Part 3

JEPPE. Eikö sekään, että menetin kaikki saippuarahani Jaakko suutarin viinaan?

KAMARIPALVELIJA. Ei tietysti. Olittehan koko eilisen päivän kanssamme metsästämässä.

JEPPE. Eikö sekään, että lukkari pitää minun eukkoani?

KAMARIPALVELIJA. Kuinkas nyt! Rouvahan on ollut kuolleena jo monta vuotta.

JEPPE. Ahaa!... Jo alan käsittää hulluuteni. En tahdo tietää enää mitään koko talonpojasta. Sillä nyt huomaan, että kaikki on ollut vaan pahaa unta. On sentään kummallista, kuinka viisas ihminen saattaa takertua semmoisiin hullutuksiin.

KAMARIPALVELIJA. Suvaitsetteko mennä vähän kävelemään puutarhaan, sillä aikaa kun me laitamme jotakin aamiaiseksi.

JEPPE (Nousee). Kyllä. (Käskevästi). Mutta pitäkää kiirettä, sillä minulla on sekä nälkä että jano.

(Lähtevät).

KOLMAS NÄYTÖS.

Ensimäinen kohtaus.

JEPPE. KAMARIPALVELIJA. SIHTEERI. (Jeppe tulee puutarhasta seurueineen. Pieni pöytä on katettu.)

JEPPE. Ahhah! Johan pöytä on katettu.

KAMARIPALVELIJA. Kaikki on valmiina, kun vaan herra parooni suvaitsee ruveta ruualle.

(Jeppe istuu. Toiset seisovat tuolin takana ja nauravat hänen tottumattomuudelleen, kun hän sormin harostelee vatia, röyhtelee syödessään, niistää sormillaan nenäänsä ja pyyhkii vaatteisiinsa.)

KAMARIPALVELIJA. Mitä viiniä haluatte käskeä, teidän armonne?

JEPPE. Kyllä te itse tiedätte, mitä viiniä minulla on tapana juoda aamulla.

KAMARIPALVELIJA. Reiniläistähän herra parooni enimmiten on juonut. Mutta ellei se teistä maista, niin heti saatte toista.

(Jeppe juo ja irvistelee.)

JEPPE. Se on vähän hapanta. Pankaa siihen hiukan mettä sekaan, niin sitä tulee hyvää, sillä minä pidän paljon makeasta.

KAMARIPALVELIJA. Tässä on kanaria-sektiä, jos suvaitsette maistaa.

JEPPE (Juo.) Kas se kelpaa. Antakaa soida, pojat! (Joka kerta kun hän ryyppää, toitotetaan torviin.) Hei pojat! Kaatakaa vielä lasillinen siitä kanaljan säkistä, kuuletteko? (Juo.) Mistä sinä olet saanut tuon sormuksen sormeesi?

SIHTEERI. Sen on herra parooni itse minulle lahjoittanut.

JEPPE. Sitä en muista. Anna se minulle takaisin, luultavasti lahjoitin sen sinulle juovuspäissäni. (Katselee sitä.) Eihän tällaisia sormuksia noin tuostaan ilmaiseksi anneta. Tahdonpa nähdä, mitä muuta te sitte olette saaneet. Palvelijalle riittää, kun hän vaan saa ruuan ja palkan. (Nousee.) Voin vannoa, etten muista antaneeni teille mitään erikoisia lahjoja ja miksipä niin olisin tehnyt? Maksaahan tämä sormus toistakymmentä riksiä. Ei niin, te vekkulit! Ei niin! Te käytätte väärin herranne heikkouksia ja humalahetkiä. Juovuspäissäni olen valmis antamaan vaikka ainoat housuni. Mutta kun olen selvinnyt pohmelosta, vaadin lahjani takaisin. Muuten saisin tulisen saunan Nillani kourasta. Mutta mitä minä lörpöttelen. Nyt johtuivat taas mieleeni entiset hullut mietteet ja unohdinpa, kuka minä olen. Kaada minulle vielä lasillinen kanaljan säkistä. Antakaa paukkaa, pojat! (Torvet soivat taas.) Pankaa nyt mieleenne, miehet, mitä minä sanon, ja seuratkaa sitä tarkoin tästälähtien. Jos minä joskus iltasilla humalapäissäni lahjoitan teille jotakin, niin tuokaa se heti aamulla takaisin. Sillä kun palvelijat saavat enemmän kuin he syömällä kuluttavat, pöyhistyvät he liiaksi ja alkavat niskoitella isäntäväelleen. Paljonko sinulla on palkkaa?

SIHTEERI. Te olette aina antanut minulle 200 riksiä vuodessa.

JEPPE. Piru sulle vast'edes antakoon 200 riksiä, vaan en minä. Mitä hiton hyötyä sinusta on 200 riksin edestä? Minun täytyy itseni tehdä työtä kuin härkä ja puida riihtä aamusta iltaan, ja tuskin ansaitsen -- -- Nyt tulevat taas nuo kirotut talonpojan-houreet päähäni. Anna minulle vielä viiniä. (Hän juo taas ja torvet soivat.) Kaksisataa riksiä! Sehän on suorastaan isännän nylkemistä. Kuulkaa, veitikat! Tietkää, että kun olen syönyt, aion vetää teistä joka toisen miehen hirteen tuossa pihalla. Minä näytän teille, ettei minun kanssani ole hyvä kujeilla raha-asioissa.

KAMARIPALVELIJA. Me annamme teille takaisin kaikki, mitä olemme teidän armoltanne saaneet.

JEPPE. Niin, niin! Teidän armonne ja teidän armonne! Pokkuroiminen ja hännän heiluttaminen ei tähän aikaan paljon maksa. Te tahdotte syyhyttää minun suutani noilla alituisilla "teidän armoillanne", kunnes saatte kynityksi viimeisenkin äyrin kukkarostani, silloin kyllä jäykistyy niskanivelenne. Kieli kyllä laulaa "teidän armonne", mutta sydän nauraa "teidän narrinne." Teillä on toista kielessä ja toista mielessä. Te palvelijat teette niinkuin Abner, joka tuli ja tervehti Rolandia, sanoen: "Terve sinulle, veljeni!" ja samassa iski tikarin hänen rintaansa. Uskokaa minua, Jeppe ei ole mikään narri.

(Kaikki lankeevat polvilleen armoa anoen.)

JEPPE. Nouskaa ylös, miehet! Kun saan syöneeksi, tahdon tutkia asiaa ja määrätä, kuka on hirtettävä ja kuka armahdettava. Nyt tahdon pitää lystiä.

Toinen kohtaus.

JEPPE. KAMARIPALVELIJA. VOUTI. SIHTEERI.

JEPPE. Missä on voutini?

KAMARIPALVELIJA. Viereisessä huoneessa, herra parooni.

JEPPE. Käske hänet heti sisään.

VOUTI (Tulee sisään miekka vyöllä, hopeanappinen takki päällä.) Mitä käskette, teidän armonne?

JEPPE. En mitään muuta kuin että sinut on hirtettävä.

VOUTI. Enhän minä ole mitään pahaa tehnyt, teidän armonne! Miksi minut hirtettäisiin?

JEPPE. Etkö sinä sitten ole vouti?

VOUTI. Olen kyllä, teidän armonne.

JEPPE. Ja vielä sinä kyselet, miksi sinut hirtetään.

VOUTI. Olenhan minä palvellut teidän armoanne niin uskollisesti ja rehellisesti ja ollut niin ahkera ammatissani, että teidän armonne on aina kehunut minua parhaaksi palvelijakseen.

JEPPE. Kyllä olet ollutkin ahkera ammatissasi, näkeehän sen jo hopeisista napeistasi. Paljonko sinulla on palkkaa?

VOUTI. Viisikymmentä riksiä vuodessa.

JEPPE (Kävelee edestakaisin.) Viisikymmentä riksiä vuodessa! Heti paikalla hirteen!

VOUTI. Armollinen herra! Eihän vähempää voi maksaa koko vuoden raskaasta työstä.

JEPPE. Senpä vuoksi sinut hirtetäänkin, kun et saa enempää kuin 50 riksiä. (Seisahtuu voudin eteen.) Sinulta riittää rahaa takin hopeanappeihin, hienoihin hihansuuröyhelöihin, silkkisiin peruukinnauhoihin ja sinulla on ainoastaan 50 riksiä vuodessa. Täytyyhän sinun silloin varastaa minulta miesparalta, sillä mistä muualta se kaikki sitten tulisi?

VOUTI (Polvillaan.) Anteeksi, armollinen herra! Säästäkää minua toki vaimoparkani ja alaikäisten lasteni turvaksi!

JEPPE. Montako lasta sinulla on?

VOUTI. Seitsemän niitä on elossa, teidän armonne.

JEPPE. Ha-ha-ha! Seitsemän lasta elossa? Sihteeri, vedä hänet paikalla hirteen!

SIHTEERI. Voi armollinen herra! Enhän minä ole mikään pyöveli.

JEPPE. Jos et vielä ole, niin sinusta kyllä saattaa tulla. Sinä olet sen näköinen, että kelpaisit vaikka mihin. Kun olet hänet hirttänyt, niin sitten hirtän minä sinut itse.

VOUTI. Voi armollinen herra! Armahtakaa toki!

JEPPE (Kävelee edestakaisin, istahtaa ja juo ja nousee taas seisomaan.) Viisikymmentä riksiä, eukko ja seitsemän lasta! Ellei muut sinua hirtä, niin kyllä minä teen sen itse. Ja kyllä minä tiedän, mitä te olette miehiänne, te voudit! Kyllä minä tiedän, miten te menettelette meidän talonpoika-raukkojen kanssa -- -- No, nythän ne kirotut talonpojanhoureet tulivat taas mieleeni. Sen minä vaan sanon, että minä tunnen teidän luonteenne ja metkunne niin juurta jaksaen, että voisin ruveta voudiksi vaikka tänäpäivänä, jos niin tarvitaan. Te kuoritte kerman maidosta ja isäntäväki saa -- -- no, en viitsi sanoa, minkä. Luulen, että ennen maailmanloppua ovat voudit vapaasukuisia herroja ja vapaasukuiset herrat ovat alentuneet voudeiksi. Kun talonpoika pistää teille tai teidän vaimollenne jotakin kouraan, niin kohta saa isäntäväki kuulla teiltä, että se ja se miesparka on kyllä siivo ja ahkera, mutta monenmoiset onnettomuudet ovat hänen niin köyhdyttäneet, ettei hän jaksa maksaa veroansa, että hänellä on huono tilus, että hänen karjaansa on tullut syyhytauti, tai muuta sen sellaista lorua, millä herrasväen korvia lumotaan. Usko minua, miekkonen! Minua ei sillä tavoin nenästä vedetä; sillä minä olen itse talonpoika ja talonpojan poika -- -- No no, jo taas tulevat nuo hullutukset mieleeni. Minä sanon vaan, että minä olen talonpojan poika; sillä Abraham ja Eeva, meidän esivanhempamme, olivat talonpoikia.

SIHTEERI (Lankeaa myös polvilleen.) Voi armollinen herra! Armahtakaa häntä toki hänen vaimonsa vuoksi, sillä milläpä eukkoparka sitten elää ja lapsiaan ruokkii, jos mies hirtetään.

JEPPE. Kuka on sanonut, että niiden pitäisi elää? Voidaanhan ne hirttää myös.

SIHTEERI. Voi hyvä herra! Se on niin lempeä ja kaunis vaimo!

JEPPE. Vai niin! Kenties olet rakastunut häneen, kun niin kovasti pidät hänen puoltansa. Kutsu hänet tänne luokseni.

Kolmas kohtaus.

VOUDIN VAIMO. JEPPE. MUUT. (Voudin vaimo astuu sisään ja suutelee Jepen kättä.)

JEPPE. Oletko sinä voudin vaimo?

VOUDIN VAIMO. Olen, teidän armonne.

JEPPE (Taputtelee hänen rintojansa.) Sinä olet muhkea muori. Tahdotko tulla viereeni ensi yöksi?

VAIMO. Teidän on valta käskeä mitä haluatte; minä olen palvelijanne.

JEPPE (Voudille.) Onko sinulla mitä sitä vastaan, että minä makaan vaimosi kanssa ensi yön?

VOUTI. En voi muuta kuin kiittää, että herra parooni tekee minun matalalle majalleni semmoisen kunnian.

JEPPE. Hei nyt! Tuoli tänne! Vaimo istukoon viereeni syömään. (Vaimo istuu pöytään, syö ja juo Jepen kanssa; Jeppe katsoo mustasukkaisena karsaasti sihteeriä ja sanoo:) Paha sinut perii, lurjus! Mitä tirkistelet häneen?

(Aina kun Jeppe vilkaisee sihteeriin, kääntää tämä katseensa heti pois voudin vaimosta ja luo silmäyksen maahan. Jeppe laulaa vanhanaikaisen rakkaudenlaulun istuessaan pöydässä voudin vaimon vieressä. Sitten hän komentaa:)

Soittakaa polskaa, että saan pikkuisen tanssia.

(Musiikkia. Jeppe tanssii pehtorin vaimon kanssa, mutta kaatuu viinapäissään kolme kertaa. Vihdoin hän neljännen kerran kaaduttuaan jää makaamaan lattialle ja vaipuu uneen. Soitto taukoo.)

Neljäs kohtaus.

PAROONI. MUUT.

PAROONI (Parooni, joka on esiintynyt sihteerinä.) Nyt hän taas nukkuu kuin pölkky. Leikki on lopussa. Mutta vähältä olimme itse joutua näyttelemään päänarrien osaa, sillä hän alkoi komentaa meitä kuin tyranni, niin että meidän olisi pitänyt keskeyttää leikkimme tahi antaa tuon raa'an talonpojan pidellä meitä pahasti. Hänen käytöksestään nyt näemme, kuinka tyrannimaisiksi ja röyhkeiksi semmoiset ihmiset muuttuvat, jotka liejusta äkkiä kohoavat suureen kunniaan ja arvoon. Olinpa melkein onnettomalla hetkellä ottanut esittääkseni sihteerin osaa, sillä jos hän olisi käskenyt pieksämään minua, niin olisi siitä syntynyt paha pila, joka olisi tehnyt minut ihmisten silmissä naurettavammaksi kuin itse Jepen. Parasta on, että annamme hänen vielä vähän nukkua ja sitten puemme hänen päällensä jälleen likaiset talonpoikaisvaatteet.

EERIKKI. Katsokaa, herra! Hän makaa jo kuin hiiri. Nähkääs, häntä saa vaikka lyödä, hän ei sitä tunne.

(Lyö Jeppeä.)

PAROONI. Viekää hänet sitten ulos, ja suorittakaa ilveily loppuun.

NELJÄS NÄYTÖS.

Ensimäinen kohtaus.

JEPPE (Makaa entisessä talonpoikaisessa puvussaan rikkatunkiolla, herää ja huutaa:) Hoi sihteeri, kamaripalvelijat, lakeijat! Vielä lasillinen kanaljan säkistä!

(Katselee ympärilleen ja hieroo silmiään kuin ennenkin, puristelee päätään ja saa vanhan leveäreunaisen hatun käsiinsä, hieroo silmiään ja kääntelee hattuansa kaikilta puolilta, tarkastelee pukuaan ja huomaa olevansa entisellään ja alkaa puhua:)

Kuinka kauan oli Abraham paratiisissa? Hohoi! Nyt huomaan surukseni kaikki olevan taas entisellään. Tunnen vanhan vuoteeni, mekkoni, napalangon-lakkini ja itseni. Tämä on toista, Jeppe parka, kuin kallistella kanaljansäkistä täytettyjä kultaisia maljoja ja istua pöydässä, kun lakeijat ja sihteerit seisovat tuolin takana passaamassa. Hyvä ei valitettavasti kestä koskaan kauan. Ho-hoi, että minun, joka äsken ikään vielä olin semmoista herraa, pitää nyt tyytyä näin kurjaan tilaan. Komea sänkyni on muuttunut rikkatunkioksi, kultakirjainen myssyni nukkavieruksi napalangon-lakiksi, lakeijani porsaiksi ja minä itse astunut armollisen herran asemasta kurjaksi talonpojaksi jälleen. Luulinpa herätessäni näkeväni sormeni täynnä kultasormuksia, mutta niissä on [suoraan sanoen] toisenlaista kultaa koristeena. Aioin vetää palvelusväkenä tilille, vaan nyt saan itse panna selkänahkani parkittavaksi, kun kotiin pääsen ja joudun tekemään asioista tiliä akalleni. Luulin herätessäni tarvitsevani vaan koukistaa käsivarttani tarttuakseni kanaljansäkistä täytettyyn lasiin, vaan sain suoraan sanoen sianp... sormiini. Niin, niin Jeppe parka! paratiisin elämä ei kestänyt kauan ja ilosi sai pikaisen lopun. Vaan kukaties sama onni voi kohdata minua uudelleen, jos heittäydyn vielä hetkiseksi levolle. Suokoon taivas, että se minulle tapahtuisi -- -- että pääsisin paratiisiin takaisin.

(Laskeutuu jälleen nukkumaan.)

Toinen kohtaus.

NILLA. JEPPE.

NILLA. Olisikohan Jeppeä kohdannut jokin onnettomuus? Mitä tämä oikeastaan on? Hän on joutunut paholaisen pauloihin tai sitten hän istuu kauniisti kapakassa -- niinkuin pahemminkin pelkään -- ja ryypiskelee rahat suuhunsa. Olinpa hullu, kun uskoin sille rentulle 12 killinkiä yhdellä kertaa. Vaan mitä näen? Eikö hän kuorsaa tuossa rikkatunkiolla? Voi minua poloista, jolle on annettu semmoinen elukka mieheksi! Mutta sen saat maksaa selkänahallasi.

(Hiipii hiljaa Jepen luo ja peittoaa häntä mestari Eerikillä selkään.)

JEPPE. Voi voi, auttakaa, auttakaa! Mitä tämä? Missä olen? Kuka olen? Kuka minua pieksää? Miksi minua piestään? Hei!

NILLA. Kyllä minä näytän sinulle mitä se on.

(Lyö häntä taasen ja repii tukasta.)

JEPPE. Voi voi, Nilla kulta! Älä lyö enää, et tiedä, mitä minulle on tapahtunut.

NILLA. Missä sinä, senkin juoppolalli, olet näin kauan kuhnaillut? Missä on saippua, jota laitoin sinut ostamaan?

JEPPE. En päässytkään kaupunkiin.

NILLA. Mikset päässyt?

JEPPE. Minut temmattiin tieltä taivaaseen.

NILLA. Taivaaseen! Kyllä minä annan sinulle taivasta. (Pieksää Jeppeä aika lailla.) Vai taivaaseen! Vai taivaaseen! (Lyö häntä uudelleen.) Vieläkö mielesi tekee ilveillä kanssani?

JEPPE. Ai ai ai! Niin totta kuin olen rehellinen mies, se on suora totuus.

NILLA. Mikä on totuus?

JEPPE. Se että olen ollut taivaassa.

NILLA. Joko taas taivaassa!

(Lyö häntä.)

JEPPE. Voi, Nilla kulta! Älä pieksä minua enää.

NILLA. Tunnusta heti, missä olet ollut, tai minä tapan sinut.

JEPPE. Voi, mielelläni tunnustan, missä olen ollut, ellet vaan lyö minua enää.

NILLA. No tunnusta sitten.

JEPPE. Vanno, ettet sitten enää lyö minua.

NILLA. Enkä vanno.

JEPPE. Niin totta kuin olen kunnian mies ja nimeni on Jeppe Niilonpoika, niin totta on se, että olen ollut taivaassa ja nähnyt ihmeitä, joita kummastuisit kuullessasi.

(Nilla antaa hänelle taas selkään ja vetää häntä tukasta huoneeseen.)

Kolmas kohtaus.

NILLA (Yksin). Kas niin, juoppolalli! Nuku nyt ensin pohmelo pois päästäsi, sitten saamme jutella enemmän. Tuollaiset siat kuin sinä eivät pääse taivaaseen. Aatteles nyt, kuinka se elukka on juonut itsensä järjettömäksi. Vaan jos hän on menettänyt juomiin minun rahani, niin saa hän siitä kelpo rangaistuksen, sillä kahteen päivään ei tule hänen suuhunsa kuivaa eikä märkää. Tottapa nuo sitten haihtuvat päästä taivaan-houreet.

Neljäs kohtaus.

KOLME ASESTETTUA MIESTÄ. NILLA.

KOLME MIESTÄ. Eikö tässä asu mies, nimeltä Jeppe?

NILLA. Asuu kyllä.

KOLME MIESTÄ. Oletko sinä hänen vaimonsa?

NILLA. Olen, Jumala paratkoon.

KOLME MIESTÄ. Laske meidät heti hänen puheillensa.

NILLA. Hän on ihan juovuksissa.

KOLME MIESTÄ. Olkoonpa jos. Tuo hänet heti paikalla tänne ulos, muuten tulee pahat koko talolle.

(Nilla menee sisään ja työntää Jepen ulos semmoisella vauhdilla, että hän sysää mukanaan kumoon yhden niistä kolmesta miehestä.)

Viides kohtaus.

JEPPE. KOLME MIESTÄ.

JEPPE. Voi voi, hyvät ihmiset! Nyt näette, millaisen akan kanssa minun pitää elää kituuttaa.

KOLME MIESTÄ. Et sinä sen parempaa ansaitsekaan, sillä sinä olet pahantekijä.

JEPPE. Mitä pahaa minä sitten olen tehnyt?

KOLME MIESTÄ. Sen saat pian kuulla oikeuden edessä.

Kuudes kohtaus.

KAKSI ASIANAJAJAA. TUOMARI. JEPPE.

(Tuomari tulee toisen asianajajan kanssa sisään ja istuu tuolille. Jeppe tuodaan tuomioistuimen eteen, kädet selän taakse sidottuina. Ensimäinen asianajaja astuu esiin ja lausuu seuraavan kanteen:)

ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä on se mies, herra tuomari, jonka me todistajat näimme tunkeutuvan paroonin taloon, tekeytyvän sen isännäksi, esiintyen paroonin vaatteissa, ja komentavan hänen palvelijoitansa kuin tyranni. Ja koska tämä on ennen kuulumattoman julkea teko, niin vaadimme paroonin puolesta, että miestä erityisellä tavalla ankarasti rangaistaan, muille väkivallantekijöille varoittavaksi ja peloittavaksi esimerkiksi.

TUOMARI. Onko se totta, mistä sinua syytetään? Sano suoraan, mitä sinulla on puolustukseksi mainittavaa. Sillä emme tahdo tuomita ketään ilman kuulematta.

JEPPE. Voi minua poloista! Mitä nyt sanoisin! Tunnustan ansaitsevani rangaistuksen. Mutta vaan siitä syystä, että join ne rahat, joilla minun olisi pitänyt ostaa saippuata. Tunnustan myöskin, että olen äskettäin ollut eräässä linnassa, mutta kuinka sinne tulin ja millä kurilla sieltä taas takaisin pääsin, siitä en tiedä mitään.

ENSIM. ASIANAJAJA. Nyt, herra tuomari, kuulette sen hänen omasta suustaan, että hän on juonut itsensä humalaan ja humalapäissään tehnyt kerrassaan kuulumattoman pahantyön. Nyt on vaan ratkaistava, voiko niin suuri pahantekijä puhdistaa itseään rikoksesta viittaamalla juopuneeseen tilaansa, jossa hän sen teki. Minun mielestäni ei. Sillä siinä tapauksessa ei huoruudesta eikä miesmurhastakaan voitaisi rangaista, jokainen hakisi silloin semmoisia verukkeita ja väittäisi rikoksen tapahtuneen viinan vaikutuksesta. Ja vaikkapa hän voisi todistaakin olleensa juovuksissa, ei se hänen asiaansa paranna. Sillä laissa sanotaan: Kukin vastatkoon selvänä siitä, mitä hän on viinapäissään rikkonut. Kaikkihan muistavat, kuinka muuan semmoinen pahantekijä yksinkertaisuudessaan tekeytyi suureksi herraksi; vaan hänen yksinkertaisuutensa ja typeryytensä ei voinut pelastaa häntä kuolemasta. Sillä rangaistus on olemassa vaan muille varoitukseksi. Kertoisin koko jutun, ellen pelkäisi viivyttäväni sillä oikeuden istuntoa.

TOINEN ASIANAJAJA. Kunnioitettava herra tuomari! Tämä asia on minusta niin kummallinen, etten saa sitä mahtumaan päähäni, vaikka todistajia olisi vielä enemmän. Yksinkertainen talonpoikako tunkeutuisi paroonin hoviin ja pukeutuisi itse herraksi, vaikka ei pysty jäljittelemään hänen muotoaan ja käytöstään? Kuinka hän saattoi päästä paroonin makuukamariin, kuinka hän saattoi pukeutua herran vaatteisiin, niin ettei kukaan sitä huomannut? Ei, herra tuomari! Näkeehän sen, että se on vaan tuon miesparan vihamiesten omaa keksintöä. Toivon senvuoksi, että hänet vapautetaan.

JEPPE (Itkusilmin.) Jumala siunatkoon sinun kieltäsi! Minulla on palanen purutupakkaa housun taskussa, jos saan tarjota. Se kelpaa kyllä kunnon miehen poskeen pantavaksi.

TOINEN ASIANAJAJA. Pidä vaan tupakkasi, Jeppe! En puhu puolestasi lahjojen ja antimien vuoksi, vaan pelkästä kristillisestä lähimmäisrakkaudesta.

JEPPE. Anteeksi, herra prokuraattori! En olisi luullut teidän joukossanne olevan yhtään niin rehellistä miestä.

ENSIM. ASIANAJAJA. Mitä arvoisa virkaveljeni esittää tämän pahantekijän puolustukseksi, perustuu vaan arveluihin. Tässä ei ole kysymys siitä, onko mahdollista, että sellaista tapahtuu vai ei, vaan niin hyvin vieraatmiehet kuin syytetyn oma tunnustus ovat näyttäneet asian toteen.

TOINEN ASIANAJAJA. Mitä joku peloissaan ja hämmästyksissään tunnustaa, ei ole tunnustukseksi luettava. Minusta olisi senvuoksi parasta antaa tuolle yksinkertaiselle miehelle ajattelemisen aikaa ja kysyä häneltä sitten asiaa uudelleen. Kuules Jeppe! Ajattele tarkoin, mitä sanot; tunnustatko tehneesi sen, mistä sinua syytetään?

JEPPE. En. Vakuutan lujimmalla valallani, että kaikki se on sulaa valhetta, mitä tässä äsken tunnustin; sillä en ole kolmeen päivään liikahtanutkaan kotoani.

ENSIM. ASIANAJAJA. Herra tuomari! Minun mielestäni ei ketään pitäisi laskea puhdistusvalalle, joka ensin vierasten miesten ja sitten omain tunnustustensa kautta on jo todistettu syylliseksi.

TOINEN ASIANAJAJA. Mutta minun mielestäni pitäisi.

ENSIM. ASIANAJAJA. Mutta minun mielestäni ei.

TOINEN ASIANAJAJA. Mutta kun asia on niin kummallista laatua.

ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä ei auta mitkään mutkat todistajia ja tunnustusta vastaan.

JEPPE (Itsekseen.) Voi jospa saisin nuo lainlukijat tukkanuottasille, niin sill'aikaa minä ottaisin tuomarin kouriini ja löylyttäisin häntä niin, että hän unohtaisi sekä lait että asetukset.

TOINEN ASIANAJAJA. Mutta kuulkaa, herra virkaveljeni! Vaikka teko tunnustetaankin, niin ei mies kuitenkaan ole rangaistusta ansainnut; sillä eihän hän ole talossa mitään pahaa tehnyt, ei murhaa eikä varkautta.

ENSIM. ASIANAJAJA. Ei se tähän kuulu! _Intentio furandi_ on sama kuin _furatio_.

JEPPE. Puhu meidän maan kieltä, nokitonttu, niin kyllä täältä vastauksen saat.

ENSIM. ASIANAJAJA. Sillä saatiinpa hänet kiinni varkausaikeissa tai vasta sen jälkeen, kun hän on varkauden tehnyt, niin hän on varas kummassakin tapauksessa.

JEPPE. Voi armollinen tuomari! Mielelläni menisin hirteen, jos tämä prokuraattori hirtettäisiin viereeni.

TOINEN ASIANAJAJA. Älä lörpöttele semmoista, Jeppe; sillä turmelet vaan oman asiasi.

JEPPE. No, miks'ette te sitten sano vastaan. (Itsekseen.) Hän seisoo tyhmänä kuin pässi.

TOINEN ASIANAJAJA. Mutta todistakaa tämä _furandi propositum!_

ENSIM. ASIANAJAJA. _Quicunque in aedes alienas noctu irrumpit, tamquam fur aut nocturnus grassator existimandus est; atqvi reus hic ita, ergo_ -- -- --

TOINEN ASIANAJAJA. _Nego majorem, quod scilicet irrumperit_.

ENSIM. ASIANAJAJA. _Res manifesta est, tot legitimis testibus extantibus, ac confitente reo_.

TOINEN ASIANAJAJA. _Quicunque vi aut metu coactus fuerit confiteri_ -- -- --

ENSIM. ASIANAJAJA. No missä on se _vis?_ Missä on se _metus?_ Te vaan vääntelette lakia.

TOINEN ASIANAJAJA. Tepä sitä tässä vääntelette.

ENSIM. ASIANAJAJA. Sitä älköön yksikään kunnian mies tulko minulle sanomaan.

(Tarttuvat toistensa rintapieliin ja Jeppe karkaa takaapäin ja repii tekotukan pois ensimäisen asianajajan päästä.)

TUOMARI. Kunnioitusta tuomioistuimelle! Lopettakaa, jo riittää. (Lukee tuomion.) Koska Jeppe Niilonpoika ja Jepen pojanpoika sekä polkeettomien todistajien että myös oman tunnustuksensa kautta on todistettu syylliseksi siihen, että hän on tunkeutunut paroonin hoviin, pukenut päällensä paroonin vaatteet ja kohdellut pahasti hänen palvelijoitansa, tuomitaan hän myrkyllä kuoletettavaksi ja, kun henki on hänestä lähtenyt, hänen ruumiinsa ripustettavaksi hirsipuuhun.

JEPPE. Voi voi, armollinen herra tuomari! Eikö ole mitään armahdusta?

TUOMARI. Ei ole. Tuomio on pantava viipymättä täytäntöön silmieni edessä.

JEPPE. Voi voi, enkö voisi saada ensin ryypyn viinaa, ennenkuin minulle juotetaan myrkkyä, että voisin kuolla urhoollisemmin?

TUOMARI. Se voidaan kyllä myöntää.

JEPPE (Juo kolme lasillista paloviinaa, lankee taas polvilleen ja kysyy:) Enkö voisi saada vielä armoa?

TUOMARI. Et, Jeppe! Nyt se on jo liian myöhäistä.

JEPPE. Voi, ei se vielä ole liian myöhäistä. Voihan tuomari peruuttaa tuomionsa ja sanoa, että hän tuli ensi kerralla tehneeksi väärän tuomion. Useinhan semmoista sattuu; sillä me olemme erehtyväisiä kaikki tyyni.

TUOMARI. No muutaman hetken kuluttua saat itse tuntea, että se on liian myöhäistä; sillä olet jo juonut myrkkyä viinan seassa.