Chapter 9

Myöhemmin illalla istui äiti poika sylissä Henrikin vuoteella. Hän avasi silmänsä. Iltarusko kohtasi kuin pehmonen hyväilevä käsi hänen pään-alustansa, melkein kuin se käsi, joka otsaansa hyväili. Hän katseli loistavin silmin vaimoansa ja lastansa:

-- Kiitos Ellen! Nyt olen terve!

Tohtori läheni heitä nurkastaan.

-- Kuulkaappas! _tätä_ laukausta ette voi tehdä toistamiseen.

Kun tohtori meni kotia, oli hänellä lasi-purkki muassa, jonka pani talteen. Siinä oli suuri käärme muserretulla päällä. Saahan talonlääkäri viimein kaikki tietää. Tohtori arveli että tätä purkkia voisi käyttää jos Henrik uudestaan tulisi surupäiseksi. Vaan vuodet vierivät; käärme ei tullut kaapista tohtorin elin-aikana.

Tohtori eli tavattoman ijäkkääksi mieheksi.