Part 12

Itse Pohjolan emäntä Oli ulkona olia, Weräjillä wiepoaja. Kuulewi kumun kujalta, 5. Rannalta reen ratsinan. Loi silmänsä luotehelle, Käänti päätä päiwän alle. Jo näki wäen tulewan, Wäwynsä wäen tulewan. 10. Sanan wirkko, noin nimesi: "Luulin tuulen tuulewaksi, Pinon pystyn wierewäksi, Meren rannan raukewaksi, Someren karehtijaksi. 15. Eipä tuuli tuulekkana, Pino pysty wierekkänä, Meren ranta rauekkana, Someret karehikkana; Wäwyni wäki tulewi, 20. Saoin kaksin kääntelewi. Ei ole wäwy eillimmäissä, Eikä wäwy jälkimmäissä. Wäwy on keskellä wäkeä, Hywän rahwahan raossa. 25. Mistä mä wäwyni tunnen? Tuosta ma wäwyni tunnen: Wäwy on mustalla orolla, Niinkun syöwällä suella, Kantawalla kaarnehella, 30. Lentäwällä liewehellä. Kuus' on kullaista käkeä Wempelellä kukkumassa, Seitsemän siniotusta Rahkehella laulamassa." 35. Jo kumu kujasta kuulu, Aisan kalke kaiwotieltä, On wäwy pihalle saawa, Wäwyn kansa kartanolle. Laps' oli pieni lattialla, 40. Poika pirtin permannolla; Laulo lapsi lattialta, Poika pieni permannolta: "Pois pojat, ulos urohot, Pihalle pisimmät miehet, 45. Rinnuksia riisumahan, Rahkehia raastamahan." Jo ulos urohot saiwat Pistihen pihalle miehet. Siellä on Pohjolan emäntä; 50. Sanan wirkko, noin nimesi: "Kylän pojat kyyhkyläiset. Ottootes wäwyn oronen Waskisista waljahista, Rahkehista rautasista, 55. Wesasista wempelistä, Sulkkusista suitsuloista, Piehtaroia pehmiällä, Tasasella tanhualla, Nurmella mesinukalla, 60. Maalla maksankarwasella, Jottei karwa katkiaisi, Puolikana pois tulisi Kylän pojat kyyhkyläiset! Juottootes wäwyn oronen 65. Kultasesta kaiwosesta, Herasesta hettehestä, Tulewasta, täytywästä, Lähtehestä läikkywästä, Alta kuusen kukkalatwan, 70. Alta pensiän petäjän. Apattootes wäwyn oronen Pestyin otrin, lestyin leiwin, Keitetyin kesäsin wehnin, Surwotuin suwirukehin. 75. Kylän pojat kyyhkyläiset. Wiekööte wäwyn oronen Takimmalle tanhualle, Soimelle ylimmäiselle, Wakkaselle waskiselle, 80. Koropalle kullitulle. Sitootes wäwyn oronen Kultasihin koltsasihin, Rautasehen renkasehen, Tammisehen patsahasen. 85. Mahtuuko wäwy tupahan Kamanan korottamatta, Kynnyksen alentamatta, Owiseinän ottamatta, Siwuseinän siirtämättä, 90. Periseinän päästämättä? Ei mahu wäwy tupahan Kamanan korottamatta, Kynnyksen alentamatta, Owiseinän ottamatta, 95. Siwuseinän siirtämättä, Periseinän päästämättä; Wäwy on päätänsä pitempi, Korwallista korkiampi. Kamanat ylentyöhöt, 100. Lakin päästä laskematta, Kypärin kohottamatta. Kynnykset alentuohot, Ettei kengätkän kuluisi, Lewiäisi hienot helmat. 105. Owet ilman awautohot, Ilman käsin koskematta, Peukalon pitelemättä!" Jo wäwy sisälle saapi, Alle kattojen ajaksen; 110. "Joko täällä on penkit pesty, Joko lattiat lakaistu, Joko on sillat siiwottuua, Lusikkaiset lautasella? Jopa tääll' on penkit pesty, 115. Jopa lattiat lakaistu, Jo on sillat siiwottuna, Lusikkaiset lautasella. En tunne tätä tupoa, Mistä puista on pirtti tehty, 120. Mistä suoja tänne saatu; Siwult' on satoa syltä, Päältä poikitse tuhatta. Siwuseinä on siilin luista, Periseinä petran luista, 125. Owiseinä osman luista, Kamana karitsan luista. Orret on omenapuusta, Patsas puista päähkehistä, Luaslauta lumpehista, 130. Laki lahnan suomuloista. Lattia on wesin wanuttu, Pöytä kullin kirjaeltu, Rahi rauasta rakettu, Penkit pienistä rahoista. 135. Uuni uusista kiwistä, Panko saksan paasiloista, Kiukoa meren kiwistä, Karsina Kalewan puista." Siitä seppo Ilmarinen 140. Itse tungeksen tupahan: "Terwe tännekki jumala! Huonehesen honkasehen, Pirttihin petäjäisehen, Alle kuulun kurkihirren." 145. Sano Pohjolan emäntää "Terwe tänne tultuasi, Tänne pienehen pesähän, Matalaisehen majahan. Kylän pojat kyyhkyläiset! 150. Istuttoote meiän wäwyä Selin seineä sinistä, Päin pöyteä punaista, Kohin kullaista stoloa, Rinnoin ristirahwahaista. 155. Kylän naiset kyyhkyläiset! Tuokaa tulta tuohisella Tempoote terwaksella, Näkisin wäwyni silmät, Sinisetkö, wai punaiset, 160. Waiko waatewalkeuiset." Tuotu on tulta tuohisella, Temmottuna terwaksella; Tuli on tuohinen rämäkkä, Sawu musta terwaksinen. 165. "Kylän naiset kyyhkyläiset! Tuokaa tulta tuohuksella, Wahasella walkiata, Millä nään wäwyni silmät; Sinisetkö, wai punaiset, 170. Waiko waatewalkeuiset. Jo nyt nään wäwyni silmät; Ei siniset, ei punaset, Eikä waatewalkeuiset, Meren on waahen walkeuiset 175. Meren ruowon ruskeuiset, Meren kaislan kauneuiset. Sopipa siikanen siwulle, Kanamarja kainaloihin. Ohoh piika pikkarainen, 180. Kylän paras palkkalainen! Tuo olutta tuoppisella, Kanna kaksikorwasella, Noille kutsuwierahille, Kutsuloille kunnioiksi. 185. Anna tuopin totta tehä, Wiisi wantehen wikoa, Juosta olwen orren päästä, Siman waarnojen sisästä, Noille kutsuwierahille, 190. Kutsuloille kunnioiksi. Jo on wiikon juomat pantu, Saatu otraset oluet, Noille kutsuwierahille, Kutsuloille kunnioiksi." 195. Tuop' on piika pikkarainen, Raataja rahanalanen, Toi olutta tuoppisella, Kanto kaksikorwasella, Noille kutsuwierahille, 200. Kutsuloille kunnioiksi. Anto tuopin totta tehä, Wiisiwantehen wikoa, Juosta olwen orren päästä, Siman waarnojen sisästä, 205. Noille kutsuwierahille, Kutsuoloille kunnioiksi. Siinä sai olut punanen Lakkiansa, laulajansa, Kunnolliset kukkujansa, 210. Kaunihit karehtiansa. Olipa wanha Wäinämöinen, Wirren ponsi polwuhinen, Parahina laulajina, Tietäwimpinä runoina. 215. Ensin ottawi olutta, Siitä laululle rupesi, Töille wirtten työntelihen. Sano wanha Wäinämöinen: "Isännät imehtelewät, 220. Emännät ajattelewat: Joko keitin juoman kehnon, Pahanko panin oluen; Kun ei laula laulajamme, Hyreksi hywät runomme, 225. Kuku kultawierahamme, Ilotse ilokäkemme. Kukapa tässä kukkunewi, Kenkä kielin laulanewi, Näissä Pohjolan pioissa, 230. Sariolan juomingissa; Ei tässä lattiat laula, Kun ei laula lattilliset; Eikä ikkunat ilotse, Kun ei ikkunan isännät; 235. Eikä tässä pöykä pöyät, Kun ei pöykä pöyälliset. Jos ei muut lihawat laula, Werewämmät wierettele, Niin mä laulan laiha poika, 240. Mies weretön wierettelen; Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta, Tämän iltamme iloksi, Päiwän kuulun kunniaksi. 245. Onko tässä nuorisessa, Nuorisessa kaunosessa, Tässä suuressa su'ussa, Ilossa ison alasta, Ku panis käen kätehen, 250. Haan toisehen hakahan, Lauloaksemme hywiä, Parahia pannaksemme Sinä seppo Ilmarinen, Lankoni, emoni lapsi! 255. Itse lähe laulamahan, Saa kera sanelemahan. Suu sinulla, suu minulla, Kieli kemppi kummallaki, Suu hywän pakaelewi, 260. Sitä korwat kuuntelewi; Kieli kummoa sanowi, Sitä mieli muistelewi; Mies paha pahoin tekewi, Parempi parantelewi." 265. Sillon seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: "Me yhen emosen lapset Yhen kantamat kaposen, Yhen peipposen pesemät, 270. Yhen sotkan suorittamat, Harwoin yhtehen yhymmä, Saaumma sanelemahan, Näissä Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa. 275. Laulaisinpa, taitaisinpa, Laulaisin minä kotona, Waan en kehtoa kylässä, Kylän naiset nauranewat; Piiat pilkan pistänewät, 280. Miehet mieron herjannewat. Sinä laulaja ikuinen, Wirren ponsi polwuhinen! Itse lauluja laellos, Itse wirsiä weellös, 285. Jott' on kumma kuulianki, Ime ilman olianki, Sinä synnyit yötä ennen, Minä päiweä jälestä." Sano wanha Wäinämöinen: 290. "Kun ei toista tullekkana Kerallani laulamahan, Itse laulan itsekseni Kuulla noien kultasien, Tietä mielitehtosien, 295. Nousewassa nuorisossa, Kansassa ylenewässä: Anna wastaki jumala, Toisteki totinen luoja, Näin näissä elettäwäksi, 300. Toiste puuhaeltawaksi, Näissä Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa. Anna toisteki jumala, Wastaki wakainen luoja, 305. Oloset jokena juosta, Meet wirtana wilata, Näissä Pohjolan tuwissa, Sariolan salwoksissa, Alla kuulun kurkihirren 310. Alla kaunihin katoksen, Iällä tämän isännän, Elinajalla emännän. Luoja koston kostaohon, Pankohon jumala palkan, 315. Emännälle eteisehen, Isännälle pöyän päähän, Pojalle rahin nenähän, Keträpuuhun tyttärelle, Jottei wastakan katuisi, 320. Yön perästä peljästyisi Näitä häitä juotawia, Pitoja piettäwiä. En minä mitänä woita, Enkä tarkon taiakkana; 325. Herännenkö, heittänenkö, Luonenko, lopettanenko. Wirren laulon, laulun laiton, Oksat karsin, tien osasin, Kerin wirteni kerälle, 330. Sowittelen sommelolle, Panen aitan parwen päähän, Luisten lukkojen sisälle, Jost' ei pääse päiwinähän, Selwiä sinä ikänä, 335. Ilman luien lonsumatta, Leukojen leweämättä, Hammasten hajoamatta, Kielen keikkelehtämättä." Siinä wanha Wäinämöinen, 340. Laulo päiwän, laulo toisen, Laulo kohta kolmannenki; Päiwänäpä kolmantena Rikkohen reki runolta, Jalas taittu laulajalta, 345. Noissa Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa. Sillon wanha Wäinämöinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Onko tässä nuorisossa, 350. Nuorisossa kaunosessa, Käwiä Tuonelta oroa, Manalalta wääntieä, Reki uusi laatiani, Ratsu on rakentoani?" 355. Sekä nuoremmat sanowi, Jotta wanhemmat sanowi: "Eule tässä nuorisossa, Tässä suuressa su'ussa, Käwiä Tuonelta oroa, 360. Manalalta wääntieä, Reki uusi laatiasi, Ratsu on rakentoasi." Sillon wanha Wäinämöinen, Laulaja iän ikuinen, 365. Läksi Tuonelta oroa, Manalalta wääntieä. Itse Pohjolan emäntä Syötti suin sulassa woissa, Koprin kuorekokkaroissa, 370. Noita kutsuwierahia, Kutsuloille kunnioiksi. Syötti lohta luutoselta, Luutoselta, luotaselta, Siwulta sian lihoa, 375. Murotellen woi-muruja, Sirotellen sian päitä. Olipa olut ostamaton, Mesi markoin maksamaton, Noissa Pohjolan pioissa, 380. Hywän joukon juomingissa. Olut juoksi orren päästä, Sima waarnojen sisästä, Noille kutsuwierahille, Kutsuloille kunnioiksi.

Wiidestoista Runo.

Saahaan wiimmenkänä walmihiksi morsian ja työnnetään Ilmariselle. Muistuttelee wielä emo jo iäksi lähtewänki koista. Tästä kowin huolestunut morsian kaikki sanoo entiset toiwotuksensa olleen miehelle päästä, nyt päästyä toisin ajattelewan. Emo lohutellen kieltää millänä olemasta monenki keinollisen, hywin eläjän miehen saatua. Siitä opastelee tyttöänsä miten uuella paikalla käyttääte ja warottaa sulhoa ei pahoille wieä, eikä pahoin piätellä. Jo eriäwä morsian kotosia kiittää ja jättelee hywästi. Hywästi jättelewän koppaa rekehensä Ilmarinen ja lähtee Pohjolasta. Morsian yhä ikäwissä jo tiellä toiwottelee missäki olewansa ennen kun sulhon reessä. Lohutellen Ilmarinen kieltää huolimasta hywät päiwät tulewassa koissa saawan.