Part 4

Kullerwo Kalewan poika, Kun esinnä emästä synty, Heti kohta kolmiöissä Katkasi kapalowyönsä, 5. Pääsi päälle peittehensä. Nähtihin hywä tulewan, Keksitti kelpoawan; Wietihin Wenäehelle, Karjalahan kaupittihin, 10. Ilmariselle sepolle. Minpä seppo tuosta anto? Äiän seppo tuosta anto; Kaksi kattilarania, Kolme pa'an kuolioa, 15. Wiisi wiikate kulua, Kuusi kuokan ruopioa. Se kaunis Kalewan poika Heti tuonne tultuansa, Jo päiwänä ensimmäisnä, 20. Kysy työtä iltasella; Isännältä iltaseksi, Emännältä aamuseksi: "Kull' on työlle uusi orja, Raaolle rahan alanen?" 25. Pantu on lapsen katsantohan, Sormipienen souantahan. Katso lasta, kaiwo silmät, Syötti lasta, söi itsekki, Lapsen tauilla tapatti, 30. Kätkyen tulella poltti. Jo päiwänä toisentena Kysy työtä iltasella, Isännältä iltaseksi, Emännältä aamuseksi: 35. "Kull' on työlle uusi orja, Raaolle rahan alanen?" Pantu on kasken kaahantahan, Solkikoiwun sorrantahan. Sorti puuta kaksi kolme, 40. Kawahutti kannon päähän, Niin huhuta huiahutti, Wihellytti, wierehytti: "Sini kaski kaatuohon, Koiwu solki sortuohon, 45. Kuni ääni kuuluohon, Kuni wierrehe wihellys. Elköhön wesa wenyö, Kanto kaswao ikänä, Kaskessa Kalewan pojan, 50. Solen kullan sorrannassa. Hywän ottaoon orahan, Elköhön tereä tehkö." Jo päiwänä kolmantena Kysy työtä iltasella, 55. Isännältä iltaseksi, Emännältä aamuseksi: "Kulle työlle uusi orja, Raaolle rahan alanen?" Pantu on aian panentahan. 60. Jopa aitoa panewi, Kohastansa kokkahongat Aiaksiks' asettelewi, Kokonansa korpikuuset Seipähiksi pistelewi, 65. Witsasteli maan maoilla, Wyötti kyillä käärmehillä, Sisiliskoilla siteli, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ku ei lintuna kohonne, 70. Kahen siiwen siuotelle, Elköhön ylitse saako Aiasta Kalewan pojan." Jo päiwänä neljäntenä Kysy työtä iltasella, 75. Isännältä iltaseksi, Emännältä aamuseksi: "Työ orjan nimettäöhön, Nimi työlle pantaohon." Pantu on nuotan souantahan. 80. Se kaunis Kalewan poika Jo on nuotan souannassa, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Souanko wäen mukahan, Wai souan asun mukahan?" 85. Perimies Petosen poika Se on warsin wastaeli, Sanan wirkko, noin nimesi: "Jos souat wäen mukahan, Weät miehuen nojassa, 90. Wäh' on orjalla wäkeä." Se kaunis Kalewan poika Jo souti wäen mukahan, Weti miehuen nojassa; Wenon haapasen hajotti, 95. Katajaiset kaaret katko, Katajahan kaiken kaato. Jo päiwänä wiientenä Kysy työtä iltasella, Isännältä iltaseksi, 100. Emännältä aamuseksi: "Työ orjan nimettäöhön, Nimi työlle pantaohon." Pantu on nuotan tarwontahan; Jo on nuotan tarwonnassa. 105. Sanan wirkko, noin nimesi: "Tarwonko wäen mukahan, Panen miehuen nojassa, Wai tarwon asun mukahan?" Wetäjä Wenarin poika 110. Se on warsin wastaeli, Sanan wirkko, noin nimesi: "Jos tarwot wäen mukahan Panet miehuen nojassa, Wäh' on orjalla wäkeä." 115. Se kaunis Kalewan poika Kopeasi mäeltä männyn, Kiwen kirstoksi rakenti, Paaen paino tarpomeksi, Hongan warreksi hotasi. 120. Tarpowi wäen mukahan, Pani miehuen nojassa, Tarpo nuotan tappuroiksi, Ween welliksi seotti, Kalat liimaksi litsotti. 125. Niin päiwänä kuuentena Kysy työtä iltasella, Isännältä iltaseksi, Emännältä aamuseksi: "Työ orjan nimettäöhön, 130. Nimi työlle pantaohon." Pantu on karjan paimenehen, Saatu lehmien ajohon. Mit' on orjalle osaksi, Ewähäksi paimenelle? 135. Seppo Ilmarin emäntä Leiwän leipowi lewiän, Alle kaurasen asetti, Päälle wehnäsen wenytti, Kiwen kuorien keselle. 140. Pani orjalle osaksi, Ewähäksi paimenelle, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ellös tätä ennen syökö, Karjan mentyä metsälle." 145. Siitä Ilmarin emäntä Laski karjan laitumelle, Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Työnnän lehmäni leholle, 150. Hajasarwet haawikolle; Suwetar waliwo waimo, Etelätär luonnon eukko! Käy sä karja katsomassa, Wiitsimäss' emännän wilja. 155. Kun katsoit katoksen alla, Niin katso katottomassa, Kuni hoijit huonehessa, Nini hoia hongikossa, Jotta karja kaunistuisi, 160. Eistyisi emännän wilja, Ennen käymistä emännän, Katsomista karjan piian, Emännän epäpätösen, Ylen kainun karjan piian. 165. Suwetar waliwo waimo, Etelätär luonnon eukko! Syöttele metisin syömin, Juottele metisin juomin; Syötä kullaista kuloa, 170. Hopiaista heinän päätä, Nurmelta mesinukalta, Metiseltä mättähältä. Ota torwi tuolta maalta, Tuolta tuomikkopurolta, 175. Puhu tuohon torwehesi, Kumahuta kuuluhusi. Puhu kummut kukkahaksi, Ahowieret armahaksi, Suowirret sulaksi meeksi, 180. Hetewieret wierteheksi. Tuoppa tänne tuorehesi, Kulettele kultiasi, Koskilta kohisewilta, Kanarwan kukattarilta, 185. Heinän helpehettäriltä, Taiwahan nawattarilta. Kaiwo kultanen kuwoa Kahen puolin karjan maita, Josta karja wettä joisi, 190. Simoa siretteleisi, Utarihin uhkuwihin, Nisihin pakottawihin. Paa nisät pakottamahan, Utarehet uhkumahan, 195. Puhumahan maitoputket, Maitohurstit huokomahan. Paljo on niitä ja pahoja, Kut maion Manalle wiewät, Lehmän tuoman Tuonelahan; 200. Wäh' on niitä ja hywiä, Kut maion Manalta saawat, Lehmän tuoman Tuonelasta. En minä kysy kylästä, Taho toisesta talosta, 205. Saan minä Manalta maion, Lehmän tuoman Tuonelasta. Suwetar waliwo waimo. Etelätär luonnon eukko. Heruttele Hermikkiä, 210. Tuorustele Tuorikkia, Herasesta hettehestä, Metiseltä mättähältä; Tuoa maitoset maruet, Tuoa uhkuwat utaret, 215. Turpehista tuorehista, Marehista maemmista, Tänä suurena suwena, Luojan hellennä kesänä. Mielikki metsän emäntä, 220. Tellerwo Tapion neiti! Utu paita helma hieno, Hiwus kultanen korra; Sie olet karjan kaitselia, Wiitsiä emännän wiljan, 225. Mielosassa metsolassa, Tarkassa Tapiolassa. Kaitse kaunosin kätösin, Somin sormin suoritellos, Tuowos illalla kotihin, 230. Nisillä pakottawilla, Tuntuwilla tummelilla, Utarilla uhkuwilla, Emännälle etsiwälle, Muorille murehtiwalle. 235. Kuippana metsän kuningas, Metsän hippa halliparta! Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjan ruoska, Takoa Tapiowaaran, 240. Linnawaaran liepehiltä, Aja karja kartanolle, Saunan lämmitä panolle; Kotihin kotonen karja, Metsän karja metsolahan. 245. Ohtonen metsän omena, Metsän käyjä källeröinen. Tehkäme sulat sowinnot, Kesärauhat ratkoome, Iäksemme, ilmaksemme, 250. Polweksemme, päiwiksemme Emmä kiellä kiertämästä, Karjaani katsomasta, Enkä käymästä epeä. Kiellän kielin koskemasta, 255. Hammasten hajottamasta, Lihan keski liikkumasta. Weliseni, weitoseni, Mesikämmen kaunoseni! Elä sorra sontareittä, 260. Kaaha maion kantajaa. Kun sa kuulet karjan kellon, Helkkäwän heliän kellon, Ruosterauan raikkauwan; Toki korpehen kokeos, 265. Saaos sammalhuonehesen. Käyös kaiten karjan maita, Piilten piimäkankahia, Kierten kellojen remua. Karjan käyessä mäkeä, 270. Astu sie mäen alatse; Karjan käyessä alatse, Mene sie mäkeä myöten; Kule siikana siwutse, Wetelete ween kalana, 275. Jott' ei karja koipahtuisi, Wikoisi emännän wilja, Pieni wilja pillastuisi. Anna suot sopusin olla, Salot kaikki kaunihina; 280. Anna käyä käyräsarwen, Sontareien sorkutella, Käyä soita, käyä maita, Käyä korwen kankahia, Ettet koske konnanana, 285. Liikuta lipeänänä. Jos sulle halu tulisi, Hampahat haluttelisi; Hakkoa lahoa puuta, Murra muurahaiskekoa. 290. Metsolan metinen amme Hapata hihittelewi Kultasella kunnahalla, Hopeaisella mäellä, Alla kuusen kukkalatwan, 295. Alla pehkowan petäjän. Siin' on syöä syölähänki, Juoa miehen juolahanki, Eikä syöen syömät puutu, Juoen juomiset wähene. 300. Niin teemmä iki sowinnot, Iki rauhat ratkoamme; Yhet maat, eri ewähät, Sowun kullaki sioa. Waan jos tahtonet tapella, 305. Soisitse soan eleä, Niin tapellos talwikauet, Lumiajat luskaellos. Kesän tullen, suon sulaten, Lätäköien lämmitessä, 310. Ellös tullo näille maille, Näille karjan kantamille. Omp' on maata muuallaki, Tarhoa taempanaki, Juosta miehen joutilahan. 315. Kun ma ohtona olisin, Mesikämmennä käwisin, Emmä noista noin olisi Aina akkojen jaloissa; Käpy on kangas käyäksesi, 320. Sormin sorkutellaksesi. Ota juoni juostaksesi, Polku poimetellaksesi, Tuonne Manalan metsälle, Tahi Kalman kankahalle, 325. Siell' on Kirjos, siellä Karjos, Rautasissa rahkehissa, Kymmenissä kytkyissä. Siellä laihatki lihowat, Lihawaksi luutki saawat. 330. Kiwiksi minun omani, Kannon päiksi kaunihini, Kuusiaisen kulkiessa, Matkatessa Mausiaisen! Josp' on tullet näille maille, 335. Sattunet saloille näille, Tääll' ompi osawat waimot, Emännät alinomaset, Jotka tiesi turmelewi, Matkasi pahoin panewi, 340. Ettet koske konnanana, Rupia rumanakana, Ylitse tahon jumalan, Päitse auwon autuahan. Lepy nyt lehto, kostu korpi, 345. Lempiä salo sininen, Anna rauha raawahille, Sontareisille sowinto, Tänä suurena suwena, Herran hellennä kesänä. 350. Kuippana metsän kuningas, Hongatar salon emäntä! Korjaele koiriasi, Raiwaele rakkiasi; Kätke koirasi kolohon, 355. Rakkisi rapaja kiinni, Kultasihin kytkyihin, Hihnohin hopeisihin. Kätke kynnet karwohinsa, Hampahat ikenihinsä, 360. Syökse kultanen korento Läpi luisten leukaluien, Ettei liiku luiset leuat, Eikä hampahat hajoa. Pane panta pihlajainen 365. Ympäri nenän nykerän, Kun ei pihlaja pitäne, Niin sä waskesta walaos; Jos ei waski wahwa liene, Sitte rauasta rakenna; 370. Waan jos rauan ratkasseho, Wielä mennehe wioille, Suuhunsa tulinen tulppa, Lemmon lukko leuoillensa, Ettei leukaluut lewiä, 375. Eikä hampahat hajoa." Sillä Ilmarin emäntä Laski karjan laitumelle, Hajasarwet haawikolle, Pani paimenen perähän. 380. Kullerwo Kalewan poika Ajo lehmät suota myöten, Itse kangasta kaputti, Istu mäelle mättähälle, Pääty päiwän rintehesen. 385. Siinä laulo, noin saneli: "Kule päiwä kuusikolle, Wiere wehnäwiiakolle, Karkoa katajikolle, Päästä paimenta kotia." 390. Jo emäntä koista huuhu, Sanan wirkki, noin nimesi: "Aik' on syöä uuen orjan, Rawita rahan alasen." Se kaunis Kalewan poika 395. Otti leipänsä powesta, Weitsen wyöltänsä wetäwi Leipä leikkaellaksensa. Weti weitsensä kiwehen, Karahutti kalliohon; 400. Murti suuta, murti päätä, Murti mustoa hawenta, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Millä maksan naisen naurun, Naisen naurun, piian pilkan, 405. Emmännän pahan piännän? Millä jaksan, sillä maksan: Lehmät metsähän lewitän, Ajan suolle sontareiet, Maion antajat aholle, 410. Työnnän kontiot kotihin, Suet kytken kartanolle." Kulki päiwä kuusikolle, Wieri wehnäwiiakolle, Karkasi katajikolle; 415. Lehmät metsähän lewitti, Ajo suolle sontareiet, Maion antajat aholle, Työnti kontiot kotihin, Kirjokarjan kartanolle. 420. Niin hän neuo karhujansa, Susiansa suin puheli: "Repäse emännän reisi, Pure puoli pohkiota." Teki luikun lehmän luista, 425. Härän sarwesta helinän, Soiton sorkasta wasikan. Tuolla soitteli somasti, Kalahutti kaunihisti, Kolmasti kotimäellä, 430. Kuuesti kujan perällä. Sano Ilmarin emäntä: "Ole kiitetty Jumala! Torwi soipi, karja saapi, Mist' on orja sarwen saanut, 435. Rautio tasasen torwen? Puhki korwani puhuwi, Läpi pääni läylentäwi." Se kaunis Kalewan poika Itse tuon sanoiksi wirkki: 440. "Suolt' on orja sarwen saanut, Torwen tuonut tuomikolta; Mää emäntä lypsämähän, Raawahat rawitsemahan." Siitä Ilmarin emäntä 445. Käski muorin lypsämähän: "Käyppä muori lypsämähän, Raawahat rawitsemahan." Muori tuon sanoiksi wirkki: "Ainapa hywä emäntä 450. Itse ennen lehmät lypsi, Itse raawahat rakenti." Siitä Ilmarin emäntä Käwi lehmät lypsämähän, Raawahat rawitsemahan: 455. "Woipa lehmäni suloset, Kaikk' on ilmeisen iholla, Karwalla metsän kapehen, Metsän uuhen untuwalla, Utarilla uhkuwilla, 460. Nisillä pakottawilla." Lyhmistihen lypsämähän, Kallistihen katsomahan; Tarttu karhu kantapäähän, Susi suin rewittelewi, 465. Repäsi emännen reien, Katko kaikki kantasuonet. Kullerwo Kalewan poika Sillä kosti piian pilkan, Piian pilkan, naisen naurun, 470. Pahan waimon palkan makso; Pisti pillit säkkihinsä, Läksi soitellen sotahan, Kullotellen maitotielle. Siitä Ilmarin emäntä 475. Ukkoa rukoelewi: "Oi Ukko yli jumala! Tapa sie Kalewan poika Rakehilla rautasilla, Niekloilla teräsnenillä, 480. Suurilla sotakeoilla, Wainoteillä waikehilla." Tuo kaunis Kalewan poika Itse pääty kuulemahan, Ukkoa rukoelewi: 485. "Oi Ukko yli jumala! Tapa Ilmarin emäntä Rakehilla rautasilla, Niekloilla teräsnenillä, Kapehilla kartanoilla, 490. Oman pirttinsä pihalla." Läksi soitellen sotahan; Soitti soilla mennessänsä, Patakoitteli palolla, Kullerwoitti kankahalla. 495. Suo järähti, maa tärähti, Kangas wastahan kalahti. Sana saatihin jälestä: "Maammosi kotona kuoli; Käyppäs tuota katsomahan, 500. Kuten kuollut hauatahan." Se kaunis Kalewan poikaa Hänpä warsin wastaeli: "Josp' on kuoli maammoseni, Ompi han kotona tamma, 505. Millä maahan wietäöhö, Hautahan hakattaoho." Soitti suolla käyessänsä, Kalahutti kankahalla; Saatihin sana jälestä: 510. "Kuoli taattosi kotona: Käyppä tuota katsomahan, Miten maahan wietänehe." Se kaunis Kalewan poika Hänpä warsin wastaeli: 515. "Josp' on kuoli taattoseni, Ompi han kotona ruunaa, Millä maahan wietäöhö, Hautahan hakattaoho." Soitti suolla mennessänsä, 520. Kankahalla käyessänsä; Saatihin sana jälestä: "Kuoli naisesi kotona; Käyppä tuota katsomahan, Miten maahan pantanehe." 525. Se kaunis Kalewan poika Hänpä tuon sanoiksi wirkki: "Jos kuoli kotona nainen, On orit kotona ollut, Millä maahan wietäöhö, 530. Kalmahan kulettaoho." Meni soitellen sotahan, Kullotellen wainoloihin, Patakoitellen palolla, Kullerwoiten kankahalla.

Kaksikymmenes Runo.

Ilmarinen aikansa kuollutta naista surrut wiimmen alottaa toista kullasta ja hopeasta takoa. Työ ei tahtonut warsin menestyä, sillä neien siasta tuli esinnä miekka ja toisen kerran orit tulesta. Wasta kolmannella yrittämällä sai neien, senki suuta, silmiä ja muita tarpeita wajalla. Ne jälestä päin tehtyä, pani yöksi wierehensä, waan tunsi pian kelpaamattomaksi. Niin työnsi sen Wäinämoiselle, joka yön wieressä lewättyä wilustuneena aamulla warottaa kenenkänä kullaista eli hopiaista naista huolittelemasta. Waan Ilmarinen itse läksi nuorempata Pohjolan tytärtä, jota kuitenkana ei saanut. Mielipahoissa kotiin saaneelta kysyy Wäinämöinen Pohjolan elämästä. Hywin ja huoletonna eläwän sanoo sammon waralla Pohjolan Ilmarinen.