi miestä. Sen orjat hywin hywästy, Muu miero pahoin pahastu. Itse seppo Ilmarinen Tunki miekkansa tulehen, 55. Terän kulta kuumoksehen, Liitti kultia lisäksi; Kultia kypärin täyen, Hopehia huowan täyen. Otti orjat lietsomahan, 60. Palkkalaiset painamahan. Orjat lietso löyhytteli, Painaeli palkkalaiset, Kintahattomin kätösin, Hatuttoman hartioisen, 65. Talwisella taiwahalla. Itse seppo Ilmarinen Tako kullaista kuwoa, Hopiaista morsianta. Ei orjat hywästi lietso, 70. Eikä paina palkkalaiset. Itse löihen lietsomahan, Lietso kerran löyhäytti, Lietso toisen löyhäytti; Niin kerralla kolmannella 75. Katso alle ahjoksensa, Lietsimensä liepehelle. Ori tungeksen tulesta, Harja kulta kuumoksesta; On oro hywän näkönen, 80. Waan syän pahan tapanen, Joka päiwä tamman tappo, Parahana kaksi tappo. Sen orjat hywin hywästy, Muu miero pahoin pahastu. 85. Se on seppo Ilmarinen Jo oron tulehan tunki, Harjan kulta kuumoksehen, Liitti kultia lisäksi; Kultia kypärin täyen, 90. Hopehia huowan täyen. Otti orjat lietsomahan, Palkkalaiset painamahan. Orjat lietso löyhytteli, Painaeli palkkalaiset, 95. Kintahattomin kätösin, Hatuttoman hartioisen, Talwisella taiwahalla. Itse seppo Ilmarinen Tako kullaista kuwoa, 100. Hopiaista morsianta. Orjat lietso löyhytteli, Päiwät lietso, yöt lepäsi; Ei saa kullaista kuwoa, Hopiaista morsianta. 105. Siitä seppo Ilmarinen Itse löihen lietsomahan, Lietso päiwät päättämättä, Lietso yöt lepäämättä. Päiwän lietso, lietso toisen; 110. Niin päiwänä kolmantena Katso ahjonsa alusta, Lietsimensä liepehiä. Neiti tungeksen tulesta, Kassa kulta kuumoksesta. 115. Sen seppo hywin hywästy, Muu miero pahoin pahastu. Katselewi, kääntelewi; Ei ollut suuta, eikä muuta, Eikä naisen tarpehia. 120. Tako suut, takowi silmät, Muutki tarpehet mokomat, Ei saanut sanalliseksi. On neiti hywän näkönen, Ei tieä tapoja neien; 125. Se on seppo Ilmarinen Pani yöksi wierehensä, Kylmän kulta kuumottawi, Wilun huohtawi hopia. Sano seppo Ilmarinen: 130. "Kellen kulta kelpoawi? Neiti wanhan Wäinämöisen Ikuseksi puolisoksi." Sillon wanha Wäinämöinen, Heti öissä ensimmäisnä, 135. Jo tuolla lepäelewi Pätöwillä pääaloilla, Perinnöillä pehmeillä, Nuoren neitosen keralla, Ku oli kullasta kuwailtu, 140. Hopiasta siunaeltu. Siinä wanha Wäinämöinen Waroaksen waippahansa, Turwoaksen turkkihinsa. Pani päälle peittehiä, 145. Kahet kolmet karhun taljat, Wiiet kuuet willawaipat. Se oli kylki kyllä lämmin, Ku oli wasten waippoansa, Wasten waatetriepujansa; 150. Ku oli nuorta neittä wasten, Se oli kylki kylmämässä, Oli hyyksi hyytymässä, Meren jääksi jäätymässä, Kiweksi kowoamassa. 155. Sillon wanha Wäinämöinen, Yön yhen lewättyänsä Neien kultasen keralla, Hopiaisen morsiamen, Sanowi sanalla tuolla, 160. Lausu tuolla lausehella: "Ellös sie nykynen nuori, Elkööte lapsen lapsi! Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan walkiana, 165. Naista kullasta kuwailko, Hopiasta huolitelko; Kylmän kulta kuumottawi, Wilun huohtawi hopia. Se oli kylki kyllä lämmin, 170. Ku oli wanhan waipan alla; Se oli jääksi jähtymässä, Ku oli nuorta neittä wasten." Itse seppo Ilmarinen Alla päin, pahoilla mielin, 175. Kaiken kallella kypärin, Läksi poies Pohjolahan, Tytön toisen toiwiossa, Neien innossa ihanan. Tuli Pohjolan tupahan, 180. Sanan wirkko, noin nimesi: "Anna akka tyttöäsi, Mulle mointa morsianta, Tyttöäsi nuorempata, Lastasi wakawimpata." 185. Louhi Pohjolan emäntä Sanan wirkko, noin nimesi: "Ei oo tyttö tuuwitettu, Kanawarsi kaswatettu Sinun rehwanan rekehen, 190. Wierehen weren imiän, Luun syöjän, lihan purian, Weren uuelta wetäjän, Ennen annan tyttäreni, Työnnän surman suupalaksi, 195. Suuhun juoksewan sutosen, Karhun kiljuwan kitahan." Ei sieltä tytärtä saanut, Eikä nuorta morsianta. Murti suuta, wäänti päätä, 210. Murti mustoa hawenta, Läksi poies Pohjolasta, Matkasi omille maille. Waka wanha Wäinämöinen Tiellä wastahan tulewi, 205. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Weli seppo Ilmarinen, Lankoni emoni lapsi! Kun olet pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin, 210. Pohjolasta tullessasi! Miten Pohjola eläwi?" Sano seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan eleä, Kun on sampo jauhamassa, 215. Kirjokansi kellumassa; Päiwän jauho syötäwiä, Päiwän toisen myötäwiä, Kolmannen kotipitoja. Jotta sanon, kun sanonki, 220. Mi on Pohjolan eleä, Kun on sampo Pohjolassa. Siin' on kyntö, siinä kylwö, Siinä kaswo kaikenlainen, Siinäpä ikuinen onni."

Yheskolmatta Runo.

Wäinämöinen kehottaa Ilmarista kerallansa sampoa Pohjolasta noutamaan. Penkoo Ilmarinen sammon paremmin Pohjolassa warjeltawan, kun että olisi nouettawana. Myöntyy kuitenki lähtemään. Miekan esinnä Wäinämoiselle taottua jo onki walmis matkalle. Kulkisi mielestänsä maisin Ilmarinen, Wäinämöinen wenehellä. Kulusta tuumatessa kuullaan wene itkemässä. Kysyttelee Wäinämöinen, mitä oli itkewä? Lahowansa wastaawi yhä teloilla makaawa. Saapi wesille Wäinämöinen weneen ja wäkeä weneesen. Soutaan moniahan niemen nenätse ja äkätään Lemminkäiseltä. Huutoa mäikähyttää maalta Lemminkäinen ja anoo yhteen matkaan päästä. Niin otetaan mies weneesen.

Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Läkkööme Pohjolahan 5. Hywän sammon saahantahan, Kirjokannen katsantahan." Sano seppo Ilmarinen: "Ei ole sampo saatawana, Kirjokansi tuotawana 10. Pimiästä Pohjolasta. Siellä on sampo saatettuna, Kirjokansi kannettuna Pohjolan kiwimäkehen, Waaran waskisen sisähän, 15. Yheksän lukun ta'aksi. Sihen juuret juuruteltu Yheksän sylen sywähän, Juuri juurttu maaemähän, Toinen wesiwiertehesen, 20. Kolmansi kotimäkehen." Sano wanha Wäinämöinen: "Läkkös sammon saahantahan, Kirjokannen tuoantahan Pohjolan kiwimäestä, 25. Waaran waskisen sisästä, Yheksän lukun takoa. Tao mulle uusi miekka, Tee miekka tuliteränen, Jolla hurttia hutelen, 30. Pohjan kansan karkottelen, Saahessa otolle sammon, Tuonne kylmähän kylähän, Pimiähän Pohjolahan, Summahan Sariolahan." 35. Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iänikuinen, Tunki rautoja tulehen, Teräksiä hiiloksehen. Otti orjat lietsomahan, 40. Palkkalaiset painamahan; Orjat lietso löyhytteli, Hywin paino palkkalaiset, Rauta wellinä wenähti, Kuonana teräs kohasi. 45. Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iänikuinen, Katso alle ahjoksensa, Lietsimensä liepehelle, Miekka tungeksen tulesta, 50. Terä warsin walkiasta. Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iänikuinen, Päätä kullasta kuwasi, Hopiasta huolitteli. 55. Kulta taipu taikinana, Ween waahtena hopia, Ahjolla alasimilla, Wasarilla walkkamilla. Jo on miekka walmihina. 60. Itse wanha Wäinämöinen Sai miekan tuliteräsen Kätehensä oikiahan; Sanan wirkkWäinävoineno, noin nimesi: "Onko miekka miestä myöten, 65. Kalpa kantajan mukahan?" Olipa miekka miestä myöten, Kalpa kantajan mukahan, Jonka kuu kärestä paisto, Päiwä wästistä wälötti, 70. Heponen terällä hirnu, Kasi nauku naulan tiessä, Pentu putkessa makasi. Siitä seppo Ilmarinen Hyötteleksen, wyötteleksen, 75. Rautapaitohin paneksen, Teräswöihin telkitäksen. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Mies on lustuissa lujempi, Rautapaiassa parempi, 80. Teräswöissä tenhosampi." Lähteä luku tulewi, Liitto käyä kerkiäwi; Yks on wanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, 85. Läksiwät hewon hakuhun, Suwikunnan kuuntelohon, Suwikunnan suitset wyöllä, Warjan waljahat olalla. Käywät tietä astelewat 90. Ympäri salon sinisen, Kuulit purren itkemänsä, Wenehen walittawansa. Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: 95. "Siell' on pursi itkemässä, Wenonen walittamassa; Joko mennemmä meriä, Wenehellä wettä myöten, Waiko maisin matkoamma, 100. Ratsastamma rantamaisin?" Sano seppo Ilmarinen: "Wakawampi maisin matka; Surma menköhön merelle, Siellä tuuli turjuttaisi, 105. Siellä wiskaisi wihuri, Saisi sormet soutimeksi, Kämmenet käsimeloiksi." Sano wanha Wäinämöinen: "Wakawampi maisin matka, 110. Wakawampi, waikiampi, Wielä muuten mutkasempi. Lysti on wenon wesillä, Purren juosta jolkutella, Weet wäliät wälkytellä, 115. Selät selwät seurustella; Tuuli purtta tuuwittawi, Länsituuli läikottäwi, Etelä eille wiepi." Heitti maahan marhaminnan, 120. Suwikunnan suitset suolle, Warsan waljahat aholle, Läksi luoksi puisen purren, Luoksi itkewän wenehen. Kysytteli, lausutteli: 125. "Mitä itket puinen pursi, Wene hankawa walitat? Itketkö sä puisuuttasi, Hankauttasi haluat?" Pursi puinen wastoawi, 130. Wene hankawa sanowi: "Wesill' on wenosen mieli Terwasiltaki teloilta, Mieli neion mieholahan Korkiastaki koista. 135. Enkä itke puisuuttani, Hankauttani halua; Sitä itken puinen pursi, Wene mäntynen walitan; Sanottihin tehtäessä 140. Saatawan sotiwenettä, Sotipurtta puuhattawan, Tuowan täyteni eloa, Alukseni aartehia. En sotahan saanukkana, 145. Enkä wietynä wesille. Muut purret, pahimmat purret, Päästähän sotia käywät, Tappeloita tallustawat; Enemmän eloa saawat, 150. Kun kuningas kuunna wuonna, Seppä seitsennä kesänä. Minä westämä wenonen, Walmistama Wäinämöisen, Aina lahon lastuillani, 155. Wenyn westämöisilläni. Pahimmatki maan matoset Alla kaarteni asuwat, Linnut ilman ilkeimmät Pesän päälläni pitäwät; 160. Oisi kahta kaunihimpi, Kahta kolmia parempi, Olla mäntynä mäellä, Petäjänä kankahalla, Oksilla orawan juosta, 165. Hawulinnun haihatella." Sano wanha Wäinämöinen: "Lienet wene Wäinämöisen, Niin mennet teloilta näiltä, Ilman kourin koskematta, 170. Käsiwarsin waalimatta." Pursi taiten wastoawi, Wene hankawa sanowi: "Eipä mun sukuni muukan, Eikä weljeni wenoset 175. Mennä kourin koskematta, Käsiwarsin waalimatta." Sano wanha Wäinämöinen: "Jos ma sun wesille työnnän, Joko juokset soutamatta, 180. Airoilla awittamatta, Huoparilla huopimatta, Puhumatta purjehesen?" Pursi taiten wastoawi, Wene hankawa sanowi: 185. "Eipä mun sukuni muukan, Eikä toinen joukkioni Juokse sormin soutamatta, Airoilla awittamatta, Huoparilla huopimatta, 190. Puhumatta purjehesen." Sano wanha Wäinämöinen: "Joko juokset soutamalla, Airoilla awittamalla, Huoparilla huopimalla, 195. Puhumalla purjehesen." Pursi taiten wastoawi, Wene hankawa sanowi: "Jopa mun sukuni muukin, Kaikki weljeni wenoset, 200. Juoksi sormin soutamalla, Airoilla awittamalla, Huoparilla huopimalla, Puhumalla purjehesen." Waka wanha Wäinämöinen 205. Työntäwi wenon wesille, Laulo purren lainehille; Laulo laian neitosia, Tinapäitä neitosia, Tinapäitä, waskiwöitä, 210. Sormuskäsiä somia; Laian toisen sulhosia, Sukapäitä sulhosia, Sukapäitä, piipiwoja, Kannusjalkoja jaloja. 215. Wielä laulo Wäinämöinen Teljot täytehen wäkeä, Teljot wanhoa wäkeä, Iän kaiken istunutta, Kuss' oli wähän sioa, 220. Nuorukaisilta esinnä. Itse istuwi perähän, Laatiuwi laskemahan, Kokan koiwusen kuwulle, Melan koukkupään nojalle. 225. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Juokse pursi puittomia, Wene wäljiä wesiä, Kule kuplina wesillä, 230. Lumpehina lainehilla." Pani wanhat soutamahan, Wanhat souti, pää wapisi, Ei ilo ilolle käynyt, Eikä soutu souannalle. 235. Pani nouret soutamahan, Werewät wetelemähän, Nuoret souti, sormet notku, Ei ilo ilolle tullut, Eikä soutu souannalle. 240. Siitä seppo Ilmarinen Itse istu soutamahan, Asettautu airoisille; Jo tuli ilo ilolle, Pääsi soutu souannalle. 245. Souti seppo Ilmarinen, Souti sormilla kowilla, Pyörähteli puinen pursi, Wene honkanen wapisi, Teljot rytky, airot notku, 250. Airon pyyryt pyinä winku, Terät tetrinä kukerti, Nokka jolu joutsenena, Perä kraakku kaarnehena, Hangat hanhina hatsahti. 255. Itse wanha Wäinämöinen Laskea karehtelewi, Nenätse utusen niemen, Päitse saaren terhenisen. Ahti saarella asuwi, 260. Kauko niemen kainalossa; Kataluutta Kauko itki, Weitikkä osan wähyyttä, Ahti aitan pieneyttä. Loi silmänsä luotehelle, 265. Käänsi päätä päiwän alle; Kaunis kaukoa näkewi, Werewä wesien poikki, Pitkä pilwien takoa. Näki pilwen pienemmäisen, 270. Pilwessä wesipisaran, Pisarassa pienen lammin, Lammissa wenowähäsen, Wenossa wähän wäkeä; Mies puhas perässä purren, 275. Uros toinen airoksissa. Sano lieto Lemminkäinen: "En mä tunne tuota purtta, Keksi kelwoista wenettä, Souten Suomesta tulewi, 280. Airoin iskein iästä, Melan luoen luotehesen." Jo huhuta huiahutti, Huutawi nenästä niemen, Mäikäsi mäen takoa: 285. "Kenen on wene wesillä, Kenen laiwa lainehilla?" Miehet purresta puhuwat, Waimot wastaten sanowat: "Mi olet mies mäen takanen, 290. Uros korwen ulkomainen? Kun et tunne luojan purtta, Keksi Wäinölän wenettä, Et tunne perän pitäätä, Airollista arwaele." 295. Sano lieto Lemminkäinen: "Jo tunnen perän pitäjän, Jo älyän airollisen: Waka wanha Wäinämöinen Itse on perän piossa, 300. Ilmarinen airollisna. Minnekkä menettä miehet, Kunne urohot kuletta?" Sano wanha Wäinämöinen: "Kohti pohjaista kulemma, 305. Kohti kuohuja kowia, Lakkipäitä lainehia, Sampoa tapoamahan, Kirjokantta katsomahan Pohjolan kiwimäestä, 310. Waaran waskisen sisästä." Sano lieto Lemminkäinen: "Oi sie wanha Wäinämöinen. Ota mieki matkohisi, Olen mieki miessä siellä, 315. Urohona kolmantena, Kun saat sammon nostantahan, Kirjokannen kannantahan Pohjolan kiwimäestä, Waaran waskisen sisästä." 320. Waka wanha Wäinämöinen Otti miehen matkohinsa, Werewän wenosehensa. Se on lieto Lemminkäinen Jo tulla tuhuttelewi, 325. Käyä luikerrettelewi, Tuopi laian tullessansa, Wenehesen Wäinämöisen. Sano wanha Wäinämöinen. "Oisi puuta purressani, 330. Laitoa wenosessani, Parahiksi painoaki; Miksi sie kannat metsästä Puuta purtehen lisäksi?" Sano lieto Lemminkäinen. 335. "Ei wara wenettä kaaha, Tuki suowoa tuhoa; Useinpa merellä Pohjan Tuuli laitoa kysywi, Wastatuuli warpehia." 340. Sano wanha Wäinämöinen: "Sen tähen sepon wenosen Laiat rautohin rakettu, Jott' ei tuulen tuiki wieä, Tahi ottoa ahawan."

Kaheskolmatta Runo.

Wäinämöinen laskee niemestä eslle, tulee koskelle, wenet puuttuu hauin hartioille. Wetää hauin miekallansa wenehesen, pahkoo sen halki ja alkaa kanteletta luista laatia. Walmiiksi saatua kutsuu lässä olewaiset matkalaisensa soittamaan. Kun iloa ei syntynyt heiän soitosta, niin käyttää ulompanaki kanteleen. Ei ollut soittajata ulompanakan. Siitä ukko Wäinämöinen itse alko soittaa. Wastako ilo nousi. Ei ollut eläwätä metsässä, ei lintua ilmassa, ei kaloa weessä, jok' ei rientänyt kuulemaan. Itse haltiatkin weessä, ilmassa ja metsässä kuunteliwat ilomielin kantelen soittoa. Wiimmen puhkesiwat kaikki lässä olewat itkuun ja itse Wäinämöinenki itki, jotta suuret wesipisarat wieriwät silmistä maahan. Maalta merehen juosseet kaswoiwat siellä kyynelet kauniiksi simpsukoiksi.