Part 2

TAAVA. Ja ota kultasi rattaille!

LASSI (Kädet puuskassa.) En, sano, en! En minä sinusta huoli. Niinkuin se onkin, sano. Maklakka sinä olet, sano!

TAAVA (On pyrskähtävinään itkuun.) Vai maklakka! Tiedä huutia! Pilkkaako sinä minusta teetkin, senkin mullikka!

LASSI. Mullikka? Niinkuin se onkin, sano.

SAMPPA. Jo tuli itku ja irvistys!

LASSI. Ja sitten sinä räkätät kuin räkättirastas.

TAAVA. Vai vielä räkättirastas, senkin runtti! (Matkien.) Sano, sano, sano! Mutta kyllä tämä kunnian kolistus sinulle maksaa. Vielä tässä! Solvaista siveätä neitosta! Tässä on vierasmies, niin niin, ja tietäköön sen koko pitäjä, että sinä olet kanssani naimiskauppoja hieronut. Niin, niin, tästä tulee sellainen prosessi, että tuomarit verta sylkevät. Ja tuommoinen taulahattu, taikinaherra, pellonpelätin, susi, saapas, pelikaani! Tphyi!

(Töytää itkien pois ja tempaa taikapussin mukaansa.)

SAMPPA. Kanan villat! Pyy pyrähti!

LASSI. Kovinpa se oli äksy, sano!

SAMPPA. Mutta pahasti sinä sitä pitelit. Taitaa nostaa käräjäjutun tästä naima-asiasta.

LASSI. Oikeinko totta, sano? Mutta aivan se oli peruton ja pennitön, sano.

SAMPPA. Hjaa, minkä sille mahtaa.

LASSI. Mutta tämä on sinun syysi, sano, niinkuin se onkin, sano.

SAMPPA. Minunko syyni? Syytä sinä itseäsi! Haukuit sitä räkättirastaaksi ja tiesi miksi.

LASSI. Mutta sinähän sitä kosit, sano.

SAMPPA. No, voi suutari! Omastako puolestani? On sitä huoneen ristiä omastakin akasta, saatikka sitten, kun tämä punainen viulu on morsiameni, niin taitaisipa kolme koljoa olla liikaa miehiselle hengelle. Mutta eukkoriepuni sinä kyllä saat, jahka leskeksi jää. (Äänettömyyttä.)

LASSI. Juukeli, sano, mitä minä nyt teen, sano?

SAMPPA. Sovi pois, sovi pois!

LASSI. Niin kai, niin kai, sano. Ja mitä isä-ukko sanoo, sano? Kyllä ankara ottaa, sano, jollen hilsua kotiin tuo, sano... jo kolmas kerta... sano.

SAMPPA. Niin, huutavassa hukassa olet. Vielä tämä naikkonen lähtee pappasi pakeille.

LASSI. Ettäkö lähtee? Voi kirkastus, sano! Hyvitän minä sen, sano, ja kun minä oikein ajattelen, niin on se yhtä häävi kuin moni muukin, sano. Voisihan tätä asiaa vielä selvitellä, sano.

SAMPPA. Riitahan se toisinaan rakkauden rakentaa ja sopu on suloinen. Tasoitat tytön mieliharmin, niin sillä hyvä. Kyllä tästä takerruksesta päästään.

LASSI (Vilkastuen.) Ettäkö päästään?

SAMPPA. Hui, hai! Tyttöjä on kuin metsässä marjoja. Kuulehan, otetaan pieni pakana murheeseen, niin elämä taas on kuin silkkiä, tähdet kieppuu ja kuu nauraa!

LASSI. Mutta minä niin harvoin, sano, naukkaan.

SAMPPA. Ota pois kun tarjotaan, tämä kerta!

LASSI. No jos sitten tämä kerta, sano!

SAMPPA (Hyräilee.)

Kettu se lähti naimateille ja lauleli iloissansa, rakensi raudan lemmetön kyttä ja polulle viritti ansan.

LASSI. Hehheh, sano!

SAMPPA. Mutta osaan minä toisenkin veisun, ja sen teki sama Samppa Tuomaan markkinoilla Hämeenlinnassa. (Laulaa.)

Kylän pelimanni viuluhun suuttuissaan rajasuutariksi vaihtui, ja se näppärä soittajasuutari hupsu nai häijyn lesken ja laihtui.

Nyt muija se viulua vinguttaa ja miehensä niskat taittaa, ja se näppärä suutari hyppiä saa ja tanssikenkiä laittaa.

(Ottaa kuvastimenpalasen taskustaan ja asettaa sen Lassin eteen.) Kanan villat! Mitä niistä maallisista! Katsopas kaimaasi!

LASSI. Niin, niin, sano! Kyllä kelpaa tämä poika vävyksi vaikka kuninkaan kartanoon.

SAMPPA. Pullea ja punakka olet ja rahoja on, että ratisee.

LASSI. Rahoja on, sano, on niitä. Ei niitä yksi mies yhdessä päivässä laske, sano.

SAMPPA (Kovaa kuiskaten.) Kuulehan, Lassi! Minä tunnen toisen tytön, joka on reipas ja ruseva...

LASSI. Ja ettäkö parempi, sano?

SAMPPA. ja tyttö tykkää sinusta.

LASSI. Hehee! Ettäkö vallan tykkää!

SAMPPA. Ja minä toimitan tytön tuohon keinulle!

LASSI. Hehee, sano! Ja sitten pusken, sano.

SAMPPA. Oikein, poikani! Näetkös, ei tyttöä suupuhein voita, mutta otapas se väkipakolla, niin se on lauhkea kuin lammas.

LASSI. Jo otsasarveni syyhyy, sano.

SAMPPA. Mene sinä lepikkoon, niin minä sillä aikaa rautani rakennan! Kyllä ilmoitan sitten, milloin sopii.

LASSI. Sano sille, että hyvä on talon komento ja hyvä siinä on emäntänä keikkua, sano!

SAMPPA. Sanon, sanon, mene nyt vain!

LASSI. Sano, että meidän salin seinällä on ulkomaalasia ja että katossa kiiltää pronssinen kynttelikruunu!

SAMPPA. Kyllä sanon.

LASSI (Menossa.) Sano vielä, että saunakin on kuin sakasti!

SAMPPA. Kaikki sanon.

LASSI. Hehee, niinkuin se onkin sano.

(Lähtee.)

SAMPPA. Kanan villat! Nyt se kävi kuin kärpänen tervaan! Kun saisin sen Manun kynsiini!

(Kokko leimahtaa palamaan, näyttämön takaa kuuluu laulua, säkeistöjen välillä Samppa ja Manu huutelevat toisiaan.)

Iloinen valkea kallioilta leiskaa, nuoret näin yhtyen kesä-yössä teiskaa, näin, näin riemulla riennetään, mittumaarin lehtimajan alle leikkimään.

SAMPPA. Manu hoi, hoi, Manu! En kuule laululta mitään.

Ohra, ruis heilimöi kultavainiolla, torpparin ja talokkaan on aivan hauska olla, myllyt jyviä jyskyttää, maltahista oltta saadaan, mitä rästiin jää.

MANU (Pistää päänsä esille vasemmalta.) Samppa, Samppa, missä sinä olet?

SAMPPA. Voi suutari! Täällä ollaan! Hu, huu!

MANU. Hu, huu!

Iloinen valkea sammalissa loistaa, tyttö nyt, poika nyt katsoo toinen toistaan, tuu, tuu, tyttöni, piiriin pois, eihän muuten, eihän muuten mittumaari ois!

MANU (Naisvaatteissa.) Perhana!

SAMPPA. Sielläkös sinä oletkin! Hahhaa!

MANU. Peijakas näitä naisten kompseita ja rimpseitä! (On langeta.)

SAMPPA. Voi, kanan villat! Niin, nyt sinulla todellakin on kanan villat. Et sinä, veikkonen, ole ensimmäinen, joka naisten hameisiin lankeat!

MANU. Kunpa näihin lankeaisi Lassikin, niin kuuluisipa kolina pitkin kyliä!

SAMPPA. Tiedätkös, mikä kolina täällä äskettäin oli? Selvä sekoitus. Toin Lassin keinulle, luulin sinun jo olevan otollisen, mutta, kanan villat. Suntion Taava se täällä sulhastaikojaan tekikin. Sanoin pienen hätävalheen. Uskotin Lassille että: Tuossa se on Hakalan Henna; poika kosaisi. Taava kuhersi kuin teiri, mutta muuan porsasjuttu pilasi koko asian. Lassi härnäsi ja Taava poksahti tiehensä kuin pesästä paukku.

MANU. Eipä se Lassi sitten taida minustakaan huolia, hahhaa!

SAMPPA. Huolii, vaikka ei huomenna. Ja Taavaksi sinut nyt olen ristinyt. Lyönpä saapasparin vetoa, että Lassi näiden kolttosten jälkeen on matalampi ja että hänelle kelpaa nyt se oikea Suntion Taava.

MANU. Saat saappaasi pitää. Mutta kuulehan, -- miltä minä, Samppa, nyt näytän?

SAMPPA. Kanan villat, olethan kuin nuori kirkkoon asteleva rippitytär. Koetahan kävellä! Hiukan lyhempiä askelia! Noin! Ja kädet siivosti sivulla! Niinhän sinä sipsuttelet kuin ikäsi tyttöjen hameissa olisit hamsinut.

MANU. Niinhän tämä on kuin Hiiva-Nuuttia ja markkinakometiaa!

SAMPPA. Älä naura! Keinu nyt hiljaa ja hykertele esiliinaasi! Minä menen nyt Lassia noutamaan. (Hyräillen.) Kettu se lähti naimateille...

(Lähtee.)

MANU. Mikähän tästä leikistä tulee? Tässä pitää olla oikein komeljanttari ja silmänkääntäjä. (Henna tulee hyräillen; hämärämpi näyttämö.) Soo!

HENNA. Mitähän kujeita sillä Manulla ja Sampalla lienee? Kyllä minä siitä selvän otan! (Huomaa Manun.) Joko tytöt tulivat korsia sitomasta? No saatko sinä sulhasen tänä vuonna?

MANU (Muuttaa ääntään.) Saan kai piankin!

HENNA. Vai pian jo! Tuliko hän jo vastaan kaivoa kiertäissä?

MANU. Tuli!

HENNA. Suntion Taavako siinä keinuu? Ei, vierasta väkeä! Mistä kaukaa vieras on?

MANU. Tuolta vain.

HENNA. Kuinka?

MANU. Kuinka vain.

HENNA. Ei taida...

MANU. Niin naida?

HENNA. Se on varmaankin kuuro. (Huutaa.) Kuuletteko mitään?

MANU. Kyllä hameeni pitää.

HENNA. Kummallista! Puku on Taavan, mutta...

MANU (Omalla äänellään.) Mutta ääni on Jaakopin!

HENNA. No voi mun päiviäni. Manuhan se on! Mitä sinulla on mielessä?

MANU. Minä tässä vain odotan sulhasia. Kohta se Lassi niinkuin ikiomakseen ottaa. (Matkien.) Niinkuin se onkin, sano. Samppa tästä juuri lähti häntä hakemaan.

HENNA. Oletpa sinä soman näköinen, mutta ei sinua outo tuntisi! Hahhaa!

(Kuuluu ääniä.)

MANU. Jo tulevat, joudu, joudu pois!

(Henna pois.)

SAMPPA (Kulissien takana.) Ota vielä kulaus! Kanan villat! Noin sinusta mies tulee!

LASSI. Mutta se menee päähän, sano!

SAMPPA. Eikö mitä! Vatsaan se menee!

(Tulevat esiin.)

SAMPPA. Ennen vuoden akatta kuin jouluna viinatta. Ota vielä! Loiskis!

LASSI (Juo.) Yhhyh, sano!

SAMPPA. Nyt sinä saat rohkeutta, vaikka Turkin sotaan menisit. Näes, Lassi kulta, sinulla on hidas puhe ja kankea kieli kuin Mooseksella.

LASSI. Niinkuin se onkin, sano. Mutta Mooses oli visu mies, sano!

SAMPPA. Tui, tui Lassi! Tuolla kanasi istuu keinupuulla!

LASSI. Nyt en pelkää suttakaan, sano!

SAMPPA. "Päin kuuta", sanoi Konkola, kun kaivoon ajoi.

LASSI. Hehee! Päivää tupuseni!

MANU (Muuttaa ääntään.) Päivää!

LASSI. Mitä Sinä täällä niin yksinäsi keinut? Hehhee! Onhan tässä keinuttaja ja reima keinuttaja onkin, niinkuin se onkin, sano!

MANU. Keinuta vain!

LASSI (Keinuttaa.) Kuulehan, sinä kaunis kanani, mikä sinun nimesi on?

MANU. Taavaksi ne ovat sanoneet.

LASSI. Vai Taavaksi, sano? Sehän on sopiva nimi se, hehhee! Kuulehan sinä, Taava, mitä! Se meidän talo, sano, on pulskin talo koko pitäjässä, on maita ja peltoja niin, ettei ruokakellon ääni perille kuulu, sano. Ja karjaa sitä on kuin roskaa ja hevosia kuin roskaa ja rahaa on kuin roskaa! Eikö olekin, Samppa?

SAMPPA. No niinkuin Hämeen markkinoilla!

LASSI. On, kissa vie, onkin, sano! (Manu tekee epäävän liikkeen.) Älä epäilekään! Ja meidän Polle on semmoinen hevonen, ettei sitä saa kullalla eikä millään. Sen silmät loistaa kuin taivaalla tähdet, niinkuin se onkin, sano. Mutta kuti, kuti kanani, niinhän ne sinunkin silmäsi loistavat, missä minä ne olen nähnyt?

MANU. Kirkolla kai?

LASSI. Niin, kirkolla, niin! Vai olet sinä minua kurkistellut. Enkö olekin sorja ja norja kuin rannalla raita... lallalalaa, sano!

MANU. Sorja sinä olet.

LASSI (Sampalle.) Kuulehan, Samppa, tuo se vasta tyttö onkin! Mutta minusta tuntuu, sano, kuin se olisi sen Hakalan Hennan tapainen puvultaan, sano, ja puheeltaan, mutta näökkäämpi, sano.

SAMPPA. Samaa sukua ja lukua. Kosi pois, kosi pois!

LASSI (Palaa keinulle.) Kuulehan, Taava, silkissä ja sametissa sinä kulkea saat, kahvia ja limlaatia sinä latkia saat niin paljon kuin maittaa! Ja sen minä sanon, että jos Hutilan Lassin otat, et silloin kintaitasi saveen lyö, et, kissa vie, lyökään! Tuossa on kihlat!

(Tarjoaa sormusta. Hakala tulee vasemmalta. Taava y.m. tyttöjä kantaen kahvipannua, vasua y.m. Manu hypähtää metsään.)

HAKALA. Kelle se Lassi sormusta tarjoilee?

(Pojat tulevat kokolta, mukana reppuri, joka kaupitsee.)

LASSI (Kääntyy Hakalaan päin.) Tämä poika se nai, että kohisee!

HAKALA. Minun tytärtäni sinä et milloinkaan saa!

LASSI. Hohoo, Hakalan isäntä, kuka tässä kukkona kiekuu? Tytöstäsi en huoli huutolaiseksikaan!

HAKALA. En ole sinulle häntä tyrkyttänytkään.

LASSI. Oletpa sinä koppava! Tällaisen lahon kylän minä ostan milloin tahansa, niinkuin se onkin, sano, milloin tahansa.

HAKALA. Olet, Lassi parka, hiukan hiivassa. Parasta lienee, että ajat kotiin nukkumaan.

LASSI. Ja morsiameni minä vien rattaillani. Mihinkä se katosi? Tule pois tästä pakanain maasta! Taava, Taava!

TAAVA (Rientää esille.) Tässä minä olen!

LASSI (Huomaamatta erehdystä sieppaa Taavan kainaloonsa.) Tässä on morsiameni, sano, joka on Hakalan Hennan veroinen, ja vihille sen vien ihan sinun nokkasi alta, Hakala. Hehheh, sano!

REPPURI. Ka äveriäs briha, täss kihlasilkit suat. Halpa hinda.

1:n POIKA. Onneksi olkoon, Lassi, ovat tainneet tehdä sinulle kiusaa.

LASSI. Kiusaa on tehty, mutta viis' siitä, hui ja hai, sano! (Lallattelee.) "Kaunis on kana mulla kainalossa".

REPPURI. Hospodi. Ylen on siulla hyvä mutso, ylen hyvä.

2:n POIKA. Kanasi muuttui kukoksi taas!

1:n POIKA. Tuolla höyheniään puistelee!

2:n POIKA (Manu tulee omissa vaatteissaan.) Tuossa on kukkona se Hutilan Lassin entinen kana!

REPPURI. A pyhä Petru!

LASSI (Kulkien Manua kohti.) Mitä, sano. Kukkona, kukkona, sano! (Selviten.) Minua on juksattu. Saamarin Samppa!

SAMPPA (Vetää Lassin ja Taavan syrjään.) Sovitaan pois, Lassi; tämä tässä onkin Suntion Taava ja tuo tuolla on Hakalan Henna.

LASSI. Olet sinä aika kukkomestari, ja kiero sinä olet, sano!

SAMPPA. Unohdetaan pois vanhat riidat! Katso, sen käräjäjutunkin olen oikaissut.

LASSI. Niinkö, sano?

SAMPPA. Ja tämä Taava on sopuisa ja suostuu talosille. Eikö niin, Taava?

TAAVA. No vallan mielelläni minä jutun heitän ja sopuisa olen myöskin.

SAMPPA. Kas niin, Lassi! Nosta kiusa kiusaa vastaan, etkä kauppojasi kadu.

(Jatkavat hiljempaa keskustelua.)

REPPURI. Ka ruplall suat. Et kauppojasi kadu. Ei mieheläss ikävä, hohoo, siell on yhät kesä da ikuinen pruasnik.

HAKALA (Manulle.) Ja sinuakin, aika miestä, lapsettaa! Ja Hennakin yksissä juonissa?

MANU. Ei Hennassa syytä ole.

HAKALA. Kylliksi pilaa jo!

SAMPPA (Astuu esiin.) Minussa kaikki syy. Eihän vain Hakalan isäntä tätä pahakseen pane? Lassikin katuu äskeisiä sanojaan, rakkaus kaikki tasoittaa. Lassi ja tämä Taava ovat myöskin keskenään sopineet.

LASSI. Sano. Sopineet, sano.

HAKALA. Eihän pieni pila pahaa tee -- Lassillekaan. Hutilan isäntä oli kovin sen naimispuuhan puolella; en minä mitään varmoja lupia antanutkaan, sanoin vain Lassille, että jos tyttö sinusta huolii, niin ota hyvän nimessä! Mutta koska Lassi jo on omansa löytänyt, niin sillä hyvä!

TAAVA. Hihii! Omansa löytänyt.

SAMPPA. Ja kuulkaahan, Hakala, eiköhän näidenkin nuorten (osoittaa Hennaa ja Manua) sopisi niinkuin yhteen päästä. Enhän minä tahdo olla puhemiehenä, sillä kasvothan ovat neitojen parhaimmat puhemiehet. Mutta sen sanon, että tätä paria parempaa en löydä, vaikka Helsingistä hakisin.

MANU. Niin, ollaanhan sitä minä ja Henna tuumailtu sinnepäin... ja saanhan minä pian talonkin haltuuni ja toimeen sitä sentään tultaisiin...

HAKALA. No, enhän minä estele, kunhan sinä, Manu, jätät kujeilut sikseen!

MANU. Eipä sitä aikaa ole kujeihin, kun omilleen pääsee.

HAKALA. Sanottu sana pitää, tuossa kämmen!

MANU. Kiitoksia, isäntä!

(Tarttuu Hennan käteen.)

REPPURI. Ka täst kihlarenkaat suat, maksa ei niin mitänäh!

SAMPPA. Ja nyt tässä iloisia kihlajaisia juhannustulilla vietetään.

HENNA (Sampalle.) Sinähän se hyvän alku tässä olet!

SAMPPA. Vielä minä mitä! Sanotaan, sanotaan, että Samppa juo ja rallaa, mutta osaa se vähän muutakin! Ja nyt pojat kokko korkeammalle palamaan ja Samppa soittaa sellaisen kihlapolskan, että kalliot halkee ja taivas taittuu!

REPPURI. A pyhä Petru! Assii kiäntyy ko rahtmiehen koni kottiin päin piästessä.

TAAVA. Herrajesta, kun tästä tulee lystiä!

LASSI. Niinkuin se onkin, sano!

(Muutamia rientää kokolle, joka heti hulmahtaa ilmiloimuun. Samppa istuu keinulla ja soittaa polskaa; useita pareja pyörii.)

Väliverho.