Part 11

Walmistetaan häitä Pohjolassa. Tapetaan esiksi iso suunnaton härkä ja alotetaan olutta panna. Saahaan olut pannuksi, ei käywäksi. Arwelee oluen pania, mistä käytettä, usiammallaki tawalla kokee, ei taho luonnistua. Niin wiimmen mehiläiseltä saapi yheksän meren takoa tuotua mettä, jolla olut käytetään. Nousee olut, kohoaa ylen woimalliseksi, uhkaa wanteet astiastaan katkaista, jos laulajoa ei heti tuotane. Etsitään hätätilassa laulajoita, ei saaha kunnollista. Aina uhkaa olut. Niin wiimmen pannaan kutsut liikkeelle warottamalla kaikki kutsua wanha Wäinämöinenki Pohjolan pitohin, Lemminkäinen waan yksin kutsumatta heittää. Lähtee orja matkalle ja kutsuu käskyä myöten rahwaan.

Siitä häitä hankittihin, Walmisteltihin pitoja, Häitä Pohjolan tuwilla, Pitoja Pimentolassa. 5. Mitä tuohon tuotanehe, Ja kuta we'ettänehe, Noihin Pohjolan pitohin, Sariolan juominkihin, Hywän rahwahan ruuiksi, 10. Joukon suuren syötäwäksi? Tuotu on muhia mulli, Sonni saatuna lihawa. Kaswo härkä Karjalassa Sonni Suomessa sikesi, 15. Eikä härkä suuren suuri, Eikä härkä pienen pieni; Hämehessä häntä häily, Pää keikku Kemijoella, Jalk' on yksi Aunuksessa, 20. Toinen Turjan tunturilla, Kolmansi koskella Wuoksen, Neljäs on Lapin lahella. Päiwän lenti pääskylintu Härän sarwien wäliä, 25. Kuun juoksi kesäorawa Häpeheltä hännän päähän, Eikä wielä päähän päässyt, Ensinkänä ennättänyt, Keskelläpä yön pitäwi, 30. Härän hännällä lepäsi. Etsitähän iskiätä, Katsotahan kaatajata, Wienosta Wenäjän maasta Kaunihista Karjalasta, 35. Suomen suurilta tiloilta, Ruotsin maasta rohkiasta, Tämän riikin riitamaasta, Tämän wallan wainojasta. Läksi ukko iskemähän, 40. Palwonen pitelemähän, Wirokannas wiilemähän; Härkä päänsä häilähytti, Mustat silmänsä mulisti, Ukko kuusehen kawahti, 45. Palwonen pajun nenähän, Wirokannas kannon päähän. Ukko kuusesta toruwi, Palwonen pajun nenästä Wirokannas kannon päästä: 50. "Kun ma tullen toisen kerran, Toki saanen saalihiksi Sata saawia lihoa, Werta seitsemän wenettä, Kuuta kuusi tynnyriä." 55. Eipä toiste tullukkana, Eikä sen erän perästä. Etsitähän iskiätä, Katsotahan kaatajata; Etsitähän Tuonelasta, 60. Manalasta maanki alta, Etsitähän, eipä löytty, Haettihin, ei hawattu. Mies pieni merestä nousi, Uros aallosta yleni, 65. Eikä uros pienen pieni, Eikä uros suuren suuri; Pystyn peukalon pituinen, Kolmen sormen korkeuinen: Alla maljan maata mahtu, 70. Seulan alla seisomahan. Part' on polwilla eessä, Hiwus kannoilla takana, Päässä paasinen kypäri, Jaloissa kiwiset kengät, 75. Weitsi kultanen käessä, Hopiainen huotra wyöllä. Jo tapasi tappajansa, Sonni suuri sortajansa. Heti kun näki eränsä, 80. Ruhto niskahan rutosti, Sorti sonnin polwillehen, Kylin maahan kyykähytti. Saiko paljon saalihiksi? Wähän saapi saalihiksi: 85. Sata saawia lihoa, Sata syltä makkaroa, Werta seitsemän wenettä, Kuuta kuusi tynnyriä, Hywän Pohjolan pitohin, 90. Sariolan juominkihin. Siitä Pohjolan emäntä Itse tuon sanoiksi wirkki: "Mistäpä olutta saamma, Tahi taaria panemma, 95. Näille häille hankkimille, Pioille piettäwille? En tieä tekoa taarin, Enkä syntyä olosen." Huuhuwi humala puusta, 100. Wesi wirrasta wihelsi, Otra pellon pientaresta: "Konsa me koolle saamma, Konsa koolle ja koholle." Osmotar oluen seppä, 105. Kapo kaljojen tekiä, Arwelee, ajattelewi: "Mitä tuostaki tulisi, Jos panen pa'an tulelle, Laitan keiton kiehumahan? 110. Otti otrasen jywiä, Kuusi otrasen jyweä, Seitsemän humalan päätä, Wettä kauhoa kaheksan; Niin pani pa'an tulelle, 115. Laitto keiton kiehumahan. Kuu kiwiä kuumettihin, Kesä wettä keitettihin, Salo puita poltettihin, Salo puita, saari maita. 120. Kansa kaikki katsahtawi, Katsahtawi, kaiwahtawi: "Mistäpä sawunen saapi, Auer ilmahan ajaksen." Tuoltapa sawunen saapi, 125. Auer ilmahan ajaksen; Sawu saarella palawi, Tuli niemen tutkamessa, Pienikö soan tuleksi, Suuri paimosen paloksi. 130. Osmotar oluen seppä, Kapo kaljojen tekiä, Kesän keittäwi olutta, Talwen taaria rakenti; Pani otraista olutta 135. Puisen uuen uurtehesen. Sai oluen panneheksi, Ei saanut hapanneheksi. Arwelee, ajattelewi, Sanan wirkko, noin nimesi: 140. "Mitä tuohon tuotanehe, Ja kuta kutsuttanehe, Oluelle happameksi, Kaljalle kohottimeksi." Hyw' on tyttö Pohjan neiti, 145. Se on soma sormiltansa, Aina liukas liikunnolta, Aina kengältä kepiä. Liikku sillon liitoksella, Laaho keskilattialla, 150. Yhtä toista toimitteli Kahen kattilan kesellä. Näki puikon lattialla, Otti puikon lattialta, Katselewi, kääntelewi: 155. "Mitä tuostaki tulisi Kawon kaunihin käsissä, Hywän immen hyppysissä?" Jo kanto kawon kätehen, Hywän immen hyppysihin. 160. Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi molempinensa, Molempihin reisihinsä; Synty walkia orawa. Niin se neuo poikoansa, 165. Orawaistansa opasti: "Orawani lintuseni, Orpolapseni omani! Juokse tuonne, kunne käsken, Kunne käsken ja kehotan, 170. Mielusahan metsolahan, Tarkkahan Tapiolahan; Nouse puuhun pienosehen, Taiten tarhalatwasehen, Jottei kokko kopraseisi, 175. Eikä iskis ilman lintu. Käpy pure käessäsi, Kanna kaksi kynnessäsi, Ne kanna kawon kätehen, Tuo olalle Osmottaren." 180. Osasi orawa juosta, Matkaella maan ihana. Pian juoksi matkan pitkän, Wälehen wälit lyhyet, Mäen poikki, toisen pitkin, 185. Kolmannen wähän witahan, Mielusahan metsolahan, Tarkkahan Tapiolahan. Siellä on kolme korpikuusta, Neljä pienoista petäätä, 190. Nousi puuhun pienosehen, Taiten tarhalatwasehen, Eikä kokko kopraissunna, Iskenynnä ilman lintu. Katkasi käpyä kaksi, 195. Päitä lehmän leikkaeli, Käwyt kätki kynsihinsä, Kääräsi käpälehensä, Niin kanto kawon kätehen, Hywän immen hyppysihin. 200. Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa, Ei ota olut hapata, Eikä nouse nuori juoma. Arwelee, ajattelewi, 205. Mitä tuohon tuotanehe Oluelle happameksi, Kaljalle kohottimeksi. Hyw' on tyttö Pohjan neiti, Aina kengältä kepiä; 210. Liikku sillan liitoksella, Laaho keskilattialla, Yhtä toista toimitteli Kahen kattilan kesellä, Näki lastun lattialla, 215. Otti lastun lattialta. Katselewi, kääntelewi: "Mitä tuostakin tulisi Kawon kaunihin käsissä, Hywän immen hyppysissä?" 220. Jo kanto kawon kätehen, Hywän immen hyppysihin. Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi molempinensa, Molempihin reisihinsä; 225. Synty näätä kultarinta. Niin se neuo nääteänsä, Orpolastansa opasti: "Näätäseni lintuseni, Orpolapseni omani! 230. Mene tuonne, kunne käsken, Kunne käsken ja kehotan, Kontion kiwikololle, Metsän karhun kartanolle. Siellä karhut tappelewat, 235. Kontiot kowin eläwät; Koprin kuonoa kokoa, Käsin waahtea waluta, Se kanna kawon kätehen, Tuo olalle Osmottaren." 240. Jopa taisi näätä juosta, Kultalintu liihätellä, Pian juoksi matkan pitkän, Wälehen wälit lyhyet, Joen poikki, toisen pitkin, 245. Kolmannen wähän witahan, Kontion kiwikololle, Karhun louhi kartanolla. Siellä karhut tappelewat, Kontiot kowin eläwät, 250. Rautasella kalliolla, Wuorella teräksisellä. Juoksi kuona karhun suusta, Waahti kontion kiasta, Koprin kuonoa kokosi, 255. Käsin waahtea walutti, Sen kanto kawon kätehen, Hywän immen hyppysihin. Osmotar oluehensa, Kapo kaato kaljahansa; 260. Ei ota olut hapata, Eikä nouse nuori juoma. Arwelee, ajattelewi, Mitä tuohon tuotanehe Oluelle happameksi, 265 Kaljalle kohottimeksi. Hyw' on tyttö Pohjan neiti, Aina kengältä kepiä, Liikku sillan liitoksella, Laaho keskilattialla, 270. Yhtä toista toimitteli Kahen kattilan kesellä, Näki lehen lattialla, Otti lehen lattialta. Katselewi, kääntelewi: 275. "Mitä tuostakin tulisi Kawon kaunihin käsissä, Hywän immen hyppysissä?" Jo kanto kawon kätehen, Hywän immen hyppysihin. 280. Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi molempinensa, Molempihin reisihinsä; Synnyttäwi mehiläisen. Niin se neuo lintuansa, 285. Mehiläistänsä opasti: "Mehiläinen lintuseni, Orpolapseni omani! Lennä tuonne, kunne käsken, Kunne käsken ja kehotan, 290. Ylitse meren yheksän, Meri puolen kymmenettä. Tuo simoa siiwissäsi, Kanna mettä kaapussasi, Helewästä heinän päästä, 295. Kukan kultasen nenästä; Ne kanna kawon kätehen, Tuo olalle Osmottaren." Mehiläinen meiän lintu Jopa lenti, jotta joutu, 300. Pian lenti matkan pitkän, Wälehen wälit lyhyet, Meren poikki, toisen pitkin, Kolmannen wähän witahan, Ylitse meren yheksän, 305. Meri puolen kymmenettä, Tuurin uutehen tupahan, Palwosen laettomahan. Siellä on neiti nukkununna, Wyöwaski walahtununna, 310. Kupehill' on kultaheinä, Wyöllähän hopia heinä, Siwulla simanen heinä, Mesiheinä helmassansa. Kasti siipensä simahan, 315. Toisen siipensä metehen, Helewähän heinän päähän, Kukan kultasen nenähän. Toi simoa siiwessänsä, Kanto mettä kaapussansa, 320. Sen kanto kawon kätehen, Hywän immen hyppysihin. Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa, Jo otti olut hapata, 325. Jopa nousi nuori juoma, Puisen uuen uurtehessa, Korwon koiwusen sisässä. Kuohu korwien tasalle, Ärjy päälle äprähien, 330. Tahto maahan tyyräellä, Lattialle lainehella. Pantihin olut punanen, Kalja kaunis käytettihin, Nassakkahan tammisehen, 335. Tynnyrihin pienosehen, Tapin waskisen warahan, Kiwisehen kellarihin. Olut tykki tynnyrissä, Kalja keikku kellarissa: 340. "Kun nyt juojani tulisi, Lakkiani laitteleisi, Kunnollinen kukkujani, Laaullinen laulajani!" Etsittihin laulajoa, 345. Laaullista laulajoa, Kunnollista kukkujoa, Kaunista karehtioa. Lohi on tuotu laulajaksi, Hauki kunnon kukkujaksi; 350. Ei lohessa laulajoa, Kuonasuussa kukkujoa, Lohen on leuat lonkallahan, Hauin hampahat hajalla. Etsitähän laulajoa, 355. Laaullista laulajoa, Kunnollista kukkujoa, Kaunista karehtioa. Laps' on tuotu laulajaksi, Poika kunnon kukkujaksi; 360. Ei lapsessa laulajoa, Kuolasuussa kukkujoa, Ääni on lapsen langennunna, Puhet suuhun puuttununna. Niin sano olut punanen, 365. Noitueli nuori juoma, Nassakassa tammisessa, Tapin waskisen takana: "Kun ei tuoa laulajoa, Laaullista laulajoa, 370. Kunnollista kukkujoa, Kaunista karehtioa, Potkin poikki wanteheni, Ulos pohjani porotan." Sillon Pohjolan emäntä 375. Pani kutsut kulkemahan, Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ohoh piika pikkarainen, Orjani alinomanen. Kutsu rahwasta kokohon, 380. Miesten joukko juominkihin; Kutsu köyhät, kutsu kurjat, Kutsu rujot, kutsu rammat, Rujot rein reutuellos, Rammat ratsahin ajellos, 385. Sokiat wenehin soua. Kutsu wanha Wäinämöinen Lailliseksi laulajaksi, Elä kutsu Kaukomieltä, Elä lieto Lemminkäistä, 390. Se on lieto Lemminkäinen Ahti ainaki torasa." Orja tuon sanoiksi wirkki, Kysytteli, lausutteli: "Mistä tunnen Kaukomielen, 395. Kusta lieto Lemminkäisen? En tieä Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sano Pohjolan emäntä: "Hywin tunnet Kaukomielen; 400. Ahti saarella asuwi, Weitikkä wesien luona, Laajimman lahen kohalla Kaukoniemen kainalossa. Kaukomielen silmä karsas, 405. Leuka pitkä Lemminkäisen, Ahin suu wähiten wäärä, Nenä weitikän nykerä." Tuopa piika pikkarainen, Raataja rahan alanen, 410. Kutsu rahwahan kokohon, Miesten joukon juominkihin; Kutsu kurjat, kutsu köyhät, Kutsu rujot, kutsu rammat, Rujot rein reutueli, 415. Rammat ratsahin ajeli, Sokiat wenehin souti. Kutsu wanhan Wäinämöisen, Laulajan iänikuisen; Se on kaunis Kaukomieli, 420. Senp' on heitti kutsumatta.

Neljästoista Runo.

Kokoutuu rahwas Pohjolan häihin, wäwy rahwaan keskellä. Wäwyn hewosesta huoli piettyä, käytetään itsekki tuwassa, joka kauniisti siiwottuna näyttää ouolta, ettei esinnä helposti tutakkana. Tupaan tullutta katselee wasta tarkemmin kynttilän walkialla wäwyä anoppi ja kiittää kauniin muotoseksi. Tuoaan olutta, joka nyt Wäinämöisessä tapaa laillisen laulajansa. Waatii Ilmarista Wäinämöinen keralliseksi. Ilmarinen ei sano kylässä kehtoawansa, kehottaen Wäinämöistä waan yksin laulamaan. Niin laulelee Wäinämöinen ja toiwottaa wastaista onnea toisteki Pohjolassa yhtä ilosesti elettäwäksi. Oluen juotua ja laulettua syöttää kaiken rahwaan Pohjolan emäntä yltäkylläsillä ruuilla.