Part 2

KUNINGAS (tarkastaa nyt Hornia, aivan kuin tahtoisi lukea toisen sisimmät ajatukset ja katsoa löytyisikö siellä joitakin taka-ajatuksia. Suu on auki ja ylähuuli vapisee).

HORN. Sanalla sanoen, suuri heikkous naamioituna niin, että se näyttää äärettömältä voimalta. Suonenvedon tapainen uppiniskaisuus, joka ei kykene murtamaan omaa itsekkyyttään...

KUNINGAS (kilistelee kannuksiaan).

HORN (ikäänkuin unesta heräten ja huomaten tilanteen koko pirullisuuden, tulee mykäksi kauhusta).

(Kaikki katselevat toisiaan hyvin hämmästyneinä, ilman että kukaan pystyy katkaisemaan äänettömyyttä).

(Oikeanpuoliselle ovelle lyödään kolme kolausta).

KUNINGAS (mutisee Feifille, joka nousee ja menee ulos siitä ovesta, jolle koputettiin).

KUNINGAS (Puhuu matalalla, tuskin kuuluvalla äänellä). Tunteeko Gyllenborg sen miehen, joka istui äsken tässä vierelläni?

GYLLENBORG. Sihteeri Feif! Olen ainoastaan kuullut kreivi Tessinin puhuvan hänestä.

KUNINGAS (kuten ennen). Ja...

GYLLENBORG. Koska Teidän Majesteettinne antaa luvan ja käskee... Feif on ahkera, hyväsydäminen, rehellinen, puhdas vaatetukseltaan, tavoiltaan ja sydämeltään, sekä uskollinen ruotsalainen.

KUNINGAS (Hornille). Mitä Horn on kuullut Feifistä?

HORN (epäröi).

KUNINGAS. Sano!

HORN (epäröi).

KUNINGAS (viivytellen). En uskonut Hornia pelkuriksi.

HORN. Sotakansliassa pidetään Feif vähemmän taitavana, mutta enemmän itsekkäänä kuin Piper, sekä sen lisäksi kömpelönä, kostonhimoisena, uskottomana ja kaikkien tuttaviensa vihaamana.

KUNINGAS. Voiko Gyllenborg sitten sanoa minulle, mitä minun pitää uskoa Feifistä?

GYLLENBORG. Mahdoton sanoa, Teidän Majesteettinne.

KUNINGAS. Voiko sitten Horn sanoa minulle, mitä minun pitää uskoa... (viivytellen) parooni Görtzistä?

HORN (taitavasti). Samaa kuin Teidän Majesteettinne uskoo sihteeri Feifistä.

KUNINGAS (hymyilee). Herrat saavat mennä!

(Gyllenborg ja Horn nousevat ja vetäytyvät takaperin ulospäin).

KUNINGAS (piirustelee taas).

AJUTANTTI. Parooni Görtz!

KUNINGAS. Saa odottaa.

(Gyllenborg ja Horn katselevat noloina toisiaan ja menevät ulos).

FEIF (sisään taas).

KUNINGAS. Antaa Görtzin odottaa!... Sano minulle Feif, mikä Horn on nykyään?

FEIF. Kreivi Horn on kunnian mies.

KUNINGAS. Ja Gyllenborg?

FEIF. Ritari, sanan kauneimmassa merkityksessä.

KUNINGAS. Feif on viisas mies, sillä viisasta on aina puhua hyvää lähimmäisestään! Mutta -- onko Feif määrännyt vartijat?

FEIF. Olen, Teidän Majesteettinne.

KUNINGAS. Sitten annan vangita Görtzin, mutta minä tahdon ensin puhua hänen kanssaan ja katsoa häntä silmäterään... Tässä paperissa sanotaan, että hän on maailman suurin lurjus, hävyttömin keinottelija ynnä muuta. Että hän on liittoutunut Venäjän kanssa erottaakseen minut, antaa kylliksi aihetta hänen vangitsemiseensa!... Feif saa mennä.

FEIF (viipyy).

KUNINGAS. Miksi Feif viipyy?

FEIF. Anteeksi, Majesteetti, mutta onkohan viisasta jäädä yksin sellaisen hirvittävän vihollisen kanssa, kuin parooni on?

KUNINGAS. Minä en ole yksin, Feif, minä en koskaan ole yksin... Mene nyt!

FEIF (menee vasemmalle).

KUNINGAS (panee käden silmilleen, aivankuin kokoisi muistiaan ja ajatuksiaan. Senjälkeen tarttuu hän soittokelloon, mutta keskeyttää liikkeen ja tuijottaa oikealle ovelle. Sitten hän soittaa).

AJUTANTTI (tulee).

KUNINGAS. Parooni Görtz saa tulla!

AJUTANTTI (menee).

GÖRTZ (tulee hiljaa, epävarmana, tutkivana. Hän on hieno mies tottuneella käytöksellä. Kauniit kasvot, mutta vasen silmä on sokea, jonka tähden, kun hän tulee sisään oikealta, kasvot näyttävät kuolleilta. Hän laskeutuu toiselle polvelleen).

(Äänettömyys).

KUNINGAS (näyttää hämmästyvän). Oletteko parooni Görtz?

GÖRTZ. Kyllä olen.

KUNINGAS (viittaa nousemaan). Mitä tahdotte?

GÖRTZ (intoillen). Minun sankarini, minun kuninkaani...

KUNINGAS (suuttuneena, vapisevalla äänellä, kuitenkaan kohottamatta sitä). Onko porooni niin huonosti tutkinut Machiavellin politiikkaa, että uskoo kuninkaita voitettavan imartelulla?

OÖRTZ. Machiavellin? Sitä en ole koskaan lukenut.

KUNINGAS. Ettekö? Sitten parooni ei tiedä mitenkä ruhtinaat käyttäytyvät, saadakseen selville puhuvatko lurjukset totta tai ei?

GÖRTZ (koettaa etsiä itselleen oikeata tapaa vaikuttaakseen). Voiko sellaista oppia?

KUNINGAS. Parooni on seurustellut ruhtinaitten kanssa, ennen muinoin?

GÖRTZ (imelästi). Kaikella on aikansa, Teidän Majesteettinne, ja niin oli minullakin. Nyt se on mennyttä...

(huomaa iskeneensä harhaan, muuttuu nopeasti).

KUNINGAS. Näyttää että parooni on vuosien ohella saanut jonkun verran itsetuntemusta.

GÖRTZ. Josko olen?

KUNINGAS. Sitten tuntee parooni pikku heikkoutensa?

GÖRTZ. Sekä pienet, että isot; en ole tietämätön mistään, varsinkaan kun ne ovat olleet luettavana kaikissa Euroopan lehdissä jo lähemmäs kymmenen vuotta.

KUNINGAS. Ja parooni tunnustaa ne kaikki?

GÖRTZ. Kaikki!

KUNINGAS. Tepä harvinainen mies!

GÖRTZ. Oh, en!

KUNINGAS. Paroonissa on esimerkiksi ollut heikkoutena kirjeitten kirjoittaminen?

GÖRTZ. Kyllä, olen siinä kiihkoilija.

KUNINGAS (hymyilee vastahakoisesti). Erittäinkin ruhtinaille, kuninkaille ja jopa keisarillekin...

GÖRTZ. Niin, jos tsaari on keisari.

KUNINGAS. No, nyt pääsimme hyvän matkan eteenpäin! Onko parooni kirjoittanut esimerkiksi tämän kirjeen tsaarille?

(Antaa erään kirjeen).

GÖRTZ (ottaa lornetin ja tarkastaa kirjettä edestä ja takaa). Anteeksi, minulla on vaan yksi silmä ja näen vähän huonosti, uskallanko kysyä mistä tässä puhutaan?

KUNINGAS. Siinä puhutaan... parooni Görtzin suunnitelmista erottaa Ruotsin kuningas ja vihityttää hänen sisarenpoikansa tsaarin tyttären kanssa, sekä samaan aikaan julistaa sisarenpoika Ruotsin kruununperijäksi.

GÖRTZ. Todellako? Mutta sehän on suurta. Ruotsalainen prinssi sittemmin kruununperijänä Venäjällä! Sehän on loistavata! Kaikki vaikeudet raivattuina yhdellä iskulla! Pultava kostettu, August ajettu Puolasta, Itämeren valta vahvistettu ja Ruotsi jälleen suurvaltana, kuten Kustaa Adolfin kuollessa! Sehän on suurenmoista.

KUNINGAS (pyyhkii kädellään silmiään aivan kuin poistaisi siitä seittiä). Miten sanoitte, parooni?... Tsaarin tytär ja Kaarle Fredrik?

GÖRTZ. Juuri niin!

KUNINGAS. Ja... Puolan August?

GÖRTZ. Puolan August päälleen pystyyn! Ja tavallista sukkelammin.

KUNINGAS (miettien). Tunteeko parooni tsaarin ajatuksen tässä asiassa?

GÖRTZ (innostuu). Tsaarin korkein toivomus ja rohkein unelma on liittyä sukulaisuussuhteisiin Ruotsin kuningashuoneen kanssa ja samalla tehdä vanha, mädäntynyt Puola tarpeettomaksi. Puolaa, entistä etuvartijaa sivistymätöntä Venäjää vastaan ei enään tarvita, senjälkeen kun Venäjä on eurooppalaistunut ja itse hoitaa vahdinpidon Aasiaa vastaan. Ei ole enään kysymys Augustista, eikä Stanislausta, joutavia, vaan Puolasta ja Venäjästä ja johdonmukaisesti -- Ruotsista!

KUNINGAS (piirustelee).

(Äänettömyys).

KUNINGAS (aivan kuin itsekseen). Jos minulla olisi mies...

GÖRTZ. Lähettää tsaarin luo, niin!... Jos minä en olisi niin ryvettynyt, kun olen, jos en olisi niin huonossa huudossa, niin tarjoisin minä palvelustani, sillä ei kukaan tunne Euroopan hoveja ja salaisuuksia niin kuin minä.

KUNINGAS (piirustelee ja pureskelee kynää). Onko parooni tosiaankin niin... huonossa huudossa?

GÖRTZ. Kyllä, siihen määrään, ettei kukaan ulkomaalainen lähettiläs saa seurustella minun kanssani.

KUNINGAS. Eiköhän tuo ole liioittelua?

GÖRTZ. Ei sieluni kautta olekaan.

KUNINGAS. Mitä olette sitten tehnyt?

GÖRTZ. Nypiskellyt vähän onnea siellä ja vähän kujeillut täällä...

KUNINGAS. Kuinka voi... kuinka voi...

GÖRTZ. Tietäähän Teidän Majesteettinne millaisia ovat ihmiset ja maailma...

KUNINGAS (katsoo ylös: ankarasti). Mitä minä tiedän?

(Äänettömyys).

KUNINGAS. Jos minun köyhä maani vaan voisi asettaa armeijan... niin silloin voisin antautua aprikoimaan...

GÖRTZ. Köyhä maa? Ruotsiko köyhä? Yksi Euroopan rikkaimmista maista! Eikö valtiopankissa ole kuolleita kapitaaleja joukottain, eikö ole pantattavaa valtionomaisuutta! Kyllä, mutta täällä kituutetaan sellaisella nurkkanyherryksellä, jolla ei ole pienintäkään aavistusta korkeammista raha-asioista.

KUNINGAS. Mitä sanotte?

GÖRTZ. Onhan Valtiopankin kellareissa miljoonia liikkumattomina ruostumassa, ja tallettajat pyytävät ainoastaan koron. Antakaa siis heille neljän prosentin korko, ja päästäkää pääoma kuudella prosentilla liikkeeseen, niin voitetaan siten heti kaksi prosenttia. Pääoma seisoo tässä maassa aivan kuin härkä tallissaan kaiken päivää. Mutta silloin tulee kaupan seisaus ja sanoo: ulos härkä työtä tekemään!

KUNINGAS (nauraa hiljaa). Te olette hauska, parooni!... Mutta teillä on muuan avu... te ette näe mitään tukaluuksia!

GÖRTZ. Tukaluuksia? Minä rakastan tukaluuksia, mutta ainoastaan laiska näkee niitä kaikkialla! Ja tämä siunattu maa on tukaluuksien maa, sentähden, että kansa on laiska. Jospa minä olisin toinen kuin olen -- hm! -- saisin minä jalkeille kuusikymmentätuhatta miestä kuudessakymmenessä päivässä...

KUNINGAS. Kuusikymmentä?

GÖRTZ. Kuusikymmentätuhatta.

KUNINGAS. Ja mitä Görtz tekisi niillä?

GÖRTZ. Ottaisin luonnollisesti Norjan, korvaukseksi Suomesta. Kun en saa mennä itäänpäin, niin menen minä länteen ja saavutan valtameren!

KUNINGAS (hämmästyy). Oletteko lukenut ajatuksiani?

GÖRTZ. En. Mutta... Teidän Majesteettinne... minä olen etäältä seurannut Teidän huimaavaa rataanne, minä olen etäältä elänyt teidän elämäänne, teidän kohtaloitanne... Sire, minä olen Teidän miehenne, se mies, jota etsitte!

KUNINGAS (nousee suurena ja vihastuneena sekä tarttuu soittokelloon). Görtz! Älkää unhottako kuka minä olen ja kuka sinä olet! (Görtz aikoo puhua, mutta keskeytetään). Sinä olet unhottanut keskustelun lähtökohdan -- että sinä olet kavaltaja, joka olet työskennellyt minun erottamisekseni! Kiellätkö sitä?

GÖRTZ. Kiellän.

KUNINGAS. Oletko kirjoittanut kirjeen?

GÖRTZ. Kyllä! Mutta se oli ainoastaan koukku, jota diplomaatit tavallisesti käyttävät!

KUNINGAS. Kirjoittanut toista ja tarkoittanut toista?

GÖRTZ. Niin.

KUNINGAS. Sitä minun ei tarvitse uskoa ja sentähden annan minä vangita sinut.

GÖRTZ. Siis tapahtukoon niin!

KUNINGAS (soittaa).

AJUTANTTI (tulee tuoden kirjeitä).

KUNINGAS. Mitä ne ovat?

AJUTANTTI. Erittäin tärkeitä sanomia!

KUNINGAS. Anna tänne!

AJUTANTTI (antaa kirjeet ja menee).

KUNINGAS (istuu ja avaa kirjeet, jotka näyttävät huolestuttavan häntä).

GÖRTZ (seisoo liikkumattomana ja tutkii kuninkaan kasvoja).

KUNINGAS (tarkastaa Görtziä silloin tällöin salaa).

GÖRTZ. Teidän Majesteetinne!

KUNINGAS. Vaiti!

(Äänettömyys. Nousee ja menee ovesta vasemmalle).

GÖRTZ (katselee ympärilleen levottomana).

AJUTANTTI (tulee kahden sotilaan seuraamana). Oletteko parooni Görtz?

GÖRTZ. Kyllä olen.

AJUTANTTI. Kuninkaan nimessä vangitsen minä teidät!

GÖRTZ (kauhulla). Minut? Mitä varten?

AJUTANTTI. Kuulustelua varten.

GÖRTZ. Mitä se merkitsee? Kuulustelua? Kidutuskuulustelua ehkä? Minä protesteeraan!

AJUTANTTI. Kidutus tahi ei, ei liikuta minua.

GÖRTZ (koko ruumis vapisee). Siis kidutusta! Sitä en tahdo! Se ei saa tapahtua, minä jäävään oikeuspaikan. Minä en ole Ruotsin alamainen! Minä en ole mitään tehnyt!

AJUTANTTI. Sitä en voi tietää! -- Sotilaat! Tehkää tehtävänne!

(Sotilaat panevat Görtzin käsirautoihin).

GÖRTZ (hurjana, mutta varmana). Tätä saatte katua, niin totta, niin totta... (viedään pois).

(Äänettömyys).

KUNINGAS (tulee Feifin kanssa. Käy väsyneesti ja laskeutuu sängylle). Feif!

FEIF. Teidän Majesteettinne!

KUNINGAS. Minä luulen, että olen sairas!... Anna minulle soittokello! (Feif antaa kellon). Nyt minulla on kuusi vihollista.

FEIF. Kuusi?

KUNINGAS. Venäjä, Puola, Saksi, Preussi, Hannoveri, Tanska. (Äänettömyys). Ja tsaari on Kööpenhaminan luona, voitte nähdä hänen laivastonsa salmessa, tuosta akkunasta. (Äänettömyys). Mistä saan minä puolustusta?

FEIF. Varmasta rauhasta.

KUNINGAS. Miten sinä olet tyhmä! Ei yksi voi sotia, täytyy olla vähintäin kaksi. Ei yksi voi tehdä rauhaa, täytyy olla kaksi, vähintäin. (Äänettömyys). Hanki minulle armeija!

FEIF. Mahdotonta!

KUNINGAS. Rahoja sitten?

FEIF. Mahdotonta!

KUNINGAS. Tukaluuksia! Tukaluuksien maa -- ja kansa!

FEIF. Maa on nääntynyt -- ja kansa.

KUNINGAS. Ja se on minun vikani! -- Olenko minä tehnyt ruton, olenko tehnyt kadon, olenko tehnyt tulipalot -- olenko minä julistanut sodan?... En, minä olen vaan puolustanut itseäni, maatani, kuninkaan perintöäni! (Äänettömyys). Mihin Görtz joutui?

FEIF. Hän on kai viety vankeuteen.

KUNINGAS (soittaa).

AJUTANTTI (tulee).

KUNINGAS. Parooni Görtz on ainoastaan arestissa omissa huoneissaan, ainoastaan! Ja kohdeltava säädyllisesti!

AJUTANTTI (menee).

KUNINGAS. No, Feif! Sanoppas minulle eräs asia! Minkätähden pitää pankin talletuksien maata kellareissa sen sijaan, että olisivat liikkeessä ja tuottaisivat korkoja?

FEIF. Sentähden, että talletukset ovat yksityisten omaisuutta.

KUNINGAS. Roomalaisessa valtiossa ei ollut mitään yksityisiä henkilöitä, oli ainoastaan valtion jäseniä. Ja kun valtio joutui vaaraan, lakkasi omaisuus olemasta yksityinen ja joutui valtiolle.

FEIF. Se on vaarallista oppia!

KUNINGAS. Kaikki on vaarallista pelkurille!... (Äänettömyys). Olisipa mies tässä valtakunnassa! (Äänettömyys). Mitä Feif pitää Emanuel Svedenborgista?

FEIF. Svedenborg on peloittavan oppinut mies, hurskas mieleltään, puhdas tavoiltaan.

KUNINGAS. Onko hän kaupungissa?

FEIF. On kyllä. Hän on neuvos Polhemin luona, jonka tyttären kanssa hän on kihloissa.

KUNINGAS. Ai, onko hän kihloissa?... Sanotaanhan hänen olevan hieman omituisen?

FEIF. Hänen sanotaan vaikuttavan suurella, melkein selittämättömällä voimalla ympäristöönsä.

(Äänettömyys).

KUNINGAS. Tahtooko Feif mennä ulos etsimään Svedenborgia, sekä pyytämään hänen odottamaan minua tunnin kuluttua -- hänen kotonaan.

FEIF. Menen heti, Teidän Majesteettinne! Mutta... voinko jättää Teidän Majesteettianne yksin?

KUNINGAS. En koskaan ole yksin, olen sanonut...

FEIF. Mutta kuninkaan huoneita pitäisi näytettämän kansalle tällä hetkellä, rauhoittaaksemme levottomien huhujen kiihoittamia mieliä.

KUNINGAS. Mitäpä se tekisi! Saavat nähdä minutkin, jos tahtovat!... Nyt tahdon vähän levätä... Hyvästi Feif!

FEIF. Eikö Teidän Majesteettinne kutsu lääkäriä?

KUNINGAS. En ystäväni, minun taudilleni löytyy vaan yksi lääkäri.

FEIF (menee vasemmalle).

KUNINGAS (makaa selällään ja sulkee silmänsä. Äänettömyys. Avaa silmänsä ja soittaa).

AJUTANTTI (tulee).

KUNINGAS. Mene parooni Görtzin luo ja sano hänelle, että hän on vapaa, mutta ei saa lähteä kaupungista!

AJUTANTTI. Teidän Majesteettinne, ovi jää vartioimatta siinä tapauksessa...

KUNINGAS. Ei tee mitään.

AJUTANTTI (menee).

KUNINGAS (sulkee taas silmänsä. Sarabandia soitetaan viululla kadulla. Aukasee silmänsä, mutta ei liikahda).

PROFESSORI (tulee perältä varpaillaan huomaamatta kuningasta. Menee sekoittamaan pesää hiilihangolla, sekä koettelee peltiä. Sitten menee hän varpaillaan ulos perältä).

KUNINGAS (on kääntänyt päätään katsoakseen, mutta ei sano mitään, katselee vaan professorin toimia. Senjälkeen nostaa hän ylös käsivartensa ja panee kätensä päänsä alle).

MIES (tulee oikealta huonosti puettuna, lakki päässä ja ryhmysauva kädessä. Menee hiljaa kuninkaan sängylle, pysähtyy jalkopäähän, panee käsivarret ristiin rinnoille ja katselee kuningasta julkeasti. Näyttää ryypänneeltä ja malttinsa kadottaneelta).

KUNINGAS (makaa liikkumattomana ja katselee miestä).

MIES. Konna!

KUNINGAS (kuten ennen).

MIES. Konna! sanoin minä!...

KUNINGAS (liikkumattomana).

MIES. Etkö saa ääntä suustasi?... (Äänettömyys). Tämä on siis Ruotsin kuningas, joka makaa sängyssä seitsemän vuotta, vaikka maa sillä aikaa menehtyy... sellainen kuningas, joka jättää pääkaupunkinsa ja hallituksensa, joka ei uskalla palata kotiansa omaistensa luo Tukholmaan, koska hän häpeää hutiloimistansa! Oli tietenkin vannonut palaavansa riemuportin kautta Pohjoissillalla ja voittavansa kuningaskunnan joka sormelle!... Hän häpeää!...

KUNINGAS (liikkumattomana).

MIES. Tiedätkö mistä minä tulen?... Siperian kaivoksista, Venäjän erämailta! Siellä tapasin ystäväsi Piperin, Rehnsköldin, Lewenhauptin, jotka jätit pulaan maatessasi Turkissa hullutelemassa. Mutta minä tulen myöskin Tanskasta, jossa näin sinun parhaan miehesi, uskollisimman palvelijasi Stenbockin, raatavan raudoissa sentähden, että sinä kielsit lunnasrahat!

KUNINGAS (liikahtaa vähän).

MIES. Konna! Tiedätkö kuka minä olen?...

KUNINGAS (tuijottaa liikkumattomana mieheen).

MIES. Muistatko Krasnokutschia?... Muistatko Tauben rakuunoita? Muistatko sitä ratsumiestä, joka pelasti sinun henkesi ja kiitokseksi siitä erotettiin ja pistettiin jalkaväkeen -- sentähden, että hän palvelusinnossaan ja kiihkossaan esti kuningasta pelastamasta itse itseään, kuten sanottiin.

KUNINGAS (nousee toiselle kyynärpäälleen ja tuijottaa mieheen).

MIES. Niin. Minä olin numero 58 Nälkä, Tauben rakuunoissa. Ja nyt minä kadun, että pelastin sinun henkesi, sillä jos sinä olisit silloin mennyt mukana, ei koskaan olisi Pultavan tapahtumia tullut ja me olisimme nyt nauttineet kuusi vuotta rauhaa.

KUNINGAS (laskeutuu taas alas).

MIES. Niin! Olipa suloista saada taas kerran puhua suunsa puhtaaksi! Ja nyt voimme olla yhtä hyviä ystäviä silti...

KUNINGAS (soittaa).

MIES. Soita vaan, mutta kukaan ei tule, sillä tuolla ulkona ei ole ketään! -- Onpa sentään muuan nainen... pieni puolalainen kuningatar ilman valtaistuinta...

KUNINGAS (soittaa).

MIES. Ja muuan kuningas, joka muinoin oli mahtava, suojeli häntä ja hänen herraansa. Ja tuo muinoin mahtava kuningas oli irrallinen mies, joka ei säästänyt kolikoita... Kas niin, perhana vieköön, nyt tulee joku!... Sitten menen minä. -- Pidä hyvänäsi! Hyvin tervetullutta! (menee).

KUNINGAS (on noussut ja yrittänyt huutaa, mutta ei saa ääntä, soittaa taas).

HULTMAN (perällä).

KUNINGAS (hieroo silmiään). Luulenpa nukkuneeni. -- Oliko täällä joku?

HULTMAN. Minä en nähnyt ketään.

KUNINGAS. Hultman! Anna minulle ratsuväen nimiluettelo vuodelta 1709, Tauben rakuunat!

HULTMAN (menee etsimään hyllyltä).

KUNINGAS. Keltaselkäinen, sinertävä nidos!

HULTMAN (tuo pyydetyn nidoksen).

KUNINGAS. Etsi numero 58 Taubesta!

HULTMAN (etsii). Numero 58?... Numero 58 on avoin sitten vuodesta 1707.

KUNINGAS. Was denn? -- Etsi rakuuna Nälkä!

HULTMAN (etsii taas). Nälkä?... Soma nimi!... Ei löydy!

KUNINGAS (hieroo silmiään). Sitten olen uneksinut!... Se oli kamalaa... Oletko ollut ulkona kaupungilla?

HULTMAN. Olen, teidän majesteettinne.

KUNINGAS. Puhu jotakin hauskaa!

HULTMAN. Kaupungilta ei ole mitään hauskaa kerrottavaa.

KUNINGAS. Mitä sanoo kansa?

HULTMAN. Niin -- mitä se sanoo, en minä tahdo toistaa! En edes minä!

KUNINGAS. He ovat vihoissaan minulle sentähden etten ole kuollut!

HULTMAN. Oh! Varjelkoon meitä!

KUNINGAS. Ja tämä ylösnousemukseni on katkaissut monet suunnitelmat!

HULTMAN. No, se on varma tosi!

KUNINGAS. Luulen, että Hultmankin on menettänyt miehuutensa?

HULTMAN (liikutuksella). Majesteetti! Totta puhuen, olen!

KUNINGAS. Luuletko minun satuni jo loppuneen?

HULTMAN (vaikenee).

KUNINGAS (nousee ja kävelee lattialla). Sinä siis luulet niin!... (Äänettömyys). Onko yhtään rahoja lippaassa?

HULTMAN. Ei yhtään!

KUNINGAS. Miten pestaus käy?

HULTMAN. Huonosti.

(Äänettömyys).

KUNINGAS (nojaa uunin reunukseen: peittää kasvonsa kädellään). Tukaluuksia! Tukaluuksien maa! (Äänettömyys). Hultman!... Mene kaupungille! Etsi parooni Görtz! Ja tuo hänet heti tänne!

HULTMAN (viivytellen). Parooni Görtz?

KUNINGAS. Parooni Görtz! Heti!

HULTMAN (menee).

ESIRIPPU.

III KUVAELMA

Tori, jossa on istutuksia ja kaivo keskellä. Perällä palaneiden huoneiden raunioita. Ylimpänä perällä vasemmalla Görtzin talo, viheriäiset luukut ikkunoissa. Ruotsin lippu valtiovaakunalla portin yläpuolella. Tämä huone on kulmassa taka-alaa vastaan, joitten välillä on kuja. Alimpana vasemmalla on paja. Oikealla etualalla krouvi, jonka edessä penkkejä ja pöytiä. Mies (I kuvaelmasta). ja Kääpiö istuvat pöydän ääressä poltellen savipiippuja ja juoden olutta. He ovat osaksi useain muiden vieraiden ja lehtimajan peitossa.

KÄÄPIÖ. Sinä et sittenkään nutistanut häntä?

MIES. En. Mutta minä luin lakia hänelle, niin että kyllä kalpeni, voit uskoa!

KÄÄPIÖ. Miksi et nutistanut häntä? Niin minä olisin tehnyt!

MIES. Ei ole niinkään hyvä nutistaa, voit uskoa. -- Minä, sitä paitse, säälittelin häntä.

KÄÄPIÖ. Säälittelit häntä?

MIES. Hän näytti sairaalta ja kyllästyneeltä -- eikä hänellä taida olla erittäin lystiä, kaikki ahdistavat häntä ja tahtovat rahaa!

KÄÄPIÖ. Niin -- mutta nyt kai tulee rahaa, koska Görtz on ottanut raha-asiat huostaansa.

MIES. Görtz niin! Näetkö että luukut ovat suljetut hänen talossaan?

KÄÄPIÖ. Niin näkyy, ja mitä heillä on tekeillä siellä sisällä, ei kukaan tiedä.

MIES. Sanotaan hänen tekevän kultaa, kuten Paykull.

KÄÄPIÖ. Äh! Eikös!

MIES. Mitä he tekevät on tyhjää! Ajatteles, se lurjus kaikkivaltias ministeri yli koko Ruotsin valtakunnan, ja konna on hänen luonaan koko päivän! -- Hän on tuolla sisällä nyt, veliseni.

KÄÄPIÖ. Ajatteles! Sama parooni, jonka koko maailma tietää väärinpelaajaksi, seikkailijaksi, joka on poisajettu kaikista Euroopan valtioista ja joka on juonitellut erottaakseen kuninkaamme! Eikä ole yhtään rehellistä ruotsalaista, joka sanoisi sen kuninkaalle!

MIES. Kuka sellaista uskaltaisi!

KÄÄPIÖ. Oli yksi, rovasti Boethius, mutta hän pantiin ensin vankeuteen, sitten hullujenhuoneeseen. Yksi on, ja se on -- Emanuel Svedenborg.

MIES. Niin, hän! Se vasta on mies! Ja niin oppinut sitten! Niin oppinut!

KÄÄPIÖ. Tiedätkös, että minä olen rakastanut tuota kuningasta, ihaillut häntä, minä olen kerran suudellut hänen saappaitaan -- mutta nyt: olisipa minulla tynnyri ruutia, niin panisin sen tuonne talon alle! En ainoastaan sentähden, että hän heitti minut maantielle...

TYYTYMÄTÖN (pöydän luo).

MIES. Istu juttelemaan!

TYYTYMÄTÖN. Vakoilijaprikin laivuri on ammuttu sentähden, että jääesteet viivyttivät hänen saapumistaan Stralsundiin, ja tuo vielä viattomampi miehistö on saanut raippoja.

MIES. Enemmän!

TYYTYMÄTÖN. Hänen tyttärensä on kaupungissa, koettaen päästä konnan puheille.

MIES. Enemmän!

TYYTYMÄTÖN. Ylioppilaat ovat ulosajetut asunnoistaan ja pakoitetut sotamiehiksi.

MIES. Hyvä!

TYYTYMÄTÖN. Maaseudun piiat ja rengit kiertelevät ympäri seutuja, kun kruunu on ottanut puolet heidän palkoistaan sotakuluihin.

MIES. Erinomaista!

TYYTYMÄTÖN. Porvariston asunnot etsitään ja kaikki hopeakalut anastetaan kuitteja vastaan.

MIES. Suurenmoista!

TYYTYMÄTÖN. Valtioneuvos ja säätyjen puhemiehet pyytävät yhä edelleen puheillepääsyä kuninkaan luo, joka ei ota vastaan...

MIES. Huippu!

TYYTYMÄTÖN. ... Sillä hän on sisään suljettu keinottelijan kanssa, joka on vääränrahan tekemishommissa!

MIES. Mitä annatte minulle, jos minä sytytän tuleen tuon talon?

TYYTYMÄTÖN. Ei tarvitse! Muut kyllä pitävät siitä huolen.

MIES. Vieläkö muuta?

TYYTYMÄTÖN. Prinsessa Ulrika Eleonora on tullut tapaamaan veljeään...

MIES. Vallanperimys päälliseksi! Konnalta.

KÄÄPIÖ (alkaa virittää viuluaan). Et saa sanoa konnaksi! Minun mielestäni on sangen surullista nähdä suuren miehen vähitellen kukistuvan... Se on surullista! (soittaa pari tahtia sarabandista).

MIES. Miksi aina soitat tuota valitusveisua?

KÄÄPIÖ. Sentähden, että tavallisesti soitin sitä kuninkaalleni, kun hän oli alakuloinen aivan kuollakseen.

MIES. Kuules tuota!

KÄÄPIÖ. Ja kuningas oli tämän surulaulun säveltäjäkin. Surunmaan ja Tuskanvaltakunnan kuningas Sebastian Bach... (soittaa sarabandia).

MIES (Tyytymättömälle). Katsoppas, tulee väkeä!

TYYTYMÄTÖN. Kylläpä tuleekin!

MIES. Tee sinä selkoa, sillä minä olen ollut kalman mailla, enkä enään tunne eläviä.

(Surupukuisia säätyläisnaisia tulee oikealta Görtzin oven luo. Pysähtyvät ja neuvottelevat hiljaa).

TYYTYMÄTÖN. Vangittujen herrojen leskiä -- minä kutsun heitä leskiksi, sillä kuningas on kieltäytynyt lunastamasta heidän vangittuja miehiään, jotka ovat elävältä haudattuina Venäjällä ja muualla. -- Piperin, Rensköldin, Levenhauptin, Stenbockin ja monen muun leskiä.

MIES. Miksi hän ei lunasta vankeja?