Chapter 1

Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.

Cajus Sallustius Crispon

JUGURTHA.

Suomentanut Osk. Blomstedt.

Ensimmäisen kerran julkaistu 1866.

Imprimatur: G. F. Aminoff.

Cajus Sallustius Crispus

oli C. Julius Caesarin ja T. Livion ohella mainioin historioitsia romalaisen kirjallisuuden "kultaisella aikakaudella." Hän syntyi blebejisessä perheessä _Amiternum_ nimisessä paikassa Sabinilaisten maassa v. 86 e. Kr. s. Hänen ensimäinen nuoruutensa ikä jakautui kirjallisten harrastusten sekä irstaan ja ylöllisen elämän välillä, joka siihen aikaan oli hyvin tavallista Roman nuorukaisilla. Pian hän kuitenkin antautui valtion palvelukseen, toivoen sillä alalla voivansa hankkia itselleen kunniaa, jota hänen mielensä äärettömästi himosi. V. 59 tuli hän _qvaestoriksi_, v. 52 _rahvaan-tribuniksi_, ja sen virkaisena ahdisti hän ankarasti Clodion surmaajaa Milonia ja tämän puollustajaa Ciceronia. Kaksi vuotta senjälkeen syöstiin hän avion-rikkojana ulos senaatista. Sen matkaan saattivat Censorit Appius Claudius Pulcher ja L. Piso, joita puolueellistenkin syiden luullaan siihen yllyttäneen.

Tähän aikaan oli näet Roman tasavallan rakennus raukeemaisillaan, ja mahtavimmat miehet valtakunnassa olivat -- kun ei Crassoa lukuun oteta -- Pompejus ja Caesar, jotka molemmat pyrkivät itsevaltiaina tuota hajoovaa valtionkonetta hallitsemaan. Kumpaisellakin oli vahva puolueensa, edellisellä ylimykset eli aristokratit (_optimates_), jälkimäisellä demokratit eli kansanystävät (_populares_). Näitä viimemainituita oli Sallustiuskin, jonka vuoksi hän, edellämainitun häväistyksen kärsittyään, v. 49 läksi Romasta, jossa Pompejanit olivat vallalla, ja meni Caesarin luo, joka silloin oli Galliassa sitä maata Roman vallan alle lannistamassa.

Caesar otti erinomaisella ystävyydellä vastaan Sallustion, teki hänen _qvaestoriksi_ ja laittoi hänen jälleen senaatiin. Myöskin uskoi hän hänen toimitettavakseen erään sotaretken Illyriaan; mutta se ei ollenkaan luonnistunut. Onnellisempi oli Sallustius Caesarin _propraetorina_ Afrikassa v. 47, jonka jälkeen hän sai Numidian voittomaan hallitakseen. Siinä virassa kiskoi hän maan asukkailta suurin määrin luvattomia veroja; sillä hänelläkin oli, kuten usialla nähdään, ylöllisyys ja ahneus omaisuuksia, jotka viihtyivät vieretysten mielessä, niin vastakkaisilta kun näyttävätkin ensi silmäyksellä. Semmoinen voittomaiden nylkeminen oli Romalaisilla jotain varsin yleistä, vaikka se la'issa oli kovasti kielletty. Senpä tähden olikin voittomaasta palaavalla prokonsulilla tai propraetorilla usein uhkaava oikeuden-käynti odotettavana Romassa. Niin Sallustiollakin, ja hänen pelasti vaan Caesarin suosio. Tämän suojeliansa surman jälkeen vetäytyi Sallustius pois julkisen elämän alalta, rakennutti kokoomilla tavaroillansa Qvirinalis nimiseen kaupungin-osaan komeita puutarhoja, joissa hän eleskeli elämänsä loppu-puolen tieteellisissä toimissa. Siellä saavutti hänen kuolema v. 35 e. Kr. s.

Valtiollisten toimien piirissä ei siis jaksanut Sallustius kiivetä kunnian valoisimmille kunnahille; mutta kun hän ei historiaa tehden voinut kuuluisaksi tulla, päätti hän muiden tekoja kertomalla hankkia itselleen kuolemattoman nimen. Se onnistuikin hänelle runsaassa määrässä. Hän oli nerollinen ja luki ahkerasti kreikalaisia kirjoittajia, semminkin Thukydidestä ja Demosthenestä, joten hän pian saavutti niin tavattoman taidon historian kirjoituksessa, ett'ei kukaan aikakauden historioitsioista hänelle vertoja vetänyt. Todisteena hänen taidostaan on meille säilynyt kaksi oivallista teosta: _De conjuratione Catilinae sive Bellum Catilinarium_ ja _Jugurtha sive Bellum Jugurthinum_.

_Bellum Catilinarium_ (Catilinan sota), kertomus Catilinan nostamasta kapinasta Ciceronin konsulina ollessa v. 63 e. Kr. s., näyttää olevan Sallustion aikaisin teos. Mihin aikaan se on kirjoitettu, ei tiedetä oikein varmaan. Luultavaa on kuitenkin, että se tapahtui ensi vuosina Caesarin surman jälkeen. Kirjoitustavassa ja alustuksessakin havaitsee tässä kirjassa vielä opettelevaisen jälkiä.

Kypsempi teos on _Jugurtha_, kertomus Jugurthan sodasta, joka tässä vihossa nyt suomennettuna lähtee julkisuuteen. Kieli ja lauseet siinä ovat sujuvammat ja vähemmin eristapaiset, kertomus huolekkaasti ja laviasti alustettu. Tapaukset kuvaillaan taiteellisesti, melkein näytelmän tavoin, niin että lukian mieli heti alusta pitäin kiintyy kerrottavaan ja hänen odotuksensa pääsankarin onnenvaiheiden mukaan kiihtymistään kiihtyy, kunnes asian-haarat tuottavat rauhoittavan ratkaisun. Erinomaiseksi avuksi tätä historiallista kertomusta kirjoittaessa oli Sallustiolle se, että hän itse maaherrana oleskeli Numidiassa, siinä maassa, jossa hänen kerrottavansa olivat tapahtuneet, ja siis oli tilaisuudessa saamaan paikallisia valistuksia ja keräämään kansan mielessä eläviä muistelmia.

Sallustion pääteos oli _Historiarum libri V_, joka vuosien vieriessä on kadoksiin joutunut, niin ett'ei siitä ole jäljillä kuin 4 puhetta, 2 kirjettä ja muutamia muita katkelmia. Tämä teos sisälsi Roman tasavallan historiaa siitä, missä L. Cornelius Sisennan aikakirjat loppuivat. Johdannossa selitettiin tapoja ja valtakunnan asetuksia sekä Marion ja Sullan välisen kansalais-sodan tapauksia lyhyimmittäin, jonka jälkeen teoksen pää-osassa laveammasti kertoeltiin sodat Sertoriota ja Mithridatesta vastaan.

Kaksi kirjoitusta, joita myös on pidetty Sallustion tekeminä, on meillä vielä säilyksissä, nimittäin: _Epistolae duae ad Caesarem de republica ordinanda_ ja _Declamatio in Ciceronem_. Mutta myöhemmät tutkimukset ovat saattaneet siihen päätökseen, että molemmat ovat Sallustion kirjoitustapaan tehtyjä puheenharjoitus-kappaleita Auguston ajoilta (kultaisen aikakauden loppu-päästä).

Edellä jo mainittiin, että Sallustius ahkeraan luki Thukydideen kirjoituksia. Näitten historioitsiain välillä onkin paljon yhdenkaltaisuutta. Molemmat tunkevat syvälle tapausten syihin, molemmilla on terävä järki, suuri kokemus elämästä ja siitä seuraava ihmisluonnon tuntemus, molemmilla on myös lausetapa voimakas, lyhyt ja vakainen; sanalla sanoen, sekä asiain käsitys että esitys on heillä hyvin yhteen vivahtava, kuitenkin niin, ett'ei Sallustiota sentään ole vaan Thukydideen mukailiana pitäminen. Eroitusta on heidän välillään paitsi muuta siinäkin, että kaikki Thukydideellä on luonnollisempaa ja ikäänkuin silmän-räpäyksen havannosta syntynyttä, Sallustiolla sitä vastoin taiteen ja pitkällisen miettimisen avulla aikaan saatua. Sanoissa ja sanojen sovussa jälkimäisellä tavantakaa tavataan muinoisuutta, jota Romalaisista toiset kiittivät, toiset laittoivat. Kaikesta näkyy, että Sallustius erinomaisella huolellisuudella hoiti lausetapaansa.

Sallustius oli ensimäinen romalainen historioitsia, jolla historiasta oli siveydellinen käsitys. Hänestä ei näet ollut siinä kyllä, että se asioita ja tapahtumia paljaastaan kertoen ainoasti tyydyttelisi uteliaisuutta, vaan sen pitäisi myöskin osoittaa niiden yhteyttä siveydellisten olojen ja kohtien kanssa sekä olla ihmisten opettajan, niin että se heille kehoitukseksi ja varoitukseksi esittelisi esimerkkiä hyvästä ja pahasta. Tämä mieli historian tarkoituksesta sekä viha, jota hän kantoi aatelis-puolueelle, johdattivat häntä myös valitsemaan kerrottavaksensa semmoisia kohtia Roman historiasta, kuin Jugurthan sota ja Catilinan kapinaliitto ovat; sillä molemmissa näyttäytyi inhoittavin, varoitukseksi sopiva turmelus aateliston puolella, mutta hädänalaiselle valtiolle tuli apu rahvaalta ja sen suosimilta miehiltä. Ne ankarat tuomiot, jotka Sallustius näin asianhaarain vaatimuksesta ja kenties väliin sisällisestä laittamisen himostakin siveydelliseltä tuomioistuimeltaan tuli langettamaan kuvailtavistaan henkiöistä ja oloista, herättivät häntä vastaan paljon vihaa hänen aikalaisissaan. Ja siitä se tuleekin, että hänen nuoruutensa synnit enemmän kuin monen muun kirjailian ovat aina meidän päiviimme saakka säilyneet varjostamaan hänen muuten niin kirkasta nimeänsä. Vastustajat rupesivat tarkkaamaan ja julkisuuteen vetämään hänen oman elämänsä entisiä seikkoja, ja nämät verrattuina hänen siveyttä saarnaaviin kirjoituksiinsa luonnollisesti tarjosivat runsaasti ainetta kaikenmoisiin ilveilyksiin. Sallustius itse ei kirjoituksissansa suorastaan tunnusta muuta nuoruutensa hairausta kuin liiallisen kunnian-himon, jonka vuoksi myöhemmin onkin kovasti väitelty hänen siveydellisyydestään. Sepä toki on ollut jokseenkin joutavaa taistelemista. Sallustius oli elämässään, siitä ei pääse mihinkään, aikakautensa lapsi, ei parempi eikä huonompi kuin enimmät muutkaan. Mutta tämä Sallustius joutukoon huoleti katoovaisuuden omaksi; kirjoituksiin kuvastunut elää ijäti ihmiskunnan aikakirjojen muistossa sen etevimpäin historioitsiain joukossa.

Ainehisto.

Luku. Johdanto-lauseita: ihmisluonteesta mietteitä....................... 1.

Jatkoa: hengen ja ruumiin välisiä suhteita......................... 2.

Jatkoa: valtioviroista............................................. 3.

Jatkoa: historian kirjoituksen arvosta............................. 4.

Historiallinen kertomus alkaa. Jugurthan sodan edellisiä tapauksia. -- Numidian kuningas Masinissa Roman kansan ystävä; Micipsa, Mastanabal, Gulussa; Jugurtha...................................... 5.

Jugurthan luonnonlahjat. Micipsan pelko niistä..................... 6.

Micipsa lähettää Jugurthan Scipionia auttamaan Numantian luo; Jugurtha voittaa Scipionin ja koko sotaväestön suosion............. 7.

Jugurthaa kiihoitetaan yksin kuninkuuteen pyrkimään. -- Scipio laskee Numidialaiset kotiin ja antaa Jugurthalle runsaat lahjat ja kiitokset; varoittaa häntä......................................... 8.

Suosiokirjeellä varustettuna tulee Jugurtha kotiin, ja Micipsa säätää hänen poikainsa kanssa valtakunnan perilliseksi............. 9.

Micipsa tuntee elämänsä lopun lähenevän; pitää puheen Jugurthalle.. 10.

Micipsa kuolee ja haudataan uhkiasti. Perilliset riitaantuvat; Jugurtha päättää raivata Hiempsalin tieltä pois.................... 11.

Kuninkaat päättävät jakaa keskenänsä tavarat ja valtakunnan. -- Jugurtha surmauttaa Hiempsalin Thirmidan kaupungissa............... 12.

Jugurtha ja Adherbal valmistelevat sotaa. Numidialaiset jakautuvat heidän välillään. Adherbal lähettää lähettiläitä Romaan ja pakenee itsekin sinne, ennenkuin asia tulee miekan ratkaistavaksi. Nyt lähettää Jugurthakin Romaan lähettiläitä, jotka rahalla ostavat hänelle paljon ystäviä............................................. 13.

Adherbalin puhe senaatissa......................................... 14.

Jugurthan lähettiläät vastaavat puheesen; hänen ystävänsä puollustavat häntä; näitä vastustavat muutamat, semminkin Scaurus.. 15.

Jugurthan ystävät pääsevät voitolle; Afrikaan lähetetään lähetyskunta L. Opimion johdolla jakamaan Micipsan valtakuntaa tasan Jugurthan ja Adherbalin välillä. Jugurtha lahjoo Opimion ja saapi senkautta paremman puoliskan osallensa....................... 16.

Selitys Afrikan asemasta ja rajoista; maan ja asukkaiden luonne; peri-asukkaat...................................................... 17.

Pohjois-Afrikan asukkaat: Gaetulit, Libyalaiset, Medialaiset, Persialaiset, Armenialaiset. Näiden sekaannus toisiinsa; Numidialaiset...................................................... 18.

Phoenicialaisia siirtokuntia Pohjois-Afrikassa: Hippo, Adrumetum, Leptis, Karthago. -- Cyrene, Syrtit, Philenoin alttarit. -- Numidialaisten, Maurilaisten, Gaetulien ja Aethiopien asuinpaikat; Maurilaisten kuningas Bocchus...................................... 19.

Jugurtha karkaa Adherbalin valtakuntaan, ryöstää ja hävittää, toivoen sillä yllyttävänsä häntä sotaan. Adherbal ei ryhdy sotakeinoihin, vaan lähettää lähettiläitä, joille Jugurtha vastaa herjaavaisesti ja hyökkää uudestaan hänen maahansa suurella sotajoukolla....................................................... 20.

Adherbal rupee myös sotahankkeisin, tulee lyödyksi lähellä Cirtaa ja pakenee mainittuun kaupunkiin, jonka Jugurtha piirittää. Adherbalin lähettiläiden kautta tiedon saatuaan sodasta, lähettää senaati kolme nuorukaista kuninkaiden väliä sovittamaan............ 21.

Lähettiläät puhuttelevat Jugurthaa, joka selittelee syitään ja lupaa noudattaa senaatin tahtoa. Myös lupaa hän lähettää lähettiläitä Romaan................................................ 22.

Jugurtha saartaa vallilla ja kaivannolla Cirtan ja ahdistaa sitä kovasti. Adherbal taas lähettää lähettiläitä Romaan................ 23.

Adherbalin kirje luetaan senaatissa................................ 24.

Senaati lähettää jälleen lähettiläitä, niiden joukossa Scauron, Afrikaan, ja voittomaahan saavuttuaan laittavat nämät sanan Jugurthalle tulla heidän puheillensa. Tämä koettaa ensin valloittaa Cirtan, vaan kun se ei menesty, tulee hän lähettilästen pariin. Turhaan puheita pidettyään, palaavat nämät kotihin................. 25.

Cirta heittäytyy Jugurthalle, joka tappaa Adherbalin ja kaikki täys'ikäiset kaupunkilaiset........................................ 26.

Jugurthan ystävät pitävät Romassa kaikenmoisia juonia hänen hyväksensä. Tribuni Memmius vastustaa niitä. Senaati päättää antaa voittomaat Italian ja Numidian tuleville konsuleille, joiksi nimitetään P. Scipio Nasica ja L. Bestia Calpurnius. Jälkimäinen saapi osalleen Numidian. Afrikaan vietävä sotajoukko kirjoitetaan.. 27.

Jugurtha lähettää poikansa ja pari ystävää senaatille, joka kuitenkaan ei laske heitä kaupunkiin. Calpurnius valitsee itselleen legatia, muiden joukossa Scauron. Calpurnion luonnonomaisuudet. Hän hyökkää voimakkaasti Numidiaan, ottaa ihmisiä ja valloittaa kaupunkeja......................................................... 28.

Jugurtha lahjoo pian Calpurnion ja lopuksi Scauronkin, joten heittämys-sovinto tulee toimeen. Qvaestori Sextiolle antavat Numidialaiset elehvanttia, hevoisia ja muuta karjaa................ 29.

Romassa Calpurnion menetys nostaa rahvaassa ankaran vihan, jota Memmius kiihoittelee kokoustiloissa, ja senaatoreissa huolellisuutta..................................................... 30.

Yksi Memmion puheita............................................... 31.

Memmion toimesta päättää kansa lähettää praetori L. Cassion Jugurthaa Romaan tuomaan, että tämän ilmoituksella saataisiin toteen Scauron ja muiden rikokset. Calpurnion Numidiaan jättämäin päällikköjen häpiä-työt. -- Cassius tulee Jugurthan luo ja kehoittaa häntä lähtöön............................................ 32.

Jugurtha tulee Romaan ja lahjoo tribuni C. Baebion. Memmius kutsuu kansan kokoon, lepyttää sitä ja kehoittaa Jugurthan totuutta puhumaan........................................................... 33.

Baebion vehkeiden kautta raukeaa Jugurthan tutkimus tyhjään........ 34.

Massiva pyytää silloisen konsulin Sp. Albinon yllytyksestä Numidiaa itselleen; mutta Jugurtha hankkii Bomilcarin kautta väijyjiä, jotka tappavat Massivan. Bomilcarin täytyy paeta, ja Jugurtha itsekin lähtee pikaan Romasta pois senaatin käskystä....................... 35.

Sp. Albinus lähtee Afrikaan ja uudistaa sodan. Sepä ei toki edisty; Jugurtha pitää konsulia pilkkanaan. Luullaanpa lahjoja ottaneen Sp. Albinonkin. Hän palaa Romaan virkamiehien vaalia pitämään, jättää päällikkyyden veljelleen Aulolle................................... 36.

Romassa rahvaan-tribunien riidat estävät vaalikokouksia koko vuoden. Aulus luulee sill'aikaa voivansa joko lopettaa sodan tai kiskoa kuninkaalta rahaa. Siksi hän ryhtyy Suthulin kaupunkia piirittämään....................................................... 37.

Jugurtha voittaa kavaloilla keinoilla Aulon, ympäröipi hänen leirinsä ja pakoittaa hänen häpiälliseen rauhan sovintoon.......... 38.

Romassa pääsee pelko ja suru valloilleen. Sp. Albinus kokoilee sotavoimia ja kysyy senaatin mieltä rauhan-liitosta. Tämä kumoo sen. Tribunit estävät Sp. Albinon viemästä muassaan sotaväkeä, kun lähtee Afrikaan, Roman voittomaahan, jossa sotajoukko rauhanehtoja noudattaen oleskelee. Hän ei uskalla ryhtyä sotaa uudistamaan...... 39.

Tribuni C. Mamilius Limetanon tekemä lakiehdoitus niille pidettävistä tutkinto-käräjistä, jotka Jugurthan kanssa olivat olleet keskuudessa, hyväksytään suurella innolla, vaikka sitä muutamat vastustavat. M. Scaurolle onnistuu päästä tutkinto-tuomarien joukkohon. Tutkinto toimitetaan ankaruudella.... 40.

Mietteitä Roman siveydellisestä ja valtiollisesta tilasta.......... 41.

Jatkoa: Gracchoin aikaisista kiistoista............................ 42.

Q. Metellus, joka M. Silanon kanssa oli valittu seuraavan vuoden konsuliksi, saapi Numidian voittomaakseen. Hän tekee suuria sotavarustuksia, ja häntä seuraavat Numidiaan kansalaisten suuret toiveet............................................................ 43.

Afrikassa olevan sotajoukon kurja tila. Metellus päättää harjoittaa sitä kuriin, ennenkuin sotatoimiin ryhtyy.......................... 44.

Mitä keinoja Metellus käyttää sotajoukon kuntoon saamiseen......... 45.

Jugurtha rukoilee lähettiläiden kautta rauhaa. Metellus houkuttelee lähettiläät pettämään kuninkaansa ja marsii sotajoukkoneen Numidiaan, jossa kaikki on kuin syvimmän rauhan aikana............. 46.

Metellus asettaa vartiaväestön Vagan kaupunkiin ja kokoilee sodan tarpeita. Jugurtha yhä lähettelee rauhan rukoilioita, joille ei Metellus anna mitään varmaa vastausta, vaan viettelee heidät niinkuin entisetkin lähettiläät petokseen.......................... 47.

Kun ei rauhan hieromisesta mitään valmista tule, rupee Jugurtha vihdoin sotatoimiin ja kiertelee joukkoineen Metellon edelle. Sotakentän luonne.................................................. 48.

Jugurtha valmistelee joukkojaan tappeluun. Metellus marssittaa väestönsä näitä vastaan............................................ 49.

Sotajoukkojen välillä syntyy ankara tappelu........................ 50.

Jatkoa tappelun kertomuksesta...................................... 51.

Jugurthan joukot joutuvat tappiolle ja pakenevat; mutta Bomilcar käypi Rutilius legatin leiriä ahdistamaan.......................... 52.

Leirin tykönä syntynyt tappelu päätyy Numidialaisten tappioksi; nämät menettävät elehvanttinsa ja pakenevat. Rutilius väkineen marssii odotettua Metelloa vastaan, ja näiden välillä on tietämättömyydestä yön pimeydessä taistelu nousemaisillaan......... 53.

Metellus hoitaa haavoitettuja, kiittää ja kiihoittaa sotilaitansa, lähettää tiedustelemaan Jugurthan olopaikkaa ja toimia. Tämä kerää metsäseutuhun sotajoukkoja. Metellus muuttaa sotatapansa: käypi Numidian rikkaimpia paikkakuntia hävittämään. Tästä peloissaan hakee Jugurtha tilaisuutta päästä hajallisten Romalaisten päälle karkaamaan, ja hänelle onnistuukin perinpohjin tuhoa yksi joukko... 54.

Romassa Metellon voitosta nousee suuri riemu ja vietetään kiitosjuhlia. Metelloa ylistetään. Tämä käyttää sodassa kaikenmoisia varovaisuuden keinoja. Jugurtha ahdistelee hänen joukkojaan yhtämittaa. Osa niistä on Metellon omassa, loppu Marion johdossa........................................................... 55.

Metellus päättää rynnättää Zaman kaupunkia, mutta Jugurtha saa päätöksestä tiedon ja käväsee siellä vastavarustuksia tekemässä. Sitten käypi Jugurtha Siccaan hätyyttämään Marioa, joka on sinne lähetetty jyviä hankkimaan. Marion joukot ovat jo poislähdössä, kun kaupungin portilla syntyy tappelu Jugurthan väen kanssa. Viime mainitun täytyy lopuksi paeta...................................... 56.

Zaman rynnätys alkaa............................................... 57.

Zaman luona taisteltaissa, hyökkää Jugurtha yht'äkkiä Metellon leiriin, jossa hän vahtien huolimattomuudesta pääsee sisälle tunkemaan. Romalaiset tapetaan tai pakenevat; neljäkymmentä miestä vetäytyy kunnahalle, jossa urhoollisesti suojelevat itseään. Metellus saapi tiedon Jugurthan päällekarkauksesta ja lähettää leirille Marion, joka pakoittaa hänen peräytymään. Tyhjin toimin palaa Metellus itse yön tullen Zamasta leiriin...................... 58.

Metellus on varoillaan Jugurthaa vastaan; tämä karkaa yht'äkkiä taas Romalaisten päälle ja hätyyttää heitä pahanpäiväisesti........ 59.

Zaman luona tappelevat Romalaiset täyttä väkeään, mutta asukkaiden urhoollisuuden tähden raukee rynnätys turhaan...................... 60.

Metellus lähtee Zaman luota, asettaa laumansa kaupunkeihin vartioväestöiksi ja Numidian lähinnä olevaan voittomaahan talvimajoihin. Hän rupee nivomaan juonia Jugurthaa vastaan ja houkuttelee Bomilcarin puolelleen.................................. 61.

Bomilcar saapi Jugurthan taipumaan heittämykseen. Metellus pitää sotaneuvottelua ja vaatii Jugurthalta 200,000 naulaa hopiata, kaikki elehvantit y. m. Nämät vaatimukset täyttääkin kuningas, mutta kun hän itse kutsutaan päällikön puheille Tisdron kaupunkiin, katuu hän tekoansa ja ryhtyy uudestaan sotatoimiin. -- Romassa senaati päättää Numidian voittomaan Metellon hallittavaksi......... 62.

C. Mariolle ennustetaan, hänen jumalille kiitosuhria kantaissansa, ihmeellisiä asioita. Marion syntymä, suku, luonnonlaatu, kasvatus ja muut aikaisemmat elämän vaiheet................................. 63.

Marius pyytää virkaeroa saattaakseen Romassa hakea konsulinvirkaa. Metellus estelee sitä ensin, mutta suostuu vihdoin myönnyttämään anomuksen. Marius närkästyy Metellon sanoista, rupee häntä panettelemaan ja kerskaamaan itsestänsä............................ 64.

Gauda niminen Numidialainen, Mastanabalin poika, on Metellolta kärsinyt sokaistusta, jota Marius yllyttää hänen kostamaan. Tämä, romalaiset ritarit y. m. kirjoittavat Romaan moitteita Metellosta ja vaativat Marioa konsuliksi. Muutkin kohdat ovat Mariolle myötäiset.......................................................... 65.

Jugurtha valmistelee sotaa kaikin keinoin ja houkuttelee puoleensa kuntia. Vagan kaupungissa syntyykin ylimysten toimesta kapina, jossa romalainen vartiaväestö kovan näkee.......................... 66.

Romalaiset sotilaat pakenevat kaupungin linnalle, johon pääsemästä heitä estää sinne pantu vartiaväki ja suljetut portit. He saavat kaikki surmansa paitsi heidän päällikkönsä Turpilius, joka yksin pääsee pakoon...................................................... 67.

Vagan tapauksista tiedon saatuaan, tulee Metellus ensin surunalaiseksi, mutta sitten päättää hän kostaa ja marssii sotajoukon kanssa mainittuun kaupunkiin. Matkasta väsyneitä sotilaitaan hän kiihoittaa koston ja saaliin toivolla.............. 68.

Vagalaiset sulkevat ensin porttinsa, vaan avaavat sitten, luullen tulevaa Jugurthaksi. Nyt joutuvat he pian surman omaksi, ja kaupunki ryöstetään. Turpilius, kun ei saata välttävästi selittää, miten Vagasta oli päässyt pakenemaan, kärsii kuoleman-rangaistuksen............................................. 69.

Bomilcar, kuninkaan epäluuloon jouduttuaan, vannoutuu Nabdalsan kanssa häntä vastaan. Juuri kuin tuuma olisi toimeen pantava, tulee Nabdalsalle pelko, josta Bomilcar kirjeessä nuhtelee häntä......... 70.

Nabdalsan nukkuessa saapi hänen palveliansa kirjeen käsiinsä ja rientää sen kanssa kuninkaan luo. Nabdalsa lähtee herättyään Jugurthaa lepyttämään.............................................. 71.

Jugurtha surmauttaa Bomilcarin ja monta muuta epäluulon-alaista, ja elää niistä päivin alituisessa pelossa............................. 72.

Bomilcarin kohtalosta tiedon saatuaan, Metellus valmistaupi sotaan ja laskee Marion Romaan, jossa Afrikasta lähetetyt kirjeet ovat sytyttäneet rahvaan erinomaiseen vihaan Metelloa vastaan ja suosioon Marioa kohtaan. Jälkimäinen valitaan konsuliksi, ja kansa määrää suurella huuto-enemmyydellä hänen päälliköksi Jugurthan sotaan, vasten senaatin päätöstä................................... 73.

Ystävänsä menetettyään, joutuu Jugurtha pahaan pulaan, ett'ei tiedä jatkaako sotaa vai ei. Hänen näin epäillessään, näyttäytyy Metellus sotajoukkoneen ja lyöpi hänen laumansa pakoisalle.................. 74.