Part 11

Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Nyt ois ohto otettawana, Rahakarwa kaattawana, 5. Mielusasta Metsolasta, Tarkasta Tapiolasta; Ruuniani ruhtomasta, Tammojani tappamasta, Karjaani kaatamasta, 10. Lehmiä lewittämästä. Olin mieki miessä ennen, Olin miessä miesten luona, Mieslukuja tehtäissä, Jakoja jaettaissa, 15. Osin päitä pantaissa. Olin ma ohon omilla, Tasakärsän tanhuilla, Waan ei nyt nykysin aion. Joko mie polonen poika 20. Wanhaksi waroelemma, Epälyksin ennen muita Waan kuitenki, kaikitenki, Mieleni minun tekewi, Aiwoni ajattelewi; 25. Mieli käyä metsolassa, Metsän mettä juoakseni. Lähen nyt miehistä metsälle, Urohista ulkotöille; Mielikki metsän emäntä, 30. Tellerwo Tapion waimo! Kytke kiinni koiriasi, Rakentele rakkiasi, Kuusamisehen kujahan, Talasehen tammisehen. 35. Silmät silkillä sitele, Päätä kääri palmikoilla, Hampahat meellä hauo, Suuwieret sulalla woilla; Jottei haise miehen henki, 40. Tuuhua urohon tunti, Tullessani tanhuille, Jalon ohtosen owille. Ohtonen metsän omena, Metsän kaunis källeröinen! 45. Kun kuulet minun tulewan, Miehen aimo astelewan, Kytke kynnet karwohisi, Hampahat ikenihisi, Jotet koske konnanana, 50. Liikuta lipeänänä. Niin sie ohto pyörtelete, Mesikämmen kääntelete, Kuni pyy pesänsä päällä, Hanhi hautomaisillansa." 55. Sillon wanha Wäinämöinen Jo tuossa ohon tapasi, Säteriset sängyt kaasi, Siat kultaset kumosi; Sanowi sanalla tuolla, 60. Lausu tuolla lausehella: "Ole kiitetty jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit ohon osaksi, Salon kullan saalihiksi. 65. Jos lähen ohon omille, Tasakärsän tanhuille, Pikkusilmäsen pihalle, Katsellani kultoani; Lyhyt on jalka, lysmä polwi 70. Tasakärsä talleroinen. Ohtoseni ainoseni, Mesikämmen kaunoseni! Elä suutu suottakana, En minä sinua kaannut. 75. Itse wierit wempeleltä, Hairahit hawun selältä, Puhki puiset kaatiosi, Halki paitasi hawusen; Sykysyiset säät lipiät, 80. Päiwät talwiset pimiät. Ohtoseni ainoseni, Mesikämmen kaunoseni! Wiel'on maata käyäksesi, Kangasta kawutaksesi; 85. Lähes nyt kuulu kulkemahan, Metsän auwo astumahan, Sinisukka sipsomahan, Käymähän käpiä kenkä, Näiltä pieniltä pihoilta, 90. Kapeilta käytäwiltä, Urohisehen wäkehen, Miehisehen joukkiohon. Siell' on aitta ammon tehty Hopeaisille jaloille, 95. Kultasille patsahille, Jonne wiemme wierahamme, Kuletamme kultasemme. Ei siellä pahoin pietä; Sima siellä syötetähän, 100. Mesi nuori juotetahan. Lähe nyt tästä kun lähetki, Tästä pienestä pesästä, Risusilta pääaloilta, Hawusilta wuotehilta, 105. Punasille polstarille, Sängylle säteriselle, Alla kuulun kurkihirren, Alla kaunihin katoksen. Niin sä luikkahos lumella, 110. Kuni lumme lammikolla; Niin sä haihaos hawulla, Kuni oksalla orawa." Siitä wanha Wäinämöinen Astu soitellen ahoja, 115. Kangasta kajahutellen, Jalon ohtosen keralla. Itse soitteli somasti, Kajahutti kaunihisti, Wiiesti weräjän suulla, 120. Kolmasti kotimäellä. Jo soitto tupahan kuulu, Kajahus katoksen alle. Niin wäki tuwassa wirkki, Kansa kaunis wieretteli: 125. "Kuulkootes tätä kumua, Salon soittajan sanoja, Käpylinnun kälkytystä, Metsän piian pillin ääntä." Wäki pistihen pihalle, 130. Kansa kaunis kartanolle: "Mesiänkö metsä anto, Ilweksenkö maan isäntä, Koska laulaen tuletta, Hyreksien hiihtelettä?" 135. Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Sanomiks' on saukko saatu, Wirsiksi jumalan wilja, Sillä laulaen tulemma, 140. Hyreksien hiihtelemmä. Eikä saukko saatukkana, Eikä saukko, eikä ilwes, Itse on kuulu kulkemassa, Salon auo astumassa, 145. Waalumassa metsän waahti, Werkahousu wieremässä. Terwetän jumala tänne, Näille pienille pihoille, Kapehille kartanoille, 150. Piikojen pitämämaille, Waimojen wanuttamille. Kun lienee wihattu wieras, Owi kiinni otto'ote; Waan kun lienee suotu wieras, 155. Owi awoinna pitööte." Wäki wastaten sanowi, Kansa kaunis wieretteli: "Ole kiitetty jumala, Ylistetty luoja yksin, 160. Kun annoit ohon osaksi, Salon kullan saatawaksi. Terwe nyt tänne tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pienille pihoille, 165. Kapehille käytäwille! Tuota toiwoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kaswinaian, Saawaksi salon hopian, Metsän kullan kulkewaksi, 170. Näille pienille pihoille, Kapehille käytäwille; Soiwaksi Tapion torwen, Metsän pillin piukowaksi. Toiwoin kun hyweä wuotta, 175. Katsoin kun kaunista keseä, Niinkun suksi uutta lunta, Janhus hankea jaloa, Neiti miestä mieluhista, Punaposki puolisoa. 180. Illat istuin ikkunassa, Aamut aitan partahalla, Kuukauet kujaisten suussa, Talwikauet tanhuilla. Lumet seisoin tanteriksi; 185. Tanteret suliksi maiksi, Sulat maat somerikoiksi, Somerikot hiesukoiksi, Hiesukot wihottawiksi." Siitä wanha Wäinämöinen 190. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Onko miestä ottamahan, Urosta utelemahan, Metsolasta saahessani, Tultua Tapiolasta?" 195. Wäki wastaten sanowi, Kansa kaunis wieretteli: "Ompa miestä ottamassa, Urosta utelemansa, Metsolasta saatuasi, 200. Tultua Tapiolasta; Jo on wiikon juomat pantu, Saatu otraset oluet, Tulewalle wierahalle, Saawalle käkeäwälle." 205. Siitä wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Minne nyt wiemmä wierahamme, Kuletamma kultasemme, Näiltä pieniltä pihoilta, 210. Kapehilta kartanoilta?" Wäki wastaten sanowi, Kansa kaunis wieretteli: "Tuonne wiettä wierahanne, Kuletatta kultasenne, 215. Petäjäisehen pesähän, Honkasehen huonehesen, Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen." Siitä wanha Wäinämöinen 220. Itse wirkki, noin saneli: "Ohtoseni ainoseni, Mesikämmen kaunoseni! Wiel' on maata käyäksesi, Astuaksesi ahoa. 225. Lähes nyt kulta kulkemahan, Hopia waeltamahan, Kulleista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Petäjäisehen pesähän, 230. Huonehesen honkasehen, Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen. Waro'ote waimo rukat, Kun ei karja kammostuisi, 235. Pieni wilja wimmastuisi, Wikoisi emännän wilja, Tullessa ohon tuwille, Karwaturwan tungetessa, Käyessä nenän nykerän. 240. Pois nyt poiat porstuasta, Piiat pihtipuolisista, Uron tullessa tupahan, Astuessa aimo miehen. Ellös nyt piikoja pelätkö, 245. Ellös waimoja warotko, Sylttysukkia suretko, Peittopäitä peljästykö; Mi on akkoja tuwassa, Ne on kaikki karsinahan, 250. Miehen tullessa tupahan, Astuessa aika poian. Terwe tännekki jumala, Tänne pienehen pesähän, Matalaisehen majahan, 255. Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen; Mihen nyt liitän lintuseni, Kulettelen kultaseni?" Wäki wastaten sanowi, 260. Kansa kaunis wieretteli: "Terwe tänne tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Tänne pienehen pesähän, Matalaisehen majahan, 265. Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen! Tuohon liitä lintusesi, Kulettele kultasesi, Petäjäisen pienan päähän, 270. Rahin rautasen nenähän." "Ohtoseni ainoseni, Mesikämmen kaunoseni. Jo nyt on tullut turkin tunti, Karwasi katsantoaika. 275. El' oo ohto milläkänä; Ei sua pahoin pietä, Ei anneta karwojasi Herjojen hetaleiksi, Wallatonten waattehiksi." 280. Siitä wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Minne nyt wiemmä wierahamme, Käwiämme käyttelemmä, Rahin rautasen nenästä, 285. Päästä pitkän pintalauan?" Wäki wastaten sanowi, Kansa kaunis wieretteli, "Tuohon wienet wierahasi, Kulettanet kultasesi, 290. Kuparihin kullittuhun, Waskipohjahan patahan. Jo on paat tulelle pantu, Waskilaiat walkialle; Wiikon on wetoset tuotu, 295. Tuotu weet tuonnempata, Herasesta hettehestä, Läikkywästä lähtehestä; Suolat kaukoa katsottu Saksan salmilta sywiltä, 300. Souttu suolasalmen kautta, Laiwan päältä laskettuna. Puut on puituna salosta, Ammon aikana hakattu, Tuotu tuomiwaaran päältä, 305. Kuletettu kumpuloilta; Tuli tullut taiwosesta, Tullut taiwahan nawalta, Päältä taiwahan kaheksan, Ilmalta yheksänneltä." 310. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohtoseni ainoseni, Mesikämmen kaunoseni! Wiel' on maata käyäksesi, 315. Polku poimetellaksesi. Lähes nyt kuulu kulkemahan, Mies wanha waeltamahan, Päästä pitkän pintalauan, Rahin rautasen nenästä, 320. Kuparihin kullittuhun, Waskipohjahan patahan." Pata kiehu paukutteli Täynnä uusia lihoja, Kokonaista kolme yötä, 325. Saman werran päiwiäki. Siitä wanha Wäinämöinen, Kun oli keitto keitettynä, Saatu kattilat tulelta, Waskilaiat walkialta, 330. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Minne nyt liitän lintuseni, Kulettelen kultaseni, Kuparista kullitusta, 335. Waskipohjasta paasta?" Wäki wastaten sanowi, Kansa kaunis wieretteli: "Tuohon liitä lintusesi, Kulettele kultasesi, 340. Kupin kultasen kuwulle, Wain waskisen waralle, Petäjäisen pöyän päähän. Petäjäiset tääll' on pöyät, Wait pöyällä wasesta, 345. Kupit kullasta siwulla, Lusikkaiset hopiasta. Sihen liitä lintusesi, Kulettele kultasesi, Simoa sirettämähän, 350. Olosta ottamahan." Siitä wanha Wäinämöinen Itse wirkki, noin nimesi: "Ohtoseni lintuseni, Mesikämmen kääröseni! 355. Wiel' on matka käyäksesi, Retki reiahellaksesi. Lähes nyt kulta kulkemahan, Rahan armas astumahan, Kuparista kullitusta, 360. Waskipohjasta paasta, Wain waskisen waralle, Kupin kultasen kuwulle Petäjäisen pöyän päähän." Siitä wanha Wäinämöinen, 365. Kun oli kupit kukkusilla, Wait warpalaitehilla, Itse wirkki, noin nimesi: "Metsolan metinen muori, Metsän kultanen kuningas, 370. Tellerwo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen! Tule nyt häihin härkösesi, Pitkäwillasi pitohin. Nyt on kystä kyllin syöä, 375. Kyllin syöä, kyllin juoa, Kyllin itsessä piteä, Kyllin antoa kylälle." Wäki tuossa noin sanowi, Kansa kaunis wieretteli: 380. "Miss' on ohto syntynynnä, Harwakarwa kaswanunna, Mistä käyty källeröinen, Saatuna sinisaparo? Lietkö saanut saunatieltä, 385. Kaiwotieltä kaatanunna?" Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei ohto olilla synny, Eikä riihiruumenilla; 390. Tuoll' on ohto syntynynnä, Harwakarwa kaswanunna, Luona kuun, tykönä päiwän, Otawaisen olkapäillä, Seitsentähtisen selällä. 395. Ukko kultanen kuningas, Mies on wanha taiwahinen, Wisko willasen wesille, Laski karwan lainehille. Tuota tuuli tuuwitteli, 400. Ilma lieto liikutteli, Ween henki heilutteli, Aalto rannalle ajeli, Rannalle salon simasen, Nenähän metisen niemen. 405. Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka waimo, Juoksi polwesta merehen, Wyölapasta lainehesen, Koppo kuontalon wesiltä, 410. Willat hienot lainehilta. Liinoissansa liikutteli, Helmoissansa heilutteli; Siitä liitti lintusensa, Kuletteli kultasensa, 415. Hopiaisehen wasuhun, Kultasehen kätkyehen; Nostatti kapalonuorat, Lapsen korkian kapalon, Oksalle olowimmalle, 420. Lehwälle leweimmälle. Tuuwitteli tuttuansa, Liikutteli lempiänsä, Kätkyessä kultasessa, Hihnoissa hopeisissa, 425. Alla kuusen kukkalatwan, Kukkalatwan, kultalehwän. Siinä ohtosen sukesi, Harwakarwan kaswatteli, Juuressa nyrynärien, 430. Luona karkian karahkan, Wieressä metisen wiian, Syämessä salon sinisen. Wiel' on hampahat haussa, Kynnet kaikki kaiwoksessa; 435. Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka waimo, Läksi hammasta hakuhan, Kynsiä kyselemähän, Jokasilta juurikoilta, 440. Kaskikannoilta kowilta, Mäen keltaköykämiltä, Kanarwilta kaswawilta. Honka kaswo kankahalla, Kuusi kummussa yleni, 445. Hongassa hopiaoksa, Kuusosessa kultaoksa, Ne kawo käsin tawotti, Niistä kynsiä kyhäsi, Ikeniä istutteli. 450. Tuwan tuomisen rakenti, Laitti huonehen hawusen, Käski maata talwikauen, Asua ajat pahimmat, Ilman soita soutamatta, 455. Wiitoja witasematta, Kangasta kapuamatta, Ahowiertä astumatta. Sielt' on saatuna hopia, Kultamme kuletettuna." 460. Wäki nuori noin sanowi, Wäki wanha wieretteli: "Mitä tehen metsä mielty, Kuta tehen korpi kostu, Ihastu salon isäntä, 465. Taipu ainonen Tapio? Oliko keihon keksimistä, Eli ampujan aloa?" Waka wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: 470. "Hywin meiän metsä mielty, Hywin meiän korpi kostu, Ihastu salon isäntä, Taipu ainonen Tapio. Mielikki metsän emäntä, 475. Tellerwo Tapion waimo, Heitti kylmille kotinsa, Asunmaansa autiaksi, Läksi tietä neuomahan, Rastia rakentamahan, 480. Tien wieriä wiittomahan, Matkoa opastamahan. Weisti pilkat pitkin maita, Rasti waarohin rakoja, Tuli kullan muuttelohon, 485. Hopian wajehtelohon. Ei ollut keihon keksimistä, Eikä ampujan aloa, Itse wieri wempeleltä, Horjahti hawun selältä, 490. Puhki kultasen kupunsa, Halki marjasen mahansa; Risut rikko rintapäänsä, Hawut watsansa hajotti." "Ohtoseni ainoseni, 495. Mesikämmen kaunoseni! Jo nyt on tässä luien luske, Luien luske, päien pauke, Kowa hammasten kolina. Otan nenän oholtani, 500. Wainun tuntemattomaksi; Otan korwan oholtani, Korwan kuulemattomaksi; Otan silmän oholtani, Silmän näkemättömäksi." 505. Siitä wanha Wäinämöinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Sen nyt mieheksi sanoisin, Urohoksi arweleisin, Joka umpiluut lukisi, 510. Sarjahampahat sanoisi, Alla luisten polwiensa, Rautasten rusamiensa." Itse umpiluut lukewi Sarjahampahat sanowi, 515. Alla luisten polwiensa, Rautasten rusamiensa. Otti hampahat oholta, Sanan wirkko, noin nimesi: "Ohtonen metsän omena, 520. Metsän kaunis källeröinen! Wiel' on maata käyäksesi, Saloa sawotaksesi. Lähe nyt kuulu kulkemahan, Rahan armas astumahan, 525. Tästä pienestä pesästä, Matalaisesta majasta; Tukela on tuwassa olla, Läyli lasten lämpimessä. Tästä tänne tie menewi, 530. Rata uusi urkenewi, Wasten warwikkomäkeä, Kohti wuorta korkiata, Petäjähän pienosehen, Honkahan hawusatahan; 535. Hywä siin' on ollaksesi, Armas aikaellaksesi; Sihen tuuli turwan tuopi, Aalto ahwenen ajawi; Siwullais on siikasaari, 540. Luonasi lohiapajas. Sano täältä saatuasi, Metsolahan mentyäsi: Ei siellä pahoin pietty Urohoisessa mäessä, 545. Miehisessä joukkiossa; Sima siellä syötettihin, Mesi nuori juotettihin, Oluet ositettihin." Waka wanha Wäinämöinen 550. Jo tuosta tuli kotihin; Wäki nuori noin sanowi, Kansa kaunis lausutteli: "Minne nyt saatit saalihisi, Ehätit erän wähäsi? 555. Lienet jäälle jättänynnä, Uhkuhun upottanunna, Eli suohon sortanunna, Kankahasen kuiwanunna?" Waka wanha Wäinämöinen 560. Sanan wirkko, noin nimesi: "Oisin jäälle jättänynnä, Uhkuhun upottanunna, Siinä koirat siirteleisi, Linnut liiat peitteleisi; 565. Oisin suohon sortanunna, Kaiwanunna kankahasen, Siinä toukat turmeleisi, Söisit mustat muurahaiset. Empä jäälle jättänynnä, 570. Uhkuhun upottanunna, Enkä suohon sortanunna, Kankahasen kaiwanunna; Tuonne saatin saalihini, Ehätin erän wähäni, 575. Kultakunnahan kukulle, Waskiharjun hartialle; Panin puuhun puhtahasen, Honkahan hawusatahan, Oksille olowimmille, 580. Lehwille leweimmille, Ikenin itähän iskein, Silmin luoen luotehesen, Kaltoin kaarnapohjasehen; En latwahan laskenunna, 585. Siinä tuuli turmelisi, Ahawa pahoin panisi." Siitä wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi saatti: "Anna toisteki jumala, 590. Wastaki wakainen luoja Näin näissä elettäwäksi, Toiste laulaeltawaksi Näissä häissä pyylypojan, Pihlajattaren pioissa, 595. Tuomettaren juomingissa. Anna wastaki jumala, Toisteki totinen luoja Rastia rakettawiksi, Puita pilkoteltawiksi 600. Urohoisessa wäessä, Miehisessä joukkiossa. Anna wastaki jumala, Toisteki totinen luoja Soiwaksi Tapion pillin, 605. Metsän pillin piukowaksi Näillä pienillä pihoilla, Kapehille käytäwillä."

Yheksäskolmatta Runo.

Alkaisi mielihywissään kannelta soittaa Wäinämöinen, waan makaapi wielä meren pohjassa kanteleensa. Saapi rautasen harawan, annaksen merta haroamaan, ei keksi kaonnutta soittoa. Kotia tiellä kuulee koiwun itkewän. Kysyttyä, mitä itki, wastaa koiwu pahoja päiwiä itkewänsä ja kertoilee kaiken mielalansa. Kieltää itkemästä Wäinämöinen wielä iloksi huolten muuttuwan. Laatii paikalla kanteleksi, saapi tammesta naulat ja kielet laulawan neien hiwuksista. Niin istuu uutta kanteletta soittamaan, eikä ollut, jota soitollansa ei saanut liikutetuksi.