Part 10

Waka wanha Wäinämöinen Läksi neittä kosjomahan, Päätä kassa katsomahan, Pimiästä Pohjolasta, 5. Miesten syöjästä kylästä, Urohon upottajasta. Työnti wenosen wesille, Uuen laiwan lainehille, Kuorikiskoilta teloilta, 10. Mäntysiltä järkälöiltä; Nosti päälle purjehpuuta, Kuni mäntyjä mäellä; Nosti puuhun purjehia, Kuni kummun kuusikoita. 15. Itse laiwahan laseksen, Alasehen asteleksen, Läksi merta laskemahan, Sinistä sirottamahan, Wenehellä walmihilla, 20. Punasella purrellansa. Puhu tuuli purjehesen, Ahawa wenosehensa; Pursi puinen purjehtiwi, Satalauta lainehtiwi, 25. Nenätse utusen niemen, Päitse saaren terhenisen. Annikk' oli saaren impi, Sisar seppo Ilmarisen, Joutu sotkut sotkemassa, 30. Waattehet wiruttamassa, Laawun laiturin nenässä, Päässä portahan punasen. Katselewi, kääntelewi ympäri ihalat ilmat, 35. Luopi silmänsä selälle, Käänsi päätä päiwän alle, Keksi mustasen merellä, Sinerwöisen lainehilla. Sanan wirkko, noin nimesi: 40. "Mi ollet merellä musta, Ku sinerwä lainehilla; Kun sa ollet hanhikarja, Elikk' armas alliparwi, Tahi muu lihawa lintu, 45. Niin sä lentohon lewetös Ylähäksi taiwahalle. Kun ollet kalanen karja, Elikkä lohinen luoto, Eli muu sinerwä siika, 50. Niin sä uimahan upotos, Wetäitös ween alatse. Kun ollet kiwinen luoto, Elikkä wesikiwonen, Tahi muu wesihakonen, 55. Wesi päällesi weellös, Aalto päällesi ajellos. Kun ollet kotonen pursi, Weion westämä wenonen, Niin kohin kotia käännös, 60. Wastoin näitä walkamoita, Perin muille walkamoille. Kun ollet kylänen pursi, Ulommaksi uiksennellos, Wastoin muita walkamoita, 65. Perin näille walkamoille. Lienet pursi Wäinämöisen, Wene laulajan ikuisen, Niin sä luokseni lähene, Pakinoille painelete, 70. Sana wieä, toinen tuoa, Kolmansi kowin puhua." Oli pursi Wäinämöisen, Wene laulajan ikuisen, Jo luoksi lähentelihen, 75. Pakinoille painatteli, Sanan wieä, toisen tuoa, Kolmannen kowin puhua. Annik' oli saaren impi, Sisar seppo Ilmarisen, 80. Lausutteli matkamiestä, Kysytteli tienkäwiä: "Kunne läksit Wäinämöinen, Olkesit suwannon sulho, Maan walio waatetitse?" 85. Sano wanha Wäinämöinen: "Läksin lohta pyytämähän, Kuujoa kuettamahan, Tuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa." 90. Annikk' oli saaren impi, Sanan wirkko, noin nimesi: "Tuosta tunnen kielastajan, Tajuan walehtelian; Toisin ennen mun isoni, 95. Muinon waltawanhempani, Läksi lohta pyytämähän, Taimenta tawottamahan, Werkkoja wenehen täysi, Laskuksia laiwa kaikki, 100. Teljot täynnä tarpomia, Alla kaaren atroamet, Kultakäpyjä kokalla; Kunne läksit Wäinämöinen, Ulkosit uwantolainen?" 105. Sano wanha Wäinämöinen: "Läksin hanhien hakuhun, Kirjasiipien kisahan, Kuolasuien korjelohon, Saksan salmilta sywiltä, 110. Ulapoilta aukeilta." Aina Annikki sanowi, Tinarinta riitelewi: "Tuosta tunnen kielastajan, Tajuan walehtelian; 115. Toisin ennen mun isoni, Muinon waltawanhempani, Läksi hanhien hakuhun, Kirjasiipien kisahan, Kuolasuien korjelohon; 120. Wetehessä kaari kaunis, Jousi suuri jäntehessä, Haukku harmaja wenossa, Koira musta kahlehissa, Rakki juoksi rannan teitä, 125. Pentu kiiellen kiwiä; Kunne läksit Wäinämöinen, Suorihet suwantolainen?" Sano wanha Wäinämöinen: "Tule tytti purteheni, 130. Neitonen wenoseheni, Niin sanon toet totiset, Walehettomat wakaiset." Aina Annikki sanowi, Tinarinta riitelewi: 135. "Tuuli tulko purtehesi, Ahawa wenosehesi, Käännän purtesi kumohon, Wenosi wesiajolle, Jos en saa tosia kuulla, 140. Kunne läksit Wäinämöinen; Sano tarkkoja tosia, Walehia wiimmesiä." Sano wanha Wäinämöinen: "Toki ma sanon toetki, 145. Jos wähän walehtelinki; Läksin neittä kosjomahan, Päätä kassa katsomahan, Pimiästä Pohjolasta, Summasta Sariolasta, 150. Miehen syöjästä kylästä, Urohon upottajasta." Annikk' oli saaren neiti, Sisar seppo Ilmarisen, Kun tunsi toet totiset, 155. Walehettomat wakaiset, Heitti sotkut sotkematta, Waattehet wiruttamatta, Käsin kääri waattehensa, Koprin helmansa kokosi, 160. Meni juoksulla kotihin, Samolla pihalle saapi, Meni pirttihin pihalta, Sanan wirkko, noin nimesi: "Weli seppo Ilmarinen, 165. Lankoni emoni lapsi! Taos mulle sukkulainen, Tao sormukset soriat, Kahet, kolmet korwakoltut, Wiiet, kuuet wyölliswitjat, 170. Niin sanon toet totiset, Walehettomat wakaiset: "Kesän kengität hewoista, Talwen rautoja rakennat, Kulkiaksesi kosihin, 175. Mennäksesi Pohjolahan; Jo nyt wiewät wiekkahammat, Etewämmät ennättäwät, Saoin markoin maksettusi, Tuhansin lunastettusi, 180. Talwin kaksin kaupittusi, Kesin kolmin kosjottusi; Jo menewi Wäinämöinen Selässä meren sinisen, Kokan kultasen kuwussa, 185. Melan koukkupään nojassa, Pimeähän Pohjolahan, Summahan Sariolahan." Se on seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 190. Wasara walahti käästä, Pihet sormista pirahti, Sanan wirkko, noin nimesi: "Annikki sisarueni. Taon sulle sukkulaisen, 195. Taon sormukset soriat, Kahet, kolmet korwaskullat, Wiiet, kuuet wyölliswitjat; Lämmitä saloa sauna, Pian pirtti riuwuttele, 200. Laai pikkusen poroa, Lipiäistä liuottele, Millä peiponen peseksen, Pulmonen puhasteleksen, Sykysyisistä sysistä, 205. Taonnoista talwisista." Annikk' oli niemen neiti, Sisar seppo Ilmarisen, Lämmitti saloa saunan, Pian pirtin riuwutteli, 210. Haapasilla halkosilla, Pienillä pirastehilla, Kanto wettä lähtehestä, Herasesta hettehestä, Taitto wastan warwikosta, 215. Lempiwastasen lehosta, Laati piimästä poroa, Ytelmästä saipuata, Saipuata säikkywäistä, Miehen pään walottajoa. 220. Itse seppo Ilmarinen, Pian pistihen pajahan, Tako neien tarpehia, Wyölliskoukkuja kohenti, Yhen kylyn joutuessa, 225. Yhen saunan saapuessa. Siitä kylpi kylläseksi, Walelekse walkiaksi, Sykysyisistä sysistä, Taonnoista talwisista. 230. Itse noin sanoiksi saatti: "Annikki sisarueni. Tuoppa paita palttinainen Hipiälle hiettömälle, Iholle alastomalle; 235. Tuoppa kaatiot kaposet Uitimille uittomille, Säärille sasuttomille; Tuoppa haljakka sininen Päälle paian palttinaisen; 240. Saappa sarkakauhtanainen Päälle haljakan sinisen; Tuoppa ussakka utunen Päälle sarkakauhtanaisen; Saappa saapka sahmattainen, 245. Puhki pilwien puhuja, Läpi metsän läässöttäjä, Hiwuksille hiettömille." Siitä seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, 250. Otti kultia kypärin, Hopehia huowan täyen, Pisti warsan waljahisin, Puikkohin tulipunasen. Itse istuwi rekehen, 255. Kohennaksen korjahansa, Pani oron juoksemahan, Liinaharjan liikkumahan, Wirkku juoksi, matka joutu, Reki wieri, ranta roiski. 260. Ajawi karittelewi Meren hietaharjuloita, Simosalmien siwutse, Leppäharjuin hartioitse. Jopa haukku hallikoira, 265. Linnan luppa luskutteli. Sano Pohjolan isäntä: "Käyös tyttö katsomahan, Mitä halli haukkunewi, Linnan luppa luskuttawi." 270. Tytti warti wastoawi: "Empä ennätä isoni, Kiwi on suuri jauhettawa, Kiwi suuri, jauhot hienot, Jauhaja wähäwäkinen." 275. Sano Pohjolan isäntä: "Käyös akka katsomahan, Mitä halli haukkunewi, Linnan luppa luskuttawi." Akka warti wastoawi: 280. "Empä tarkon ennättäisi, Leipä on paksu leiwottawa, Leipä paksu, jauhot pienet, Leipoja wähäwäkinen. Sano Pohjolan isäntä: 285. "Ainap' on akoilla kiiret, Aina työtä tyttärillä, Wuotehellaki wenyissä; Mene poika katsomahan." Poika tuon sanoiksi wirkki: 290. "Mene itse katsomahan, Mie en joua kuitenkana; Pino on suuri pilkottawa, Pino suuri, halot hienot, Pilkkoja wähäwäkinen." 295. Aina haukku hallikoira, Willahäntä wieretteli, Saaren wartio walitti, Perän lyöen pientarehen, Hännän maahan torkutellen. 300. Sano Pohjolan isäntä: "Ei halli waletta hauku, Linnan luppa luuhattele, Ei se syyttä syyhättele, Eikä honkihin horise." 305. Meni itse katsomahan Pellolle perimmäiselle, Takimmalle tanhualle. Loi silmänsä luotehelle, Käänsi päätä päiwän alle, 310. Jo näki toen totisen, Mitä haukku hallikoira, Maan walio waikutteli, Mustahäntä häilytteli: Ajetahan kirjokorjin 315. Maapuolin Simosaloa, Lasketahan laiwoin suurin Selän puolin Lemmen lahta. Itse Pohjolan isäntä Pian pirttihin menewi, 320. Alle kattojen ajaksen, Sanan wirkko, noin nimesi: "Jo tulewi wierahia Selällä meren sinisen." Pohjan tytti, Pohjan akka 325. Pian pistihen pihalle, Luoen silmänsä selälle, Kääten päätä päiwän alle. Sano Pohjolan emäntä: "Mi tulewi wierahia, 330. Se tulewi naimakansa; Kellen menet tyttäreni? Ku se korjalla ajawi, Kirjawalla kiiättäwi, Maapuolin Simosaloa, 335. Se on seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen; Tuopi kultia kypärin, Hopehia huowan täyen. Ku laskewi laiwoin suurin, 340. Punalaiwoin purjehtiwi, Selän puolin Lemmen lahta, Se on wanha Wäinämöinen, Tietäjä iän ikuinen; Tuopi laiwalla rahoja, 345. Aluksella aartehia. Sille mennös tyttäreni, Ku tuo laiwalla rahoja, Aluksella aartehia; Wanhassa wara parempi, 350. Jos on nuori nopsahampi." Niin neiti sanansa wirkki: "Oi on maammo kantajani, Oi emo ylentämäni! Eipä meitä ennenkänä 355. Ei ole myötynä rahoin, Ain' on ilman annettuna Urohille pyytäwille, Miehille anowaisille; Sille saanen maammoseni, 360. Ku on sampuen takonut, Kirjokannen kalkutellut." Sillon wanha Wäinämöinen Oli eellä ennättäjä, Heti tungeksen tupahan, 365. Alle kattojen ajaksen, Itse tuon sanoiksi wirkki, Owen suussa, alla orren, Kattilan katasioilla, Lakin päästä laskemilla, 370. Kintahan kirwottimilla; Sanowi sanalla tuolla, Lausu tuolla lausehella: "Oisiko minulle neittä Ikuseksi puolisoksi, 375. Kainaloiseksi kanaksi, Siani lewittäjäksi, Paniaksi päänalasen?" Tuopa kaunis Pohjan tytti, Maan kuulu, ween walio, 380. Itse ennätti sanoa: "En kiitä meristä miestä, Enkä wanhoa urosta, Tuuli wie merillä mielen, Aiwot särkewi ahawa, 385. Waiwa wanhasta tulewi, Ikäwä iällisestä. Ei ole sinulle neittä Ikuseksi puolisoksi, Kainaloiseksi kanaksi, 390. Siasi lewittäjäksi, Paniaksi päänalasen."

Kahestoista Runo.

Ilmarinen tullut Pohjolan tupaan, kysyy neittä puolisoksensa. Pannaan kuni ennen Lemminkäinen kolmelle ansiotyölle, kyistä peltoa kyntämään, metsän petoja suistamaan ja suurta miesten-syöjä haukia Tuonen joelta pyytämään. Ne työt hän kaikki mieliksi raataa, tulee jälelle ja kysyy uuelleen tyttöä. Jo lupaawa arwelee ja imehtelee Pohjolan emäntä, mistä tiesikänä Ilmarinen neien Pohjolassa kaswawan. Wastaa Ilmarinen hywät olleen sanomat isosta emosta ja itsestä tytöstäki, siitä tienneen. Sanoo Pohjolan emäntä waikian olewanki tyttöä salata. Wäinämöinen Pohjolasta jälelle saanut wielä kotona warottaa kenenkänä Ilmarisen kera kilwoin neittä kosjomasta.

Siitä seppo Ilmarinen Itse tungeksen tupahan, Kaiwaksen katoksen alle, Sanan wirkko, noin nimesi: 5. "Jok' on walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: "Ompa walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, 10. Kun sa kynnät kyisen pellon, Käärmehisen käännättelet. Senpä Hiisi ennen kynsi, Lempo warsinki wakoili, Waarnahilla waskisilla, 15. Atralla tuliterällä, Yhä poikani polonen Kesken heitti kynnöksensä." Sillon seppo Ilmarinen Ei kärsi käsin ruweta, 20. Sowi sormin suorrostella, Ilman rautarukkasitta, Kiwisittä kintahitta. Otti rautarukkasensa, Nouti kintahat kiwiset, 25. Tako rautaset talukset, Teräksiset säärystimet, Rautapaitohin panihen, Teräswöihen wyöttelihen. Siitä kynti kyisen pellon, 30. Wakoeli maan matosen; Nosti kyitä kynnökselle, Käärmehiä käännökselle. Sano tuolta tultuansaa "Jo ma kynnin kyisen pellon, 35. Wakoelin maan matosen, Käärmehisen käännättelin; Onko walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: 40. "Ompa walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, Kun suistat suet saloista, Päistät karhut kankahilta, Aina lehmäni lewitti, 45. Tappo tammoja polosen." Sillon seppo Ilmarinen, Takoja iän ikuinen, Teki suitset teräksiset, Päitset rautaset rakenti. 50. Niillä suistawi sutoset, Päisti karhut kankahilta, Pani suet suitset suuhun, Päitset päähän kontioille, Sano tuolta tultuansa: 55. "Jo ma kynnin kyisen pellon, Käärmehisen käännättelin, Wakoelin maan matosen; Jo suistin suet saloista, Päistin karhut kankahilta; 60. Onko walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: "Jo on walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, 65. Kun saat suuren suomuhauin, Liikkuwan kalan lihawan, Tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta, Werkotonna, nuotatonna, 70. Ilman muutta pyywyksettä; Jo on syönyt saanki miestä, Tuhonnut tuhan urosta." Jopa tuskiksi tulewi, Läylemmäksi lankiawi; 75. Takowi kokon tulisen, Waakalinnun walkiaisen, Koprat rauasta takowi, Teräksestä temmottimet; Siiwillen siotteleksen, 80. Kokon kynkkäluun nenille, Lenteä lekuttelewi, Lenti Tuonelan joelle, Yksi siipi wettä wiili, Toinen taiwoja tasaili, 85. Nokka luotoja lotasi, Koprat merta kuopraeli; Lenti hauin pyyäntähän, Hirmuhampahan hakuhun. Tuli hauki haukotellen, 90. Ween koira wengotellen, Eik' oo hauki pienen pieni, Eikä hauki suuren suuri: Kieli kahta kirweswartta, Hampahat harawan warren, 95. Kita kolmen kosken werta, Selkäranka seitsemisen. Lenti kokko liitätellen, Isketellen ilman lintu, Eik' oo kokko pienen pieni, 100. Eikä kokko suuren suuri: Sen on suu satoa syltä, Kita kuusi koskellista, Kieli wiittä kirweswartta, Kynnet wiittä wiikatetta, 105. Siipi taiwoa tapasi, Toinen wettä wiepraeli. Liiteleksen, laateleksen, Katseleksen, käänteleksen; 110. Keksi suuren suomuhauin, Liikkuwan kalan lihawan, Iskewi kaloa tuota, Koprin selkähän kawahti. Sillon suuri suomuhauki, Liikkuja kala lihawa, 115. Painawi kokon kynimen, Alle selwien wesien. Niin kokko kohotteleksen, Ilmahan ylenteleksen, Nosti mustia muria, 120. Päälle selwien wesien, Liiteleksen, laateleksen, Toki toisesti kokewi, Yhen iski kynsiänsä Hauin hirmun hartioihin, 125. Ween koiran koukkuluihin, Toisen iski kynsiänsä Rautaselle kalliolle, Wuorelle teräksiselle. Kilpisty kiwestä kynsi, 130. Kalpistihen kalliosta; Jo hauki sukelteleksen, Ween wenkale weäksen, Kynsistä kokon kynimen, Waakalinnun warpahista. 135. Siitä kokko rautakopra Kohta kolmasti kokewi, Warsin iskeä tapasi, Iski kiinni kynsiänsä, Saipa hauin kynsihinsä, 140. Ween koiran koprihinsa, Nosti suuren suomuhauin, Ween wenkalen wetäwi, Alta aaltojen sywien, Päälle selwien wesien. 145. Nosti siitäki ylemmä, Korkiammalle kohotti, Oksalle omenatammen, Latwalle lakan petäjän. Wiepi wieläki ylemmä, 150. Korkiammalle kohotti, Pitkän pilwen rannan päälle, Pitkän kaaren kannikalle; Pilwet liikku, taiwot nauku, Ilman kannet kallisteli, 155. Katkesi ukolta kaari, Kuulta sarwipää sakara. Sillä seppo Ilmarinen Sai on suuren suomuhauin, Liikkuwan kalan lihawan, 160. Tuosta Tuonelan joesta, Manalan alentehesta. Ei wesi weellen tullut Kalahauin suomuloista, Ilma ilmallen hajasnut, 165. Kokkolinnun höyheniltä. Siitä seppo Ilmarinen Otti weitsen huotrastansa, Päätä poikki pahkomahan, Watsa halki wiiltämähän; 170. Itse maisteli makua, Itse riipo rintapäitä. Pään on warsin poikki pahko, Wiepi Pohjolan tupahan Anopille antehiksi, 175. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Tuoss' olis ikuinen tuoli Hywän Pohjolan tupahan." Siitä seppo Ilmarinen Sanan wirkko, noin nimesi: 180. "Jo nyt kynnin kyiset pellot, Käärmehiset käännättelin; Jo suistin suet saloista, Päistin karhut kankahilta; Sainki suuret suomuhauit, 185. Liikkuwat kalat lihawat, Tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta; Joko on walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" 190. Sano Pohjolan emäntä: "Pahoinpa sinäi laait, Kun sä päätä poikki pahkoit, Watsan warsin halki laskit, Wielä riiwoit rintapäätä, 195. Kanssa maistelit makua." Sillon seppo Ilmarinen Itse tuon sanoiksi wirkki: "Ei saalis wiatta saaha Paikoilta paremmiltana, 200. Saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta; Jok' on walmis walwattini, Walmis walwateltawani?" Sano Pohjolan emäntä: 205. "Jo nyt on walmis walwattisi, Walmis walwateltawasi, Jo nyt on neito kosjottuna, Päähyt kassa kaupittuna, Ilmariselle sepolle, 210. Kainaloiseksi kanaksi, Ikuseksi puolisoksi." Anto oman tyttärensä, Sanan wirkko, noin nimesi: "Mistä tiesit teltamoinen, 215. Kuulit kultani omena, Tämän neien syntywäksi, Impyen ylenewäksi, Kun on nuori neityemme, Wasta kaswawa kanamme?" 220. Laulo lapsi lattialta, Poika pieni pankon päästä: "Siitä tiesi teltamoinen, Kuuli kultasi omena, Isopa hywältä kuulu, 225. Kuulu kullalta mereltä. Juoksi purret puittomia, Wenot wäljiä wesiä, Tuoen täytensä eloa, Aluksensa aartehia. 230. Ja siitä tiesi teltamoinen Kuuli kultasi omena; Emopa hywältä kuulu, Kuulu kullasta koista; Nosti leiwät leppehesti, 235. Syötti wierahat wälehen. Käwi kujat kuurullahan, Lääwät länkämäisillähän; Aiwon ammo aikasuopa, Aiwon aika huomenessa, 240. Mäkähti kewätkaritsa, Kewätuuhi ullotteli, Heinän hienon heittäjätä, Palasen parantajata. Jo siitä tiesi teltamoinen, 245. Kuuli kultasi omena: Aiwon aika huomenessa Noki nousi nuorasesta, Sawu paksusta pakeni, Kuulun neitosen koista. 250. Sukkulainen suikahteli Kärppänä kiwen raossa, Piukahteli pirran piikin Tikkana puun kupeessa, Käärilauta käännähteli 255. Orawana oksapuussa." Siitä Pohjolan emäntä Itse tuon sanoiksi wirkki: "Kaiken sykysyn sanoinki, Keskutin tämän kewään: 260. Salwoome piilopirtti, Piilopirtti pikkarainen, Neien kangasta kutoa, Saoin sarkoa kutoa. Laatiome pieni pirtti, 265. Pienet piiloikkunaiset, Missä neittä piiletellä, Päätä kassa kaswatella; Pah' on neitonen salata, Hiwus pitkä piiletellä, 270. Hywä on hepo salata, Suorajouhi suojaella." Waka wanha Wäinämöinen Alla päin pahoilla mielin, Kotihinsa kulkiessa, 275. Itse tuon sanoiksi wirkki: "Elkääte etinen kansa, Elkääte lapsen lapsi, Lähkö uimahan uhalla, Weikasta wesien päälle, 280. Kilwon neittä kosjomahan Sepon Ilmarin keralla."

Kolmastoista Runo.