Kalevala (1835) 2. Osa taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista
Part 18
128. Itse neuo lapsiansa, Poikiansa suin puheli, Tuonne työnti turmionsa, Panewi pahansa kaikki, 140. Lapset Wuojelan lahowi, Tauissa nimettömässä, 201. Kiwi kirsolla mäellä, Waaran wankan liepehellä, 234. Yötä Annan aikuista. 271. Kirskasi kiwen kowaksi, Paaen kolmeksi palaksi; Niin kiwi k. t. j.n.e. 309. Sillä Luotolan paransi, Poiat Wäinölän peruutti, Tauista tawattomasta j.n.e. 310. Kaiken Wuojelan paransi.
Kuueskolmatta Runo.
3. Kätki kuun kumottamasta, 9. Yöhyt pitkä ja pimiä, 44. Tuota tulta tuuwitteli. 288. Wellimo ween emäntä, * Wellimys ween emäntä, Sataharjan hallitsia, (Ahen hauan hallitsia,) 293. Tuulen tyttären tekemä, Aallottaren keträämä; 308. Likosesta liettehestä, Kalasesta kaartehesta, 312. Anna Ahti ahwenia, Pistä piikkiniskasia, Ahwenia, ihweniä, Kaikkia ween kaloja, Alta aawain sywäin, Päältä mustain murain Taan on nuotun nostimille j.n.e,
Seitsemäskolmatta Runo.
63. Panen päiwän paistamahan. 65. Joko kerran kolmannenki; 68. Portit Pohjolan näkywät, Rautaääret ärwöttäwät, Ulwowat pahat saranat. * Pahat linnat liimottawat, Pohjan ukset ummottawat, 77. Eikä suorru soutajamme; * Eikä soutajat sowite; 78. Jalon hoikin huoparina, 91. Rapauta rannallemme. 108. Pohjan ukko, Pohjan akka Sanowat s. t. j.n.e. 113. Miekast' on sanomat saatu, Kalwasta katalat tieot. 129. Kun ei kuu kiwestä päässe j.n.e. 148. Leimahutti, luimahutti, 151. Päitä poikien poloisten. 195. Ylen taitawa takoja. 200. Kauan katsoin syöjän suuhun, Partahan palan purian, 231. Taiten kyllä wastaeli: 253. Kuu oli nossut, päiwä nossut, 263. Pääsit ylös aaltoin alta, Alta maan, alta manuen; (Alta maan, alta manalan;) 269. Tuowos tänne tullessasi Aina täyttä terweyttä; 272. Onni onkehen ohase, 276. Juokse (päätä) kaari kaunihina;
Kaheksaskolmatta Runo.
Toisin kuuluwat koko tässä Runossa, niinkuin osittain muuallaki, on pitänyt heittää kirjottamatta, koska niitä on ylön paljon, nimittäin kaikki pian metsämiehen ja ohon luwut, joita siellä täällä jo luetaan präntättynäki ja wasta tulee enemmin.
Yheksäskolmatta Runo.
18. Läksi merta luutimahan, Laineita lakasemahan; Luuti lumpehet kokohon, Meren ruokoset rowihin, Meren kaislat karhiloihin. Rikka puuttu luutahansa, Waskisehen wastahansa; Siitä silkkunat sikesi Mullan muikut, maan silakat. 41. Meren ristihin harasi, Laposille aallot laski. 54. Puun wisan wetistäwänsä. 56. Mit' itket ihana neiti, 58. Kuori walkia walitat? 65. Ilossahan tuo eläwi, Riemussa remahtelewi; 117. Itkusta ilo ikuinen, Hywä huolesta huwitus. 124. Teki harppua halulla, Suositteli Suomen maalla, Kalkutteli kanteletta. Kust' on koppa kantelessa? Koiwusta wisaperästä. Mist' on naulat kantelessa? Tammesta tasaset oksat. 164. Jouhuet perittänehe? 169. Laulo ilman aikojansa, Kuulun päiwyen kuluksi, 175. Tyttölapsen laulelewan; * Lapsen lempi laulelewan; 193. Rautasille rappuloille, 197. Aukasi sanasen arkun, Wirsilippahan wiritti Poikki puolen polwillensa, 202. Immen hapsi haihahteli. 203. Soittelewi, joittelewi, 212. Someret siotteleksen. 217. Lenti kuuelta kylältä, Pitäjältä seitsemältä Luoksi wanhan Wäinämöisen, 222. Lenti luoksi liitätellen, 243. Hawut hangelle hajosi. 245. Kannot kaswoit pitkät oksat.
Kolmekymmenes Runo.
1. Tuopa nuori Joukahainen Ajo tiellä wastatuksen Kera wanhan Wäinämöisen. * Tuo kaunis Kalewan poika * Tuopa seppo Ilmarinen * Tuopa lieto Lemminkäinen 4. Se on tietänsä käweli. 5. Sopi tiellä wastakkoa, * Tulit tiellä wastaksutta, * Tulit tiellä wastakkahan, Aisa aisahan takistu, Wemmel tarttu wempelehen, Rahis rahkehen nenähän. 8. Luokki loukkihin takeltu. 9. Raswa wuotti rahkehesta, Wesi wempelen nenästä. * Wesa kaswo wempelehen, Haapa aisohin yleni, Raita suuri rahkehesen. 19. Kumpi tiennehe enämmin, Se nyt tiellä olluohon; Joka tiennehe wähemmin, Se tieltä pois poiketkohon. * Kenpi tieolla enämpi, Senpi tiellä seisuohon; Kenpi tieolla pahempi, Senpi tieltä wälttyöhön. 28. Tieän mä toki wähäsen. 39. Suukkona kowalla säällä; 40. Ahwen arka märkäsuoli * Ahwen arka märkäperse 49. Kuulin nuorra käyessäni, Waeltaissani warahin, Remuawan waskiwuoret, Kalliot kajahtelewan, Korwen ukon koirinensa Tanssiwan tasajalassa, Koska ennen uljas ukko, Ukko uljas ulkomainen, Liikutti lyhintä kieltä, Kajahutti kanteletta Noilla Wäinölän ahoilla, Kalewalan kaskimailla. 54. Tieän linnuksi tiaisen, Kyyn wiherän käärmeheksi; Tieän terwan karkiaksi, Mullan mustan muikiaksi, Lipiän wihoweeksi, Urpiaisen ukkoseksi. 59. Wesi on wanhin weljeksistä, Kiukua meren kiwistä, Patsas puista päähkehistä, Kattila pataranista, Wesi wuoresta siennyt, Tuli tullut taiwosesta, Rauta raukka ruostehesta. 67. Muinosia muistelmoita. * Walehia muinosia. 70. Enimmäiset arwaelen: Tieän kolkot kuokituksi, Sywät kolkot kuokituksi, (Meren kolkot kuokituksi,) 73. Sywät järwet sylkityksi, 75. Mäet myllermöitetyksi, * Mäet mylleröitetyksi, (muller.) * Mäet mykkylöitetyksi, Pellerwoiset pieksetyksi, Rewityksi lamperoiset, Kiwet luowuksi kokohon, 79. Kuun uuen ylennetyksi, Auringon asetetuksi, Ojennetuksi otawan. 82. Lapsen tieto, waimon muisti, * Lapsen on mieli, naisen tunti, Ei urohon partasuisen. * Ei ole siinä miehen muisto, Eikä partasuu urohon. 85. Omat kuopat kuokkimani, 91. Ilman pielet pistämäni, Taiwan kaaret kantamani, Taiwoset tähyttämäni. 99. Mi sinä lienet miehiäsi Ja kuka urohiasi? Laulan sun weitsiksi wesille, Lastulmoiksi lainehelle. 105. Sekä suuttu jotta säänty. 112. Ymmärrä yhet urohot, 117. Leuat liikku, pää järisi, Waan ei hampahat hajottu, Eikä leuat lonkaeltu. 119. Paaet paukku kalliolla, Linnat liikku, hongat huoju, 125. Sorkin suohon sortuwaksi, Niittyhyn niwuslihoista, 145. Jop' on tuskiksi tulewi, Pahoin huoliksi panihen, Painuwi pakolliseksi, 151. Myössytä pyhät sanasi, Luowutappa luottehesi, (Peruhuta lausiesi,) 161. Annan kultia kypärin, Hopehia huowan täyen, (Hopehia helman täyen,) Oman pääni päästimeksi, Henkeni (itseni) lunastimeksi. 166. En huoli hopeaistasi, Kysy kurja kultiasi; (kullistasi;) Mull' on kullat kuunikuiset, Päiwän polwiset hopiat, Ilman kurja kullittasi, Hopehittasi häwytön. (Ilkiä hopehittasi.) 175. Annan ainoan orihin; Juosten juomahan menewi, Juosten juomasta tulewi, Itseksen sotia käypi, Tappeloita tallustawi. 182. En huoli hewosestasi, Ilkiä orisestasi; 187. Pääss' on päiwä paistamassa, Olkaluillansa Otawa, 190. Wesipilwiä wetäwi. 196. Annan ainoan wenehen, Itseksen sotia souti Tuoen täytensä rahoja j.n.e. 201. Iki puolen istujaksi, Suojaksi sopun kululle, 213. Tuli itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. 237. Oi on poikani polonen! Elä itke suottakana, Ei ole syytä itkeähäk, Waiwoja walittoahak;
Yhesneljättä Runo.
1. Anni tytti, aino tytti Läksi wassan taitantahan. 7. Kolmatta korotteleksen, * Kolmatta kokoelewi, 8 1/2. Perehen parahimmalle. 9. Osmonen orosta wirkki, Kalewainen kaskimailta, * Osmonen orosta kirpo, * Osmonen norosta kirku, 11. Kaswo neito minussa mielin, Ylä muissa nuorisoissa, Nuorisossa kaunihissa, Kaswo kaioissa somissa Ole haahen haljakoissa. 16. Weny wehnä wiiplosilla. 17. Anni tytti, aino tytti 21. Mitä itket Anni tytti, Anni tytti, aino tytti? 27. Tinalangat wyöni päistä, * Tinat wyöstäni tilahti, Kaunoseni wyöni päästä, 48 1/2. Kultaripsut kulmiltani, Sinisilkit silmiltäni, (Simpsukkaiset silmiltäni,) Punapäret pääni päältä, Hopiaiset huuliltani. 31. Laition on laainnassa, Kirjokorjan kirjonnassa: 52. Emo aitan portahalla Woita kiulussa pesewi: 65. Osmonen orosta huuti, 73. Anni tytti, aino tytti, Elä ole milläskänä; 80. Tulet muita wuolahampi; 82. Tulet muita siukiampi; 135. Awasi pahimman arkun, 137. Löysi pauloa palasen, 138. Kaheksan kapalowyötä; Kuukistaksen, kaakistaksen, Kuristihen kultawöillä, Kaakistiin kapalowöillä, Riputaksen rihmallensa; Siitä riutu lippahalle, Kaatu arkun kannen päälle. 151. Meni emo katsomahan, 152. Yön kahen, kolmen perästä: * Kolmen wuoen oltuansa: * Kolmet wuotta oltuansa: 154. Jop' on uupunt Anni tytti, Anni tytti, aino tytti, Saanut pauloa palasen, Kuristanut kultawöillä, Karistant kapalowöillä. Emo tuosta itkemähän: Wieres kyynel kyyättele, Wierkää wetrehet weteni Itkewillä ihopäillä j.n.e. 175. Helman hienon helmuswöille. 179. Sinisille sukkasille. * Sinipäille sukkasille. 183. Kultakengän kantasille. * Kaunihille kantapäille. * Kaunihille kalsuillensa. 199. Rotiuwi kolme koiwuu 202. Joka koiwun latwuelle. 203. Käki kukku lemmen, lemmen, 205. Toinen kukku auon, auon, Lapselle auottomalle, Kolmas kukku sulon, sulon, (Kolmas k. emon, emon,) Lapselle emottomalle. (Lapselle sulottomalle.) 211. Käeksellä kääriäwä, * Käeksellä aina käywä, * Kalan pyyössä käwiä, 216. Laski onkensa wetehen, Ongetteli, tarkotteli. 219. Hopiainen siima winku, 223. Lohi puuttu onkehensa, Taimen tankarautahansa. 226. Kumo kuusikaarehensa. 230. En tunne kaloa tuota. 240. On luonnon lohikalaksi. * Luopusin lohikalaksi. * Luonnoton lohikalaksi. 242. Kattila sepon pajassa. Niin sano sanalla tuolla: Oisko kuokkani kotonen, Eli halkohakkurini? 245. Aamusiksi atrioiksi, Murkinaisiksi muruiksi. 250. Lohi loimahti merehen, * Lohi luonnon loiskahteli, 251. Kala kirjo kammeltihen, * Kala kirjo kammertihen, * Kala kirjo kimmertihen, 254. Äsken päätänsä kohotti, Nosti kättä oikieta, 259. Kupahalta kuuennelta. 265. Oi sie hullu hulluuttasi, Hulluuttasi, houkuuttasi, Mieleltä wäheyttäsi! (Wäinö mielesi wähyyttä!) 269. Wellolan wetistä neittä. 275. Emp' on sulle siksi tullut, * En mie sulle tullukkana, 295. Jalkojesi jaksajaksi, Mesileiwän leipojaksi. 294. Tulen wiejäksi kotihin, 312. Emo wastahan tulewi, Emo ennätti kysyä: Woip' on poikani polonen! Mit' olet pahoilla mielin j.n.e. Waka wanha Wäinämöinen Niin sano sanalla tuolla: Olin ma ongella olia j.n.e. (kertoin kaikki) 317. Sääntä suurta sylwättynä, 321. Ajatukseni alalla, Toimi toisessa talossa. 327. Ei ollut kuntoa piteä 333. Missä Ahtola asuwi, Wäinön tyttöset wenywi. 348 1/2. Siitä wanha Wäinämöinen Paino sepponsa pajahan, Naista kullaista kuwaapi, Hopiaista huolittawi j.n.e. (Samati kun ennen Ilmarinen).
Kahesneljättä Runo.
5. Toisen hirren päänsä päältä, Sinisillä silkillänsä, 8. Ummiskengän uurtehilla. 15. Yhen heitti lypsämättä, 207. Ei tietä iseä sillä; * Ei tietä nimeä sillä; Isä kutsu Ilmasekse 210. Wellet werra joukkioksi, Muu kylä nimettömäksi. 215. Tuli ukko ristimähän, 228. Kaksiwiikkonen karehti. 232 1/2. Ei ole wielä suolle wiety, Eikä puulla päähän lyöty, Tahi tangolla tapettu Töistä tuhmemmistakana. 240. Laulo puisen umpipurren, Waskilaitan päälaelle, Rautaruuhen jalkohinsa. 241. Kuparisen kyyhätteli. Laskea köröttelewi Kurimuksen kulkun alle, Kian kielen kääntimille, 248. Kantelmoinehen katosi, Lakahtuwi lauluinensa,
_Loppu tästäkin_.