Part 8

ILKKA (jatkaa): Me kaikki kerrottiin ja oikeutta vain hältä pyydettiin, mut palkaks siitä, kun järjestystä esivallan puolsin, hän minut ruoskitutti huoveillansa --

ENS. HUOVI: Kas, siinä sait, sa vanha juorukello, kai polttaa pakaroitas, munaskuita! (nauravat).

TOMMOLA (heristää nyrkkiä huoveille): Niin, naurakaa, mut vielä itkettekin!

ILKKA (jatkaa): Hän minut ruoskitutti mustelmille --

ÄÄNI KANSASTA; Ne nahkahansa itse saa hän kerran!

ILKKA (jatkaa): Ja sitten viskattiin ma kuoppatorniin, mist' oli ruumis juuri korjattuna ja missä haisi vielä kalman löyhkä --

KATRI: Vai kalman löyhkä, Herra siunatkoon!

ILKKA (jatkaen): Ma sinne pantiin taakse lukkojen --

TOINEN HUOVI: Niin, kukko lukon taa, on marskin käsky!

MAUNU: Sa sentään pelastuit!

ILKKA (jatkaen): Niin, nuoran kautta, min vaatteistani tein, ma ikkunasta taas alas pääsin... Kontsas veikon löysin...

KONTSAS: Mun ulos suoraan ajoi hän kuin koiran!

ILKKA (jatkaen): Ja vanha noita, pohjalainen velho, mun loihdullansa kynsist' etsijäin sai suojatuksi!... Sitten kaksin me ylitse Pohjanlahden hiihdettiin ja toiset Tukholmassa saavutettiin.

POUTTU: Se oli ilon hetki kumppaneille -- nous kyynel silmään Hannu herrankin!

KONTSAS: Mut marski Klaulle huusin sentään sen, mink' olin vannonutkin lähtiessä: "tie helvettiin käy jesuiittain kautta!"

ENS. HUOVI (nauraa): Mut helvetistä auttaa enkelit!

(Huovit nauravat).

TOINEN HUOVI: Sun ajoi marski sieltä ruoskan kanssa?

KONTSAS: Niin ajoi, niin, mutta ruoskimatta sentään!

ENS. HUOVI (samoin): No, siis ei marski piru lienekään, kun toki nahkas säästi, vanha sonni.

(Huovit nauravat).

ILKKA (yrittää jatkaa): Mut minä kaikki olen kärsinyt --

PIRI: Ja kaikkeen syypäät ovat huovikoirat!

ENS. HUOVI: Ei haukku haavaa tee, sä Pirin piski!

ILKKA (jatkaa): Mut käynti herttuassa kuulkaa myös!

MAUNU y, m,; Niin, mik' on käsky meille jalon jaarlin?

ILKKA (jatkaa): Meit' ensin juttelutti Aksel kreivi, se Raaseporin nylkijä ja kettu, jok' oisi lupauksin ja lörpötyksin kai meitä maanitellut jälleen pois --

USEITA: Niin, sen he osaa kyllä Ruotsin herrat.

ILKKA (jatkaa): Vaan mepä mellakka jo nostettiin ja semmoinen, ett' itse linna kaikui, ja huudettiin: "jos muut ei auta meitä, niin ryssäin tsaari auttaa, lempo soi!"

(Huminaa kansassa).

ENS. HUOVI: Nyt tuki suus ja alas orreltas käy kohta kukkumasta, käenpoika! Vai maasi möisit ryssille, sä konna!

PALO: Voit itse konna olla, koukkuhuovi; tai oisko teidän kuiviin kurkkuihinne kai meidän uhrattava maat ja mannut?

TOINEN HUOVI (toverilleen): Niin, anna kukkuu ensin käenpoika, niin kukkuu päänsä poikki. Varrotaan!

ENS. HUOVI: Kun tarvitaan, niin otetaan, ei muuta!

PIRI (vetäisten puukkonsa): Tuon koiran tuosta isken alas kohta!

(Huovit joutuvat liikkeeseen, heittävät haarikkansa ja asettuvat ryhmään kuistille).

ENS. HUOVI (hiljaa toiselle): Sa malta, veikko, moukat alkakoon, niin käski luutnantti, hän tietää, hän!

MAUNU: Siis herttu Kaarlen tapasitte, vai --?

ILKKA (jatkaa): Niin, jalo ruhtinas me tavattiin.

ENS. TALONPOIKA: Ja hän on kansan mies ja ystävämme?

ILKKA (jatkaa): Mies rahvahan ja meidän ystävämme on herttu Kaarle; mutta herrat siellä ne häntä vastustavat kynsin, hampain, se kuultiin kyllä, omin korvin kuultiin, kun herttualta pois he vallan riistäis ja itse valtakunnan ohjat ottais!

ÄÄNIÄ KANSASTA: Sen varsin uskomme, ne syöpäläiset!

ILKKA (jatkaen): Mut silloin saapui siihen herttuamme.

MAUNU: Ja mitä lausui teille jalo jaarli?

ILKKA (jatkaa): Hän mustaks synkistyi kuin ukkospilvi ja kaikki tiedusteli ... herrat siihen jo juoninensa väliin ehältäys; mut silloin suuttui hän ja herrat haukkui, ja uhkas vallan tyyten heille heittää -- ja avosuiksi meidät kaikki jätti.

ENS. TALONPOIKA: Niin jättikö, ja suojelust' ei suonut?

ILKKA (jatkaa): Niin jätti ... mennessään vain ruoskallansa hän ilmaan löi ja kiukuissansa lausui: "jos muu ei auta, oikeus hankkikaatte te itse nuijin taikka aidanseipäin".

USEITA (yhteen ääneen): Vai nuijin taikka aidanseipäin, lausui?

ILKKA: Niin, nuijin, aidanseipäin, lausui hän...

ENS. HUOVI (eräälle toverille): Nyt on jo aika ... sana Kumpsilaan sa voudille ja luutnantille vie! On ratsu tuolla alla ikkunan!

PIRI: Mut lähtiessä ärjäs vielä herttu: "te emä poikinensa maahan lyökää!"

USEAT: Ja sen me teemme!

(Kohottelevat nyrkkejään huoveille).

ENS. HUOVI (tovereille): Kaikki valmiit olkaa! (kansalle) Tää loukkausta majesteetin on, ja mull' on käsky marski Flemingiltä se kohta vangita, ken uhkakieltä vain käyttää vastaan esivaltaa. Siis: nimessä marskin sekä kuninkaan ma sinut vangitsen nyt, Jaakko Ilkka -- sun ensiksi ja toiset kohta seuraa! (huoveille) Hoi, käännös oikeaan ja eespäin, mars!

(Huovit tottelevat komentoa ja ryntäävät talonpoikain parveen. Meteli syntyy, jonka kestäessä huovit ympäröivät Ilkan ja Poutun tarttuen kiinni heihin. Silloin tempaa puukkonsa ja syöksee erästä huovia kohti)

PIRI (ärjästen): On täällä vielä puukkomiehiäkin! Heit' irti Ilkka!

ENS. HUOVI (tyrkkää hänet luotaan): Seis, sa hurja mies, jok' esivallan käskyläistä uhkaat!

PIRI (kuten äsken): Heit' irti Ilkka, taikka, piru vie, on henkes kankahalla, kuuletkos!

(Rymyä kansa joukossa, huovit tyrkkivät takaisin talonpoikia, jotka kertyvät päämiestensä ympärille).

ILKKA: Näin kärsittekö konnain töitä te ja vangiks' ottaa suotte kumppalinne?

PALO: Sit' eivät kärsi toki pohjalaiset! Heit' irti Ilkka nyt!

KANSA (meluten): Pois huovikoirat!

ENS. HUOVI (tarttuu Ilkkaan, toiset Piriin ja Paloon käsiksi): Pois tieltä, moukat, tyrmään yllyttäjät, nimessä marskin, e'espäin miehet, mars!

(Huovit yrittävät lähteä vankinensa),

KIRSTI: Te kurjat raukat, miss' on puukot teillä!

POUTTU: Tok: onneks hukkui ne!

PIRI (iskee puukolla yhtä huovia): Mut eipäs multa!

HUOVI: Kas, pirun Piriläistä, rintaan sattui! (horjuu).

PALO (riuhtaisekse irti): Sa palkkas sait ... nyt saakoot toisetkin!

(Ankara temmellys alkaa, naiset ja lapset juoksevat kirkuen etualalle, talonpoikain otellessa taka-alalla pelastaakseen Ilkkaa, joka vielä on heidän keskellään).

POUTTU (koettaa hillitä): Hoi, miehet, taivaan tähden malttakaa!

ILKKA (vimmatusti riuhtoen): On kuusi niskoillani ... tänne, Perttu!

(Kähäkkää jatkuu, huovit vetäytyvät maantielle ja -- raahaten Ilkkaa sekä haavoittunutta toveriaan -- peräytyvät vasemmalle, jonne talonpojat heitä ahdistavat. Naisia ja lapsia yrittää miesten jälkeen maantielle, mutta siitä estää heitä):

POUTTU (häätäen heidät takaisin): Pois pihaan lapset sekä vaimot täältä, täm' on jo totta eikä leikkisotaa! (Pentti Ilkka yrittää vielä jälkeen). Pois, sanon minä, taakse aidan tuonne -- ja portti jäljessänne sulkekaa!

(Katoaa vasemmalle. Melu loittonee. Naiset palaavat jälleen pihaan -- Kirsti viimeisenä sulkee veräjän -- ja ryhmittyvät pihamaalle sekä Kontsahan kuistille; Pentti hyppää aidalle).

PENTTI: Voi sitä mellakkaa! En nähdä voi, jos isä viel' on heidän vankinansa?

KIRSTI (ottaa yltään morsiuskoristeita, jotka laskee kaivolle): On nääkin kauniit naittajaiset, äiti, -- ties Luoja, kuinka päättyneekin kaikki!

KATRI (on hapuillut kaivon luo ja koskettaa Kirstin morsiusesineitä): Kas, harso kruunuinensa kaivon luona; sä kruunus pudotitko, lapsukainen?

KIRSTI: En, muuten siihen ne ma laskin vain, kun toistaiseks ei hempuja lie tarvis.

KONTSAHAN VAIMO (tukee Katria): Nää sallit kai mun tuonne tupaan viedä? ma lasken säilyyn kaikki kirstuhuni, niin sieltä löytyvät, kun kaivataan.

(Katri nyökäyttää myöntymykseksi).

KIRSTI: Ne uudet on, näät äidin harsot, kruunut ne paloi Ilkkalassa!

KATRI (huo'aten): Paloi kaikki!

KONTSAHAN VAIMO (ottaa kruunun ja harsot): Mut Luojan kiitos, että säilyi pää, jok' kerran häissä hempeleitä kantoi! (Kansalle). Te kylän emännät ja nuode-kaasot, myös tupaan käykää... Viel' on katto yllä, jos olven joivatkin nuo huovikoirat!

(Kontsahan vaimo ja joukko naisia tupaan).

PENTTI (yhä aidalla): Tienhaaraan Kumpsilan he kääntyy jo -- ja isä vankina! Jää hyväst', äiti, kai vielä taattoni ma pelastan!

(Hyppää aidan yli ja katoaa vasemmalle).

KATRI (hätäisesti): Ei, Pentti, ei, sen kielsi vanha Pouttu!

KIRSTI (nousee aidan luona olevalle kivelle): Se varoitus on turha, tuolla jo hän kiitää tiellä niinkuin nuori varsa!

(Palaa etualalle).

KATRI: Niin, tää on totta, eikä leikkisotaa, niin sanoi Pouttu -- ja hän tietää, hän!

KIRSTI (huokaisten): Jumala ties, jos leskeksi mä jään jo ennen kuin ma vaimoks ehdin tulla.

KATRI: Niin, sellaista on ennen kyllä nähty, kun vainolainen häihin vieraaks saapui, ja toisen kaatoi, toisen leskeks jätti -- mut eihän Herra sitä salli suinkaan!

ERÄS VAIMO (tulee väliin): Ei huolta siitä, reipas mies on Mauno ja päänsä puolustaa, sen taata voin; jo keväällä sä poikaa hälle kannat!

KIRSTI (naurahtaen): Sa niinkö luulet?... Pojan tahtoisin ma hälle synnyttää ... tää suureks kasvais ja taaton kolhut kostais ilkiöille!

KATRI: Voi, sua lapsiparkaa, kostotöiile sa syntymättömän jo uhroaisit! Niin, suokoon Herra, että äidiks saisit, mut poikas rauhantöihin synnyttäisit -- (huokaa) on Ilkkalassa työtä hälle kyllä!

KIRSTI: On liiaksikin!

ERÄS VAIMO: Mauno ennen pitkää taas aivan uuden veistää, pellot kyntää, kun rauhan töille jälkeen mellakan hän joutaa!

KIRSTI: Joutaa, milloin joutaa, niin, kun koirat suuhun syö, mink' antaa pellot! (Nousee kivelle ja katselee tielle). Hoi, äiti, hoi, jo kaukaa metsän taitse ma joukon tänne palaavaksi nään!

KATRI (nousten): Näät palaavaksi ... mutta isäs onko ja miehes myöskin?... Entäs huovijoukko!

(Vaimot lähestyvät).

KIRSTI (kurkotellen): On isä sinilakkinensa, on, ja Mauno kupeellansa Poutun kanssa, -- ei seuraa huovit, meidän miehet vain!

KONTSAHAN VAIMO (ikkunasta): Ja Kontsas onko?

KIRSTI: Häntä en mä nää!

(Vaimot yrittävät veräjälle, mutta sokko-Katri pidättää heitä).

KATRI: Ei tielle ketään, vanha Pouttu kielsi; ken elää, tulee sieltä ilman teitä!

KONTSAHAN VAIMO (juosten pihalle): Mut jos on Kontsahan he vanginneet tai jos ois iskun tapparasta saanut!

KATRI: Ken kuollut on, ei palaa jällehen --

KIRSTI (riemuiten): Nyt tuoss' on miehet ... isä, Mauno, Kontsas ja kaikki muutkin... Pentti jousinensa!

KATRI (huokaisten): Se poika kiellosta ei huoli enää!

KIRSTI: Hän Ilkan poika on ja veli mun!

(Miesjoukko saapuu suurella melulla. Piri ja Palo ensimmäisinä avaavat veräjän tuoden riemusaatossa Ilkkaa, joka Poutun, Kontsaan, Maunun ja Pentin seurassa saapuu; muutamilla on vaatteet repaleina).

PIRI: Hei, täältä tullaan, vapaana on Ilkka!

TOMMOLA: Ja koirat karkoitettiin Kumpsilaan!

PALO: Tienvarteen allikkoon ma heitin kaks, ja poikkijalkoja tai kättä vaille kai lie he jääneet, kosk'ei nousseet sieltä!

MARTTI VILPUNPOIKA: Mut viinapäissään lie he sentään olleet!

KONTSAS: Niin, viinapäissään, muuten piru tietää, ett' taajat niskassamme koht' on joukot, kun luutnantti ja vouti viestin saa; -- -- kas, silloin miehet, auttakohon Herra!

POUTTU: Ma sanoin äsken, ett' on tosi eessä, ei enää leikinteko ... tuohon paikkaan kaas yhden huovin Pirin puukko jo.

PIRI: Kas vain, kun sentään korjasivat raadon!

POUTTU: Niin, mukanaan he kumppalinsa vei, se juuri esti heitä tappelussa. Mut tappo tapahtui ja siin' on kylläks. Ma vielä mieluust' oisin varronnut, ett' tyysti kaikki ensin harkittaisiin ja sitten toimeen käytäis yhtä-aikaa; mut nyt on alku tehty, tosi alkaa, ja neuvot yhtä tarpehen kuin nuijat.

ILKKA: Niin, nostettavat kaikk' on otteluun ja siit' on neuvot tehtävät -- ja kohta!

KATRI (hätäytyen): Vai kaikki julkiseenko kapinaan siis vastaan esivaltaa, kuningasta?

ILKKA: Ei kuningasta, mutta marskin valtaa!

KATRI: Mut vastaan käskyläistä kuninkaan! Meit' auttakohon silloin Jeesus Kristus ja Herra taivaan!

ERÄS VAIMO: Hän on laupias ja naiset syyttömät hän armahtaa, mut sortaa syylliset, (Katsoo naisparveen). ja niit' on kyllä!

(Muutamat naiset vetäytyvät syrjään, toiset huokaavat "niin, niin!")

ILKKA: Ma huolin viisi Herrast' taivahan, jok' Ilkkalani salli poroks polttaa, mut mitä sanoo veli Kontsas nyt?

KONTSAS: On piru Herraa ollut voimakkaampi siis tällä kertaa... Pouttu, puhu sinä!

PIRI: Te menkää helvettihin Herroinenne! on voima tuomarimme ... puhu, Pouttu!

KATRI: Ei voima, ei, -- se heikon turvaks suotiin!

PALO: Hm! puhu Pouttu, sull' on vanhan järki!

POUTTU: Ma puhuu kyllä; tuuma mull' on selvä: se tehtiin Tukholmassa; Hannu herra ja Hämehen ja Savon miehet yhtyi. Mut naiset kuulla toiste ehtii sen ja lapset tääll' on tiellä, vouti jos ja huovit yllättäisi meidät tässä. Sa, Ilkka, turvaan vietä omaises ja Kontsas vaimos, tuonne Kyrön poikki -- kai joku lautalla voi saattaa heitä?

KIRSTI; Taas naiset pois ja pois ja aina pois -- mut minä tietää tahdon, kuinka miesten ja Maunon käy; näät hän on minun nyt!

ILKKA: Siis omas ota, sopiikin se niin, ett' teidät Mauno saattaa; (Maunulle) mutta kuules, jos sanan saat, sull' onko jousi valmis?

MAUNO: On jousi jäntevä ja (näyttäen puukkoansa) puukko myös.

PIRI (naurahtaen): Vai puukko myös? se iske tuppehen! kun sota alkaa, nuija tarvitaan.

ILKKA (häätäen vaimoaan ja naisia perälle); Sä, Kirsti, auta sokko-äitiäs ja Pentti myöskin teitä seuratkoon!

PENTTI (ynseästi): Taas minut akkain kanssa käsketään!

ILKKA (nykäisten Penttiä käsipuolesta): No, tokko kuulit käskyn, mars!

PENTTI (ääneen): Ma kuulin; (Itsekseen). mut taistelusta pois en siltä jää.

KONTSAS (vaimolleen): No, Anni, seuraa heitä sinä myös, ja ota tyttö sinne kerallasi, -- ma ovet telkeän ja ikkunat!

POUTTU: Siis naiset lautalle ja Herran haltuun!

NAISET: Vaan lapsia ja meitä muistakaa!

PALO: Pois hameet tieltä nyt, kun tosi alkaa.

(Naiset menevät oikealle, lapset mukanaan, Mauno ja Pentti seuraavat heitä, Kontsas käy talollensa, telkeää ovet ja ikkunat).

POUTTU (nostaa kaivon luona olevan pienen rahin etualalle sillä aikaa, kun toiset istuvat ympärille, mitkä kaivolle, mitkä kuistille):

Te kaikki tiedätte, mik' uhkaa meitä, jos marski ryöstöänsä jatkaa saapi?

ILKKA: Sen tiedän minä, Ilkka, parhaiten, ett' eessä kaikilla on mieron tie.

KAIKKI: Niin, mieron tie ja kerjäläisen loppu!

POUTTU (jatkaa): On kaikki tehty, mikä tehdä voitiin, on käyty lait ja voutiin valitettu ja hengen uhkain itse marskitkin.

ILKKA: Sen olen tehnyt, raipat sain ja valmis jo olin kuolemaan kuin koira, (sylkäsee) ptui!

PALO: El koira koiran häntää polje, ei!

POUTTU (jatkaa): Kas, siinä totta puhuit, Palo; koirat he hammastaa, mut ovat yhtä mieltä, kun tavarasta, talonpoikain työstä on kysymys. Niin, elää kaikki koittaa, -- se huoli yhtä herroillekin on --

KONTSAS: Jos eläis vain kuin parhain ymmärtää ja ymmärtäis ja tietäis, kuinka elää!

POUTTU (jatkaa): Niin kyllä, Kontsas, totta on se, totta; mut millä elää, sit' ei mieti vauras, jok' elää toisten työstä, millä elää, kas, siinä kysymysten kaikkein loppu, jos rikkaaltakin rikkaus riistetään.

PIRI: Ja sen me teemme, silloin itse nähkööt, mi tärkehint' on tässä maailmassa.

PALO: Ja syödä täytynee kai toisessakin!

(Muutamat nauravat).

KONTSAS: Ei pilkkaa uskonnosta, miehet, ei!

ILKKA: Niin, hiiteen uskonriidat, jatka Pouttu!

POUTTU (jatkaa): Jos tyytyis siihen he, min laki säätää, ois hyvä meille, vaikka mielivalloin he lainkin turvin meidät puhdistaa.

ILKKA (joka on puhellut erään kyläläisen kanssa): Niin, lainkin turvin; uus on käsky marskin, uus käsky tullut uuteen veronkantoon.

PALO: Mut sitä veroa en maksa minä!

PIRI: En minä myöskään, tässä (kohottaa kätensä) vannon sen!

USEAT (huutaen ja kätensä nostaen): No, kun ei Pirikään, ei kukaan meistä!

ILKKA: Ei, miehet, ei! Vaan sota alkakoon!

POUTTU (jatkaa): Niin, nyt sen täytyy alkaa; herttualta, jok' onpi sijaisena Sigismundon, on meillä käsky siihen. Marskin huovit me rajan tuolle puolen karkoitamme!

ILKKA: Mut siihen yksistään en tyydy minä, jok' olen tehty mieron kulkijaksi -- vaan käyköön tiemme kohden Turunlinnaa!

PIRI ja PALO y.m. (lakkiansa kohottaen): Niin, kohti Turunlinnaa tiemme käyköön!

ILKKA: Ja marski itse mulle maksakoon, mit' on hän velkaa, taikka hirsipuussa hän henkeänsä meiltä kerjätköön!

POUTTU: Ei liikaa kiivastusta, miehet, ei, vaan tyystin harkitkaamme ensin kaikki -- ja sitten nähdään, kuinka toimitaan.

MAUNU (tulee juosten vasemmalta ja ojentaa pergamenttikäärön Poutulle): Täss' onpi kirje herttualta meille!

POUTTU: Häh, herttualta?

ILKKA; Meille onko kirja!

MAUNO: "Te Pohjan miehet", alkaa kirje tässä! Se lue, Pouttu!

POUTTU: Vanhan kansan mies ma olen, Mauno, lukea en taida; mut mitä tahtoo meistä jalo jaarli?

MAUNU (silmäilee kirjettä): On hertun viesti, herra mahtava, jo Turkuun saapunut ja valtakirja on hällä salainen, ett' Turun linna on saatettava haltuun herttuan ja portit aukaistavat silloin, kun on meidän joukko muurit ympäröinyt.

ILKKA: Siis kohti Turkua on hertun käsky!

POUTTU: Vai sellainen on meille kirja tullut? Se näytäs tänne! (Mauno antaa kirjeen, Pouttu tutkistelee sitä). Niin, en tiedä, hm, kun lukutaitoa en saanut, mutta -- - -- ken takaa, ett' on herttuan tää kirja?

ILKKA: Sen takaa omat sanat herttu Kaarlen, joill' otti jäähyväiset meiltä hän.

POUTTU: Hän puolustukseen käski, muuhun ei!

PIRI: Mut emän poikineen hän lyödä käski.

USEAT: Niin sanoi herttua, se kuultiin kaikki!

PALO: Ja kaiken pahan emä se on marski!

ILKKA: Niin, Noki-Klaus ja hänen huovikoirat!

POUTTU: (hetken mietittyään ja kirjettä kädessään pidellen): Jos totta puhun, niinhän minäkin nuo hänen merkkisanat ymmärsin, vaikk' en sit' tahtonut ois ilmituoda; niin oivalsi ne Hannu herra myös, kun hälle kerroin käynnin herttuassa. Me silloin tuumitttin jo valmiiks retki: ett' alkais Pohjan miehet, nostais muut ja kaikki yhtä aikaa Turkuun marssis ja marski linnassansa vangittaisiin.

PIRI: Ei, hirteen marski, taikka kuoppatorniin!

ILKKA: Ett' itse tuntis kerran kalman löyhkän!

POUTTU (jatkaen); Niin tuumittiin, mut tullessamme jo ma seurausta tuuman kauhistuin.

KONTSAS (pudistaen päätänsä): Niin, kautta taivaan, suur' on tuuma tuo, mut siten suistuis myöskin paavin valta ja valta jesuiittain; marskin pappi on jesuiitta, sen ma kuulla sain, ja uusi vouti samaan kuuluu uskoon!

ILKKA: Kas, jopas keksi Kontsas myöskin syyn! Se oikein, veikko! Mutta noihin en ma puutu, hautaan vain on yksi tie.

POUTTU: Ma uskonnost' en myöskään riitaa nosta.

KONTSAS: Mut minä nostan vastaan paavin valtaa!

POUTTU (tiukasti): Vaan maan ja leivän, omaisuuden tautta ma taistelen kuin luusta ärty koira ja vapaudestani ma pidän myös; en salli humalaisten huovien ma ryöstää taloani; salli en, ett' isä ruoskitaan ja vaimo piestään!

ILKKA: No, nyt me ollaan yhtämieltä, Pouttu!

POUTTU: Nyt olet sinäkin, sen kyllä uskon ja kaikki muutkin; niinpä kuulkaa nyt mun tuumani ja Hannu herran tahto, jot' tämä hertun kirje kannattaa. (Kaikki keräytyvät Poutun ympärille). Siis jako kolmeen joukkoon tapahtuis: yks joukko samois Rautalammen kautta ja sieltä kulkis kohti Kuopiota.

MUUTAMAT: Vai Kuopioon?

POUTTU (jatkaen): Ja sieltä Tampereelle.

Useita ääniä: Niin, Tampereelle!

POUTTU: Tampereelle, niin! Mut Kurikan ja Ylöjärven kautta pääjoukko meidän marssis suoraan sinne ja matkallansa aateliset löis; mut Nokialla joukot molemmat taas yhdistyisi, huovit karkuun lyötäis ja sitten tiemme kääntyis Turkuun, jonne sais kolmas parvi kautta Anolan, miss' asuu Aksel Kurki, hertun mies; tää sodanpäämies siitä suosiolla tai väkivoimin mukaan temmattais ja hänpä nuijajoukon yhtyneen taas kohti Turunlinnaa johdattaisi.

TOMMOLA: On viisahasti kaikki harkittuna!

POUTTU: Ja nyt tää kirje, jos se totta on, ois jatko tuumallemme; herttua hän linnan portit meille aukaisuttaa -- ja kenpä tietää, vaikka silloin ois hän laivoin saaristossa Ahvenan!

PIRI: Ja raunioille Turun kuoppatornin myös marski Suitian hän hirtettäis!

ILKKA (riemuiten): Ja taas ois vapaa Pohjanmaa ja Suomi ja aikakirjat tietäis haastaa siitä, ett' orjuutensa, sortajansa kaikki löi itse niskoiltansa pohjolaiset!

PIRI (intoutuen): Niin, pohjalaiset, miehet Lapuan ja Kyrön, Ilmajoen merkin antoi -- ja heitä sotaan johti Jaakko Ilkka!

USEAT: Niin, johtajamme olkoon Jaakko Ilkka!

TOMMOLA (arastellen): Jos sentään Pouttu ottais ylijohdon; on hänen tuumakin ja hän on vanhin ja näyttää tyysti kaikki harkinneen.

PIRI: Mut Ilkka kaikki meidät innostaisi ja kostamista enin hällä on, jonk' ovat kerjäläiseks huovit tehneet ja vaimon lyöneet umpisokeaksi; ken syistä tuollaisista taistelee, hän johtaa voittoon aina joukkuensa.

KONTSAS: Ma myönnän, että Pouttu tuuman suuren on kypsyttänyt Hannu herran kanssa ja tyystin kaikki "puntit" harkinnut. Mut taivaan Herra tietää, vahva usko voi vuoret siirtää, miehen säilyttää, jos aseeksensa jonkun vain hän ottaa. Sen on hän tehnyt; turva Korkehimman on Ilkan säilyttänyt matkallaan, ei muuten seisois hän nyt tässä, ei; hän ase Herran on, hän johtakoon ja Pouttu neuvoin häntä ohjatkoon.

USEAT: Niin Ilkka johtakoon, on päätös kaikkein, ja Pouttu neuvot tarpeelliset antaa!

POUTTU (vähän yrmeissään): No, niinkuin tahdotaan, ma kyllä väistyn, tää tuuma liian kallis mulle on, ett' toran siitä nostaa sallisin!

ILKKA: Ja mulle myöskin. Mutta tahto kaikkein on tahto mun, en eriseuraa suosi. Vaan oikein kuullut jos ma äsken lien, ol' aie jakautua kolmeen joukkoon?

POUTTU: Niin, kolmeen joukkoon!

ILKKA: Kolme johtajaa siis myös on tarvis.

POUTTU: Täältä Tampereelle pääjoukon johtaa sentään Jaakko Ilkka.

ILKKA: Ja tässä tärkeässä tehtävässä mun auttajani olkoon Yrjö Kontsas, tää vahvan uskon mies ja kirkon pylväs -- jos siihen suostuu hän ja suostuu muut!

KONTSAS (lyöden kättä); Ma suostun, veikko, siitä kättä päälle!

USEAT: Niin, heidät yhteen liitti kohtalo!

POUTTU: No, olkoon niin. Ma itse valitsen taas retken suoran kautta Korsholman ja pitkin rantaa Anolaan ja Turkuun -- se olkoon minun joukon ristiretki! Jos "melkkiläiset" Korsholmassa on, ["Melkkiläiset" -- Abraham Melkerssonin, Pohjanmaan voudin huovit; vouti asui Korsholman linnassa.] niin voudin vangiksemme näpistämme. Mun joukkohoni miestä kolmesataa ois kokoon kutsuttava kapulalla, mies talosta -- ja toiseks johtajaksi ma tahdon sinut, Martti Tommola -- jos siihen suostut ja jos suostuu muut.

TOMMOLA (tullen esille): Niin minäkö? Jos kautta Korsholman ja Anolan käy Turkuun ties, ma suostun. Sen tien ma tunnen.

USEAT: Päätös olkoon se!

ILKKA: Mut viel' on kolmas joukko johtajatta; ken Kuopion ja Rautalammen miehet sais aseisiin ja meihin yhdistäisi?

KONTSAS: Niin, kenpä tietäis meistä Savon tien -- niin harvoin pohjalaiset sitä käyttää!

POUTTU: Hm, myöskin sitä harkinnut ma oon -- näät miehet Lapuan ja Lappajärven käy joskus sielläkin. Siis heille kuuluis tää Savon tie; häh, Martti Vilpunpoika, sa tietänet kai Kuopiohon tien?

MARTTI VILPUNPOIKA: Niin Kuopioonko Rautalammen tien?

POUTTU; Niin, kautta Rautalammen kai se käy!

MARTTI VILPUNPOIKA (verkalleen ja ikäänkuin estellen): Siell' olen kerran käynyt, vaan en tiedä --

POUTTU: Yks kerta riittää, oppaita on kyllä; -- siis Martti Vilpunpoika johtaa sinne kuuskymmenkuntaa Lappajärven miestä.

USEAT: Se olkoon päätöksemme!

POUTTU: Miehet Lapuan sa nostatat ja heistä vastaat, Martti!

MARTTI VILPUNPOIKA: Kun merkin annan, nousee joka mies!

ILKKA: Ja miehet Ilmajoella nostan minä!

KAIKKI: Niin, Jaakko Ilkan käsky kaikki nostaa.

POUTTU: Ja Kyröstä ja Kyrön naapureista ma itse vastaan -- vaikka hengelläni.

MAUNU: Ja sata huovia, mun liittolaista, on mulla varmaa miestä; aseineen he yhtyy johdollani Ilkan joukkoon.

ILKKA: Kas, sepä oiva juttu, tuohon käteen, sa kunnon vävymies; vai vaimos nuoren siis hennot jättää, henkes voi se maksaa.