Part 7

Niin sanowi Lemminkäinen: "Anna akka tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta, En tuota pahoin pitäisi; 5. Sylissäni syöessäni, Käsissäni käyessäni, Selässäni seistessäni, Maatessa mahani alla." Sano Pohjolan emäntä: 10. "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Kun sa hiihat Hiien hirwen Hiien peltojen periltä." Sillon lieto Lemminkäinen, 15. Itse kaunis Kaukomieli, Sykysyn lylyä laati, Kesän ketti kalhuansa, Päiwän sauoa salitti, Toisen toista kirjotteli. 20. Saipa sukset walmihiksi, Kalhunsa kanineheksi. Sillon lieto Lemminkäinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei olle sitä metsässä 25. Jalan neljän juoksewata, Kut' ei näillä yllätetä, Kaunihisti kannateta, Kalhuilla pojan Kalewan, Laatimilla Lemminkäisen." 30. Pääty Hiisi kuulemassa, Jumala tähyämässä; Hiisi hirwiä rakensi, Jalopeuroa sukesi, Pään mäkäsi mättähästä, 35. Jalat rannan raippasista, Sääret aian seipähistä, Selän aian aiaksesta, Korwat lammin lumpehista, Ketun kuusen koskuesta, 40. Muun lihan lahosta puusta, Silmät kuukkunan kiwestä. Laski kättä lautaselle, Itse neuo hirweänsä, Kun kukin sukimoansa, 45. Itse ilmoin luomoansa: "Nyt sie juokse Hiitten hirwi, Jalkoa jalo tewana, Poropetra poimettele, Poron poikimasioille, 50. Lapin lasten tanterille." Siitä juoksi Hiitten hirwi, Jalkasi jalo tewana, Poropetra poimetteli, Pohjan aitojen peritse, 55. Lapin lastutanteritse; Potkasi koan owea, Kaato kattilat tulelta, Selin keiton keikahutti, Lihat tuhkahan tuherti, 60. Liemet lietehen lewitti, Itse eillehen menewi. Lapin lapset itkemähän, Lapin koirat haukkumahan, Kylän naiset nauramahan. 65. Tuli weitikkä werewä, Sano kaunis Kaukomieli: "Mitä täällä immet itki, Mitä täällä naiset nauro, Kuta täällä koirat haukku?" 70. "Juoksi tästä Hiitten hirwi, Jalkasi jalo tewana, Poropetra poimetteli; Potkasi koan owea, Kaato kattilat tulelta, 75. Selin keiton keikahutti, Lihat tuhkahan tuherti, Liemet lietehen lewitti, Itse eillehen menewi." Siitä weitikkä werewä 80. Lykkäsi lylyn lumelle, Kun on woina wuolakenna; Kanto kattawan awuksi, Kun on kiitäwän hawukan; Kanto kaksi sauoansa 85. Kahen puolin kalhustansa; Saan makso saua markan, Toinen ruskian reposen. Siitä kerran potkasewi Silmän sintämättömähän, 90. Potkasewi kerran toisen Korwan kuulemattomahan, Potkasewi kolmannenki Jo tawotti Hiien hirwen. Kokan koiwusen rakenti, 95. Tarhan tammisen tawotti: "Siinä seiso Hiien hirwi, Poropetra poimettele!" Selkeä silittelewi, Taljoa taputtelewi: 100. "Sopisipa taassa maata Nuoren neitosen keralla." Siitä kiihty Hiien hirwi, Poropetra potkimahan; Kokan koiwusen lewitti, 105. Tarhan tammisen hajotti, Itse eillehen menewi. Siitä weitikkä werewä Wielä kerran potkasewi, Lysmätti lyly läwestä, 110. Taittu kalhu kannan tiestä, Saua katki kään siasta, Toinen somman suowerosta. Itse juoksi Hiien hirwi, Jottei päätänä näkynnä, 115. Silmän sintämättömäksi, Korwan kuulemattomaksi. Siitä lieto Lemminkäinen, Itse kaunis Kaukomieli, Wielä muisti muunki keinon, 120. Toki toisen tien osasi; Sauowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Joko hiihan hiljalleni, Werkkahalleni wetelen; 125. Hiljallehen huono käypi, Sauan woimaton pitäwi. Heitän poies heinäkengät, Panen talwitallukseni, Sykysyiset syylinkini, 130. Metsolahan mennäkseni, Metsän tyttöjen tyköhön, Sinipiikojen pihalle, Hawulinnan liistehille. Minun sukseni kuluwat, 135. Hopiaiset hoikkenewat; Otan Hiien hienot sukset, Lemmon leppäset siwakat, Niillä hiihan Hiien maita, Lemmon maita löyhyttelen, 140. Hiihan kohti korwen rannan, Salon sintäwän sisälle. Tuolta korpi kuummottawi, Tuolta sintäwi sinerwä; Tuonne mieleni tekewi, 145. Aiwoni ajattelewi, Muien miesten metsimaille, Urosten eräsaloille. Otan kolme koiroani, Wiisi willa hänteäni, 150. Seitsemän sepeliäni; Kohottelen koiriani, Jouwuttelen jousiani, Suksiani suin puhelen. Suksi on jalkoa sukua, 155. Jousi kättä joukkioa, Päre nuoli, puu wasama. Koirani keränä wieri, Kylän kukka kuulusana, Sukseni ma'a matona. 160. Niin on häntä koirallani, Kun komehin korpikuusi; Niin on silmät koirallani, Kun on suurin suitsirengas; Niin on hammas koirallani, 165. Kun on wiikate Wirossa. Sinä koirani komehin, otukseni oiwallisin! Juoksuttele, jouwuttele, Ahomaita aukehia; 170. Juokse tuonne toisualle Mielusahan metsolahan, Tarkkahan Tapiolahan. Kowa ilma koskenewi, Rakkihini rapsuawi, 175. Niin minä sanon mokomin, Sanon, kun sano isoni: Tellerwo Tapion neiti, Mielikki metsän miniä! Kukuttele koiroani, 180. Haukuta hakioani, Sisällä salon sinisen, Korwen kultasen koissa. Wäännä wainu wempelelle, Tuhku kaarelle siwalla, 185. Lyö löyly etempääki, Kanna wainu kaukempoa, Tulla koiran sieramihin, Wilullaki, wihmoillaki, Säilläki, satehillaki; 190. Jotta koiran kohti juosta, Penun julki julkotella, Mielusassa metsolassa, Tarkassa Tapiolassa. Niinp' ennen sano isoni, 195. Wieri waltawanhempani, Kun ei koira kohti juossut, Penu oikein osannut: Ku on koirani kokenut, Mikä hallin haittaellut; 200. Ku on tukki koiran turwan, Wainukullan salpaeli Kun ei koira kohti hauku, Penu oikein osoa? Kyllä tieän koiran synnyn, 205. Arwoan alun penuen: Tuulelt' on penuen tunti, Ahawalta koiran alku. Portto Pohjolan sokia, Ulappalan umpisilmä, 210. Perin tuulehen makasi, Pallehin pahaan säähän, Selin luoen luotehesen, Kaltoin kaarnapohjasehen. Tuuli nosti turkin helmat, 215. Ahawa hamehen helmat, Teki tuuli tiineheksi, Ahawa awulliseksi. Mitä kantawi kohussa. Koiran tuo kohussa kanto, 220. Penun alla pernojensa, Maksoissansa maan itikan. Ku kanto kapalonuorat? Hawon akka raiwokerta, Se kanto kapalonuorat, 225. Lapsen karkian kapalon, Liinoissansa liikutteli, Helmoissansa heilutteli. Penitar waliwo waimo, Ulappalan umpisilmä! 230. Tule lasta päästämähän, Poikoa perittämähän; Tuli lukko koiran suuhun, Haitta haukun hampahisin, Ota lukko koiran suusta, 235. Haitta haukun hampahista; Ota sulku suun eestä, Kapu kielen kantimesta, Anna koiran kohti juosta, Penun oikein osata. 240. Lähen nyt miehistä metsälle, Urohista ulkotöille; Lepy lehto, kostu korpi, Taiwu ainoinen Tapio! Ihastu jumalan ilma, 245. Miehen mennessä metsälle! Ota metsä mieheksesi, Urohoksesi Tapio, Korpi kolkkipojaksesi! Soita metsä kanteletta, 250. Kukuta salo käkeä. Jotta kulta kuunteleisi, Hopia tilin tekisi, Alla kuusen kultalatwan, Alla kaunihin katajan. 255. Matalainen mulla mahti, Lyhykäinen onnen lykky, Sukset kultaset kuluwat, Hopiaiset hoikkenewat; Ikäwä minun tulewi, 260. Ikäwä tulettelewi, Kun ei oo kullan muuttajoa, Hopian wajehtajoa. Ikäw' on iloton ilta, Päiwä pitkä saalihiton. 265. Joko suuttu suuri luoja, hallan antaja wihastu, Kun ei anna aionkana, Harwonkana hoiwauta? Ellös suuttuo jumala, 270. Maan pitäjä pillastuo; Toki anna aiallani, Iälläni ilmauta, Kun ma ainosin anelen, Kielin kullan kuikuttelen. 275. Miks et anna antoluoja, Lupoa luja jumala? Ei ne muutkana paremmat, Eikä pyytäjät pyhemmät; Eipä miesten muienkana 280. Sinisemmät silmiripset, Koriammat kulmakarwat, Jalan heitto hempiämpi. Muut ne wiewät wiekkahuulla, Muut ottawat ounahuulla, 285. Mie en weisi wiekkahuulla, En ottaisi ounahuulla, Weisin waiwani näöstä, Ottaisin omasta työstä. Mikä mieli, mikä muutos, 290. Mielusassa metsolassa; Entinen metsän emäntä Oli kaunis katsannolta, Ihana imertimiltä, Käet olit kullan käärehissä, 295. Sormet kullan sormuksissa, Pää kullan pätinehissä, Tukat kullan suortuwissa, Korwat kullan koltuskoissa, Silmäripset simpsukoissa; 300. Nykynen metsän emäntä Ruma on warsin rungoltansa, Ilkiä imertimiltä, Käet on witsakäärehissä, Sormet witsasormuksissa, 305. Pää witsa pätinehissä, Tukat witsa suortuwissa, Korwat witsa koltuskoissa, Kaula witsa helmilöissä. Missä nyt antaja asuwi, 310. Eläwi hywä emäntä, Puhas muori puuhoawi? Tuolla antaja asuwi, Eläwi hywä emäntä; Puhas muori puuhoawi, 315. Sakaroilla sarwilinnan, Metsän linnan liepehillä. Eilen mie käwin metsässä, Kolm' on linnoa metsässä; Yksi puinen, toinen luinen, 320. Kolmansi kiwinen linna, Se linna emännän linna, Kuus' on kulta ikkunoa Kunki linnan kulmanteella. Mie katsoin sisähän noista, 325. Siellä antajat asuwat, Ja wiruwat wiljan eukot. Mielikki metsän emäntä, Puhas muori, muoto kaunis! Lyöte lykkywaattehisin, 330. Antipaitohin panete; Aukase metinen arkku, Mesilipas liikahuta, Metiseltä mättähältä, Kultaselta kunnahalta. 335. Tuo mulle metsän olutta, Metsän mettä juoakseni; Metsäss' on olutta paljon, Metsässä mesi makia. Hiero kahta kämmentäsi 340. Nyperrä hypehiäsi, Pane kulta kulkemahan, Hopia waeltamahan, Wasten miestä walkiata, Kowin koiwun karwallista. 345. Metsolan metinen neiti, Metsän piika pikkarainen! Soitellos mesinen pilli, Simapilli piiparoita, Korwalle ehon emännän; 350. Et emäntä lienekkänä, Jos et piikoa pitäne, Sata piikoa pitäne, Tuhat muuta käskyläistä, Karjan kaiken kaitsiata, 355. Wiitsiätä wiljan kaiken. Mielikki metsän miniä, Tuulikki tytär Tapion! Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjan ruoska, 360. Takoa Tapiowaaran, Tuomiwaaran tuolta puolen, Jolla witsot wiljoasi, Karkottelet karjoasi. Aja wilja wieremmille, 365. Aukeimmille ahoille; Jok' on laiska juoksemahan, Sitä laske lautaselle; Joka tieltä pois menewi, Sitä silmille siwalla, 370. Tielle korwasta kohota. Oja wastahan tulewi, Puro tiellä poikkipuolen; Silkki sillaksi siwalla, Punalanka portahaksi. 375. Metsän ukko halliparta, Metsän kultanen kuningas! Pane nyt metsät miekka wyölle, Salot kalpio kätehen; Salot pannos palttinahan, 380. Metsät werkahan wetäös, Haawat kaikki haljakkoihin, Kuuset kultihin rakenna, Wanhat hongat waskiwyölle, Petäjät hopiawyölle, 385. Koiwut kulta kalkkaroihin. Paa kun panit muinoselta Sinun antiaikoinasi, Minun pyytöpäiwinäni; Mentyä minun metsälle, 390. Ja salolle saatuani, Korwelle kohottuani, Mäen päälle päästyäni, Kuuna paisto kuusen oksat, Hopiana hongan oksat, 395. Päiwänä petäjän latwat, Haawan latwat haljakkoina; Kuuna paisto kuulu poika, Päiwänä tytär pätöwä. Awa aittasi awara, 400. Luinen lukko lonkahuta; Ota kultanen kurikka, Käyös waskinen wasara, Jolla korwet kolkuttelet, Salot synkät sylkyttelet, 405. Wiljan syntymäsioilla, Rahan karwan kaswinmaalla, Jotta wilja wirtoaisi, Sekä karja karkuaisi, Miehen etsiwän etehen, 410. Uron ottawan ohille. Aita kultanen kuwoa, Hopiainen pystö pistä, Juosta karjan joutusasti, Wikewästi wiilletellä, 415. Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten. Jospa karja karkuaisi, Eli wilja wierehtäisi, Niin sä aitoa kohenna; 420. Kun hän katsowi ylitse, Sillon aitoa ylennä; Kuni katsowi alatse, Sillon aitoa alenna; Kun ei wilja wieremällä, 425. Sillon aita annollansa. Hiien poika pikkarainen, Hyppääjä hywän selän. paljastele warsoasi, Rakentele ratsuasi, 430. Ota kulta kannuksesi Hopiaisen orren päästä, Kultasesta lippahasta, Kaskisesta wakkasesta; Sillä kutkuta kuwetta, 435. Sekä kaiwa kainaloita, Anna juosta joutusasti, Wikewästi wiilletellä, Waskisissa waljahissa, Kultasissa kahlehissa. 440. Aita wastahan tulewi, Riehto aitoa repäse Wiieltä witsaswäliltä, Seitsemältä seipähältä, Kaheksalta kannon päältä. 445. Ota witsa wiittä syltä, Koiwu kolmia tapoa, Jolla witsot wiljoasi, Karkottelet karjoasi. Kun ei täywy tännempänä, 450. Niin tuo tuolta tuonnempoa Takoa Tanikan linnan, Hiien linnan liepehiltä, Uroholle pyytäjälle, Miehelle anelewalle. 455. Mimerkki metsän emäntä, Waimo puhaswarrellinen, Metsän ukko halliparta, Metsän kultanen Kuningas! Tule nyt kullan muuttelohon, 460. Hopian wajehtelohon. Minun on kullat kuun ikuiset, Päiwän poloiset hopiat, Isoni soasta saamat, Tawottamat tappioista; 465. Ne kuluwat kukkarossa, Tummentuwat tuhniossa, Kun ei oo kullan muuttajoa, Hopian wajehtajoa. Tule nyt kullat ottamahan, 470. Hopiat walitsemahan; Minun on kullat kirkkahammat, Sinun kullat karwasemmat. Lempiliinasi lewitä Alle minun kultieni, 475. Kullan maahan tippumatta, Hopian riwestymättä, Kullat annan kynsillesi, Kämmenellesi hopiat." Sillä lieto Lemminkäinen 480. Toki hiihti Hiien hirwen Hiien peltojen periltä; Itse lämsensä lähetti Hiien hirwen hartioille, Kaulalle kameli warsan, 485. Jott'ei potkinut kowasti, Selkeä silittäessä. Sano tuolta tultuansa, Pohjolahan saatuansa: "Jo ma hiihin Hiien hirwen 490. Hiien peltojen periltä; Anna akka tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." Sano Pohjolan emäntä: "Äsken annan tyttäreni, 405. Sekä nuoren morsiamen, Kun sa suistat suuren ruunan, Hiien ruskian hewosen, Hiien warsan waahtileuan, Joll' on rautaset kapiot, 500. Teräksiset temmottimet, Tuli tukka, rautaharja." Sillon lieto Lemminkäinen Otti kulta ohjaksensa, Hopiaisen marhaminnan, 505. Läksi hewosen hakuhun, Suwikunnan kuuntelohon Hiien nurmien periltä. Astua taputtelewi, Käyä kullerroittelewi, 510. Wihannalle wainiolle, Pyhän pellon pientarelle. Siellä etsiwi hewoista, Päätä puiti katselewi, Suwikunnan suitset wyöllä, 515. Warsan waljahat olalla. Iski silmänsä itähän, Käänti päätä päiwän alle, Näki hiekalla hewosen, Kuloharjan kuusikolla, 520. Senp' on tukka tulta tuiski, Harja suihkisi sawua. Niin sanowi Lemminkäinen: "Ukko taiwahan napanen, Remupilwen reunahinen, 525. Taiwo auoksi awaos, Ilma riehoksi rewitä; Ilma kaikki ikkunoiksi, Taiwon kansi kahtaloksi. Sa'a lunta sauan warsi, 530. Kiehittele keihäswarsi, Harjalle hywän hewosen, Pyhän laukin lautasille; Kylmä jäätä kyynäriä Otsahan pyhän orihin." 535. Sato ukko uutta lunta: Wisko hienosta witiä, Kokonansa kolme syltä, Harjalle hywän hewosen, Pyhän laukin lautasille; 540. Kylmi jäätä kyynäriä, Otsahan pyhän orihin. Siitä lieto Lemminkäinen Meni luota katsomahan, Likeltä tähyämähän, 545. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Hiiestä hewosen synty, kuoresta walion warsan; Hiien warsa waahtileuka, Hiien ruskia heponen. 550. Tuoppa kultaturpoasi, Pistä päätäsi hopia, Kultasihin suitsiloihin, Waskisihin waljahisin; Ei täällä pahoin pietä, 555. Aiwan ankein ajeta." Sillä suisti suuren ruunan, Längitti jalon herwosen, Hiien warsan waljasteli, Wihannalla wainiolla, 560. Pyhän pellon pientarella. Pisti suitset kullan suuhun, Päitsensä hopian päähän; Itse istuwi selälle, Löihen reisin ratsahille, 565. Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä, Ajoa tomuttelewi Luoksi ankaran anopin. Sano tuonne saatuansa: 570. "Jo nyt suistin suuren ruunan, Längitin jalon hewosen, Hiien warsan paljastelin, Wihannalta wainiolta, Pyhän pellon pientarilta, 575. Sekä hiihin Hiien hirwen Hiien nurmien periltä; Anna akka tyttöäsi, Sekä nuorta morsianta." Sano Pohjolan emäntä: 580. "Äsken annan tyttäreni, Sekä nuoren morsiamen, Kun ammut joutsenen joesta, wirrasta wihannan linnun; Tuonen mustasta joesta, 585. Pyhän wirran pyörtehestä; Yhen nuolen nostannalta, Yhellä yrittämällä, Yhen jalkasi sialta." Siitä lieto Lemminkäinen 590. Käwi kohta ampumahan Jalo jousi kainalossa, Wiini nuolia selässä; Käwi Tuonelan joelle, Pyhän wirran pyörtehelle. 595. Ulappalan ukko wanha, Ukko wanha umpisilmä, Tuonen mustalla joella, Pyhän wirran pyörtehellä, Katselewi, kääntelewi, 600. Tulewaksi Lemminkäistä. Kaunis kaukoa näkywi, Werewä wesien poikki, Saawaksi, lähenewäksi. Niinp' on ukko umpisilmä 605. Laulawi wesomen weestä, Umpiputken lainehista, Syöksi miehen syämen kautta, Kautta kainalon wasemen, Läpi lieto Lemminkäisen. 610. Sano lieto Lemminkäinen: "Sen mä tein pahinta työtä, Kun en muistanut kysellä Kapehelta äitiltäni, Miten olla, kuin eleä, 615. Näinä päiwinä pahoina; En tieä ween kipuja, Umpiputken ailuhia." Ulappalan ukko wanha, Ukko wanha, umpisilmä, 620. Wiepi juoksulla jokehen, Syytäwi meren sywähän, Alle aaltojen ajawi, Tuon on lieto Lemminkäisen. Siinä lieto Lemminkäinen, 625. Itse kaunis kaukomieli, Meni koskessa kolisten, Myötäwirrassa wilisten, Tuonne Tuonelan tuwille. Tuo werinen Tuonen poika 630. Lyöpi miestä miekallansa, Kawahutti kalwallansa; Löip' on kerran leimahutti Miehen wiieksi muruksi, Kaheksaksi kappaleksi; 635. Pään mäkäsi mättähäksi, Jalat raian haarukaksi, Muun lihan lahoksi puuksi, Silmät suolle karpaloiksi, Hiwukset kuiwiksi kuloiksi. 640. Siin' on loppu Lemminkäisen, Kuollo ankaran kosian.

Kaheksas Runo.

Äiti jo koissa walittaa kauan Lemminkäisen kosissa wiipywän. Katsotaan sukaa, nähään werta wuotawan. Tästä äitille hätä, jo itse lähtee Pohjolaan poikoansa tieustelemaan. Pohjan akka esinnä muita wiekastelewa jo wiimmen sanoo toenki, panneensa hirwiä hiihtamaan, hewosia suistamaan ja lintuja ampumaan. Äiti näiltä teiltä poikoansa etsimään; hakee hakemalla, ei löyä. Tulee tielle, tietäki kysyy, jos tienne Lemminkäisestä. Tie utelee Hiitolaan saaneen, josta kuitenkana ei löytä. Näkee kuun, kysäsi kuulta. Kuu arwelee jos lienee Pohjan lampiin hukkunut. Ei löyä sieltäkänä. Niin wiimmen saappi päiwältä kysyneeksi, joka kaiketi tieten sanoo Tuonen joelle surmatuksi. Siitä äiti Tuonen jokea haroamaan päiweä rukoillut Tuonelata siksi ajaksi unettamaan. Saapi haratessa pala palalta Lemminkäistä, joista palasista uuelleen rakentaa poikansa elämään, saahen poika wielä wähä entistäki paremmaksi.