Part 6

Volgan suomalaiskansoilla on useita synnyn erikoishaltioita. Paitsi "lastensynnyttäjää" palvovat votjakit ja tsheremissit "viljansynnyttäjää", viimeksimainitut vielä karjan- ja mehiläistensynnyttäjää. Karjansynnyttäjää vuoritsheremissit palvovat m.m. kun lehmä on kantanut. Tällöin naapurit ja ystävät kokoontuvat lehmänmaitojuhlaan. Isäntä valaa vettä uunille ja rukoilee, että vasikka kasvaisi uunin kokoiseksi. Vettä hän pirskottaa myös läsnäolevien päälle toivoen, että jumala antaisi lehmälle paljon maitoa. Uhripuuron ääressä, johon sekoitetaan voita, hän sitten rukoilee, että "karjansynnyttäjä" antaisi karjaa niin paljon kuin lehmässä on karvoja, niin että toinen pää laumaa olisi vielä kujalla, kun toinen jo on ennättänyt karjapihaan.

Näiden erikoishaltiain ohella votjakit ja tsheremissit palvovat yleistäkin kaiken synnyn vaalijaa, "synty-emoa". Luonnon personoitua tuotantovoimaa viimeksimainitut ja mordvalaiset nimittävät vielä "suureksi synnyttäjäksi eli luojaksi". Mordvalaisilla tämä on sulautunut yhteen taivaanjumalan kanssa. Samoin on laita monilla muilla luonnonkansoilla. Niin on esim. Algonkin-intiaanien ylhäinen Kitshi-Manito ("suuri M.") samalla "elämän herra", joksi häntä myös nimitetään.

Kun suuren, salaperäisen taivaan jumala, joka jo sinänsä helposti kohoutuu ylijumalaksi, yhtyy kaiken synnyttäjään eli luojaan, syntyy täten varsin valtava ja mahtava jumaluuden käsite.