Part 3

— Kolmekymmentä! Onpas niillä hintaa. Ei me nyt huolita, kun äsken ostimme lohta.

Kalastaja ottaa siikansa ja menee toiseen taloon.

— On niillä nyt hintaa. Onpa niinkin. Äsken saatiin kotoa Puruveden mujeita, niin ett'ei meillä nyt kaupat synny.

Ei ole karvas kalastajan mieli. Eihän myrsky ole ainoa julma, kova maailmassa. Usein paljon ankarammin sydämmen runtelee tuo pikkuinen, luisen lukon takana oleva jäntäre, kieliparka.

Viimein on ostaja siikakaloillekin. Eikä hänen mielestänsä ole hintakaan kallis vaivaan ja työhön nähden.

Kalastajan kourassa helisee pari hopearahaa. Iloinen hän on pienestäkin saaliista. Monta kertaa käy niinkin, ett'ei edes saa hukkunutta kissanpoikaakaan. Tänään oli onni myötäinen ja nyt on purjetuuli kotia mennä.

Kirjakaupan lasiovesta loistaa kirkas valo torille.

— Entäs poika? Pitäähän sille ostaa tuo kauan haluttu ja odotettu katkismus kerrankin, tuumailee kalastaja ja jopa hän seisookin avarassa, lämpöisessä kirjoilla täytetyssä salissa.

Ja kotona mikä riemu syntyy! Iloiset, tyytyväiset katseet lämmittävät ja virvoittavat hänen omaa rakastavaa ja lempeyttä kaipaavaa sydäntänsä.

Äiti puuhailee kalakukon kanssa. "Kalaa" siinä ei ole nimeksikään, mistäs se äveriäisyys tulisi — mutta onpa porsaanlihaa ja lanttuja ruisjauhokuoreen. Ja kun kalakukko on sysätty uuniin paistumaan, astuu kalastajan perhe — vanhaa vuotta lopettamaan, — iltakirkkoon, johon kellot herttaisella kuminallaan kansaa kutsuuvat.

* * * * *

Illalliseksi tuo äiti leipomaansa kalakukkoa ja sahtia palanpainoksi. Sen nautittua nousee ihana uudenvuoden-virsi ylös taivahille, sille Isälle, joka kaarneetkin ruokkii. Hartaasti kalastajan perhe jättää itsensä Jumalan hoitoon tulevaksi vuodeksi ja kaikeksi elinajakseen.

Tuli lampusta sammutetaan. Koko perhe lepää sikeätä, puhtaan omantunnon luomaa unta.

— Isä, isä, tule tänne eteeni istumaan, että sinua tuulelta suojelisin! — puhelee unimielissään poika, joka uneksii olevansa vesillä.

Mutta äiti käärii peitteen paremmin hänen ympärilleen, panee kätensä ristiin ja kuiskaa: "Taivaallinen, rakas Isä! siunaa ja varjele heitä kaikissa maailman myrskyissä ja elon taisteluissa!" —

Kaikki nukkuvat. Pakkanen vaan tuvan nurkissa paukkaa kunniata tehden ja tähdet katselevat kuinka uusi vuosi hiljaan, hiljaan, aivan kuulumattomana hiipii kaikkialle toivottaen:

Onnellista uutta vuotta!

Vuosi 1893!