Part 13

Jo oli wiikon häitä juotu, Kauan pietty pitoja, Juotu häitä Pohjolassa, Pitoja Pimentolassa. 5. Sano Pohjolan emäntä Ilmariselle sepolle: "Mit' istut isoni poika, Weljes wanhin walwastelet? Istutko ison hywyyttä, 10. Wai emännän armautta, Naimakansan kauneutta, Pirtin pienen walkeutta? Et istu ison hywyyttä, Et emännän armautta, 15. Naimakansan kauneutta, Pirtin pienen walkeutta; Istut impyen hywyyttä, Neitosesi armautta, Walwattisi walkeutta, 20. Kanawarren kauneutta. Sulho wiljon weljyeni! Wuotit wiikon, wuota wielä, Ei oo walmis walwattisi, Suorinut ikisopusi; 25. Puol' on päätä palmikoittu, Puoli palmikoittawana. Sulho wiljon weljyeni! Wuotit wiikon, wuota wielä, Ei oo walmis walwattisi, 30. Suorinut ikisopusi; Wast' on hiema hiemoteltu, Toinen hiemoteltawana. Sulho wiljon weljyeni! Wiikon wuotit, wuota wielä, 35. Ei oo walmis walwattisi, Suorinut ikisopusi; Wast' on jalka kengitetty, Toinen kengiteltäwänä. Sulho wiljon weljyeni! 40. Wuotit wiikon, wuota wielä, Ei oo walmis walwattisi, Suorinut ikisopusi; Wast' on käsi kinnastettu, Toinen kinnasteltawana. 45. Sulho wiljon weljyeni! Jo nyt on walmis walwattisi, Suorinut ikisopusi. Mene nyt myötä myöty neiti, Kanssa kaupattu kananen, 50. Kun olit rakas rahalle, Käpäs kättä antamahan, Kiewäs kihlan otantahan. Etpä äiän nuori neiti Yli pääsi ymmärrellyt, 55. Kahen puolisi katsellut, Jos laait kautun kaupan, Ikä on kaikki itkeminen, Wuosi woikerrehtaminen; Kun läksit isän koista, 60. Siirryit syntymäsialta, Emosi elantomailta, Kantajasi kartanolta. Ja mikä sulta mielen otti, Kuka haikian hajotti, 65. Mokomalta mielewältä Kylän kaiken wiisahalta, Kun läksit isosi luota, Oman emosi elolta? Niin tytär ison kotona 70. Kun kuningas linnassansa, Niin miniä mieholassa Kun wanki Wenäehellä. Luulit yöksi lähtewäsi, Käyä päiwäksi käkesit, 75. Toiwoit kuuksi kulkewasi, Puoleksi poikeltawasi. Etpä yöksi lähtenynnä, Etkä päiwäksi käennyt, Etkä kuuksi kulkenunna, 80. Puoleksi poikeltanunna. Jopa jouwuit wiikommaksi, Polwemmaksi poikellitse, Iäksi ison koista, Elinajaksi emosi. 85. Morsian sisarueni, Kapulehti laklueni! Itke koprin kyynelesi, Kamaloin haluwetesi, Ison pestyille pihoille; 90. Pisaret ison pihoille, Lammit taaton lattialle. Askelt' on piha pitempi, Waja waaksoa isompi, Kynnys hirttä korkiampi, 95. Kerran toisen kertoessa." Neito parka huokaeli, Huokaeli, henkäeli, Suru syämmellen panihen, Wesi silmillen wetihen. 100. Itki koprin kyyneleitä, Kamaloin haluwesiä, Ison pestyille pihoille; Pisaret ison pihoille, Lammit taaton lattialle. 105. Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, Noinpa arwelin ikäni, Sanon kaiken kaswinajan: Et sä neito ollekkana 110. Oman wanhemman warassa, Kantajasi kainalossa; Äskenpä olisit neito Mieholahan mennessäsi, Jalka toinen kynnyksellä, 115. Toinen korjassa kosian; Oisit päätäsi pitempi, Korwallista korkiampi. Tuota toiwoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kaswinajan, 120. Wuotin kun hyweä wuotta, Katson kun kaunista keseä. Nyt on lähtöni lähemmä, Toiwoni toeksi saanut, Saanut jalka kynnykselle, 125. Toinen korjahan kosian. En lähekkänä ilolla, Enkä riemulla eriä, Tästä kullasta koista, Iän nuoren istumasta. 130. Lähen hoikka huolissani, Ikäwissäni eriän, Sykysyisen yön sylihin, Kewäisen kieran päälle, Jott' ei jalka jäällä tunnu, 135. Jalan isku iljankolla, Hangella hamosen toimi; Jott' ei äiti ääntä kuule, Eikä iso itkuani. Mi liekkänä mieli muien, 140. Mieli muien morsianten? Niin on mieli miekkosien Kun kewäinen päiwän nousu, Minun on mieleni polosen Kuni myötäwän hewosen, 145. Tahi tamman kaupittawan, Elikk' ostetun orihin. Niin on mieleni polosen Kun syksynen yö pimiä, Talwinen on päiwä musta." 150. Niin sano emo tytölle, Lausu wanhin lapsellensa: "Et' oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana, Ei sinua suolle wiety, 155. Eikä ojalle otettu; Sait miehen mitä paraimman, Uroita uhkeimman, Sait sepänki sen mokoman, Itse tarkimman takojan. 160. Seppä syöpi selwän leiwän, Selwemmän sepän emäntä. Sait miehen metsän käwiän, Uron korwen kolkuttajan, Ei sen koirat koissa maata, 165. Pennut pehkussa lewätä. Kolmasti tänä kewäinä Nossut on nuotiotulilta, Hawaunut hawusialta; Kolmasti tänä kewäinä, 170. Hawu pään on harjaillut, Warpa wartalon sukinnt. Et' oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana, Ompa meiän sulhosella 175. Sata sarwen kantajoa, Tuhat tuojoa utaren, Tuhat willan antajoa. Et' oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; 180. Ei ole tällä sulhosella Ojawiertä otratonta, Kangaswiertä kakratonta, Wesiwiertä wehnätöntä. Ompa tällä sulhosella 185. Purnonen joka purolla, Aumanen joka aholla, Lepikköiset leipämaina, Wesakkoiset wehnämaina, Kaikki rauniot rahana, 190. Kiwet pienet penninkinä. Et' oo neiti milläkänä, Emon tuoma tuollakana; Ompa tällä sulhosella Pyyhyet pyräjämässä, 195. Wempelellä wieremässä, Kuusi kullaista käkeä Längillä lekuttamassa, Rastahat iloitsemassa, Rahkehilla laulamassa. 200. Wielä neuon neitoani, Orpolastani opetan: Morsian sisarueni, Kapulehti laklueni. Kuulestamma kun sanelen, 205. Waimo wanha lausuelen. Tulet toisehen talohon, Toisehen emän alahan, Perehesen wierahasen; Toisin toisessa talossa, 210. Toisessa emän alassa, Perehessä wierahassa, Ei niinkun omon koissa, Oman wanhemman warassa. Ellös sie sinä ikänä, 215. Kuuna kullan walkiana, Tawoton talohon mennö, Miehueton mieholahan. Talo tapoja kysywi, Tapoja talo pahaki; 220. Mies on mieltä koittelewi, Mies mieltä epäpätöki. Noita sie kowin waroa Ukon luista leukaluuta, Anopin kiwistä kieltä, 225. Kyyn kylmiä sanoja, Naon niskan nakkeloita. Jos ukko susi supussa, Akka karhu karsinassa, Kyty kyinä kynnyksellä, 230. Nato nauloina owella; Sama armo antaminen, Alemma kumartaminen, Kun ennen emon koissa, Oman wanhemman warassa, 235. Taattoa kumartaminen, Weljeä waroaminen. Kuule neiti kun sanelen, Waimo wanha lausuelen; Piä tarkat hiiren korwat, 240. Teräwät jalat jäniksen, Nisät nuoret notkuttele, Kaula pesty kaarruttele, Niinkun tuore tuomen latwa, Wasta kaswawa kataja. 245. Elä suihka sutsunatta, Eläkä räämi rätsinättä, Elä kengättä kehaja. Kuule wielä kun sanelen, Waimo wanha lausuelen; 250. Laai willaset hamuet Yhen willan kylkyestä, Keitä otraset oluet, Makujuomat maltahiset, Yhen otrasen jywästä, 255. Kolmen puisen poltakselta. Pese penkit illoin, aamuin, Pöyät keskipäiwälläki, Lattia wesin walellos Wiikon päästä wiimmestäki. 260. Kuule wielä kun sanelen, Waimo wanha lausuelen; Ei joua talonen waimo Aina pirtissä asua. Käyä on kujat kuurullansa, 265. Lääwät länkämöisillänsä, Sieltä toimeta tupahan, Siell'on lapsi itkemässä, Pieni peitetten sisässä, Eikä lausu lapsi rukka, 270. Saata kieletön sanoa, Onko wilu taikka nälkä, Ennen kun tulewi tuttu, Elikk' äitin ääni saapi. Kuule wielä kun sanelen, 275. Waimo wanha lausuelen; Piä lusikat luwussa, Astiasi arwelussa, Jott' ei kasit kanneltaisi, Linnut liiat peitettäisi; 280. Pyhät on pihlajat pihalla, Pyhät oksat pihlajassa, Marjaset sitäi pyhemmät. Sulho wiljon weljyeni! Ellös sie meiän kanoa 285. Wiekö wehma huhmarelle, Panko parkin surwontahan, Olkileiwän leiwontahan, Petäjäisen pieksäntähän. Wieös sie meiän kanoa, 290. Wieös wiljamättähälle, Otrapurnon purkajaksi, Wilja wiploin wiiliäksi. Pannos sie meiän kanoa Leiwän paksun paistajaksi, 295. Wehnäleiwän leipojaksi, Taikinan taputtajaksi. Sulho wiljon weljyeni! Ellös sie meiän kanoa Opastello orjan ruoskin, 300. Nahkaruoskin naukuttao, Witsoin wiisin winguttao, Waljan päällä wanguttao. Tiesi neittä, tiesi nuorta, Tiesi neien nuorta mieltä; 305. Neuo neittä wuotehella, Opeta owen takana, Wuosi kausi kummassakin Yksi wuosi suusanalla, Toinen silmän iskemällä, 310. Kolmansi jalan polulla. Kun ei sitte siitä huoli, Tuostakana ei totelle, Ota ruoko ruowostosta, Saraheinä kankahalta; 315. Saran syrjällä syseä, Korahuta korttehella, Ruoskasella ruokosella, Witsasella willasella. Kun ei wielä siitä huoli, 320. Tuostakana ei totelle, Ota witsa wiiakosta, Oksa koiwun onkelmosta, Tuoppa turkin helman alla, Talon toisen tietämättä; 325. Sillä hauo hartioita, Pehmitä perälihoja, Ellös silmiä siwellö, Elä kolmia koseta; Tuostapa kyty kysyisi, 330. Tuosta appi arweleisi: Onko se suen repimä, Wai on karhun kaiwelema?" Neiti parka huokasekse, Huokasekse, henkäsekse, 335. Suru syämelle panihen, Wesi silmille wetihen, Itse itkulle hyräyty, Sanan wirkko, noin nimesi: "En minäkän ennen ollut 340. Mustin muita neitosia, Kalpeampi ween kaloja; Tulin muita mustemmaksi, Kalpeammaksi kaloja. Millä maksan mammon maion, 345. Millä isoni hywyyen? Kiitän mä iso sinua Entisistäni eloista, Parahimmista paloista, Murkkinoista muinosista. 350. Kiitän mä emo sinua Nuorra tuuwiteltuasi, Pienosna pieltyäsi, Maion ruokiteltuasi. Kiitän mä koko perehen, 355. Kaikki kaswinkumppalini, Joien joukossa elelin, Kaswon kanssa kaswinajan. Lähen nyt tästä kun lähenki, Tästä kullasta koista, 360. Ison saamasta salista, Äitin kestikellarista. Jää nyt pirtti terweheksi, Pirtti lautakattoinesi; Hywä on toiste tullakseni, 365. Kaunis kaaputellakseni. Jää nyt sintsi terweheksi, Sintsi lautasiltoinesi; Jääppä piha terweheksi, Piha pihlajaisinesi. 370. Jätän kaikki terweheksi Maat ja metsät marjoinensa, Järwet saoin saarinensa, Kankahat kanerwinensa." Sillon seppo Ilmarinen 375. Koppo neien korjahansa, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Jää nyt Pohjola hywästi, Jääkäi kaikki terweheksi, Kaikki mäntyset mäellä, 380. Puut pitkät petäikössä, Katajatki kankahilla, Kaikki maassa marjan warret, Wesatki ween sisässä, Lepän lehwät, koiwun kuoret, 385. Kuusenjuuret, terwas kannot." Ajoa kahattelewi Noita Pohjan rannikoita, Simosalmien siwutse, Hietaharjun hartiotse; 390. Käsi ohjassa orosen, Toinen neitosen nisissä, Jalk' on laialla rekosen, Toinen neion reitosilla. Neito parka huokasekse, 395. Huokasekse, henkäsekse: "Wilu on olla wiltin alla, Kolkko korjassa eleä." Ajo matkoa wähäsen, Pikkuruisen piirahteli; 400. Neiti päätänsä kohotti, Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juossut, Ku on kurja kulkenunna?" Itse seppo Ilmarinen 405. Sanan wirkko, noin nimesi: "Jänö on tästä poikki juossut, Jänön poika polkutellut." Neiti tuon sanoiksi wirkki: "Parempi olisi olla, 410. Parempi olettelisi, Jänön juoksewan jälillä, Koukkupolwen polkumilla, Kuni korjassa kosian." Sillon seppo Ilmarinen 415. Murti suuta, wäänti päätä, Murti mustoa hawenta, Ajoa kahattelewi; Ajo matkoa wähäsen, Pikkuruisen piirahteli. 420. Neiti päätänsä kohotti, Sanan wirkko, noin nimesi: "Mi on tästä poikki juossut, Ku on kurja kulkenunna?" Se on seppo Ilmarinen 425. Itse wastaten sanowi: "Repo on tästä poikki juossut, Kettu käyä kelkytellyt." Neiti tuon sanoiksi wirkki: "Parempi olisi olla, 430. Parempi olettelisi, Rewon juoksewan reessä, Ketun käyän kelkkasessa, Kuni korjassa kosian." Sillon seppo Ilmarinen 435. Murti suuta, wäänti päätä, Murti mustoa hawenta, Ajoa kahattelewi; Ajo matkoa wähäsen, Pikkuruisen piirahteli, 440. Neiti päätänse kohotti, Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juossut, Ku on kurja kulkenunna?" Itse seppo Ilmarinen 445. Sanan wirkko, noin nimesi: "Karhu on tästä poikki juossut, Ohto juosta jolkutellut." Neiti tuon sanoiksi wirkki: "Parempi olisi olla, 450. Parempi olettelisi, Kontion kiwikolossa, Karhun louhikammarissa, Kun tämän kosian reessä." Itse seppo Ilmarinen 455. Murti suuta, wäänti päätä, Murti mustoa hawenta, Sanan wirkko, noin nimesi: "Elä huoli neiti parka, Kun saat kosian kotihin, 450. Syöt sä weitsettä lihoa, Juot olutta kauhasetta." Ajawi kahattelewi Noita Wäinölän ahoja, Kalewalan kankahia; 455. Wirkku juoksi, matka joutu, Reki wieri, tie lyheni, Jalas paasinen patsasi, Aisa koiwunen kolasi, Kapla tuominen kalahti, 460. Jo kohta koti näkywi, Omat tuwat tupruawi.

Kuudestoista Runo.

Ilmarinen morsionensa saapi kotia. Äiti wastassa ilotteleksen, ja pojalta kyselee, miten matkansa on terweenä ja onnellisna kulkenut. Käskee morsianta sisään jo kauan uotetuksiki sanoen. Katselee, kiittää kauniiksi morsianta; syöttää, juottaa rahwaan yltäkylläsesti. Päätteeksi wanha Wäinämöinen laululle rupiawa ylistää sulhoa ja morsianta, kiittää emännän, isännän, patwaskan, saajan naisen ja kaiken kutsurahwaan.