Part 12

[23] On kuitenkin huomattava, että paitse varsinaista uskonnollista tunnetta, joka synnyttää sisäisen suhteen Jumalaan ja välittömästi sulautuu äärettömään olentoon, on Rousseaulla toinenkin muoto, jossa uskonto esiintyy hänellä, nimittäin kun hän puhuu uskosta kuolemattomuuteen. Silloin ei hänellä ole pääasia, että Jumala on, vaan että Jumala takaa elämän kuoleman jälkeen palkintoineen ja rangaistuksineen (ei kuitenkaan ikuista rangaistusta). Tämä puoli Rousseaun uskontoa esiintyy etusijassa hänen kirjeissään. Sen vuoksi hän juuri ei voi ajatella moraalia ilman uskontoa. (Kirje Vernesille 18 p:ltä Helmik. 1758, Offrevillelle 4 p:ltä Lokak. 1761, Rousseau juge de J. J. III). Se ulkonaisen takuun merkitys, joka uskonnolla tämän mukaan on, ei ole täysin yhtäpitävä Rousseaun kuvaaman yhteyden tunteen kanssa, silloin kun hän puhuu suurimmalla innolla. Ne ovat oikeastaan kaksi eri uskonnollista kantaa, jotka ovat rinnatusten hänessä.

[24] Vertaa: Den nyere Filosofis Historie. I. s. 234.

[25] Den nyere Filosofis Historie. I s. 428. -- II s. 396-398,

[26] _Beadouin_: La vie et les oeuvres de J. J. Rousseau. II. s. 33 s. -- Jo Montesquieu; (Esprit des lois IX, 1-3) on muuten lausunut ajatuksen, että liitto on välttämätön pienien valtioiden pystyssä pysymiselle.

[27] Vie de Turgot par _Condorcet_. London 1786. s. 267 s. -- _John Fiske_: The Critical Period of American History. London 1888. s. 58. -- Katso minun kirjoitustani: "Alexander Hamilton og den nordamerikanske Unionsforfatning" "Tilskueren" lehdessä 1889.

[28] Vertaa minun _Psykologiaani_ 3 painos s. 224, 229.

[29] Vertaa minun Etiikkani s. 195.