Part 2

_Poliisi_ (katsoo Sannaa). Onko se todellakin kuollut? Siinä tapauksessa minun täytyy pyytää teidän auttamaan itseäni. (Tapaa nurkasta nuoran, jolla alkaa köyttämään Salua).

_Sulo_ (purskahtaa ääneensä itkemään). Ei, ei, ei! Ei äiti saa kuolla. Jumalan tähden älkää panko isää kiinni.

_Poliisi_. Ikävä velvollisuuteni pakottaa kietomaan tätä, vaikkakin kapakoitsija tai etupäässä se yhteiskunta, joka kapakoimista sallii, oikeastaan sidottava olisi.

_Sipi_. Hellittäkää.

_Samppa_. Rupeaako palaamaan?

_Sipi_. Se hengittää jo.

_Salu_ (riuhtasee köydet käsistään). Luojan kiitos, (rientää vaimonsa luo.)

_Sanna_ (raottaa silmiään). Tuokaa vettä.

_Sipi_ (tarjoaa vettä). Kas tässä.

_Sulo_. Oi, äiti rakas, ethän sinä olo kuollut, ethän!...

_Salu_ (kumartuu vaimonsa luo). Sanna rakas,'ethän sinä vielä olekaan murhattu?

_Sanna_ (kietoo kyynelsilmin kätensä miehensä kaulaan). Oi Salu! Salu!

_Salu_ (auttaa vaimoansa ylös). Minä en siis olekkaa murhamies? —

_Sipi_. Ja ett'et vastakaan siksi tule, olisi parasta lopettaa koko juopottelu.

_Salu_. Olen sitä jo niin monesti ennenkin ajatellut, mutta en ole jaksanut vastustaa kiusausta yksin, kun toveritkin aina houkuttelevat kapakkaan.

_Samppa_. Mutta mepä yhdymme kanssasi samaan liittoon.

_Sipi_. Niin, kun vaan teet vakaan päätöksen lakata juomasta, vaikkapa lyhyemmäksikin aikaa, — kokeeksi ensin.

_Salu_. Mitäpä muuta voisin tämän jälkeen (katsoo vaimoansa).

_Sanna_ (nojaa heikonnäköisenä mieheensä). Niin, oikein!

_Sipi_. No yhtykäämme sitte juomalakkoon.

_Kaikki_ (yht'aikaa). Me yhdymme!

_Sulo_. Kerrankin isä teki päätöksen, jota kannattaa noudattaa.

_Poliisi_. Ja minäkin johdatin kerran miehen juomaretkiltään oikeaan paikkaan.

Väliverho.