Part 2

Tupakin nauttiminen on niinkuin kaikki muutkin uudet tavat saanut kärsiä vastuksia ja vainoja; mutta sillä oli myös puolustajansa ja levittäjänsä. Merkillinen on Englannin kuninkaan Jaakko I:sen pilakirja tupakin polttamista vastaan, joka vuonna 1619 tuli ilmi nimellä Misokapnos. Se on kirjoitettu keskustelemisen tapaan. Siinä sanoo hän kuinka ilkeä on että ymmärtäväiset ja valaistut ihmiset ottavat tapoja semmoisilta villikansoilta kuin Amerikan asuvaiset, että tupakin nautitseminen vahingoitsee terveyden, heikentää ruumiin voimat, kohmeluttaa järjen, tuo myötänsä riettauden ja tekee keskinäisen elämän rivoksi; ja että, jos tupakin polttaminen kasvaa kasvamistansa niinkuin se ruvennut on, vaimojen vihdoin myös täytyisi tupakkiin turvata koska he eivät muutoin jaksaisi löyhkäävien miestensä kanssa yhdessä elää. Ja hän päättää kirjansa seuraavilla kovilla sanoilla: "Sentähden, o kansalaiset, jos teissä vielä on vähäkin häpyä, niin pankaat pois tuo hullu nautinto, jonka alku on hävyttömyys, joka tietämättömyydestä on tavaksi otettu, joka voiton vuoksi levitetään; nautinto, jolla Jumala vihoitetaan, ruumiin terveys hävitetään, kotoelämä katkerutetaan ja kansan arvo ulkona sekä kotona häväistään; nautinto, paha silmille ja vielä pahempi nenälle, aivoille vahingollinen ja keuhkoille kalvavainen; nautinto, jonka paksut, mustat savupilvet antaa oikean kuvauksen helvetin kaasusta." Mutta vaikka Jaakko todellakin oli tupakin vihollinen ja kielsi sen viljelemisen Englannissa, oli tämä kirja kuitenki enimmästä päästä pilkaksi kirjoitettu. Kuitenki sai se vastustelioita täydellä todella; sillä muutamat Jesuitat Puolan maalla kirjoittivat sitä vastaan kirjan Antimisokapnos. Ymmärrettävä on että kuningas Jaakko saarnasi kuuroille korville. Tupakin polttaminen Englannissa leveni levenemistänsä erinomaisesti ja vasta viimisen vuosisadan loppupuolella rupesi se joksikin vähenemään, koska ihmiset korkeammista säädyistä ei sitä enään pitäneet herrallisena vaan roistomaisena. Sitte on tupakin nautitseminen Englannissa paljo vähennyt ja nykyjään nähdään harvoin Englantilaiset polttavan. Joka siellä kaduilla kulkee, taitaa ainakin sanoa että kukin tupakkia polttavainen on muukalainen. Alhaisista säädyistä niinkuin työmiehet polttelevat vieläkin.

Toisaalta kirjoitti eräs Raphael Thorius vuonna 1628 kiitosvirren tupakin kunniaksi. Samaan aikaan tuomitsi Paavi Urban 8:sas ne pannaan, jotka kirkossa nuuskua tököttivät naamaansa.

Tupakin nauttimisen suuri ja nopea leveneminen tuli suureksi osaksi siitä että se helposti käy viljellä melkein kaikissa maissa ja ilmoissa; eikä sentähden viipynytkään kauan ennenkuin ruvettiin viljelemään sitä useimmissa Europan, Aasian ja Afrikan maakunnissa. Mutta monissa maissa tuli sen viljeleminen kiellyksi ja toisissa tehtiin sille kaikenlaisia esteitä. Aina enemmän tupakin kasvun ja nautinnon levetessä havaitsivat hallitukset että tästä taidettaisiin saada hyvä tulo valtakunnalle. Tästä seurasi että tupakki tehtiin valtakunnan omaksi ja hallitus yksinänsä myi sitä korkeaan hintaan. Tästä taas seurasi että hallitus kielsi kunkin tupakkia viljelemästä pakoittaaksensa kunkin tupakkinsa hallituksen myyjiltä ostamaan, taikka antoi hallitus luvan viljellä tupakkia, mutta viljeliän täytyi määrättyyn halpaan hintaan myymän viljellyn tupakkinsa; muutoin ei olisi koko tupakkikauppa tullut hallituksen käsiin. Tämmöinen asetus on nykyisiin aikoihin ollut voimassa Kuban luodolla ja on vieläkin Meksikossa. Nämät molemmat ovatki peräti sopivaiset tupakin viljelykselle. Ainoastaan määrätyillä tiloilla saadaan tupakkia viljellä ja kaikki tupakki on vietävä hallituksen aittoihin. Hallituksen lähettiläiset kulkevat ympäri maata ja repivät ylös kaikki tupakin taimet, jotka luvattomissa paikoissa havaitaan. Näiden on myös katsominen että kaikki luvallisesti viljelty tupakki tuodaan hallitukselle. Arvattavasti syntyy tästä paljo lain rikoksia ja riitoja ja viekoittelemisia.

Muutamissa valtakunnissa on tupakille pantu korkia tulli maksettavaksi.

Englannin valtakunnassa oli tupakin viljelys kielletty. Toisissa maissa on tupakin kotoviljelys kehoitettu, niinkuin Pommerissa, Silesiassa ja muinaan Danmarkissa.

Tupakin viljelys on levinnyt yli suuren osan maan piiriä. Amerikan useimmat paikkakunnat viljelevät tupakkia, enimmästi kuitenkin Virginia, Karolina, Venezuela ja Kuba. Englantiin tuotiin vuonna 1831 33 miljonaa naulaa, joista 32 miljonaa oli Amerikasta kotoisin. Kubasta vietiin vuonna 1840 200 miljonaa sigarria ja noin 3 miljonaa naulaa lehtiä. Myös Brasiliasta tuodaan paljo tupakkia. Vuonna 1817 vietiin yksinänsä Rio Janeirosta 3 miljonaa naulaa. Europassa viljellään tupakkia enimmästi Hollannissa, Flanderissa, Elsasissa, Pfalzissa, Ungarissa, Ukrainissa ja Turkiassa, mutta se tupakki on arvoltansa halvempi amerikalaista. Keskimeren itäpäässä on tupakin viljelys oivallinen. Itä-Indiassa ja sen saaristossa viljellään myös paljo tupakkia. Vielä enemmän viljellään sitä Kiinassa ja Japanissa. Kapmaahan ja Australiaan on sitä myös nykyisiin aikoihin saatettu.

Keskittäin laskein tuodaan Danmarkkiin vuosittain 2,5 miljoonaa naulaa tupakkia, josta melkein kaikki on lehtiä, jotka maassa valmistetaan kaikenlaisiksi tupakkilaiksi.

Jos lasketaan kuinka paljo lehtiä kullekin tupakin laille juoksee ja siihen lisätään mitä valmistettuna maahan tuodaan, saadaan Danskan maalle:

Poltettavaa ja suussa pidettävää tupakkia 2,5 miljonaa naulaa.

Nuuskua puoli miljonaa naulaa. Jos sitte otetaan keskittäin kunkin tupakkia nautitsevan ihmisen vuotinen tarve:

12 naulaa kullekin polttajalle ja pureskelialle 6 naulaa kullekin nuuskaajalle, niin saadaan koko valtakunnassa 200 tuhatta polttajaa ja pureskeliaa, ja 100 tuhatta nuuskaajaa. Jos sitte lasketaan nuuskajoista olevan neljäs osa vaimoihmisiä, niin jää noin 270 tuhatta tupakkia nautitsevaa miestä. Koska nyt koko Danskan valtakunnassa on 400 tuhatta miestä yli 15 vuoden, on siis 40 miehestä 27 tupakin tuhlaajata taikka paljo yli puolen kasvaneesta miesväestä tupakin nautitsiaa. Suomessa on vieläkin suurempi osa miesväestä tupakin nautitsioita.

_Hinta_: 5 kop. hop.