Part 9

Waka wanha Wäinämöinen, Kun ei saanunna sanoja Tuolta Tuonelan koista, Manalan ikimajasta, 5. Ain' yhtä ajattelewi, Pitkin päätänsä pitäwi, Mistäpä sanoja saisi, Loisi lempiluottehia. Sanan wirkko, noin nimesi: 10. "Tuolla oisi sata sanoa, Tuhat wirren tutkelmusta, Suussa Antero Wipusen, Watsassa wanhan Kalewan. Sinne on matka mentäwätä, 15. Polku poimeteltawata, Seki matkoa pahinta; Yks on juoni juostakseni Naisten neulojen neniä; Juoni toinen juostakseni 20. Miehen miekan tutkamia; Kolmas juoni juostakseni Uron tapparan teriä." Lähteä luku tulewi, Toinen käyä kelpoawi, 25. Kun on muienki kasakan Eli orjan palkollisen. Meni sepponsa pajahan, Sanowi sanalla tuolla: "Ohoh seppo Ilmarinen. 30. Taos rautaset talukset, Tao rauta rukkasetki, Paita rautanen rakenna, Laai rautanen korento, Teräksinen tienaellos, 35. Tao syämehen teräkset, Weä päälle melto rauta; Lähen saamahan sanoja, Onkelmoita ottamahan, Watsasta wanhan Kalewan, 40. Suusta Antero Wipusen." Sano seppo Ilmarinen "Wiikon on Wipunen kuollut, Kalewa kaonnut kauan, Wipunsa wirittämästä, 45. Ahtamasta ansatiensä; Et sieltä sanoa saane, Et sanoa puoltakana." Waka wanha Wäinämöinen Toki läksi, ei totellut, 50. Astu päiwän helkytteli Naisten neulojen neniä, Astu toisen torkutteli Miesten miekan tutkamia, Kolmanenki keikutteli 55. Uron tapparan teriä. Itse wirsikäs Wipunen Jo oli wiikon maassa maannut, Kauan lentossa lewännyt; Haapa kaswo hartioilta, 60. Koiwu kulmilla yleni, Leppä leukaluun nenästä, Pajupehko parran alta, Otsasta orawikuusi, Hawu honka hampahilta, 65. Jaloilta jalo petäjä. Jo tulewi Wäinämöinen, Kaato haawan hartioilta, Koiwun kulmilta kukisti, Leuoilta lepän lewiän, 70. Pajupehkon parran alta, Hakko hongan hampahilta, Kuusen otsalta kumosi, Penko pensiän petäjän. Syöksi rautasen korennon 75. Ikenihin irjuwihin, Leukohin lotisewihin. Tuosta wirsikäs Wipunen Heti herkesi unesta, Tunsi koskewan kowasti, 80. Kipiästi kiusasewan. Puri päältä mellon rauan, Päältä rautasen korennon, Ei tiennyt terästä purra, Ei syöä rauan syäntä. 85. Auko suunsa suuremmaksi, Leukapielensä lewitti, Nielläksensä Wäinämöistä. Siitä wanha Wäinämöinen Saip' on suuhun suuritieon, 90. Watsahan warawäkewän; Wiikon kielellä wiruwi, Keruksissa kellehtiwi, Siitä watsahan walahti. Pani paitansa pajaksi, 95. Hiat paian palkeheksi, Turkkinsa tuhottimeksi, Housut hormiksi rakenti, Sukat hormin suulliseksi, Polwensa alasimeksi, 100. Wasaraksi kyynäspäänsä, Pikkusormensa pihiksi; Takoa taputtelewi, Lyöä lynnähyttelewi, Watsassa warawäkewän, 105. Mahtipontisen powessa. Sillon wirsikäs Wipunen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Mi sie lienet miehiäsi, Jo kuka urohiasi; 110. Jo olen syönyt sa'an miestä, Tuhonnut tuhan urosta, En ole wielä mointa syönyt; Syet suuhuni tulewat, Kekälehet kielelleni, 115. Rauan kuonat kulkkuhuni. Mist' olet Hiisi hingannunna, Kusta juutas julkenunna, Perkele perehtynynnä? Kun olet tullut tunnotonna, 120. Tawotonna taputellut, Puremahan, jäytämähän, Syömähän, kaluamahan. Oletko tauti luojan luoma, Surma säätämä jumalan, 125. Wai olet pantu palkan eestä, Rakettu rahan nenästä? Jos olet tauti luojan luoma, Surma säätämä jumalan, Niin mä luomme luojahani, 130. Heitämme jumalahani, Ei herra hyweä heitä, Luoja kaunista kaota. Jos olet pantu palkan eestä, Rakettu rahan nenästä, 135. Niin mä pannen palkatonta, rahatonta juoksemahan, Kullatonta kulkemahan. Tietähän sinun sukusi, Maan kawala kaswantosi; 140 Oletko kalma kalmistosta, Perkele pyhästä maasta, Mullista muhajawista, Maista liikuteltawista? Wai olet wieno weestä nossut, 145. Ween waahesta walunut; Wai olet tuulen tuuwittama, Meren tyrskyn työnnättämä? Mist' olet pulma puuttununna, Taikia tapahtununna? 150. Kiwistäkö, kannoistako, Waiko wanhoista sioista, Waiko watturaunioista, Tietomiesten tienohilta, Lakkipäien lainehilta, 155. Noitien noronenistä, Mäkipäistä möyrymiesten, Lummetkoirain koista, Karhun kiljun kartanosta, Rewon rääyntäsialta, 160. Jäniksen jäwintämailta? Lähe nyt kumma kulkemahan, Maan paha pakenemahan, Ennen kun sanon emolle, Wirkan wierin wanhemmalle. 165. Kun minä etsin emosi, Haen waltawanhempasi, Wielä turmut tuskihisi, Haluisi halkielet; Halkiat paha kaheksi, 170. Konna kolmeksi muruksi. Ei ennen minun isoni, Eikä waltawanhempani, Nouatellut noian mieltä, Lahjotellut Lappalaista; 175. Sai se liiat liikkumahan, Sai pahat pakenemahan. Jos ei minussa miestä lienee Ukon pojassa urosta, Ompa tuossa weikossani, 180. Joka pilwiä pitäwi, Hattaroita hallitsewi. Tuolta ma anon apua, Tuolta huuan hoiwautan, Ylähältä taiwosesta, 185. Alahalta maaemästä; Huutelen hätäsen huuon, Panen äänen pakkoisen, Läpi maan, läpi manuen, Läpi kuuen kirjokannen, 190. Läpi taiwahan yheksän. Ukko taiwahan napanen, Remupilwen reunahinen. Tuo tänne tulinen miekka, Säkehinen säilä kanna, 195. Jolla ma pahan pitelen, Ilkiän iki asetan. Nouse weestä ween emäntä, Sinilakki lainehista, Hienohelma hettehestä, 200. Puhasmuotonen murasta, Awukseni, ainokseni, Tuikseni, turwakseni, Tässä työssä työlähässä, Tässä tuskassa kowassa. 205. Nouse metsä miehinesi, Korpi kaikki kansoinesi, Perkele perehinesi, Umpilampi lapsinesi; Sata miestä miekallista, 210. Tuhat rauaista urosta, Wäeksi wähän urohon, Miehen pienen miehueksi. Kun ei tuosta kyllä liene, Mistä mä anon apua? 215. Onko wanhoa wäkeä, Iän kaiken istunutta; Nouse maasta mannun eukko, Pellosta periisäntä, Kaikki maasta miekkamiehet, 220. Hiekasta hewoisurohot, Tämän pulmun purkajaksi, Tämän jakson jaksajaksi. Kawe eukko luonnon tytti, Kawe kultanen korea! 225. Joka ennen päästöt päästit, Joka ennen jaksot jaksoit, Käy nyt päästö päästämähän, Tämä jakso jaksamahan. Kun ei wielä tuosta liene, 230. Saakohon joku jumala, Tuhatkunta perkeleitä, Kaikki päästöt päästämähän, Kaikki jaksot jaksamahan, Kaikki pulmut purkamahan. 235. Lähe nyt kohusta konna, Maan kamala maksoistani, Ei siellä sinun sioa Siankana tarpehella; Muunne muutaos majasi, 240. Etemmä elosiasi. Minne nyt sinun manoan, Kunne käsken ja kehotan, Kun sa lienet nosto toisen, Toisen nosto, toisen nuoli, 245. Toki koitellos kotiisi, Tekiäsi tienohille, Paniasi parmohille. Liiku kun lipiä koira, Tuika kun tulikipuna; 250. Lennä kukkona kujaan, Kanan lassa kartanolle; Sorra soimelta hewonen, Nawetasta sarwinauta, Päähyt koukkuhun kowerra, 255. Sarwet sontahan sowita, Häntä laske lattialle. Sitte tullessa tupahan Mene kynsin kynnyksessä, Polwin porstuan owissa, 260. Saahen syrjin syyttömistä, Wieritse wiattomista, Käyös päälle käskiäsi, Nouse päälle nostajasi, Ota kiinni kinterestä, 265. Takimmaisista jaloista, Kaijimmista kantapäistä, Wasemmista warpahista; Tunge perkelet tulehen, Isännät perisopesta, 270. Emännät owisopesta, Lapset keskilattialta; Suin tulehen, päin tulehen, Takaraiwoin tanterehen; Silmät käännä kellellehen, 275. Niskat ruttoin rutase, Wello werta hartioissa, Sotke suolia sisässä, Keitä keuhkoja mahassa. Pane pää pärisemähän, 280. Pane luut lotisemahan, Henki huokumattomaksi. Waan en pannekan pahoille, Warsin töille törkehille; Tuonne ma sinun manoan 285. Isäntäsi iltaselle, Emäntäsi einehelle, Muorisi muna paloille, Muun perehen murkkinalle; Siellä itkewi isosi, 290. Walittawi wanhempasi, Weljesi wesin waluwi, Muorisi murehtelewi. Ota Hiieltä kypärä, Lakki laajan perkelehen, 295. Yli meret mennäksesi, Lammit luikutellaksesi; Saaos Hiien hiihtoneuot, Lemmon leppäset siwakat, Pahan miehen paksu sana, 300. Joilla hiihat hiien maita, Lemmon lehtoja samoat. Waan jos kyytiä kysynet, Anonet ajohewoista; Ota Hiiestä hewonen, 305. Wuoresta walitse warsa, Hiiess' on hywä hewonen, Punatukka tunturissa, Hywälle hypittäjälle, Ajajalle ankaralle, 310. Jonka tukka tulta tuiski, Nenä warsin walkiata; Joll' on rautaset kapiot, Teräksiset temmottimet; Jonk' ei kynnet kilpistele, 315. Eikä kalpistu kapiot, Ilmankana iljanella, Kalmankana kaljamalla. Jos ei wielä siitä liene, Niin ota sukusi sukset, 320. Heimokuntasi hewoset, Weljesi weno punanen, Kulkiaksesi kotihin, Wenehellä wettä myöten, Hewosella tietä myöten, 325. Suksilla mäkiä myöten. Ollet kalma kalmistosta, Perkele pyhästä maasta; Niin tuonne sinun manoan, Tuonne käsken ja kehotan, 330. Multihin muhajawihin, Maihin liikuteltawihin, Johon on kansa kaatununna, Wäki wahwa wääntynynnä. Ollet wieno weestä nossut, 335. Ween waahesta walunut; Niin tuonne sinun manoan, Tuonne käsken ja kehotan, Suurelle meren selälle, Ulapalle aukialle, 340. Pohjan pitkähän perähän; Siellä tuulen tuuwitella, Ween wienon wilkutella, Ween synkän sylkytellä. Ollet tuulen tuuwittama, 345. Ilman tyrskyn tyyräelmä, Mennös tuulen tietä myöten, Ahawan ratoa myöten; Liiku kun lipiä koira, Siiry kun sininen nuoli, 350. Tuika kun tulikipuna. Ja tuonne ma sinun manoan Hirwen hiihtokankahille, Jäniksen jäpimämaille, Rewon rääkymäsioille, 355. Kontion kiwikolohon, Karhun louhikamarihin, Notkoille noroperille, Soille räykynettömille, Herehisin hettehisin, 360. Läilymihin lähtehisin, Jost' et kuulu kuuna pänä, Selwiä sinä ikänä. Jo tuonne ma sinun manoan Tuonne kuolletten kotihin, 365. Ikimennetten majahan, Waipunetten waattehille. Pohjan pitkähän perähän, Lapin laajahan salohon, Rutjan koskehen kowahan, 370. Palawahan pyörtehesen, Johon puut päin putoowat, Perin wieriwät petäjät, Hongat latwoin lankiawat; Kokonansa kokkahongat, 375. Tywin syösten suuret hongat, Latwoin laikkapäät petäjät. Jos et tuostakan totelle, Otan hyiset kintahani, Maan matoset wanttuhuni, 380. Wielä saan kokolta koprat, Weren juojalta wekarat, Linnulta lihan pitimet, Hawukalta haarottimet, Joilla konnan kopristelen, 385. Ilkiän iki asetan. Jo nyt on liitto liikkuasi, Saanut hetki heitteäsi, Lähtöaika lähteäsi, Tehtyä teloamasta, 390. Hengellistä hieromasta; Lähe nyt liika liikkumahan, Mies paha pakenemahan, Ennen päiwän nousemista, Koi jumalan koittamista, 395. Auringon ylenemistä; Ennen kun sanani saapi, Tahi mieli juohtunewi. Tulkohon jumalan tunti, Apu herran auetkohon. 400. Sillon wuoret woina wuoti, Kalliot sian lihana, Lapohina umpilammit, Ylähäiset maat aleni, Alahaiset maat yleni, 405. Linnat liikku, järkky järwet, Wuoret waskiset wapisi, Tornit linnan torkahteli, Tullessa jumalan tunnin, Awun herran auetessa. 410. Niin sinäin liika liiku, Niin sinäi paha pakene, Liiku liikuteltaessa, Järky järkyteltäessä." Sillon wanha Wäinämöinen 415. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Hywä täällä on ollakseni, Armas aikaellakseni; Maksat maistawi hywältä, Keuhkot käypi keitokseksi, 420. Raswat ruuaksi pätöwi. Enkä lähe luonnenkana, Eriä sinä ikänä, Kun en saa sanoja kuulla, Luoa lempiluottehia, 425. Kuulla kyllältä sanoja, Tuhansia tutkelmoita." Sillon wirsikäs Wipunen, Jonk' oli suussa suuri tieto, Mahti ponneton powessa, 430. Watsassa warat wäkewät, Aukasi sanasen arkun, Wirsilipponsa wiritti, Lauloaksensa hywiä, Parahin pannaksensa. 435. Ei sanat sanoihin puutu, Wirret weisaten wähene, Ennen kalliot kiwiä, Wirrat wienoja wesiä, Umpilammit ahwenia, 440. Aaltoja Aluen järwi. Laulo päiwät pääksytysten, Yhytysten yöt saneli Ennen saatuja sanoja, Opituita ongelmoita, 445. Wipunsa wirittämillä, Ahtamilla ansatiensä. Laulo synnyt syitä myöten, Luottehet lomia myöten; Pääty päiwä kuulemahan, 450. Pääty kuu tähyämähän, Otawainen oppimahan, Aallot seisottu selällä, Lainehet lahen perillä, Puuttu wirrat wieremästä, 455. Rutjan koski kuohumasta, Wuotamasta juoksen koski, Joki Joortanan pysähty. Waka wanha Wäinämöinen Siitä sai sanoja kuulla, 460. Luoa lempi luottehia; Sai saoin sanoja kuulla, Tuhansia tutkelmoita, Suusta Antero Wipusen, Mahtipontisen powesta, 465. Watsasta warawäkewän. Siitä wirsikäs Wipunen Sylkeä tomahtelewi Ulos wanhan Wäinämöisen. Itse wanha Wäinämöinen 470. Läksi suusta suuritieon, Mahtipontisen powesta, Watsasta warawäkewän, Tuli sepponsa pajahan. Sano seppo Ilmarinen: 475. "Joko sait sanoja kuulla, Luoa lempi luottehia, Miten laita lasketahan, Perilaita liitetähän, Kokkapuut kohennetahan?" 480. Sano wanha Wäinämöinen: "Jo ma sain sanoja kuulla, Luoa lempi luottehia; Sain saoin sanoja kuulla, Tuhansia tutkelmoita." 485. Niin meni wenosen luoksi, Sai wenonen walmihiksi, Laatineksi puinen pursi; Heitti wenonsa teloille, Uuen laiwan lastuillensa.

Yhdestoista Runo.

Wäinämöinen lähtee neittä Pohjolasta. Laskee merta, tulee niemen kohalle, jossa Ilmarisen sisar, Annikka neito, oli waattehia pesemässä. Tämä esinnä arwelee, ku lienee, jo lähemmä tulleen tuntee Wäinämöiseksi. Tuosta kyselemään, minne oli matkoama. Jouwittelee Wäinämöinen jo minnekki menewänsä. Kun neiti ei usko joutawia ja uhkaa weneen kaataa, niin wiimmen Wäinämöinen sanoo toenki, Pohjan neittä kosiin lähteneensä. Siitä kerkiämiseen neiti kotiin, weljellensä tarinoitsee, miten Pohjan neiti oli waarassa muille saaha. Tästäkö sepolle kiiret. Peseksen, suiksen, suoriksen, orit waljaisin, lähtee Pohjolaan. Niin tullaan, Wäinämöinen halki selän purjehessa, Ilmarinen rantoa myöten hewosella. Jo koira Pohjolassa haukkumaan. Käyään katsomaan, tutaan kosioiksi wieraat. Pohjolan emäntä tytärtänsä neuoo Wäinämoiselle menemään, waan tytär itse oli Ilmarisen mielestänsä paremmaksi katsonut.