Part 5

Hankitaan kolme pientä pussia vettä pitävästä kankaasta, esim. gummivaatteesta. Yhteen niistä sovitellaan ne tavarat, joita joka päivä tarvitaan, toiseen muuton varalle otetut vaatteet, kolmanteen muut kapineet. Pussien suuruus sovitetaan itsekunkin tarpeen mukaan.

Nämä pussit täytetään ja sidotaan kukin erikseen. Yhteiseksi koteloksi niille tehdään ohuesta purjekankaasta tai vahvasta palttinasta laukku, 42 cm leveä, 30 cm korkea ja niin avara, että se pakattuna on noin 15 cm paksu. Tämä laukku eli pussi, kiinni pantuna hiihnoilla ja soljilla tai sidenuoralla kiinnitetään alustaan hiihnoilla. Saali kiinnitetään sitte tämän laukun päälle hiihnoilla. Nämä molemmat hiihnaparit ovat niin asetetut, että ne, kiinnitettyinä pituusliistoihin, ovat ommellut yhteen noin 8 cm pituudelta ja sitte jakautuvat pitempään, 65 tai 70 cm osaan alas päin, josta lyhempi pala solkinen tulee vastaan, ja lyhempään, soljella varustettuun osaan ylös päin, josta pitempi 35 cm osa tulee vastaan.

Tällaisesta laitoksesta on se etu, että palttinainen ulkopussi on kevyt ja helposti menevä siteitä kiinnittäessä niin pieneen tilaan kuin mahdollista. Sitä paitsi voidaan lyhyille sivumatkoille lähteissä jättää reppu kokonaan pois, kun sill'aikaa tarvittavat varukset kyllä sopivat yhteenkin pieneen pussiin, joka on helppo kuljettaa mukana.

Kun gummipussit ovat vettä pitävät, ei palttinapussin tarvitse olla. Mutta jos tahdotaan saada sekin samanlaiseksi, käy se helposti päinsä kastamalla valmis palttinapussi keitettyyn liinaöljyyn.

Palttinapussissa on vettä pitäväin pussien ohella vielä kyliksi tilaa varakengille ja uimapyyhkeelle.

Yleisiä sääntöjä.

Matkasuunnitelman kaikkia yksityiskohtia ei pidä edeltä päin määrätä, vaan ainoastaan yleisin piirtein. Matkailijan pitää aina säilyttää täysi vapautensa toimia, miten asianhaarat milloinkin vaativat.

Seura on huvittava, jos se on hyvä. Sen tähden liittyköön ainoastaan kokeneita kävelykumppaneja yhteen. Satunnaisille retkille tai lyhyille väleille pitkällä matkalla ei kuitenkaan tarvitse välttää yhtymistä uuteen seuraan, sillä usein voidaan siitä saada paljo huvia. Täytyy kuitenkin säilyttää vapaus erota milloin hyvänsä seurasta.

Aika ja nopeus. Jos matkalle aiottu aika on tarkkaan määrätty, ei pidä matkustettavaksi valita suurta alaa, sillä kiire hävittää huvimatkan ilon. Kävelyn nopeus voidaan keskimäärin arvata 30 kilometriksi päivässä. Jos tarvitaan pikamarssia, voivat tottuneet kävelijät astua 40 tai 45:kin km päivässä, jopa monena päivänä peräkkäinkin.

Matkakuluihin voidaan kävelyllä arvata menevän 1 tai 1 1/2 markkaa päivässä. Jos on soutumatkoja, enenevät menot. Samoin ovat kustannukset kaupungeissa ja höyrylaivoilla melkoista suuremmat. Aina on varustettava mukaan kylliksi pientä rahaa. Ei koskaan pidä maksaa tasaisin markoin, jos vain saadaan vaihdetuksi. Jos matka käy kaupunkien kautta, on sovelias vaihtaa osa rahoista pankkilipuiksi, ett'ei tarvitse pitää varsin paljoa puhdasta rahaa muassa.

Päivän jako. Jos on pitkiä matkoja ehdittävä, tulee pitää yleisenä sääntönä päiväyksien jakaminen siten, että noin kolmas osa astutaan aamulla ja muu matka iltapäivällä ja illalla; puolipäivän hetket, varsinkin kirkkaina, kuumina päivinä, on levättävä. Tavallisessa marssissa ja milloin jonkun seudun merkillisyyksiä on katseltava, sovitetaan kävely satunnaisten asianhaarain mukaan.

Ruokajärjestys jalkamatkalla meidän maassamme sovitetaan olojen mukaan. Yleisenä sääntönä olkoon, että pitää nurisematta tyytyä siihen, mitä on tarjona, ja syödä mitä hyvänsä, kuin vain maistuu. Omaa evästä on vaikea kantaa mukana, kuitenkin pitää aina teetä olla repussa. Levähdyspaikasta lähteissä otetaan aina leipää ja, jos mahdollista, pari munaa taskuun; sen evään avulla tullaan toimeen, vaikka matka lähimpään taloon olkoon pitkäkin.

Kävelijän pahin kiusaaja on jano; sen voittamiseksi on kieltäytyminen välttämätön. Juoda joka lähteestä on turmiollista ja auttaa ainoastaan hetkiseksi. Jos ensi päivät vastustaa juomisvirvoituksen haluansa, niin loppuu janon tunne vähitellen. Iltasilla kävelyn päätyttyä sopii sitte juoda kylliksen, ja varsinkin tekee lämmin tee hyvää. Virvoitukseksi otettakoon sitruunoita reppuun; puoli sitruunaa riittää kyllin sammuttamaan janoa pitkäksi aikaa.

Taskumattia ei pidä hyvällä kävelijällä koskaan olla. Hän ei saa missään tapauksessa vähentää voimiansa nauttimalla väkeviä juomia; olutta hän kuitenkin saattaa vähän juoda.

Opasta on käytettävä ainoastaan suurimmassa tarpeessa. Viehättävämpää on omin neuvoin etsiä tietä, vaikkapa tulisikin tehdyksi pieniä kierroksia, kuin ajattelemattomasti kuljetuttaa itseään toisella. Kartta ja kompassi sekä tien kyseleminen riittävät useimmissa tapauksissa ihan kylliksi.

Yösijaksi on talossa, jonka siisteys epäilyttää, mieluisemmin valittava lato tai aitta kuin asuinhuone. Jos kuitenkin täytyy jäädä huoneesen, on olkivuode lattialla parempi kuin sänky. Aina pitää riisuutua täydelliseen yöpukuun silloinkin, kuin maataan ladossa; lepo ei tule riittäväksi, jos maataan vaatteissaan.

Uida tai kylpeä pitää vähintäin kerran päivässä.

Jalkojen hoidosta tulee pitää tarkkaa huolta. Jo ennen matkalle lähtöä on jalkoja karaistava. Se tapahtuu siten, että joka ilta pestään ne vedellä ja saippualla (jos ei muuten joka päivä käytetä kylpyä) ja sitte hyvästi kuivataan; nahkan kovettumat hierotaan pesemisen jälkeen vaseliinilla tai lanoliinilla. Samoin juuri on tehtävä matkalla. Jos tulee rakkoja, pistetään neulalla lävitse ompelulanka, vesi tiukkuu silloin pois ja lanka, joka leikataan siihen jäämään, pitää reiät auki; tämä pistäminen tuskin tuntuukaan. Jos hankautuu jokin paikka nahattomaksi, on se pidettävä puhtaana, voideltava sinkkisalvalla ja peitettävä liinatilkulla. Sukkain muuttaminen joka päivä edistää jalkojen pysymistä terveenä.

Jalkineita ei saa voidella heti ennen käyttämistä. Jos ne ovat läpimärjät, ei niitä saa kuivata kovin lämpimässä, vaan vähitellen. Kutistumisen estämiseksi on sovelias sulloa ne hyvästi täyteen kauroja. Jos niitä ei ole saatavissa, käytetään kuivia heiniä tai olkia. Jos kengät tällä tavoin pannaan illalla lestille, ovat ne seuraavana aamuna ihan kelvolliset jalkaan.

Pesua toimitetaan niin usein kuin mahdollista. Villaisten pesemistä on valvottava, ett'eivät ne kutistuisi.

Kantamuksen paino. Täyteen sullotun repun ja saalin paino ei saa olla suurempi kuin 7 kiloa täys'kasvuiselle mieskävelijälle ja 5,5 kiloa naisille ja nuorisolle.