Part 13

Sisar nuoren Joukahaisen, Ainoa emonsa lapsi, Läksi wastoa metsästä, Wastan päitä warwikosta. 5. Taitto wastan taatollensa, Toisen taitto maamollensa, Kolmatta kohotteleksen Nuorimmalle weiollensa. Tuli wanha Wäinämöinen, 10. Sanan wirkko, noin nimesi: "Kaswa tyttö minussa mielin, Elä muissa nuorisoissa; Kaswa kaioissa somissa, Weny werkawaattehissa, 15. Kaswa leiwän kannikalla, Wehnäleiwän wiploisilla." Neiti itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Isä pääty ikkunassa 20. Kirweswartta wuolemassa: "Mitä itket tytti raukka, Tytti raukka, neiti nuori?" "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja wesistäjällä. 25. Sitä itken taattoseni, Kirpo risti rinnaltani, Kari wyöstäni karisi; Rinnalta hopiaristi, Kari kulta wyöhyestä." 30. Weljekset weräjän suussa Laitioita laatimassa: "Mitä itket sisko raukka, Sisko raukka, neiti nuori?" "Ompa syytä itkiällä, 35. Waiwoja wesistäjällä. Sitä itken weikkoraukat, Kirpo sormus sormestani, Helmet kaulasta helisi; Kultasormus sormestani, 40. Kaulasta hopiahelmet." Sisarekset sillan päässä Wyötä kullaista kutowat: "Mitä itket sisko raukka, Sisko raukka, neiti nuori?" 45. "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja wesistäjällä. Sitä itken siskoraukat, Kirpo kullat kulmiltani, Hopiat hiwuksiltani, 50. Sinilangat silmiltäni, Punalangat pääni päältä." Emo aitan kynnyksellä Woita kirnussa pesewi: "Mitä itket tytti raukka, 55. Tytti raukka, neiti nuori?" "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja wesistäjällä. Sitä itken maammoseni, Läksin wastoa metsästä, 60. Wastan päitä warwikosta; Taiton wastan taatolleni, Toisen taiton maamolleni, Kolmatta kohottelimma Nuorimmalle weiolleni. 65. Osmonen norosta nousi, Kalewainen kastemailta: Kaswa neiti minussa mielin, Elä muissa nuorisoissa; Kaswa kaioissa somissa, 70. Weny werkawaattehissa, Kaswa leiwän kannikalla, Weny leiwän wiplosilla." "El' oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; 75. Astu aittahan mäellä, Kalkuttele kartanolle; Kolm' on aittoa mäellä, Awaos parahin aitta. Syö sie siellä wuosi woita, 80. Tulet muita muolahampi; Syö toinen sian lihoa, Tulet muita sirkiämpi; Kolmas kuore kokkaroita, Tulet muita kaunihimpi. 85. Siell' on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomassa; Awaos parahin arkku, Kimahuta kirjokansi, Siin' on kuusi kultawyötä, 90. Seitsemän sinihamoista. Pane päällesi parainta, Komehinta kaulallesi, Ripeintä rinnoillesi, Warrellesi walkeinta." 95. Meni itkien pihalle, Kallotellen kartanolle. Illat itki ikkunassa, Aamut aitan kynnyksellä, Päiwäkauet kartanolla, 100. Kuukauet kujaisten suilla. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "En minään ennen ollut Mustin muita neitosia, 105. Kalpeampi ween kaloja, Tulin muita mustemmaksi, Kalpeammaksi kaloja." Meni emo katsomahan Kolme yötä oltuansa: 110. "Mitä itket tytti raukka, Nuorra saatuna walitat?" "Ompa syytä itkiällä, Waiwoja walittajalla; Sitä itken maammoseni, 115. En mä wanhalle menisi, Ikiwanhalle waraksi, Turwaksi tutisewalle, Suojaksi sopun kululle; Menisin minä merehen, 120. Alle aawojen sywien, Sisareksi siikasille, Weikoksi ween kaloille. Hyw' ompi meressä olla, Alla aaltojen asua, 125. Sisarena siikasilla, Weikkona ween kaloilla; Siika silmäni pesisi; Hauki pääni harjoaisi." Meni aittahan mäellä, 130. Kallotteli kartannolle. Kolm' on aittoa mäellä, Aukasi parahan aitan. Siell' on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomassa. 135. Aukasi parahan arkun, Kimahutti kirjokannen; Löysi kuusi kultawyötä, Seitsemän sinihamoista. Pani kullat kulmillensa, 140. Hopiat hiwuksillensa, Sinilangat silmillensä, Punalangat päänsä päälle. Pani päällensä parasta, Kaulallensa kaunihinta, 145. Ripehintä rinnoillensa, Warrellensa walkehinta. Siitä syöstihen merehen, Alle aawojen sywien, Sisareksi siikasille, 150. Weikoksi ween kaloille. Emo aittahan tulewi Kolme yötä oltuansa: "Minn' on saanut tytti raukka? Jo on kuollut tytti raukka; 155. Mennyt lietohon merehen, Alle aawojen sywien, Sisareksi siikasille, Weikoksi ween kaloille. Sisarena siiat syöpi, 160. Ween kalat weikkonansa." Siitä emo itkemähän, Kyynelwierus wieremähän. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, 165. Ihopäillä itkewillä, Muheilla muotopäillä, Wieri poskille polosen. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, 170. Polosilta poskiltansa, Ripeille rinnoillensa. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, Ripehiltä rinnoiltansa, 175. Hienosille helmoillensa. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, Hienosilta helmoiltansa, Sulkkusille sukkasille. 180. Wieri kyynel, wieri toinen, Wieri wetrehet wetensä, Sulkkusilta sukkasilta, Kautokengän kantasille. Wieri kyynel, wieri toinen, 185. Kanto wetrehet wetensä, Kautokengän kantasilta Maahan alle jalkojensa. Wieri maahan maan hywiksi, Wetehen ween hywiksi. 190. Niin kaswo jokea kolme Yhen ihmisen itusta, Yhen immen kyyneleistä. Kaswawi joka jokehen Kolme koskea kowoa, 195. Yhen ihmisen itusta, Yhen immin kyyneleistä. Kaswo kolmin luotoloita Joka kosken kuohuwille; Kolmin koiwuja yleni 200. Joka luowon partahalle; Sai siitä käkeä kolme Koiwuloihin kukkumahan. Yksi kukku lemmen, lemmen, Lapselle lemmettömälle, 205. Toinen kukku armon, armon, Armottomalle emolle, Kolmas kukku sulhon, sulhon, Sulhottomalle tytölle. Siitä wanha Wäinämöinen 210. Oli ongella olia, Käeksellä käänteliä, Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhenisen. Otti ongen taskustansa, 215. Wäkärauan wäskystänsä; Ongetteli ongellansa, Takrallansa tarkotteli. Wapa waskinen wapisi, Hopiainen siima sinku, 220. Nuora kultanen kulisi Jo päiwänä muutamena, Huomenna monikahana, Kala otti onkehensa, Tarttu takrarautahansa. 225. Sen weti wenosehensa, Talu talkapohjahansa. Katselewi, kääntelewi, Sanan wirkko, noin nimesi. "Mi on kummasen kuwannut? 230. Emp' on tuota tunnekkana. Siliähk' on siikaseksi, Kuliahka kuujaseksi, Haliahka haukiseksi, Emätön emäkalaksi, 235. Räpylätön hylkeheksi, Ihala imehnoseksi, Pääriwaton neitoseksi, Wyötön Wäinön tyttöseksi, Korwiton kotiomaksi; 240. Luonnonko lohikalaksi?" Wyöll' on weitsi Wäinämöisen, Pää hopia huotrassansa, Lohi leikkaellaksensa, Kala palstoin pannaksensa, 245. Satronaisiksi saroiksi, Lohisiksi lounahiksi, Paaston ajaksi paloiksi. Alko lohta leikkaella, Weitsin wiilteä kaloa; 250. Lohi loiskahti merehen, Kala kirjo kimmeltihen, Pohjasta punasen purren, Emästä eriwenehen. Äsken päätänsä ylenti, 255. Oikiata olkapäätä, Wasempia warpahia, Sormia nimettömiä, Wihurilla wiiennellä, Kupehella kuuennella. 260. Nosti kättä oikiata, Näytti salkoa wasenta, Seitsemmännellä selällä, Aallolla yheksännellä. Sieltä noin sanoiksi wirkki: 265. "Ohoh sinua ukko utran! Kun et tuntenut piteä Ween wiimmeistä tytärtä, Ahin lasta ainokaista, Wellamon wetistä neittä. 270. En ollut lohi punanen; Olin sisar Joukahaisen, Kuta pyyit kuun ikäsi, Puhki polwesi halasit. Enk' ollut minä tulewa 275. Lohi leikkoallaksesi, Kala wiploin wiilläksesi, Eli palstoin pannaksesi, Aamusiksi atrioiksi, Murkkinaisiksi muruiksi, 280. Lohisiksi lounahiksi, Paaston ajaksi paloiksi." Sano wanha Wäinämöinen: "Miksi sie tulit minulle." "Olinpa minä tulewa 285. Kainaloiseksi kanaksi, Ikuseksi istujaksi, Polwiseksi puolisoksi. Tulin wanhalle waraksi, Turmaksi tutisewalle, 290. Sun sian lewittäjäksi, Pään alasen laskiaksi, Pirtin pienen pyyhkiäksi, Lattian lakasiaksi, Tulen tuojaksi tupahan, 295. Walkian wirittäjäksi, Olutkannun kantajaksi, Atrian asettajaksi." Sano wanha Wäinämöinen Alla päin pahoilla mielin: 300. "Oi sie sisar Joukahaisen. Woi sie tulla toinen kerta." Ei eneä tullukkana, Itse aaltohin aleni. Tuonne waipu wastikänä, 305. Ween kalwosta katosi, Kiwen kirjawan sisähän, Maksan karwasen malohon. Siitä wanha Wäinämöinen Alla päin pahoilla mielin, 310. Kaiken kallella kypärin, Kotihinsa tullessansa, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohoh hullu hulluuttani, Mieleltä wäheyttäni! 315. Olipa minullai mieltä, Ajatusta annettuna, Syäntä suurta surwottuua; Oli ennen aikoinansa, Waan ei nyt nykysin aion. 320. Nyt on mieli melkiässä, Ajatukset arwosessa, Kaikki toimi toisialla. Jota toiwoin tuon ikäni, Puhki polweni halasin, 325. Äsken tuli onkeheni, Tarttu takrarautahani, Waan en tuntenut piteä, Ween wiimmeistä tytärtä, Ahin lasta ainoata, 330. Wellamon wetistä neittä. Sano nyt Untamo unesi, Makuhusi maan wenyjä, Missä Wuojela eläwi, Neiot Wellamon wenywi." 335. Sano Untamo unensa, Makuhunsa maan wenyjä: "Tuolla Ahtola asuwi, Neiot Wellamon wenywi, Alla aaltojen sywien, 340. Selässä meren sinisen, Kirjawan kiwen sisässä, Maksan karwasen malossa. Siellä Ahtola asuwi, Neiot Wellamon wenywi, 345. Pikkusessa pirttisessä, Kamarissa kaitasessa, Saan lukkojen takana, Tuhansin awaimien."

Kahesneljättä Runo.

Marjatta kauan neitenä kotona ollut joutuu paimeneen, syöpi kummanlaisen marjan, josta hänelle syntyy poika. Tuoan pappi lasta ristimään, kysyy pappi ku saataisi isättömän pojan tuomariksi. Saahaan wanha Wäinämöinen, tuomitsee poian suohon wietäwäksi. Aukasee suunsa kaksiwiikkonen lapsi ja pakisee jo wäärin tuominneeksi. Siittä suuttuwa Wäinämöinen jo laulaksen poies eläwien luota, kantelen ainoastansa muistoksi jälelle jättäwä.

Marjatta koria kuopus Kaswo koissa korkiassa; Hirren kynnystä kulutti Hienosilla helmoillansa, 5. Kamanoa kaksi hirttä Pätöwillä pääriwoilla, Siltalauan lattioa Kautokengän kantasilla. Marjatta koria kuopus 10. Aina piikuen pitänyt, Aina ollut neityenä, Pantu on lehmän lypsentähän. Lypsi lehmät leppehesti, Muut on kaikki lehmät lypsi, 15. Senpä heitti lypsämättä, Ku oli häirynyt härille. Marjatta koria kuopus Aina piikuen pitänyt, Aina ollut neityenä 20. Oli kirkkohan menewä. Sai oronen waljahisin, Puna puikkojen etehen, Ei istu oron rekehen. Pantu on tamma waljahisin, 25. Ruskia reen etehen, Ei istu rekehen tamman, Jok' oli ollut upehilla. Pantu on ruuna waljahisin Puhas puikkojen etehen, 30. Niin istu rekehen ruunan, Sillä kirkkohan ajawi. Marjatta koria kuopus Aina piikuen pitänyt, Aina ollut neityenä, 35. Pääty karjan paimeneksi, Läksi lammasten keralle. Pah' on olla paimenessa, Tyttölapsen liiatenki; Mato heinässä matawi, 40. Sisiliskot siuottawi. Ei mato matanutkana, Sisilisko siuottanna, Oli marjanen mäellä, Punapuola kankahaila. 45. Niin marja mäeltä huuti, Punapuola kankahalta: "Tule neiti poimimahan, Tinarinta riipomahan; Wyö waski walitsemahan, 50. Ennen kun elona syöpi, Mato musta muikkoawi." Marjatta koria kuopus Meni marjan katsontahan, Punapuolan poimentahan. 55. Keksi marjasen mäeltä, Punapuolan kankahalta: "On marja näkemiähän, Puola ilmoin luomiahan; Alahahko maasta syöä, 60. Ylähähkö puuhun nosta." Tempo kartun kankahalta, Sillä marjan maahan sorto; Kirpo marjanen mäelle, Siitä mäelle seisotaksen. 65. "Nouse marja helmoilleni!" Nousi marja helmoillensa. "Nouse marja wyöni päälle!" Nousi marja wyönsä päälle. "Nouse marja rinnoilleni!" 70. Nousi marja rinnoillensa. "Nouse marja huulilleni!" Nousi marja huulillensa; Huuliltansa kielellensä, Kieleltä keruksihinsa, 75. Siitä watsahan walahti. Marjatta koria kuopus Siitä tyyty, siitä täyty, Siitä paksuksi panihen, Lihawaksi liittelihen. 80. Kanto kohtua kowoa, Watsan täyttä waikiata, Ympäri yheksän kuuta, Kuuta puolen kymmenettä. Niin kuulla kymmenennellä 85. Waimon waiwaksi tulewi, Painuwi pakolliseksi, Watsan täysi waikiaksi. Siitä meiän Marjatta Jo tuossa ajattelewi, 90. Minne mennä, kunne käyä, Kusta kylpyä kysellä. Sanan wirkko, noin nimesi: "Piltti pieni piikaseni! Lähe kylpyä kylästä, 95. Saunoa Sariolasta, Jossa huono hoiwan saisi, Awun ange tarwitseisi." Piltti pienin piikojansa, Paras palkkalaisiansa, 100. Hywä kielas käskeäkki, Kepiä kehuttoaki, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri waattehensa, Sekä juoksi, jotta joutu, 105. Ruman Ruotuksen tupahan. Ruma Ruotus paitulainen Syöpi, juopi pöyän päässä, Päässä pöyän paiollahan, Aiwan aiwinaisillahan. 110. Ruma Ruotuksen emäntä Lieho sillan liitoksella, Laaho keskilattialla, Eläwi hywän tawalla. Sano Piltti pieni piika: 115. "Läksin kylpyä kylästä, Saunoa Sariolasta, Jossa huono hoiwan saisi, Awun ange tarwitseisi." Ruma Ruotuksen emäntä 120. Sanan wirkko, noin nimesi: "Kellen kylpyä kyselet, Kellen aihelet apua?" Sano piltti pieni piika: "Kysyn muorille kotona." 125. Ruma Ruotuksen emäntä Sanan wirkko, noin nimesi: "Ei kylyt kylähän joua; On kylpy kytömäellä, Huone hongikkokeolla, 130. Johon portto poiat saapi, Tuulen lautta lapset luopi." Piltti pieni piikojansa Sekä juoksi, jotta joutu, Sano tuonne tultuansa 135. Luoksi muorinsa kotona: "Eule kylpyä kylässä, Saunoa Sariolassa. Ruma Ruotus paitulainen Söip' on joip' on pöyän päässä, 140. Päässä pöyän paiollahan, Aiwan aiwinaisillahan, Ruma Ruotuksen emäntä Lieho sillan liitoksella, Laaho keskilattialla, 145. Eläen hywän tawalla. Mie sanoin sanalla tuolla: Läksin kylpyä kylästä, Saunoa Sariolasta, Jossa huono hoiwan saisi, 150. Awun ange tarwitseisi. Ruma Ruotuksen emäntä Sanan wirkko, noin nimesi: Kellen kylpyä kyselet, Kellen aihelet apua? 155. Mie sanoin sanalla tuolla: Kysyn muorille kotona. Ruma Ruotuksen emäntä Sanan wirkko, noin nimesi: Ei kylyt kylähän joua; 160. On kyly Kytömäellä, Huone hongikkokeolla, Johon portto poiat luopi, Tuulen lautta lapset saapi." Siitä meiän Marjatta 165. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Lähteä minun tulewi, Niinkuin muinenki kasakan, Eli orjan palkollisen." Wiepi wastan warjossansa, 170. Lehen lempisuojassansa, Astua taputtelewi Huonehesen hongikolle, Tallihin Tapiomäelle. Niin sano sanalla tuolla, 175. Lausu tuolla lausehella: "Henkeäs hywä hewonen, Huokoas wetäjä warsa! Watsan kautta waiwaloisen, Kylylöyly löyhäytä, 180. Sauna lämpönen lähetä, Jotta huono hoiwan saisi, Awun ange tarwitseisi." Henkäsi hywä hewonen, Huokasi wetäjä warsa, 185. Watsan kautta waiwallisen. Min hewonen henkeäwi, Se on luotu kylyn löyly, Wesi wiskattu wiaton. Siitä meiän Marjatta 190. Kylpi kylyn kyllältänsä, Watsan löylyn wallaltansa. Saip' on tuonne poikuensa Heinille kesäteoille, Suorajouhen soimen päähän. 195. Siitä meiän Marjatta Otti poian polwillensa, Lapsen lannepuolellensa. Kaswatteli poiuttansa, Kullaista omenuttansa, 200. Hopiaista sauoansa, Alla seulan seulottawan, Alla korwon kannettawan, Alla jauhawan kiwosen, Alla juoksewan jalaksen. 205. Siitä meiän Marjatalle Kaswo poika kaunokainen, Ei tietä sukua sillä; Iso kutsu Ilmariksi, Emo ehtopoiaksehen, 210. Weljet wennon joutioksi, Sisaret sotijaloiksi, Muu pere nimettömäksi. Etsittihin ristiätä, Katsottihin kastajata; 215. Tuli pappi ristimähän, Wirokannas kastamahan, Palwonen pitelemähän. Sepä tuon sanoiksi wirkki: "Ketä tuohon tuotaisi 220. Tuon on tuhman tuomariksi?" Tuotu on wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen. Sano wanha Wäinämöinen: "Poika suolle wietäöhö, 225. Puulla päähän lyötäöhö, Tangolla tapettaoho." Puhu poika puolikuinen, Kaksiwiikkonen kajahu: "Ohoh ukko ulkomainen, 230. Wirokannas Karjalainen! Kun olet tuhmin tuominnunna Wäärin pitännä lakia." Pappi risti ripsahutti, Tästä lapsen kapsahutti, 235. Metsolan kuninkahaksi, Rahasaaren wartiaksi. Siitä suuttu Wäinämöinen, Siitä suuttu ja häpesi; Laulo kerran wiimmesensä, 240. Laulo waskisen wenehen, Laulo ruuhen rautapohjan. Laskea karehtelewi, Wenehellä waskisella, Kuutilla kuparisella, 245. Yläsihin maaemihin, Alasihin taiwosihin. Sinne puuttu pursinensa, Wenehinensä wenähty, Jätti kantelen jälille, 250. Suomelle ilon ikuisen, Laulut suuret lapsillensa.

-- -- -- -- --

Herännenkö, heittänenkö, Luonenko, lopettanenko, Wai wasta alottanenko? Wiel' oisi sa'an sanoja, 5. Tuhat wirren tutkelmusta. Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä waimot warsinkana. Waan ei koski wuolaskana 10. Laske wettänsä loputen, Eikä laulaja hywäkän Laula tyyni wirsiänsä. Mont' on muutaki muretta, Paljo huolta huommisesta; 15. Nälkä mulla näin sanowi: "Suut' elä kullatta kuluta, Pieksä kieltä penningittä; Laulajan laki palawi, Runoin kulkku kuiwettuwi, 20. Waan ei korwat kuuntelian." Waan kuitenki, kaikitenki, Wirren laulon, laulun laiton, Oksat karsin, tien osasin. Siitä sinne tie menewi, 25. Rata uusi urkenewi, Paremmille laulajille, Taitawammille runoille, Nuorisossa nousewassa, Polwessa ylenewässä.

_Loppu<_.

Toisintoja.

Ensimmäinen Runo.