v. 1909 ja oli enemmän kuin 30 vuotta aikaisemmin tullut Heinolaan

kotipitäjästään Mäntsälästä.

[222] »Men jag måste här tillstå: i sångstycken af flere strofer, bildade efter andra Nationers Sångkonst, är det ganska svårt, och nästan gränsande till omöjlighet, om man ej då och då antingen dödar en sublimare tanke, eller råbråkar språket, att med ändelse-rimmet, och ännu svårare med dem bägge, alldeles noga, utan vridning af ord, afpassa hvarje stafvejse efter metern i alla motsvarande rader, nämligen: att alltid kunna finna till dem lika fallande ord. Så skiljaktiga äro de vanligtvis långa finska orden i deras stafvelse vigt. Likväl är det nödigt, att, i synnerhet uti stycken, ämnade till sång, välja orden så, att stafvelse-vigten, så mycket möjligt är, öfverensstämmer med sjelfva tonfallet».

[223] Juteinin oma ehdottama sana, jolla »svigtande» sana olisi käännettävä.

[224] Tämän yhteydessä huomautettakoon, että K.H. Asp'in kirjeen mukaan Lönnrotille 1/11 1840 on Juteini sananlaskujulkaisussaan käyttänyt Porthan'in sananlaskukoelmia hyväkseen.

[225] G.A. Bürger's sämmtliche Gedichte herausgegeben von Eduard Grifebach. I. Berlin. G. Grote'sche Verlagsbuchhandlung. 1889. s. 236. Taikka: Bürgers sämtliche Werke in vier Banden. Mit einer Einleitung und Anmerkungen herausgegeben von Dr Wolfgang von Wurzbach. Erster Band. Leipzig Max Hesses Verlag. (Elämäkerran lopussa vuosiluku:) 1902. Siv. 165.

[226] Anttila sanoo eräässä viivanalaisessa: »Selvimmin ilmenee vaikutus kirjotelmissa »Tankespråk. (tulee tietenkin olla: »Tänkespråk»!) ja »Tutkinnon aineita.» Osa tätä Anttilan »laudatur» arvosanaa varten tekemää kirjotusta on painettuna »Virittäjän» kaksoisvihkoon (N:ot 5 ja 6) toukokuulla 1913.

[227] Meidän sulkujen väliin lisäämät sanat. Vertaa: Th. Ziegler, Kasvatusopin historia siv. 314 seur.

[228] E.m.t. »Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur» siv. 11: »----der um die finnische Literatur hoch verdiente Jak. Judén, Magistrats Secretär in Wiburg, welcher durch verschiedene, mit Rücksicht auf sowohl seine eigene als seines Publicums äussere Lage, einzeln herausgegebene kleine Gedichte und vermischte Aufsätze auf die Bildung des Bauernstandes in Finnland thätig gewirkt hat».

[229] P. Päivärinta, »Elämäni» siv. 28 ja Eino Ieino, »Suomalaisia Kirjailijoita» siv. 108. Mitenkä erilailla sivistävää kirjallisuutta arvostellaan, riippuen siitä, osataanko asettua historiallisten olosuhteitten kannalle vai ei, siitä ovat yllämainitut Sanan Saattajan toimituksen (luultavasti pastori Ignatius'en, kuten ennen olemme osottaneet) ja Sjögren'in lausunnot yhdeltä sekä Päivärinnan toiselta puolen todisteena. Sillä Päivärinnan esitys on edellä mainitussa kohdassa seuraavanlainen: Hänen nuoruutensa aikana olivat hänen kotipitäjässään kortinlyönti, juominen ja tappelu yleisiä. Ja kuu hän oli joutunut vieraille ihmisille palvelukseen, niin hänkin joutui niitä harjottamaan muka miehuutta osottavina hyveinä, joita pyhäöinä ja -päivinä niin suosittiin, ett'ei silloin muuta ennätetty. Sitten hän lisää:

»Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin.--Se ei ole kummakaan että se niin oli, sillä siihen aikaan ei ollut vielä mitään sivistyttävää maallista kirjallisuutta eikä kansallisia sanomalehtiä, ei minkäänlaisia kouluja j.n.e., eikä hengelliset kirjat ja kristillisyys yksistänsä voineet tyydyttää nuorison kaipaavaa henkeä, täytyi hakea huvitusta jostakin, ja se meni paremman ohjauksen puutteessa väärälle uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienevät olleet siihen aikaan: Jutén'in »Piia pahoista hengistä» ja »Hoberg'in äijä», jotka jokainen osasi ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sisältönsä puolesta eivät liene kansaa paljon sivistäneet. Kun näin oli asiat, ei ollut kansassa mitään kansallishenkeä, ei mitään käsitettä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, elettiin vaan melkein niin kuin luontokappaleet-- semmoinen aikakausi se oli». (Kuten näkyy, on Lagus'en matrikelin tietoon Juteinin nimien eri muodoista vielä lisättävä P:n käyttämä: Jutén!)

[230] Meidän harventamaa.--

[231] »(Judén) har utgifvit en mängd skrifter under mångahanda benämningor, hvilkas både innehåll och yttre utstyrsel antyda, att de äro ämnade för folket.--Denna omständighet hindrade dem likväl icke att blifva kända och värderade äfven bland ståndspersonerna, af hvilka då ännu många delade folkets litterära sympatier och icke kunde till den grad, som fallet nu är, tillfredsställa sin läslust med utländsk litteratur. Denna omständighet, att Judéns skrifter blefvo spridda äfven bland landets mer bildade befolkning, förskaffade också honom den allmänna aktning, han såsom litteratör åtnjutit,------».

[232] Judéns sånger äro vida kring landet kända, lästa och sjungna--af Finska folket, ehuru deras författare af flertalet bland de bildade är känd endast till namnet.

[233] »Också är det kändt, att Judén's skrifter, spridda i arklitteratur, tillvunnit sig en ganska vidsträckt krets af läsare bland allmogen och säkert icke varit utan inflytande på dess intellektuella och moraliska bildning. Icke en bland hundra af dem, som i verlden lysa med börd, embeten, titlar och ordnar, kan i nyttig verksamhet jemföras med den anspråkslösa magistratssekreteraren i Wiborg, skall icke heller få sitt namn bevaradt i samma tacksama minne hos efterverlden».

[234] Katso Juteinin kieliopin sivulla 118 olevaa viivanalaista, jossa hän selittää, miksi hän uudelleen painatti kielioppinsa yhteyteen nämä kirjaset.

[235] Ylläesitetyn lisäksi kertoi Howing: »Kun kansa osti virsikirjan tai hiukankaan isomman kirjan 1/2 ruplan tai parin markan arvosta, niin saivat he arkkiveisun kaupanpäällisiksi. Ja sellaista he pyysivät». Tämän ohella hän muisteli, että »Europaeus painatti (Pientä) Runoseppäänsä 30,000 kappaletta. Hän myi koko painoksensa, sen myymättömän osan (näet), Clouberg'ille (kirjakauppiaalle--Howing oli tämän luona silloin kauppa-apulaisena) käärepaperin hinnasta sillä ehdolla, että jos hän tahtoisi jotakin siitä, niin saisi hän samasta hinnasta. (Herra Howing) vei sitten kerran Europaeus'elle 3 markan arvosta suuren paketin, runsaasti 10 naulaa, (siis yli 4 kiloa)».

[236] B.N. Setälä on esitelmässään »W. Kilpinen Suomen kielen uudistajana» huomauttanut sivv. 9 ja 10, mitenkä Virolahden kappalainen Fr. J. Ahlqist tunnetussa moiterunossaan teki pilkkaa »useista Juteinin käytäntöön ottamista sanoista» niiden outouden vuoksi, vaikka ne »meille nykyään ovat aivan jokapäiväistä leipää».

[237] Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käsikirjotuskokoelmien joukossa on myös kokoelma Juteinin suomenkielisistä kirjoista poimituita sanoja, mitkä on koonnut maisteri Väyrynen. Siis on jo esitöitä tehty sellaisia vastaisia tutkimuksia varten, mitkä osottanevat Juteinin osuuden suomenkielen uudistajana ja mytologistenkin sanojen käyttäjänä.

[238] Luettelo on laadittu poimimalla sanat »Jak. Juteinin Kirjoista» jo v. 1888 ja sen vuoksi selitykset myöskin ovat annetut siihen aikaan käytännössä olleen Genetz'in kieliopin mukaan eikä nykyaikaistettu.

[239] Jak. Jut. Kirj. III, siv. 43.

[240] Tässä sopinee vihdoin huomauttaa, että Juteinin alussa epäsäännöllinen pitkän s:n (f) käyttö hyvin pian tasaantui sellaiseksi, kuin se nykyäänkin »fraktura»-kirjasinlajissa on, ja kaksinkertaista v:tä (w) hän tietysti frakturassa aina käytti.

[241] Eino Leino Suomalaisia kirjailijoita. Pikakuvia. Helsingissä. 1909. Sivut 155 ja 156.

[242] J.V. S. nähtävästi muistaa tapauksen A. A:n esitelmästä.

[243] Tässä viittaa Snellman jälkeenpäin kirjotuksessaan näytteinä esittämiinsä otteihin ja kokonaisiin lainaamiinsa kauniisiin runoihin, joita hän monella sattuvalla kehuvalla sanalla kiittää, sellaisia ovat Luonnon suuren lapsukaiset, Menestys Suomessa, Lapsen laulu leskelle, Levottomuus ja Panettelijalle.

[244] Meidän kursivoimaa!

[245] Snellman esittää tässä paljoa uskottavammassa muodossa kuin J. Krohn Juteinin eläinsuojelusharrastuksen; sillä K. käyttää vastaavassa kohdassa sanaa »usein».

[246] Edellämainitun 1858-vuoden Litteraturblad'in arvostelun Jak. Juteinin Kirjojen Osista VI-IX painatamme tähän verrattavaksi ylläolevaan Snellmanin arvosteluun ja luulisimme, että lukija verrattuaan niitä toisiinsa tulee samaan johtopäätökseen kuin mekin eli siis siihen, että tämäkin on Snellmanin kynästä lähtöisin. Arvosteleva kohta siv. 447 kuuluu: »Hvad man i Judéns skrifter öfverallt återfinner, är en tänkande ande. Ett långt lifs erfarenhet i förening med ett klart förstånd har ingifvit honom reflexioner, öfver alla menskliga förhållanden, de betydelsefullaste som de mest hvardagliga. Dessa reflexioner äro väl sällan snillrika och nya; men de äro alltid frimodiga och sunda. Han skref för folket, och han skrifver nästan alltid för att upplysa och lära. Hans poesi är derföre med få undantag didaktisk. Någon friare fantasins flygt och innerligare känsla får man icke i den söka. Likväl egde han fantasi nog, för att åtminstone ofta ikläda sin lefnadsvishet bildens drägt. Beundransvärd är den lätthet, hvarmed han behandlar språket; och vi tro icke, att någon Finsk poetisk författare eller öfversättare från nyare tid öfverträffar honom i versens ledighet och lättheten att finna rim. Det bör dock medgifvas, att han icke alltid tager det så noga med rythmen, metern och språkets klang. Der finnes i hans vers ringa omsorg och konst, och den uthärdar icke jemförelse med t.ex. Kiljanders genomarbetade, fina versifikation. Judéns vers hvilar uppenbart endast på språkgehör, utan medvetande om den moderna striden mellan accenten och qvantiteten, men bryter sällan svårare mot någondera.

Mycket bland de didaktiska styck ena kan med nöje och uppbyggelse läsas äfven af den mest bildade; mycket af all ungdom. Men isynnerhet för menige man och dess barn finnes i Judéns skrifter en rik visdomsskatt. Äfven de prosaiska uppsatserna hafva såsom läsning för folket ett stort praktiskt värde. I både prosa och vers råder det bestämdaste syfte att föra läsaren till frihet från fördomar, till ett rent menskligt tänkesätt, och ett stilla, sedligt lefverne». (Edellämainittu Kaarle Martti Kiljander, synt. 22/9 1817, Nilsiän kirkkoherra ja Kuopion tuomiokapitulin asessori, kuoli 6/9 1879, suomentanut Stagnelius'en, Nikanderin ja Runeberg'in runoelmia, joista ansioista v. 1877 vihittiin filosofian tohtoriksi Upsalan yliopiston 400-vuotisessa riemujuhlassa, missä itse oli läsnä. Biogr. Nimik.).

[247] Niin tarkkaan on Raitio seurannut Biografisen Nimikirjan esitystä (tai ehkäpä J. Krohn'in luentoja, koska Biogr. Nimik. ilmestyi vv. 1879-1883), että on joutunut sen virheellisvydetkin painattamaan, joista kuitenkin olisi vapautunut, jos olisi Juteinin alkuperäisistä runovihkoista lainojaan tehnyt eikä Jak. Juteinin Kirjoista. Biogr. Ninlikirjasta on, näet, kotoisin tieto, että Huilun humina ilmestyi v. 1819, vaikka se todellisuudessa julkaistiin vasta seuraavana. Samasta lähteestä on myös juhlallinen juttu »pyövelin kädestä» ja painamattomien runojen polttamisesta, minkä Juteinin »Lauseita» nimisen kirjan esipuheesta jo aikaisemmin näimme vääräksi. Mutta eihän Raition esitys tahdokaan käydä tutkimuksesta!--Tämän yhteydessä sopii huomauttaa, että uusi suurisuuntainen Tietosanakirjamme esittää Juteini-artikkelissa useimmat Biografisen Nimikirjan Juteini-artikkelin ja Suomal. Kirjallis. Vaiheitten Juteini-elämäkerran virheet ja on niitä vielä lisäillyt väärinymmärrysten ja usean painovirheen kautta.

[248] J. Krohn on juuri edellä luetellut Juteinin teokset sekä esittänyt muutamia hänen runojansa, joissa moititaan suomenkielen halveksijoita ja kiitetään oman kielen lämmintä loistetta ja valistusta vaikuttavaa voimaa.

[249] J. Krohn. Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 294.

[250] J. Krohn. E.m.t. siv. 216.

[251] Litteraturblad 1856, siv. 354.

[252] Litteraturblad 1856, siv. 368.

[253] O1i ensi kerran v. 1816 painettuna Juteinin _Waikutuksia Suomalaisen sydämessä_ nimisessä runokokoelmassa.

[254] Kuin J------n kirja-painosta ilmauntuneita toimituksia ei ole enä kirja-kauppioilla eikä hänellä itsellä, niin lienee soveljas niitä tässä ehkä nimeltä luetella(!). Niitä oli: A.) _Suomen kielisiä_ a) Runo-sanoilla: 1 Kirjoituksia 1:nen Osa (ilman jatkantoa). 2 Muisto-patsas Aleksanderille 1:selle. 3 Suomalainen. 4 Wenäläinen. 5 Vaikutuksia Suomalaisen sydämessä. 6 Lausumisia ja muita vakaisia runoja. 7 Vilpittömiä kirjoituksia. 8 Pila kirjoituksia. 9 Ajan viete, eli moninainen Runo-kokous. 10 Lähtö-Laulu eli Hyvästi jättö Wäinämöiselle. 11 Huilun Humina. 12 Uusia Lauluja perustus-kielellä. 13 Sangari Sionissa. 14 Kissan Poika. 15 ja 16 Uusia Sanan Laskuja, l:nen ja 2:nen ulos ando.--b) Tavallisella kielellä: 17 Valittuja Suomalaisten Sanan Laskuja. 18 ja 19 Lasten kirja, I:nen ja 2:nen pano. 20 Puhe Lapsen kasvatuksesta. 21 Tutkinnon Aineita. 22 Tutkindo kuolevaisuudesta. 23 Perhekunda. 24 ja 25 Pila pahoista hengistä, 1:nen ja 2:nen paino. 6 Huvitus-Sanomia. 27 Aavis-juttuja. 28 Nimipäivä. 29 Viisauden vaellus maan päällä. 30 Neuvo-kirja (uudistama). 31 Tutkindo uskon laadusta. 32 Erhetyksen vaikutus eli Lapsen murha.--B) Ruotsinkielisiä: 33 Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten. 34 Kritik öfver lånbokstäfverne 1 Finska Språket. 35 Försök till utredande af Finska Språkets Grammatik.

[255] Virasta vapaaksi päästyä panetti J----i vatihan kynä-veitsen, joka oli häntä palvellut piammasti kaiken sen ajan kuin hän itse piti Magistraatin Sihtierin virkaa Viipurissa, lasin ala seinälle, jossa myös lyhyt Runo ilmoittaa syyn tähän erinomaiseen kunnianosotukseen.

[256] Detta försök blef författadt under Svenska tiden.