Part 6

Waka wanha Wäinämöinen Kohta lähtewi kotia, Pani warsan waljahisin, Ruskian reen etehen, 5. Itse reuoksen rekehen, Korjahan kohentelihen. Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä, Wirkku juoksi, matka joutu, 10. Reki wieri, tie lyheni, Jalas koiwunen kolasi, Korja kultanen kulisi. Ajawi, karettelewi Noita Wäinölän ahoja, 15. Kalewalan kankahia, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Syö susi unen näkiä, Tapa tauti Lappalainen; Ei sanot saawani kotia 20. Enämpi eläwin silmin, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan walkiana, Näille Wäinölän ahoille, Kalewalan kankahille." 25. Siitä wanha Wäinämöinen Laulelewi, taitelewi; Laulo kuusen kukkalatwan, Kukkalatwan, kultalehwän. Latwan työnti taiwahalle, 30. Puhki pilwien kohotti, Lehwät ilmoille lewitti, Halki taiwahan hajotti. Laulelewi, taitelewi; Laulo kuun kumottamahan 35. Kultalatwa kuusosehen; Laulo oksille otawan. Ajawi, karettelewi Kohti kullaista kotia Alla päin pahoilla mielin, 40. Kun oli seppo Ilmarisen, Takojan iän ikuisen, Luwannut lunastimeksi, Oman päänsä päästimeksi, Pimiähän Pohjolahan, 45. Summahan Sariolahan. Seppo wastahan tulewi: "Woi sie wanha Wäinämöinen, Mit' olet pahalla mielin, Kaiken kallella kypärin?" 50. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Sinä seppo Ilmarinen, Lankoni emoni lapsi, Lähe neittä noutamahan, 55. Päätä kassa katsomahan, Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta. Kun on neiti Pohjolassa, Impi kylmässä kylässä, 60. Jok' ei suostu sulhosihin, Mielly miehiin hywihin; Kiitti puoli pohjan maata, Kun ompi kowin koria, Lihan läpi luu näkywi, 65. Luun läpi yin näkywi. Saatat sie takoa sammon, Kirjokannen kirjaella, Niin saat neion palkastasi, Työstäsi tytön ihanan." 70. Itse seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Joko sie minun menetit Pimiähän Pohjolahan Oman pääsi päästimeksi, 75. Itsesi lunastimeksi! En sinä pitkänä ikänä, Kuuna kullan walkiana, Lähe Pohjolan tuwille, Sariolan salwoksille, 80. Miesten syöjille sioille, Urosten upottajille." Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohoh seppo Ilmarinen, 85. Lähkös kuusta katsomahan, Kun on nossut taiwahalle, Puhki pilwien kohonnut, Lehwät ilmoille lewennä, Halki taiwahan hajonna. 90. Ompi kummat kuusosessa: Kuu uusi kumottamassa, Kultalatwa kuusosessa, Ompi oksilla otawa." Läksit kuusta katsomahan 95. Tuonne Wäinölän aholle, Sano wanha Wäinämöinen: "Nyt sie seppo weikkoseni Noskos kuuta noutamahan, 100. Otawaista ottamahan, Kultalatwa kuusosesta." Siitä seppo Ilmatinen Nousi puuhun korkialle, Ylähäksi taiwahalle; 105. Nousi kuuta noutamahan, Otawaista ottamahan, Kultalatwa kuusosesta. Sillon wanha Wäinämöinen Lauloa hyrähtelewi; 110. Laulo tuulen tuppurihin, Ilman raiwohin rakenti. Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Ota tuuli purtehesi, 115. Ahawa wenosehesi, Wieä, wiillätelläksesi, Pimiähän Pohjolahan." Otti tuuli purtehensa, Ahawa wenosehensa, 120. Wieä, wiillätelläksensä Pimiähän Pohjolahan. Siinä seppo Ilmarinen Jopa kulki, jotta joutu, Pimiähän Pohjolahan, 125. Summahan Sariolahan. Kulki tuulen tietä myöten, Ahawan ratoa myöten, Yli kuun, alatse päiwän, Otawaisten olkapäitse, 130. Pääty Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle; Eikä häntä koirat kuultu, Eikä haukkujat hawattu. Louhi Pohjolan emäntä, 135. Pohjan akka harwahammas, Itse päätywi pihalle, Itse ennätti sanoa: "Mi sinä lienet miehiäsi, Ja kuka urohiasi; 140. Tulit tuulen tietä myöten, Ahawan ratoa myöten, Eikä koirat kohti hauku, Eikä wirka willahännät." Sano seppo Ilmarinen: 145. "Emmä tänne tullukkana Kylän koirien kuluksi, Willahäntien wihaksi, Näillä ouoilla owilla, Weräjillä wierahilla." 150. Siitä Pohjalan emäntä Kysäsewi wierahalta: "Oletko tullut tuntemahan, Tuota seppo Ilmarista, 155. Takojata taitawinta?" Se on seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Itse olen seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen." 160. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka harwahammas, Pian pistihen tupahan, Sanowi sanalla tuolla: "Neityeni nuorempani, 165. Lapseni wakawimpani, Pane päällesi parainta, Kaunihinta kaulallesi, Ripehintä rinnoillesi, Warrellesi walkeinta; 170. Jo on seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Saanut sammon laaintahan, Kirjokannen kirjantahan. Tuopa kaunis Pohjan tytti, 175. Maan kuulu, ween walio, Meni aittahan mäellä; Kolme on aittoa mäellä, Yksi on emosen aitta, Se aitta parahin aitta. 180. Siellä on arkku arkun päällä, Lipas lippahan lomassa; Aukasi parahan arkun, Kimahutti kirjokannen, Löysi kuusi kultawyötä, 185. Wiisi willaista hametta; Puki päällensä parasta, Kaulallensa kaunihinta, Ripeintä rinnoillensa, Warrellensa walkeinta. 190. Siitä Pohjolan emäntä Käytti seppo Ilmarisen Tuolla Pohjolan tuwassa, Sariolan salwoksessa. Syötti miehen syöneheksi, 195. Juotti miehen juoneheksi, Apatti alanenäksi, Uuwutti unelliseksi; Pani maata matkamiehen, Neien wierehen wenytti. 200. Siitä Pohjolan emäntä Itse tuon sanoiksi wirkki. "Ohoh seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Saatatko takoa sammon, 205. Kirjokannen kirjaella, Yhen joukkosen sulasta, Yhen willan kylkyestä, Yhen otrasen jywästä, Yhen wärttinän muruista; 210. Niin saat neion palkastasi, Työstäsi tytön ihanan." Sillon seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Jo taisin takoa Sammon, 215. Kirjokannen kirjaella, Yhen joukkosen sulasta, Yhen willan kylkyestä, Yhen otrasen jywästä, Yhen wärttinän muruista; 220. Kun olin taiwoista takowa, Ilman kantta kalkuttawa, Ilman alkosen alutta, Riporihman tehtysättä." Siitä seppo Ilmarinen, 225. Takoja iän ikuinen, Läksi sammon laaintahan, Kirjokannen kirjantahan. Kysy paikalta pajoa, Kaikkia sepinkaluja; 230. Ei pajoa Pohjolassa, Pihtiä Pimentolassa, Ei pajoa, ei paletta, Ahjoa, alasintana, Wasaroa warttakana. 235. Sillon seppo Ilmarinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Akat tuosta tuskautoho, Herjat kesken heittäöhö; Waan ei mies pahempikana, 240. Uros untelompikana." Etsi ahjonsa alusta, Leweyttä lietsehensä, Pohjolan kiwimäellä, Rautasella kalliolla, 245. Wuorella teräksisellä. Löysi paikkoa palasen Aloa aniwähäsen, Johon paino palkehensa, Lewitteli lietsehensä, 250. Alasimensa asetti. Pani orjat lietsomahan, Palkkalaiset painamahan; Orjat lietso löyhytteli, Palkkalaiset painatteli; 255. Lietso päiwän, lietso toisen, Lietso kohta kolmannenki, Syli syttä hartiolla, Kyynärä kywentä päässä, Waaksa muulla wartalolla, 260. Kortteli kowa nokea. Jo päiwällä kolmannella Itse seppo Ilmarinen Katso ahjonsa alusta, Lietsehensä liepehiä: 265. "Saako sampo walmihiksi, Kirjokansi kirjatuksi?" Ei saa sampo walmihiksi, Kirjokansi kirjatuksi. Siitä seppo Ilmarinen 270. Saapi tuulet lietsomahan; Lietso tuulet löyhytteli, Itä lietso, lietso länsi, Etelä enemmän lietso, Pohjanen puhu kowasti. 275. Lietso päiwän, lietso toisen, Lietso kohta kolmannenki; Päiwälläpä kolmanella Itse seppo Ilmarinen Katso ahjonsa alusta, 280. Lietsehensä liepehiä; Sampo tungeksen tulesta, Alta ahjonsa ajaksen. Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 285. Takoa taputtelewi, Lyöä lyyhäyttelewi, Pajassa owettomassa, Ilman ikkunattomassa. Päiwät sampoa takowi, 290. Kirjokantta kalkuttawi, Yöt on neittä miestyttäwi, Impeä lepyttelewi. Saipa sampo walmihiksi, Kirjokansi kirjotuksi; 295. Ei saa impi miestytyksi, Neitonen lepytetyksi. Siitä jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli; Jauho purnon puhtehessa, 300. Jauho purnon syötäwiä, Purnon toisen myötäwiä, Kolmannen kotipitoja. Niin ihastu Pohjan akka, Saatto sitte sammon tuonne 305. Waaran waskisen sisähän, Pohjolan kiwimäkehen, Yheksän lukun taaksi. Sihen juuret juurruttele Yheksän sylen sywälle; 310. Juuren juurti maaemähän, Toisen wesiwiertehesen, Kolmannen kotimäkehen. Itse seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 315. Allapäin pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin, Jo tuossa ajattelewi, Pitkin päätänsä pitäne Miten olla, kuin eleä, 320. Pimiässä Pohjolassa. Sano Pohjolan emäntä: "Ohoh seppo Ilmarinen, Laatisiko mieli mennä, Elomaille entisille? 325. Sano seppo Ilmarinen: "Sinne mieleni tekisi Elomaille entisille, Kotihini kuolemahan." Louhi Pohjolan emäntä 330. Syötti miehen, juotti miehen, Panewi perähän purren, Nosti tuulen tuulemahan; Sillä seppo Ilmarinen Matkasi omille maille, 335. Kohti kullaista kotia, Entistä elosioa. Kysy wanha Wäinämöinen Ilmariselta sepolta: "Weli seppo Ilmarinen, 340. Lankoni emoni lapsi, Joko laait uuen sammon, Kirjokannen kirjaelit?" Sano seppo Ilmarinen, Itse laatia pakisi: 345. "Jopa jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli; Jauho purnon puhtehessa, Jauho purnon syötäwiä, Purnon toisen myötäwiä, 350. Kolmannen pieltäwiä."

Kuues Runo.

Lemminkäinen yritäksen Pohjan tyttöä kosihin. Emo kieltää lähtemästä, surmaa Pohjan noijilta pojalleen pelkääwä. Lemminkäinen jo päätänsä harjaawa nakkaa suan käestänsä lausumalla, sillon häntä surmattawan, konsa suka werta wuotanee. Niin waraeleksen ja lähtee matkalle. Tulee kylään, ajaa talo talolta ja kysyy jo kahestaki paikasta hewosensa riisujata. Ei saanut, ajaa eille Pohjolan pihalle. Kuulee tuwassa laulajoita ja pistäksen sisälle. Ihmetellään ku lienee outo, kun häntä ei koiratkana haukkune. Lemminkäinen wirkkaa ei siksi tulleensakan ja alkaa lauloa. Niin laulo miehet kunne kunki tuwasta, yhen waan heitti laulamatta wanhan sokia ukon. Kysy ukko miksi häntäkin ei laulanut. Sanoo Lemminkäinen ei senlaiseen herjaan koskewansa. Tästä ukko suuttunut lähtee Tuonelan joelle siellä Lemminkäistä uottawa.

Itse lieto Lemminkäinen, Itse kaunis kaukomieli, Lähtiäksensä kokewi, Tullaksensa toiwotteli 5. Pohjan poikajen tulille, Lapin lasten tanterille. Kesän kengitti hewoista, Talwen rautoja rakenti, Waljasti tulisen ruunan 10. Tulisella tanterella; Wesi tippu wempelestä, Raswa rahkehen nenästä. Niin sanowi Lemminkäinen: "Oi emoni, waimo wanha, 15. Jospa paitani pesisit Mustan käärmehen mujuilla, Kesäkuilla kuiwoaisit, Mun kosihin mennäkseni Neittä kylmästä kylästä, 20. Piikoa Pimentolasta." Emo kielteä käkewi, Warotteli waimo wanha: "Ellös menkö poikueni Ilman tieon tietämättä, 25. Ilman taion taitamatta, Pohjan poikajen tulille, Lapin lasten tanterille; Siellä Lappi laulanewi, Tunkenewi Turjalainen, 30. Suin sytehen, päin sawehen, Kypenihin kyynäswarsin, Koprin kuumihin porohin." Niin sanowi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitu, 35. Noiat noitu, kyyt kiroili, Koki kolme Lappalaista, Yhtenä kesäissä yönä, Alasti alakiwellä, Ilman wyöttä, waattehitta. 40. Sen werran minusta saiwat, Min kirwes kiwestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuwasta. 45. Jos tahon tasalle panna, Miesten werroille weteä, Itse laulan Lappalaisen, Itse tungen Turjalaisen, Käsin kalman kattilahan, 50. Koprin ilmahan kowahan, Polwin hyytä hyppimähän, Säärin jäätä särkemähän, Riitettä repäsemähän; Laulan halki hartionsa, 55. Puhki leukansa puhelen, Paian kauluksen kaheksi, Rikki rintalastasesta." Emo kielteä käkewi, Warotteli waimo wanha: 60. "Ellös wainen poikueni Lähkö neittä Pohjolasta, Piikoa Pimentolasta; Tuho ainaki tulewi, Hukka lieto Lemminkäistä, 65. Tuho poikoa pätöistä. Ei sinussa laulajaa, Pohjan poikien sekahan, Etkä tunne kieltä Turjan, Maha lausua Lapiksi." 70. Sillon lieto Lemminkäinen, Oli päätänsä sukiwa, Hapsiansa harjaawa, Lähtiäksensä kosihin, Mennäksensä Pohjolahan. 75. Suan orrelle ojensi, Harjan paino patsahasen; Itse tuon sanoiksi wirkki: "Sillon on hukka Lemminkäistä, Tuho poikoa pätöistä, 80. Kun suka werin waluwi, Harja hurmehin loruwi." Siitä läksi Lemminkäinen Wasten kieltoa emonsa, Warotusta wanhempansa. 85. Missä mies waraeleksen? Jo wähin waraeleksen Owen suussa alla orren, Pirtin pihtipuolisessa, Weräjillä wiimmesillä. 90. Ei oo ne warat wäkewät, Missä mies waraeleksen? Korwalla tulisen kosken, Pyhän wirran pyörtehessä; Siinä mies waraeleksen, 95. Hyöteleksen, wyötteleksen, Rautapaitohin paneksen, Teräswöihin telkitäksen. Sanowi sanoilla näillä: "Mies on lustuissa lujempi, 100. Rautapaiassa parempi, Teräswyössä tenhosampi, Noien noitien noroille, Tietomiesten tienohille, Jottei huoli huonommista, 105. Tottele hywiäkänä." Laski wirkkua witsalla, Helähytti helmiswyöllä; Wirkku juoksi, matka joutu, Reki wieri, tie lyheni. 110. Ajo päiwän, ajo toisen, Kohta kolmannen ajawi. Kylä wastahan tulewi; Ajoa suhuttelewi Alimmaista tietä myöten 115. Alimmaisehen talohon. Yli kynnyksen kysywi, Lausu lakkapuun takoa: "Oisiko talossa taassa Rinnukseni riisujaa, 120. Aisani alentajoa, Luokin lonkahuttajoa?" Lausu lapsi lattialta, Poika portahan nenältä: "Ei ole talossa taassa 125. Rinnuksien riisujaa, Aisojen alentajoa, Luokin lonkahuttajoa." Mitä huoli Lemminkäinen; Laski wirkkua witsalla, 130. Helähytti helmiswyöllä, Ajoa suhuttelewi Keskimmäistä tietä myöten Keskimmäisehen talohon. Yli kynnyksen kysywi, 135. Lausu lakkapuun takoa: "Oisiko talossa taassa Rinnukseni riisujoa, Aisani alentajoa, Luokin lonkahuttajoa?" 140. Lausu akka lattialta, Kielipalku pankon päästä: "Kyllä saat talosta taasta Rinnuksesi riisujoita, Aisasi alentajoita, 145. Luokin lonkahuttajoita; Ompa kyllä kymmenenki, Saatpa jos tahot satoja, Jotka sulle kyyin saawat, Antawat ajohewosen, 150. Yli meret mennäksesi, Lammit luikahellaksesi, Isäntäsi iltaselle, Emäntäsi einehelle, Muun perehen murkkinalle. 155. Saaha kukkona kujahan, Kanan lassa kartanolle, Mennä kynsin kynnyksessä, Poikkipuolin portahalla, Siwun sintsin lattialla." 160. Mitä huoli Lemminkäinen, Sanan wirkko, noin nimesi: "Oisi akka ammuttawa, Koukkuleuka kolkattawa." Laski wirkkua witsalla, 165. Helähytti helmiswyöllä; Ajoa suhuttelewi Wierimmäistä tietä myöten Wierimmäisehen talohan. Niin pihalle tultuansa 170. Lyöpi maata ruoskallansa; Utu nousi ruoskan tiestä, Mies nuori u'un seassa, Sepä riisu rinnuksia, Sepä aisoja alenti, 175. Sepä luokit lonkahutti. Siitä lieto Lemminkäinen Itse korwin kuuntelewi; Kuuli ulkoa runoja, Läpi sammalen sanoja, 180. Läpi lauan laulajoita, Läpi seinän soittajoita. Meni nurkasta tupahan, Sai sisähän salwomesta, Jott' ei häntä koirat kuultu, 185. Eikä haukkujat hawattu. Tupa oli täynnä tuppisuita, Jakku miehiä jaloja, Siltalauat laulajoita, Owen suu osoawia, 190. Siwuseinä soittajoita, Peripenkki tietäjiä, Karsina karehtioita; Nuo laulowat Lapin wirttä, Hiien wirttä winguttiwat. 195. Itse Pohjolan emäntä Liikku sillan liitoksella, Lieho keskilattialla. Sanowi sanalla tuolla: "Olipa tässä ennen koira, 200. Rakki rauan karwallinen, Lihan syöjä, luun puria, Weren uuelta wetäjä; Mi sinä lienet miehiäsi, Ja kuka urohiasi, 205. Kun ei sua koirat kuultu, Eikä haukkujat hawattu." Sano lieto Lemminkäinen: "En mä tänne tullutkana Tawoittani, tieottani, 210. Mahittani, maltittani, Ilman innotta isäni, Waruksitta wanhempani, Suuhun Untamon susien, Kitahan kirokawetten." 215. Siitä lieto Lemminkäinen Itse löihen loihtiaksi, Laikahutti laulajaksi; Laulo laulajat parahat Pahimmiksi laulajoiksi, 220. Kiwikintahat kätehen, Kiwiharkko hartioille, Kiwilakki päälaelle, Kiwet suuhun syrjin syösti, Paaet lappehin lapeli, 225. Parahille laulajille, Tietäwimmille runoille. Niin laulo mokomat miehet Kissan kirjawan rekehen, Kissan tuonne kiiätellä, 230. Eteämmä ennätellä, Pohjan pitkähän perähän, Lapin laajahan salohon, Kuss' ei kule karjan kynsi, Waella hewosen warsa. 235. Ja laulo mokomat miehet Lapin laajalle lahelle, Miesten syöjälle selälle, Urosten upottajalle, Josta welhot wettä juowat, 240. Tulikulkut tuioawat. Ja laulo mokomat miehet Rutjan koskehan kowahan, Kinahmehen ilkiähän, Johon puut päin putoowat, 245. Perin wieriwät petäjät, Hongat latwoin lankiawat. Siinä lieto Lemminkäinen Laulo nuoret, laulo wanhat, Laulo kerran keski laaun, 250. Yhen heitti laulamatta Ulappalan ukko wanhan, Ukko wanhan umpisilmän. Niin ukko sanoiksi wirkki: "Oi sie lieto Lemmin poika, 255. Laulot nuoret, laulot wanhat, Laulot kerran keski laaun, Niin miks et minua laula?" Se on lieto Lemminkäinen Sanan wirkko, noin nimesi: 260. "Niin siks en sinua laula, Kun sä miessä nuorempana Makasit oman emosi, Wanhempasi waiwuttelit; Itse herjasit heposet, 265. Juoksuttelit suorajouhet, Suon selällä, maan nawalla, Ween liiwan liikkumilla." Ulappalan ukko wanha, Ukko wanha umpisilmä, 270. Kowin suuttu ja wihastu; Meni ulos usta myöten, Pihalle wajoa myöten, Juoksi Tuonelan joelle, Siellä katso Kaukomieltä, 275. Wiikon wuotti Lemminkäistä.

Seitsemäs Runo.

Lemminkäinen kysyy Pohjolan akalta tyttöä puolisoksensa ja pannaan ansiotyölle hirweä Hiien nurmien periltä hiihtämään. Laatii uuet sukset ja lähtee metsälle uhkaamalla ei sitä olewan jota suksillansa ei saawuttaisi. Hiisi kuultua uhkaamisen tekäsi hirwen jota Lemminkäinen tawottelee siks että sukset muutamassa lujassa potkaamassa taittuwat poikki. Siitä hän metsämiehen tawoin lu'uilla ja metsän haltioita rukoelemisella kokee saalihinsa saaha, joka wiimmen toki luonnistuki. Niin toistaa hän anomuksensa ja pannaan uuelle työlle Hiien hewoista suistamaan. Sen suistaa ja pyytää kolmannesti tyttöä. Nyt määrätään hänelle työksi yhellä yrittämällä joutsen Tuonelan joesta ampua. Lähtee Tuonelan joelle ja surmataan ukolta, joka siellä oli häntä wahtaawa. Päälliseksi hakkaa hänen Tuonen poika wiieksi muruksi miekallansa.