Part 8

Juna alkoi hiljalleen liikkua ja pojat alkoivat kiireisesti hyvästellä.

-- Tässä on teille kymmenen metriä eristettyä kuparilankaa, maalla sellainen on tarpeen, huusi Janne ojentaen käärön Sepolle.

-- Ja tässä on kammanpuolikas, minä otin itse toisen puolen. Sillä voitte soittaa, kun panette silkkipaperia ympäri, sanoi Risto työntäen lahjansa Sarrin ojennettuun käteen.

Lakit heiluivat ilmassa, ja Naimi-täti huiskutti nenäliinalla, pyyhkien välillä kyyneleitä silmistään.

-- On ne pojat sentään kivoja, vaikka eivät osaa käyttäytyä Fazerissa, sanoi Seppo istuuduttuaan paikalleen täpötäydessä vaunussa.

-- Ilkesivät tulla asemalle, päällepäätteeksi ihan luonnollisen näköisinä. Hyvä, että välit tuli selvitetyksi kesäksi, tuumi Sarri.

-- Kun asiat järjestyvät ilman sanoja, niin ei tunnu yhtä nololta kuin silloin, kun täytyy puhua ja käsittää väärin ja taas selittää. Parasta on antaa lahja tai tapella välit puhtaaksi.

-- Minä ostin Kananhoitokirjan isälle ja uimamyssyn Saimuskille. Mitä sinä ostit?

-- Lempi oli ostanut patenttilääkettä Santerille, jota hän ei antanutkaan, koska Santeri oli käynyt yläkerran Tiltan luona. Minä ostin sen Jerelle.

-- Oliko se kihtilääkettä?

-- En minä niin tarkkaan kysynyt, mihin tarkoitukseen se oli, mutta kyllä Jere käyttää mitä vaan saa. Talvella hänellä oli kolmekymmentäkahdeksan lääkepulloa.

Äidille minä ostin tekokukkia hattuun.

-- Mitenkä sinä keksit? kysyi Sarri ihaillen.

-- Vanha mummo möi tekoruusuja ja liljoja kadulla, hän tuli vastaan, juuri kun minä tuumin lahjaa äidille. Niistä tulee hurjan komea hattu. Äiti pukeutuu aina niin yksinkertaisesti, nyt hänestä kerrankin tulee hieno.

-- Jeh! Minä ostin Laurille kirjan, jossa on kirjemalleja. Sitä voi käyttää virassa ja rakkaudessa ja vararikon uhatessa. Palvelijoille minä ostin lakritsipiiput kullekin.

Matkaseurana oli iso joukko tovereita koulusta, niin että aika kului hauskasti Lohjan asemalle. Siellä pojat muuttivat pieneen junaan, joka vei laivarantaan.

Laivassa pojat joutuivat kotiseudun lumoihin.

-- Lohjanselkä, oma järvi! Tunnetko miten se tuoksuu ja näetkö miten laineet lyövät rantakiviä vastaan aivan toisella tavalla kuin missään muualla!

-- Tämä järvi ja Karjalohja, ne ovat Suomea, oikeata Suomea, sen hoksaa vasta, kun on ollut poissa sanoi Seppo.

-- Me tullaan juuri kuin ulkomailta kotiin. Mennään puhelemaan kapteenin kanssa, niin saadaan kuulla uutisia laivakuluista.

Pojat nauttivat sanomattomasti laivamatkasta. He puhelivat lakkaamatta ja nauroivat sydämellisesti elämän yltäkylläisyydestä. Muut matkustajat katselivat heitä hymyillen.

-- Katso, tuossa näkyy jo meidän maita, huudahti Sarri, kun lähestyttiin kotirantaa.

-- Elimet vyöryvät taas ruumiissa, sanoi Seppo.

-- Sydän on ainakin paisunut, juuri kuin taikina, joka nousee.

-- Karjalohja onkin kuin hiivaa sille.

-- Varpuniemi pilkottaa mäen harjalla ja oma laivasilta näkyy. Tämä laiva kömpii eteenpäin yhtä hiljalleen kuin sairas etana.

-- Minä erotan jo ihmisiä, ja koiratkin ovat mukana, -- Sarri alkoi heiluttaa lakkiaan.

-- Katsos ihmettä, Jerekin on siellä.

-- Saimuski ja Lauri, kaikki ovat tulleet -- ihan kaikki.

-- Isä huiskuttaa kepillä ja nauraa, juuri kuin oma isä, sanoi Seppo.

-- Etumaisena seisoo äiti, itse äiti.

Sarri puristi vahvasti Sepon kättä.