Chapter 5

Kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat seuraavat kirjoitukset Porthanilta tärkeimmät: suomalaisesta runollisuudesta, josta tuli vaan 5 vihkoa (väitöskirjoitusta)[1]; *historiainen suomalaisista saarnoista*, 2 vihkoa[2]; *ajatuksia runollisuuden harrastamisen ja kukoistuksen autannosta isänmaassa*[2]; *historia Yliopiston kirjastosta ja lisiä siihen*, yhteensä 25 vihkoa[3]; ja *Yliopiston rohvessoreista*, 3 vihkoa[4]. Myöskin muista Porthanin kirjoituksista saadaan Suomen kirjallishistoriallisia tietoja, niinkuin esm. Juustenin ajantiedosta (= Chronicon), joka Porthanin muistutuksista ja lisistä on saanut paraimman arvonsa.

[1] De poesi fennica, Ab. 1766--1768. P. I--V.

[2] Historiola Concionum sacrarum fennicarum, Ab. 1781.

[3] Cogitationes qvædam de studio et flore poëseos in patria juvando. Ab. 1781.

[4] Historia bibliothecæ regiæ Academiæ Aboensis, Ab. 1771--1787. P. I--XXIII; Apendix ad historiam bibl. reg. Acad., Ab. 179S5. P. I--II.

Bilmarkin nimi on jo mainittu; hän on ahkera esimies väitöskirjoituksia tarkastettaessa. -- Mathias Caloniuksen nero ja oppi täyttää yksinänsä lakitiedekunnan velvollisuuksia Suomen Yliopistossa; kertomuksessansa Yliopistosta puhuu hän kirjastostaki[1]. -- Lencqvist, Ganander ja Frosterus ovat myös muistettavat. V:na 1770 alkoi Auroranliittokunta vaikutuksensa; sen perustajat olivat Porthan ja Clewberg. Hedelmä sen toimesta oli ensimäinen sanomalehti Suomessa, seuraavana v:na 1771; nykyinen ruotsinkielinen sanomalehti Turussa Åbo Tidningar lukee siitä perijuurensa. V:na 1776 koetetaan toimittaa "Suomenkielisiä tietosanomia", mutta tilaajain puutteesta lakkaavat yhdestä vuodesta[2] *Pietar Juhana Alopæus* rupee yleisemmästi tutkimaan Suomen kirjallisia asioita alusta pitäen, mutta ei ennätä pitkälle; hän kirjoittaa myös harvinaisista kirjoista yleisesti, jonka ohessa kertoo Suomenki kirjallisuuden kasvuja[3]. Samaan aikaan tutkitaan Ruotsissa sen maan kirjallisia seikkoja Upsalan Yliopistossa. -- Er. Mik. Fant on ahkera väitösten toimittaja Upsalassa, ja G. F. Fant kirjoittaa katkismuksista Ruotsissa[4]. *J. H. Lidén* luettelee Turun Yliopiston väitöskirjoituksia vuoteen 1779[5].

[1] Ks. Suomea, 1845.

[2] Ks. Kirjallisuuslehteä (Litteraturbl.), 1853, 11 n:roa.

[3] Specimen historiæ litterariæ fennicæ, Ab. 1793--1795. P. I--IV; Animadversiones de libris raris, Ab. 1791--1792.

[4] Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä tätä hänen kirjoitustansa, mutta siinä kuulutaan puhuttavan suomalaisistaki katkismuksista.

[5] Catalogus dispp. Sect. III. Upsal. 1779.

Uusi vuosisata on alkanut. Porthan nukkuu kuoleman uneen. Yliopisto pukeikse huolihurstiin, Suomi suree ja J. Tengström tulkitsee latinaksi maamiesten kaipaustuntoja Porthanin haudalla. Europan sodan pauhut viskaavat kuohuvat aaltonsa Pohjaanki -- Suomi eroitetaan Ruotsista, ja jää enemmin kuin sitä ennen omiin nojiinsa sivistyksensä harrastamisissa. Franzén jättää syntymämaansa, jättää Auran muistorikkaan kaupungin, jossa on runoillut ja tiedoitsinut. Suomen oma on hän kuitenkin.

Nerot vaikuttavat kuoltuansakin. Porthanin henki elää, kasvaa ja selkenee itsetietävämmäksi Suomenmaan oppineissa. -- *Renvall* tutkii suomenkieltä, väittää isänmaan historian opettamisen tarpeellisuudesta Suomen kouluissa, ja antaa tietoja[1] äitinkielen edellisistä tutkinnoista; suurin ja parain tekonsa on Suomalainen Sanakirja. *Wallenius* kertoo niistä Suomen miehistä, jotka ovat saaneet korkeimman oppiarvon, ennen Yliopiston perustusta[2]. *F. W. Pipping* asettaa tieteellisen toimensa kotimaalliselle kannalle, väitöksillänsä Yliopiston kirjaston hoitajista[3]. Niinmyös *J. J. Tengström*, joka antaa väitöksiä kreikankieltä taitavista Suomalaisista[4]. Aikakirjaisessa Aura esittää Suomen kirjallisuuden ja sivistyksen esteitä, joita selittäessä valaisee senaikaisia tuumia Suomen maasta ja kielestä[5]. Päin vastoin näitä tuumia lausuu pari vuotta sen jälkeen *A. I. Arvidsson* jalosti ja vapaamielisesti suomalaisen kansallisuuden ja kielen oikeuksista Turun Aamulehdessä. Sen toimittaminen kielletään kolme kuukautta ennen ensivuosikerran loppua. Arvidsson kirjoittaa vielä sanomassa Mnemosyne senaikaisista puuttuvaisista asioista Suomessa ja -- hänen täytyy muuttaa Ruotsiin. Siellä kääntää ruotsiksi, lisää ja parantaa Rühsin saksalaisen historian Suomesta ja sen asujista[6]. Kirjallinen toimensa vieraassa maassa on todistanut, ettei tämä kiitetty maamiehemme ole unohtanut Suomen kansan sanalaskua: *oma maa mansikka, muu maa mustikka*. Toinen kiitetty maamies ja syvä tiedoitsija *A. J. Sjögren* antaa Pietarissa lyhyen ja valaisevan kertomuksen saksaksi suomalaisesta kielestä ja kirjallisuudesta[7]. *R. v. Becker* toimittaa Turun Wiikko-sanomia[8], ja vaikuttaa sen kautta tarpeellisen puhdistuksen äitimme kielen kirjoittamisessa; tarkastaa Mnemosynessä Strahlmanin saksalaista suomenkielioppia ja laatii itse paremman semmoisen ruotsiksi. *C. N. Keckman* tekee ensimäisen täydellisen luettelon suomalaisista kirjoista[9]. *I. H. Lagus* alkaa Suomen kirkkoa koskevain kirjoitusten julkasemisen[10]. *C. A. Gottlund* väittää Suomen kansan sananlaskuista Upsalassa ja painattaa Otavan Tukholmissa[11]. Kirkkoherra Strandberg toimittaa Turun hippakunnan paimenmuiston (Herdaminne 1832). Topelius, Judén, Renqvist y. m. kartuttavat suomalaista kirjallisuutta. H. R. v. Schröter tekee Suomen runoja tutuiksi ulkomailla.

[1] De signis relationum nominalium in lingva fennica, P. I--VIII, Ab. 1815--17; (ks. I:n osan 7--9 s.); (de studio historia; patriæ in scolis Finlandiæ colendo, Ab. 1813; -- Suomen historia jäi kuitenki kauvaksi aikaa laimiin kouluissamme); Renvallin sanakirja tuli painosta 1826; sen alkulauseessa kerrotaan edellisistä suomalaisen sanakirjan tekijöistä ja avittajista.

[2] De Fennis summos in philosophia honores ante cond. Acad. Aboens. adeptis. P. I--II Ab. 1810.

[3] De Bibliothecariis Ac. Ab P. I--XX. Ab. 1813--1827; jatkoa osoittaa viimeisessä osassa, joka väitettiin Heinäkuun 2 p:nä, yksinäinen sana "sed" = mutta - - - Turku paloi Syyskuun 4 ja 5 p. samana vuonna.

[4] De viris in Fennia peritia litterarum græcarum claris. P. I--VIII. Ab. 1814--1821; yksinäinen sana "*adeo*" viimeisessä osassa osoittaa tästäki väitöksestä jatkoa, mutta sitä ei ole tullut. Niinkuin muutki tämän historiamme tutkinnossa kiitetyn tiedoitsijan kirjoitukset, sisältävät nämät väitökset enemmän kun nimitys lupaa.

[5] Om några hinder för Finlands litteratur och cultur, Aura 1817--1818. Tässä kirjoituksessa (73 ja 76 s., 1817) tuumitaan, ettei *yhtä ainoata kieltä* osaa eikä pidä toivoa maamme valtakieleksi. Kansan sivistyksen tähden kehoitetaan kuitenki tutkimaan suomenkieltä, ja oppineitten tähden keräämään unohduksesta Suomen kansan runoja, lauluja j. n. e. Suomenmaata päätetään liian pieneksi kannattamaan itsenäistä elämää ja omaa kirjallisuutta. Saadaan myös tietä Ruotsalaisten antaneen Suomen asiain tutkijille ja harrastajille soimaus-nimen Suomavimma (= Fennomani), joka siis on Ruotsista kotoperäisin.

[6] Finland och dess innevånare, af Friedr. Rühs. Öfversättning. Andra Upplagan, tillökt och omarbetad af Adolf Ivar Arvidsson. Stockholm 1827. -- Tämän kirjan toisessa osassa (s. 66--87) puhutaan Suomen kirjallisuudesta ja kielestä.

[7] Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur. Vom D:r And. Joh. Sjögren. St. Petersburg. 1821.

[8] Turun Wiikkosanomat alkoivat 1820 ja lakkasivat 1827. Beckerin kielioppi tuli painosta 1824.

[9] Förteckning å härtill veterligen tryckta Finska skrifter, Åbo 1821.

[10] Handlingar till upplysning i Finlands kyrkohistoria. 3 nidettä 1821, 1823 ja 1830.

[11] De proverbiis fennicis, P. I. Upsala 1818. -- Otava näki päivän valkeuden, 1:n osa v:na 1828, 2:n osa 1832.

* * * * *

6. Oma aikamme lähestyy. Tuskin olivat Turun tulipalon hiilokset sammuneet, kun tieteet saavat uuden paikan Suomen uudessa pääkaupungissa. Kotimaalliset hankkeet tieteissä, taiteessa ja kirjallisuudessa kiihtyvät ja vahvistuvat. Erittäin arvaamattomasta arvosta ja rikkaasta hedelmällisyydestä on *Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran* perustaminen. Se on se keskus, jonka ympärillä ja jonka kautta isänmaanrakkaus on voinut harrastaa ja toimittaa suomalaisen kansallisuuden kalliimpia asioita ja pyrkimisiä. Tämän seuran aikakirjasta Suomi nähdään, kuinka Suomen historian tutkinto on kasvanut, ja kuinka myös kirjallisuutemme tuotteita on enemmin ja enemmin tarkastettu ja ilmisaatettu. Niinmyös sen vuosikertomuksista ja toimituksista. Suomen kansan lempi, kiitos ja kunnioitus on niiden miesten palkinto, jotka tämän seuran perustivat, ja jotka sen toimea ovat auttaneet. Tämän suhteen ei tarvitse Elias Lönnrotin nimeä erityisesti mainita. Jos Porthan ojensi historiamme tutkinnon oikialle tielle ja valaisi muinaisuuttamme, niin Lönnrot on se, joka täydellisesti on ilmisaattanut ja pelastanut tämän muinaisuuden. Sen kautta on myös se perustus rakennettu, jolla suomalainen kansallisuus ja sen tulevaisuus seisoo varmempana kun milloinkaan sitä ennen.

Suomen kirjallishistoriallista ovat seuraavat miehet kirjoittaneet viimeisillä kolmella vuosikymmenillä:

*Lönnrot, E.*: väitti jo Turussa Wäinämöisestä; puhuu Suomen kansan runoista ja lauluista Kalevalan ja Kantelettaren alkulaiseissa[1]; sananlaskuista ja arvoituksista niiden alkulaiseissa[2], ja Suomessa[3]; Suomen virsikirjallisuudesta[4] ja Kalevalan uudesta painoksesta kirjallisuuslehdessä[5]. Mehiläisessä löytyy lyhyt kertomus suomenkielisistä sanomalehdistä, ja uusista virsistä, kirkossa ja kotona veisattavista[6].

[1] Kalevalan 1:n painos painettiin 2:ssa osassa 1835, toinen 1849; Kanteletar 3 osaa 1840;

[2] Sananlaskut 1842; Arvoitukset 1851. -- Kaikki Suomal. Kirjall. Seuran kustannuksella. --

[3] Om finska ordspråk och gåtor, Suomi 1841 --

[4] Psalmografi, Litteratnrbladet, 1847, n:ro 8. --

[5] Om den nya under arbete varande Kalevala editionen, Litteraturbl., 1848, n:ro 12 ja 1849, n:ro 1 ja 3. --

[6] Ks. Mehiläistä, 1837, Elokuulta, suomenkielisistä sanomalehdistä, R. Tiilonen, ja uusista virsistä X.

*Pipping F. W.*: suurin ja arvollisin uhrinsa kotimaan kirjallisuuden altarille on "Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan"[1]. Tämän teoksen nimestäki jo huomataan sen suuri kirjallishistoriallinen arvo. Sitä mainitessa johtuu *Matti Pohto* itsestään jokaisen Suomalaisen mieleen. -- Pipping on myös kirjoittanut Suomen kirjapainoista Suomen tiedeseuran toimituksissa[2].

[1] Förteckning öfver i tryck utgifna skrifter på finska, 1856--1887 Suomal. Kirj. Seuran kustantama. -- Matti Pohto oli tämän teoksen suurin avittaja. Hän ei saanut nähdä sen valmistumista; vähää ennen sen ilmituloa surmattiin tämä erinomainen mies matkalla Pietariin, jonne oli menossa suomalaisia kirjoja kuulustamaan ja etsimään. --

[2] Några historiska underrättelser om Boktryckeriet i Finland, 1840, 1844, 1846.

† *Tengström, J. J.*: tämän tiedoitsijan kotoaineellisista teoksista valuu arvollisia apuja kirjallishistoriallemme. Etunenässä ovat tämän puolesta mainittavat hänen ajantiedolliset luettelonsa Suomen Yliopiston varakanslereista, tiedekuntain jäsenistä ja apulaisista[1]. Tämä kirja ei sisällä ainoastaan runsaita lisiä Suomen tieteellisen ja kirjallisen sivistyksen historialle, vaan on itseki jommoinenki semmoinen historia. Sen lopulla puhutaan erityisesti kansalliskirjallisuudestamme. Helsingin Aamulehdessä, joka pari vuotta takaperin uupui elämästä, on Tengström esittänyt sen vahingon, jonka Yliopisto kotimaan historian lähteiden ja tieteellisten keräysten suhteen kärsi Turun tulipalon kautta[2]. Aikakirjaan Suomeen on antanut maamme kirjallisuutta koskevan otteen A. Stjermanin svio-gotilaisesta kirjastosta, ja Caloniuksen ennen mainitun kertomuksen Yliopistosta[3].

[1] Chronologiska Förteckningar och Anteckningar, j. n. e. 1836. --

[2] En blick tillbaka på den förlust af inhemska historiska källor och vetenskapliga samlingar, hvilka vid Åbo brand 1827 drabbade Finska Universitetet och Fosterlandet. Helsingfors Morgonblad 1836, n:ro 3--9. --

[3] Utdrag af Stjermans Bibliotheca Svio-Gothica, 6:te tomen, innehållande Finlandia Litterata, Suomi 1844; Calonii relation om Åbo Academi 1783, Suomi 1845.

*Rein, G.*: on tutkinut ja kirjoittanut enemmän Suomen historiaan ja tilastoon kuuluvia aineita, vaan on antanut valaisevia lisiä kirjallishistoriallemmekin. Jo Turussa väitti Suomen asiain kirjoittajista[1]. Teki siitä sittemmin otteen, ja jatkoi samaa ainetta Porthanin aikaan, aikakirjassa Suomi, jossa puhuu myös kansalliskirjallisuutemme kasvannosta ja sen autannosta[2]. On Yliopiston rehtorina antanut kertomuksia sen hallituksesta ja toimesta, y. m.

[1] De rerum fennicarum scriptoribus ant. cond. Acad. Åbo P. I--IV. Ab. 1828. --

[2] Bidrag till finska häfdeforskningens historia, Suomi 1841--1843. -- Om nalionallitteraturens i Finland utveckling, och nödvändigheten af dess vidare bearbetning, Suomi 1842.

*Hällsten, J.*: on laatinut väitöksen kirjallisuuden vaiheista Suomessa keski-aikana[1]. Se sisältää yleisiä silmäyksiä Ruotsalaisten valloitusretkistä Suomeen v:n 1157, 1249 ja 1293, ja maamme luostareista ja kouluista, jonka ohessa senaikaiset vähät kirjalliskasvut luetellaan.

[1] Fata, quæ fuerunt literarum in Fennia medio ævo adumbratura. 1837.

*Rabbe, F. J.*: on toimittanut luetteloita Suomen kirjallisuuden tuotteista, ja sen kautta paljon huojentanut kirjallishistoriamme matkaansaantia. Ne ovat: luettelo koto-aineellisista kirjoituksista Turun sanomissa 1700 vuosiluvulla; niinmyös v:sta 1800 v:teen 1709, ja sanomassa Mnemosyne v:na 1819--1823; Yliopistomme koto-aiheellisista väitöksistä, sen perustuksesta v:teen 1820; ja Suomea koskevista kirjoituksista Ruotsin Tiede-Akatemian toimituksissa v:na 1739--1823[1]. On myös kirjoittanut muutamista esitöistä täydelliseen Suomen tilastoon, elämäkertoja maamme muistetavista miehistä, j. m.

[1] Förteckning öfver de afhandlingar af fosterländskt innehåll, bvilka finnas intagne i Åbo Tidningar på 1700 talet, Suomi 1841; samoin 1800--1809, Suomi 1843; Förteckning öfver uppsatser rörande Finland i Svenska Vet. Akad. handlingar, Suomi 1847; dito öfver uppsatser af fosterländskt intresse i Mnemosyne åren 1819--1823, Suomi 1852; Supplement till Helsingfors Tidningar Onsdagen den 15 Juli 1840. Akademiska afhandlingar, rörande Finska Språket och Litteraturen, 1640--1820. -- Mainittuna päivänä vietettiin Yliopiston 200 vuotista riemujuhlaa.

*Hjelt, O. E. A.*: on tehnyt väitöksen luonnon historian oppinnasta Suomessa ennen Linnén aikaa, (Elias Tillandz ja hänen edellisensä). Siinä kerrotaan ja arvostellaan, mitä Yliopistossamme matkaansaatettiin mainitun tieteen hyväksi 1600 vuosilukuna. Se ei ollut paljo[1].

[1] Naturhistoriens studium i Finland före Linnés tid. I. Elias Tillandz och hans föregångare, 1843. I:n merkki ilmoittaa jatkoa, mutta tietääkseni ei sitä ole tullut.

*Cygnæus, F.*: on tähän asti syvimmästi tutkinut ja täydellisimmästi esittänyt surukuvallista ainetta Kalevalassa, nimittäin Kullervo-runojen sisällystä, ja arvostellut muitaki kirjallisuutemme tuotteita, esm. Z. Topeliuksen näytelmää: 50 vuotta sitte[1]. -- Cygnæuksen jääkynttilät, monet muistopuheet, j. m. ovat tutut.

[1] Ks. F. Cygnæuksen kirjoituksia yleisissä aineissa (Afhandl. i populära ämnen). II. 1853; ja 1851 Litteraturbladia.

*Snellman, J. W.*: on viimeisenä ja tänä vuosikymmenenä taitavimmasti ja voimallisimmasti ruotsin kielellä esittänyt ja puolustanut suomalaisen kansallisuuden ja kielen oikeuksia. Vaikutus siitä on ollut hedelmällinen. Saiman, Kallaveden ja Kirjallisuuslehden sisältö ei ole tavallisten sanomien perhoistyötä; niitä lukevat tulevatki suvut. Niissä löytyy ajatuksen syvyydellä ja terävyydellä tehtyjä arvosteluja Suomen kirjallisuuden tuotteista, niinkuin esm. kahden viimeisen vuosikymmenen suomenkielisestä kirjallisuudesta, Suomen historiasta, sanomalehdistä j. n. e.[1]. -- Snellmanin tieteellinen toimi ja ansio ei kuulu tähän.

[1] Ks. Kallavettä 1846 2--3 n:roa; Litteraturbladia, 1847, 1848, 1849, 1855, 1856, 1857; ja Saimaa 1844--1846.

*Elmgren, S. G.*: on kirjoittanut elämäkertoja Suomen muistettavista miehistä. Ilmoittanut ja tarkastanut maamme kirjalliskasvuja Kirjallisuuslehdessä, niinkuin esm. Suomen sanomien vaiheita, hengellistä kirjallisuutta j. n. e. Arvollisin toimensa kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat hänen vuosikertomuksensa Suomalaisen kirjallisuuden Seuran vaikutuksesta; erittäin on mainittava hänen kertomuksensa tästä seurasta, sen ensimäisinä 17:sta vaikutusvuosina[1].

[1] Ks. Litteraturbladia, 1850--1854; Suomea 1847. -- Morgonbladin toimittajana oli Elmgren 1848--1847.

† *Tengström, R.*: ennätti ainoastaan silmäillä Suomen kansaa Kalevalasta, tehdä johdannon kuvauksiin syntymämaan runollisuudesta, ja toimittaa ensimäisen osan kokouksesta Suomen valittuja runoja ja lauluja, vanhemmasta nykyiseen aikaan asti[1]. Alku työn kaunistaa -- kuolema vei tämän nuoren neron kirjallishistoriamme vahingoksi.

[1] Finska folket, såsom det skildras i Kalevala, Joukahainen, 2:n vihko, 1848; Teckningar från den fosterländska vitterhetens område. Inledning. I. Kalevala, Fosterländskt Album I. 1848; Finsk Anthologi eller samling af valda Skaldestycken af finska författare, j. n. e., utgifven af R. Tengström. Första delen, 1848. -- Siis kaikki yhdellä vuodella.

*Törnegren, C. W.*: on kuvaillut syvällä kirjallishistoriallisella tiedolla ruotsalaisen runollisuuden vaiheita Suomessa, Chronanderista Franzéniin asti, ja toimittanut luettelon Yliopistomme väitöksistä, v:sta 1828 v:teen 1852[1]. On myös kirjoittanut Suomen muistettavain miesten elämäkertoihin.

[1] Föredrag af D:r C. W. Törnegren. -- Puhuttu Yliopiston juhlasalissa 7/12 1849. -- Mainittu luettelo on painettu 1882 Suomeen.

*Rancken, J. O. I.*: on antanut väitöksen Suomalaisten historiallisesta ja maatieteellisestä kirjallisuudesta v:teen 1722. Siinä määrätään Suomen kirjallishistorian aikakaudet neljäksi: 1:n -- 1640, 2:n -- 1721, 3:s -- 1809 ja 4:s viimeisestä vuosiluvusta eteenpäin nykyaikaan. Helposti havaitaan nämät aikakaudet aivan vaillinaisiksi ja ulkopuoleisiksi[1].

[1] De litteris historicis et geographicis Fennorum usque ad Acad. Ab. anno 1722 restitutam. 1851.

*Oksanen, A.* (Ahlqvist): on vertaillut ja arvostellut Judénin, Gottlundin ja Korhosen runollista tointa ja ansiota, ja väittänyt suomen kielen tutkijoista ennen Porthania[1]. Kumpaisetki kirjoitukset ovat valaisevat niissä osissa kirjallisuuttamme. On myös tarkastanut suomalaisen kirjallisuuden tuotteita Suomettaressa, jonka alkajana ja toimittajana hän oli, ja Schiefnerin saksannosta Kalevalasta aikakirjassa Suomi[2].

[1] Några drag ur Finska litteraturens historia. Luettu Lukuyhteyden kokouksessa ja palkittu; painettu Litteraturbladissa 1852. -- Bidrag till finska Språkforskningens historia före Porthan. 1854;

[2] Ks. 1853 Suomea.

*Renval, R.*: on antanut tietoja ja tehnyt luettelon Suomen sanomakirjallisuudesta v:sta 1771 v:teen 1854[1].

[1] Om Finlands tidningslitteratur, painettu 1853 Litteraturbladiin (Kirjallisuuslehteen). Siinä luetellaan myös 1854 vuoden sanomat, josta näyttää niinkuin se olisi tullut maailmaan ennen syntyänsä; mutta erehdyttävä osoitus vuosiluvussa tulee siitä, että Litteraturblad silloin oli ruvennut kallistumaan alle Wenäjän aikalukua.

Yrjö Koskinen on Nuijasodassansa omistanut muutamia sivuja suomenkieliselle kirjallisuudellemme[1].

[1] Ks. Nuijasotaa. I. 1837, s. 24.

Paitse yllämainittuja ovat jotkut muutkin arvostelleet yksityisiä osasia kirjallisuudestamme. Ulkomaalaisetkin ovat kääntäneet tarkastavan silmän Suomen kirjallisuuden tuotteisin. -- Kirjoittajain luku on maassamme sivistyksen kerällä kasvanut, varsinki suomen kielellä. Monta kiitettävää tiede- ja kirjoitusmiestä on Suomen kansa kadottanut heidän paraassa ijässänsä. Melkein vuosittain on kuolema laittanut surun ja kaipauksen sanomia ympäri maatamme, muistuttaen sananlaskua: *tulee mies meren takainen, ei tule turpehen alainen*. Nimet *R. Tengström*, *J. J. Nervander*, *F. Collan*, *M. A. Castrén*, *G. A. Wallin*, *A. J. Sjögren*, *H. Kellgren*, *J. J. Tengström* j. m. eivät katoa Suomalaisten muistosta.

5:ksi Suomen kirjallishistorian aikakaudet.

Ennen näiden aikakausien määräämistä on tarpeellinen osoittaa, mitä Suomen kirjallishistoria tulee sisältämään. Se jo kyllä nähdään yleisesti edellisistäki jaksoista; vaan kun moni ehkä lukee Suomen kirjallisuuteen kuuluvaksi ainoasti mitä suomeksi on kirjoitettu ja painettu, on tästä asiasta annettava likempi selitys.

Helposti huomataan tätä kysymystä ei voitavan tyydyttäväisesti selvittää, puhumatta samalla kertaa sivistyksestä, johon se luonnollisesti juottuu yhteen. Kirjallishistorian ei pidä muka olla kuivan luettelon kirjallisuuden tuotteista, ynnä lyhykäisen otteen kanssa niiden sisällyksestä; sen tieteellinen luonto vaatii sen myös katsomaan ja näyttämään kirjallisen sivistyksen tilaa, kuntoa ja kasvantoa siinä maassa ja kansassa, jonka kirjallisuus on sen pää-aineena, ja niinmuodoin pää-sisältönäkin. Sivistyksen ohessa on tarvis puhua myös niistä kielistä, jotka ovat olleet sen välikappaleina maassamme.

Mitä nyt sivistykseen yleensä tulee, niin muistutettava on, ettei se ole kenenkään erityisen ihmisen eikä kansan tekemä. Perijuurtansa on kaikki sivistys Jumalasta; siitä on selvä, ettei totista sivistystä löydy uskonnotta. Mutta ihmisillä ja kansoilla on, niinkuin vapailla olennoilla, tämän suhteen myös suuri osansa; monet monituiset suvut ovat töillänsä ja toimillansa ei ainoastaan ylläpitäneet, vaan myös kartuttaneet sivistyksen yleistä, rikasta aarretta. Vastaansanomatoin on siis se, että niinkuin taivaankappalten lukemattomilla joukoilla on itsekullaki tähti kunnalla aurinkonsa, josta saavat valonsa, samoin on sivistyski kaikkein kansain yhteinen omaisuus, josta jokaisella on oikeus ottaa niin paljon kuin tahtoo ja jaksaa. Tästä oikeudesta ei kukaan kansa tarvitse kantaa kiitoksia muille kuolevaisille, olkoot kutka tahansa. Kuki maa ja kuki kansa on saanut sivistyksensä siemenen muualta. Mutta jokaisen kansan velvollisuus on hoitaa ja kartuttaa tätä siementä.

Sivistyksen yhteinen ja yleinen luonto ilmoittaa sen sisällön äärettömäksi. Jos niin ei olisi, ei se voisi olla niin hedelmäisestä väkevyydestä kuin ihmiskunnan historia todistaa sen olevan. Sivistyksen tavara-aitat ovat tyhjentymättömät; ne riittyvät kaikkein ihmisten ja kansain hengellisiä tarpeita täyttämään, samalla tavalla kun maa ja sen epälukuiset olennot ja kasvut saavat puuttumattoman eineensä ja elatuksensa valon, ilman, lämpimän ja kasteen yhdistyvästä vaikutuksesta. Mutta sivistys ei ainoastaan riity kaikille; se myös sovittaikse vapaasti jokaisen vapaan olennon sekä hengellisiä että luonnollisia avuja myöten, *joiden ylläpito ja kasvanto suurimpaan kukoistukseen ja hedelmäisyyteen sen päätarkoitus on*. Sivistys ei siis tahdo sortaa eikä kuolettaa kansain ominaisuuksia, eli niinkuin näitä voidaan yhdellä sanalla nimittää: *kansallisuutta*; päin vastoin tähtää se tämän eläväksi saattamista ja tekemistä jokaisessa kansassa. Mutta monenkaltaiset vastukset ovat estäneet ja estävät tätä sivistyksen vaikutusta, niin ettei se aina ja joka paikassa ole voinut vapaasti täyttää korkiaa tarkoitustansa.