Part 2
Friherrinna! (Kaunolle). Teidän velvollisuutenne on sanoa, kuka minä olen.
KAUNO VENTOMIELI (tulee esiin.)
Friherrinna Kunigunda-Guldkrona — Silfver — (aivastaa.)
AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS purskahtavat nauramaan.
AINO
Kuka ihme puhuu tuolta räsykasan sisästä? (menee kurkistamaan). No, mitä ihmeitä! Serkkuhan se on! Kauno-serkku! No, mikäs variksen pelätin sinusta on tullut? (nauraa.)
KAUNO VENTOMIELI
Tässä ei ole mitään naurettavaa! Ei ihan vissiin. Vaikene, senkin letukka! — Maatiainen!
VAPAAHERRATAR
Tuollainen ääneen nauraminen ei ole säädyllistä, ei comme il faut, se on —
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Niin lapseni! — Kuulitteko, mitä nero sanoi! Herra Ventomieli! Jättäkää heidät ja seurustelkaa vielä hetki Antoinetten kanssa täällä ulkona. Minä menen huoneeseeni. (Menee ylpeästi kuistia kohti.)
AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS
Hyvää yötä, rouva!
VAPAAHERRATAR (kääntyy ympäri, parkaisten.)
Friherrinna!
AINO
Spriherdinna Guld-silfver-järn-krona-sabel-svans.
KAUNO VENTOMIELI (ehättää korjaamaan, huutaa.)
Stöfvel! Stöfvel!
VAPAAHERRATAR
Tämä on hirveintä —
ANTOINETTE (nousee.)
Barbarismia!
VAPAAHERRATAR.
Tjaah! (menee nopeasti.)
Naurua.
KAUNO VENTOMIELI
Istukaa, neiti Antoinette! Mammanne käski meidän seurustella vielä hetkisen.
(Asettuu Antoinetten viereen, selin loisiin.)
AINO
Tule istumaan, Marja! (vetää Marjan sohvaan). Ettekö tekin, herra Murros, pidä meille seuraa? Ajatteles, Marja. Veljesi kertoi minulle, että hän on naimisissa.
MARJA
Kullervoko?
AINO
Niin tietysti. Kertoipa vielä olevansa rakastunutkin. Ha, ha, ha!
KULLERVO MURROS
Te olette hirveä!
MARJA
Koska sinusta, veli, on tullut sellainen valehtelija?
AINO
Herra siunatkoon! Eikö se olekaan totta! Te olette vain narrannut minua. Hyi teitä!
KULLERVO MURROS (pudistaa päätään.)
Te olette hirveä!
AINO
Enkö sitten puhu totta? Sanokaapas!
KULLERVO MURROS
Kyllähän — mutta —
AINO
No!
KULLERVO MURROS
Niin, mutta te ihan pakotitte minut.
AINO
Mihin?
KULLERVO MURROS
Hm! Uskallankohan minä sitä sanoa?
MARJA
Miksi et uskaltaisi? Mihin sinut on pakotettu?
KULLERVO MURROS
Jos minä sen sanon, niin tämä neitonen kieltää sen.
AINO
Minäkö? Miksi kieltäisin, jos puhutte totta.
KULLERVO MURROS
Sanonko sen?
MARJA
Tietysti! Ellet tahdo, että pidämme sinua lörpöttelijänä.
KULLERVO MURROS
Tämä neiti — — —
AINO
No?
MARJA
Mitä?
KULLERVO MURROS
Tämä on kauheata! — (vaivaantuneena). Hän käyttäytyi sillä tavalla, että minä pelkäsin häntä.
AINO (viehkeästi.)
Sepä ikävää! Olenko pelottanut teitä?
MARJA (purskahtaa nauramaan.)
Kosiko Aino sinua? Minkään muun en luule sinua pelottavan.
KULLERVO MURROS (toivottomasti.)
Lopetetaan tämä — minun täytyy — (aikoo lähteä.)
MARJA (hypähtää estämään.)
Äläpäs, poikaseni!
AINO
Lörpötteleekö Kullervo Murros sellaista, josta hän ei voi vastata?
MARJA (työntää Kullervon heidän keskeensä.)
Veli parka näyttää aivan uhrilampaalta. — Yksi ainoa vastaus vain, niin pääset heti rauhaan! (säälitellen.) Kosiko hän sinua?
KULLERVO MURROS
Kyllä hän taisi — siltä se tuntui.
AINO (aivan lähellä.)
Tuntuiko se pahalta?
KULLERVO MURROS
Älkää herran tähden tulko noin lähelle! Oh! Minä pyörryn. (Putoaa sohvaan istumaan.)
AINO (heittäytyy hyväilemään häntä.)
Voi, voi sentään! Rakas ystävä! Tointukaahan toki! Enhän minä pahaa tarkoittanut. Enhän minä — (silittelee hänen päätään.) Voi, voi! Hän pyörtyy yhä enemmän ja enemmän.
MARJA
Näyttää tosiaankin pyörtyvän vähän liiaksi. (Etsii taskustaan). Eiköhän minulla vielä vähän ole — onpas — löysinpäs — (Löytää taskustaan koirapommin ja heittää sen maahan Kaunon taakse.)
KAUNO VENTOMIELI (parkaisee ja hypähtää seisomaan.)
Pommi.
(Kaikki hänen sälytyksensä putoavat maahan).
ANTOINETTE (kirkaisee.)
Barbarismia!
KULLERVO MURROS (hypähtää ylös ja juoksee perälle.)
Mitä on tapahtunut?
MARJA (purskahtaa nauramaan.)
KAUNO VENTOMIELI
Kuka nauraa? Kuka uskaltaa nauraa? (Kääntyy ympäri Marjaan päin). Ah! Tekö, neiti Antoinette? En tietänyt teidän osaavan nauraa noin kauniisti. — (Hieroo silmiään.) Tehän olette aivan toisen näköinenkin — niin kaunis — minä en ole nähtävästi nähnyt hyvästi noitten myttyjen alta —
MARJA
Minä olen vain köyhä, nimetön tyttö. — Tuossa seisoo teidän jalosukuinen morsiamenne! (viittaa Antoinettea.)
KAUNO VENTOMIELI (kääntyy Antoinetteen päin.)
Herra isä! Tuoko! Tosiaankin! Olenko minä ihan pähkä hullu? Tehän olette huuhkain! — Tämähän on aivan ilmeistä — ilmeistä —
ANTOINETTE
Barbarismia. (Naurua).
KAUNO VENTOMIELI
Niin, aivan! Oikein periaatteellista sorttia! (kääntyy Marjaan). Te olette niin kaunis ja herttainen ja iloinen. Kuka te olette?
MARJA
Peikko!
AINO ja KULLERVO MURROS
Punainen Peikko!
KALLE (kiireesti oikealta vasemmalle.)
Lautta on valmis! Vieraat voivat lähteä.
KAUNO VENTOMIELI (Marjalle.)
Teistä minä pidän.
MARJA
Minähän olen pilkannut teitä. Minä nauroin teille äsken.
KAUNO VENTOMIELI
Unohdetaan ne semmoiset!
MARJA (viekastellen.)
Te sanoitte minua västäräkiksi.
KAUNO VENTOMIELI
Ei se mitään tee!
MARJA
Minä olen halveksinut teitä.
KAUNO VENTOMIELI
Niin minäkin. Mutta lähdetään nyt heti!
KULLERVO MURROS
Niin lähdetään — mutta kukin erikseen! (hyökkää pyöränsä luo.)
MARJA
Älä nyt aja suoraa päätä lautalta jokeen. Odota meitä muitakin!
AINO
Niin — tehän lupasitte olla minun seuralaiseni.
KULLERVO MURROS
Minäkö?
AINO (keimaillen.)
Kiellättekö minut?
KULLERVO MURROS (nauraa.)
Uskoisikohan minua kukaan, jos kieltäisin —
AINO
No — siis?
KULLERVO MURROS
Ei — ei! Liittyminen heikentää, (aikoo oikealle, mutta)
JAAKOPPI (tulee häntä vastaan, pyytäen.)
Ottakaa minut mukaan kansanjuhlaan — lauttamies ei minua laske.
KULLERVO MURROS
Tehän ette kuulukaan juhlatoimikuntaan.
JAAKOPPI
Mutta minä tahdon kuulua —
MARJA
Kuka olette? Mihin väkeen te kuulutte?
JAAKOPPI (kumartaa.)
Mihin vaan! Minä taivun kaikkeen, kun vaan pääsen hallituspuolueeseen.
(Naurua).
AINO
Kansallismielisyydelle se ei kelpaa.
KULLERVO MURROS
Eikä kansanvaltaisuudelle!
(Menee oikealle.)
AINO
Eikä edistysmielisyydelle!
(Pois.)
MARJA
Eikä maattomuudelle!
(Pois.)
KAUNO VENTOMIELI
Eikä periaatteellisuudelle!
(Pois.)
JAAKOPPI (huutaa)
Minä kannatan niitä kaikkia, sillä minä tahdon päästä hallituspuolueeseen!
(Juoksee perässä).
ANTOINETTE (parkaisee kimakasti)
Barbarismia!
KALLE (kiireesti vasemmalta oikealle)
Nyt luokkarajat selviksi, hyvä väki!
ANTOINETTE (valmistun lähtemään.)
Hyvä mies! Saatte minusta toverin! Mies! Mies! Toveri! Rakas toveri!
(Juoksee perässä).
VAPAAHERRATAR (tulee, puettuna yöröijyyn, tukka paperoituna.)
Kuka huutaa? Antoinette! Mihin menet? Ketä sanot toveriksi? Mitä tyhmää puhetta se on?
KALLE (ulkona oikealla.)
Lautta on kunnossa!
VAPAAHERRATAR
Voi taivas — ja minä olen — puettu kuin — (juoksee ympäri, huomaa Kaunon mytyt hajallaan). Mitä? Herra Ventomieli! Mitä hävyttömyyttä? Tässäkö ovat teidän periaatteenne — teidän roskaiset periaatteenne — (Kokoilee myttyjä). Odotapas, pakana! Kun saan sinut kansanjuhlassa käsiini, niin kyllä sinusta puristan periaatteet!
(Juoksee pois, mutia täyttää Jaakoppiin, joka tulee ja keikahtaa kumoon).
VAPAAHERRATAR
Jätkä! Juntti! Talonpojan kollo! Fyi! (kiireesti oikealle.)
(Tulee pimeä. Valaistus muuttuu entiselleen.)
JAAKOPPI (istuu entisellä paikallaan, mutta putoaa vähitellen lattialle.)
AINO (huutaa ovelta.)
Isä! Illallinen on valmis!
JAAKOPPI (herää, hieroo silmiään, katselee ympärilleen.)
Lautta? Mikä lautta? Taisinpa torkahtaa tuossa. — Ja sellainen melu täällä oli. — (Kömpii ylös. Menee katsomaan oikealle). Eihän siellä ole edes jokeakaan! Vielä sitten lauttaa! — (Hieroo silmiään). Se oli nähtävästi unta! Se oli painajainen — hyi! Mitä kaikkea ne juttelivatkaan! Aika vekkuleita! Hih, hih, hih! Mitäs väkeä se oikeastaan oli? Maltas nyt, Jaakoppi! (Laskee sormillaan). Siinähän oli — hm! — siinä oli — hm! hm! — siinähän oli vähän joka sorttia, mutta ei minun uutta puoluettani. Tässähän se on nyt se ennustus. Nämä kaikki hylkivät minua. Hei vaan, Jaakoppi! Nyt tiedät pääseväsi eduskuntaan. (Katselee kädessään olevaa paperia). Ja huomenna pidät suuren puheesi, jonka rovasti on kirjoittanut. Tämähän oli oikea — oikea Jaakopin uni. Tikapuut vain puuttuivat — hih, hih, hih!
KALLE (tulee vasemmalta.)
Tässä on kirje isännälle!
JAAKOPPI
Mistä?
KALLE
Rovastilta.
(Antaa kirjeen, menee sisään).
JAAKOPPI (avaa kirjettä.)
Jahah, jahah! (tyytyväisenä). No, mitäs se rovasti nyt — (lukee, naama venyy hyvin pitkäksi). "Puoluehallinto on määrännyt ehdokkaaksi Matti Mahlanheimon." (Parahtaen). No sun suutari! Naapurin Matin! Mahla-Matin! (Hyvin surkeana). Ilmankos se akka minut kumoon juoksi! Ilmankos! No voi minun päiviäni! (Suuttuen). Mutta minäpä muutan puoluetta heti — heti! Olen ennenkin muuttanut — ja muutan vieläkin — muutan siksi kuin pääsen perille. Enkä koskaan enää usko uniin! Mokoma uni — eikähän siinä edes tikapuitakaan ollut — eikä — eikä — (Aivastaa.)
Esirippu.