Part 11

EBBA FLEMING: Gunnil Boije?

KLAUS FLEMING: Hm, vai Gunnil Boije? Isän tunnen kyllä, hän käskynhaltija on Räävelissä ja veli Teijon herran, Kurjen lanko.

KAARINA: Tään kaikki tiesivät ja Sigismund lie myöskin Juhanaa hän suosinut.

EBBA FLEMING: Sen on hän Flemingeille velkapää.

KAARINA: Mut Majesteetti tiedon saatuaan, ett' yhtä aikaa lempikin hän kahta, niin antoi käskyn hänet karkoittaa -- ja paashipuvun riisui hältä Sparre.

KLAUS FLEMING (nauraen): Siis paitasillaan marssi maalle poika, se mahtoi kuningasta hauskuttaa!

KAARINA (kummastuen): Ja isä nauraa tälle häpeälle?

EBBA FLEMING (vakavasti): Ei sovi nauraa tälle ... Juhana on mainehensa siellä turmellut ja sit' ei saisi toki Fleming tehdä.

KLAUS FLEMING (muistaen Kaarinan läsnäolon ja muuttaen äänensä): Niin, tosiaankin, oikeass' on äitis; ei sovi moinen käytös sille, ken (ivallisesti) on pikku serkku Kustaa Aadolfille!

KAARINA (lapsellisesti): Siis olen minä myöskin prinssin serkku?

KLAUS FLEMING (taputtaen häntä päälaelle): Ja pian prinsessakin, kukaties!

EBBA FLEMING: No, joll' ei prinsessa, niin kreivitär voi tulla kyllä meidän Kaarinasta!

KAARINA (keikaillen): Ja niinkö luulet, äiti, ett'en vois ma tulla toimeen vaikka Warsovassa? Ma osaanhan jo kaikki Puolan tanssit.

EBBA FLEMING: Ne lienet Bondelta sa oppinut -- mut kaikki pyhät meitä varjelkoon!

KLAUS FLEMING: No, mikä nyt?

EBBA FLEMING: Kas, tässä jaarittaissa on aika kulunut ja vieraat tuolla jo varmaan ammoin ovat varronneet --

KLAUS FLEMING: On saaneet käskyn kaikki valmiit olla -- siis käymme noutamassa vierahat?

KAARINA. Mut ken se tanssin johtaa? Bondeko?

KLAUS FLEMING: Häh? Siellä Warsovassa, pelkään ma, ei meidän tanssejamme taidettane.

EBBA FLEMING: No, joll'ei hän, niin nuori Munck tai Stålarm?

KAARINA (nauraa): On sotilaita he, ei tanssijoita; mut Jochum Grewe, hän se taitaa kaikki, ja häll' on daaminansa Anna Fincke.

EBBA FLEMING: Mut Daniel Hjort, hän miettii liiaksi -- ois hänkin mukaan saatava.

KAARINA (yrmeästi): Niin Hjort; hän katsokoon, ma häntä melkein pelkään.

EBBA FLEMING: No, jääköön pois siis Hjort!

KAARINA: Niin, jääköön vain! (Laskee sormillansa). Mut Stiernkors, Fincke, Prijs ja Bagge, niin meit' onkin paria jo kahdeksan!

EBBA FLEMING: Ja tanssin johtakoon siis Jochum Grewe!

KLAUS FLEMING: No, niinpä lähtekäämme! (ovelle) Juusten, hoi!

PIETARI JUUSTEN (ilmestyy ovelle): Ma varron, marski!

KLAUS FLEMING: Saata soittajat sa kohta tänne. Kuoropojat myös voi tulla tanssiamme säistämään.

PIETARI JUUSTEN: He kaikki valmiit on! (katona).

KAARINA: Ma tietä näytän! (juoksee perälle).

EBBA FLEMING: Kas, hän on vikkelä kuin vuorikauris!

KLAUS FLEMING (lähtiessään Ebban kanssa käsitysten): Vai siksi karkoitettiin Juhana? (Nauraa). Vain lemmenjuttuja ... ma niistä viis!

EBBA FLEMING (hiljaa): Mut jos hän kerran Suomen kruunun kantaa?

KLAUS FLEMING (ovella mennessään): No, silloin lempiköön hän vaikka neljää!

(Menevät nauraen. Heti heidän mentyä avautuu ovi oikealta ja Juusten marssittaa sisään soittajat, joista muutamilla on säkkipillit, toisilla klarinetit tai huilut; yhdellä on rumpu).

PIETARI JUUSTEN: Kas niin, te käykää tuonne vasemmalle -- niin, nurkkaan sinne... Taakse rumpari ja sitten klanetit ja huiluniekat, mut eteen säkkipillit ... tähän näin! No, nyt on kaikki reilassa ... ja kohta on täällä marski kanssa vierahansa -- hän itse kyllä merkin teille antaa ja silloin keuhkojanne käyttäkää kuin seppä paljettansa. Muistakaa, se teidän keuhkojanne vahvistaa!

(Katedraalikoululaiset "maisteri" Vogelsangin johdolla tulevat perältä).

Kas, mester Vogelsang, no päivää, maisteri! Ja oikein kaapussa kuin piispan e'essä? ja tahtipuikko silkkaa hopeaa! Niin, se on lahja marskilta vai kuinka? Te lauloittehan marskin häissä jo ja palkkioksi saitte puikon tuon? On sija teillä tuolla oikealla, siis sinne poikajoukko johtakaa!

(Vogelsang asettelee poikajoukon puoliympyrään oikealle puolen peräovea).

Niin, herra Gottschalk nai nyt serkkuni ja Aunen tähden kernaasti ma puuhaan, näät hän on hyvä tyttö, saakeli, jos parempaa hän löytää näiltä mailta, (naurua). Te nauratte, ett' omaista ma kiitän -- mut kuka lempo häntä sitten kiittää, jos sit! en minä tee, jok' olen serkku!

MESTER VOGELSANG (nauraen): On hyvä tuuli teillä, vänrikki!

PIETARI JUUSTEN: Niin täytyy olla meillä sotilailla -- ei kärsi unteloita marski Fleming. (Perältä rappukäytävästä kuuluu iloista humua). Mut hiljaa nyt, jo tullaan rappusissa -- on tuokiossa täällä linnan seura!

(Pietari Juusten vetäytyy oikeanpuoliselle ovelle. Perältä tulee ensin kaksi paashia; sitten marski Fleming erään ylimysrouvan kanssa, joiden jäljessä Knut Kurki Ebba-rouvan, Gottschalk morsiamensa Aunen, Pentti Söyringinpoika vanhemman aatelisnaisen keralla, Lindorm Bonde Kaarina Flemingin ja kahdeksan paashia (nuori Stålarm, Eerik Munck, Jochum Grewe, Stjernkors, Prijs ja Bagge), kukin nuoren neitosensa kanssa, sekä mustiin puettu, synkännäköinen Daniel Hjort saaton lopussa. Viimeisinä seuraa palvelijoita kantaen palavia soihtuja. Klaus Fleming astuu reippaasti istuimellensa, jolle Ebba-rouvakin nousee muiden vanhempien vieraiden hajautuessa molemmin puolin heitä).

EBBA FLEMING (istuutuessaan): Kas, täss' on teidän paikka, Laukon Kurki, mun rinnallani tässä; rouva Gennäsin kai pitää seuraa marskille ja Juusten voi tulla tälle puolen; jalot herrat ja armon rouvat istukaa, niin kaikin me nuorten karkeloita katselemme!

(Toiston istuutuessa asettuvat tanssijat puoliympyrään keskelle permantoa -- naiset eteen ja miehet taakse -- niin että oikealla sivulla seisovat Lindorm Bonde ja Kaarina Fleming, vasemmalla Gottschalk ja Aune, mutta keskellä ympyrää Jochum Grewe neitonsa kanssa),

KLAUS FLEMING: Mut ennen tanssia on tapa vanha myös seurattava! Soihdut tänne tuokaa!

(Palvelijat tuovat kullekin miestanssijalle soihdut käteen).

EBBA FLEMING (Bondelle): Mut osaatteko tanssin, herra Bonde?

LlNDORM BONDE (hymyillen ja kohteliaasti kumartaen): Ma toivon oppivani, jalo rouva -- jos neiti Kaarin mua auttaa tahtoo?

KAARINA (nauraen): Te osaatte jo sen, ma huomaan kyllä!

EBBA FLEMING: Siis voitte alkaa ... herra Grewe kai sen taitaa johtaa? (Grewe nyökkää). Jälkeen karkelon saa kuoropojat laulaa seurueelle!

(Soittajat alkavat soittonsa, ja koululaiset mester Vogelsangin johdolla laulavat tanssin kestäessä seuraavan laulun):

Täss' saapuu ylpeät neidot, herra Domine, laaksosta vihreästä -- cito, cito, citissime, herra Domine! Mitä tahtovat ylpeät neidot, herra Domine, laaksosta vihreästä? cito j.n.e. He tahtovat nähdä piispaa herra Domine, mut piispa hän on nyt poissa, cito j.n.e. Ja missä hän sitten lienee herra Domine, hän kirjoittaapi jo kirjaa, cito j.n.e. Ja kirjassa siinä käsketään, herra Domine, ett' tyttö se pojalle annetaan cito j.n.e.

[Vapaa suomennos R. Hertzbergin kirjasta "Knekt och Bonde".]

(Tanssin ja laulun lopummalla kiihtyessä on ulkoa kuulunut torven ääniä, jolloin Pietari Juusten heti on poistunut. Tanssijat eivät kuitenkaan ole huomanneet mitään, ennenkuin jälleen perälle äkkiä ilmestyy):

PIETARI JUUSTEN (huutaen kovalla äänellä): Hänen Majesteettinsa vouti Pohjanmaalla Abraham Melkiorinpoika!

(Soiton, laulun ja tanssin tau'otessa tulee vouti Melkiorinpoika virka-asussaan perältä esille; hänen saapuessaan hajautuvat tanssijat ja häntä tervehtää):

KLAUS FLEMING (juhlallisesti): Te olkaa tervetullut pitoihimme!

EBBA FLEMING (leikillisesti): Mut näihin saapuu vouti liian myöhään!

ABR. MELKIORINPOIKA (kumartaen): Mull' onkin toisiin kutsut, armon rouva -- mut sijass' soihtujen on nuijat heillä mun tanssiväellä...

(Humua seurassa, useat nousevat paikoiltaan).

KLAUS FLEMING (seisoalleen kavahtaen): Häh? ja keit' on ne?

ABR. MELKIORINPOIKA: Ma saavun asioissa valtakunnan...

KLAUS FLEMING (kiivaasti): Siis puhukaa ... ma aavistan jo, että...

ABR. MELKIORINPOIKA: On viesti marski Flemingille yksin.

KLAUS FLEMING: Vai niin, siis käymme tänne (Yrittää vasemmalle). ... tulkaa vouti!

EBBA FLEMING (asettuu tielle, hiljempaa marskille): Sen makuusuojaks jo ma valmistutin, mut kosk' on tanssi päätetty ja koska ei laulua nyt muutkaan kuulla ehtis, voi seura käydä pihakammioihin... (Kääntyen vanhempiin rouviin). kai levonhetki myös on tervetullut? (Nämä nyökkää myöntymystä). Mut nuoret laulua ja leikkejänsä voi herttuannan kammiossa jatkaa, jos heitä haluttaa...

KAARINA: Niin, siell' on hauskaa!

(Nuoret lähtevät perälle).

EBBA FLEMING: Te mester Vogelsang ja poikajoukko nyt käykää atrialle... (Hovipojalle). Bertil Galle, sa näytä tietä maisterille ... toiset myös häntä seuratkohot, hyvästi!

(Mester Vogelsang kumartaa nöyrästi ja poistuu laulajain ja soittajain kanssa oikealle hovipojan opastamana).

Kas niin, nyt voudin kanssa kahden jäät sa, Klaus, (Voudille). ma saan kai seuraa teistä myöhemmin!

(Nyökkää hyvästiksi ja aikoo poistua toisten vieraiden kanssa perälle).

KLAUS FLEMING: Mut Laukon herra sekä Pentti Juusten, te jäätte tänne ... teit' on tarvis mun.

(Toiset poistuvat perälle; Pietari Juuston, joka on seisonut ovella, sulkee sen heidän jälkeensä ja katoaa oikealle, Saliin jäävät Fleming, Abr. Melkiorinpoika, Kurki ja Pentti Söyringinpoika).

No, vouti, viestinne siis kertokaa -- nää herrat kertomuksen kuulla voivat.

ABR. MELKIORINPOIKA: Niin, Pohjanmaalla kaikki pitäjät on nousseet kapinaan...

KLAUS FLEMING: Vai nyt se laukes!

ABR. MELKIORINPOIKA: On talot aatelin ja virkamiesten jo puhtaiks ryöstetty tai poroks pantu...

KLAUS FLEMING (kiivaasti): Ja missä helvetissä silloin piili mun huovijoukot?

ABR. MELKIORINPOIKA: Huovit lyöty on... Kyrössä ... Kaarinana ... kirkonmäellä ol' ensimmäinen ottelus ja siitä kuin kulovalkea se levis sitten...

KLAUS FLEMING (kuin itsekseen): Vai nyt siis käydä aikoo kimppuhumme se tuhatpäinen perkele! No hyvä, ma olen valmis... (kovaa) Vouti, jatkakaa!

ABR. MELKIORINPOIKA: Kun Tukholmasta tuonoin ilkkalaiset...

KLAUS FLEMING (sävähtäen): Häh? ilkkalaiset! Se on siis Ilkka, häh? se taivaan lintu, hiiden poutahaukka, jonk' oisin kuoppatorniin heittää voinut, se on siis hän, ken heitä johdattaa?

ABR. MELKIORINPOIKA: Hän luvan kapinaan toi herttualta...

KLAUS FLEMING: Se lempo pääs siis herttu Kaarlen luo -- ja Kaarle aseenaan nyt häntä käyttää! Mut minä näytän heille, piru vie, kuink' käypi sen, ken vastaan kuningasta tääll' uskaltaapi nousta!

ABR. MELKIORINPOIKA: Parvittain levinnyt nuijapäit' on yli maan ja Hämeessä ja Savon puolellakin he nostaa kansaa julkikapinaan...

PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Siis koko Suomen kansa kapinaanko?

KLAUS FLEMING (hämmästyen): Hm, se on suuri tuuma tosiaankin! Sit' en ma heistä olis uskonut, (itsekseen) Ja Ilkka johtaa .. uni helvetin siis koko kauhussansa toteutuu!

KNUT KURKI: Ja juuri nyt, kun vihdoin ryssäin haltuun ois heitettävä vanha Käkisalmi!

PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kuin itsekseen): Ja kaikki maksaa, maksaa!

KLAUS FLEMING (tiuskasten): Käskyä ma olen noudattanut kuninkaani. Ja kukas perhana se huovit syöttää, jos sit' ei moukat tee?

KNUT KURKI: Hm, totta kyllä, -- mut jousi liiaks pingoitettu taittuu.

KLAUS FLEMING: Se taittukoon, mut syytön olen minä; ma seuraan käskyä vain Sigismundin ja teen kuin vaatii hyöty valtakunnan.

KNUT KURKI: Mut kansan kurjuutta ja nälkäähän ei tunne kuningas ... se kuuluis teille, jonk' on hän tehnyt käskynhaltijaksi, näist' asioista tiedot hälle antaa.

KLAUS FLEMING: Taas opettaa te meitä tahdotte kuin oisitte te riikin valtaneuvos; mut marskina ma teitä käsken nyt: jo huomenna, kun aamu sarastaa, te olkaa huoveinenne lähtövalmis!

KNUT KURKI (kumartaen): Kun on se käsky mulle marskiltani, ma olen valmis.

KLAUS FLEMING: Hyvä on. (Voudille). Ja missä siis yhtyy nuijajoukko?

ABR. MELKIORINPOIKA: Nokialla he kaikki yhtyis ... sieltä suoristaan he marssii tänne, kohti Turunlinnaa.

KLAUS FLEMING (naurahtaen): Vai kohti Turkua siis aikoo moukat!

PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Vai tulla Turkuun, linnan valloittaa?

ABR. MELKIORINPOIKA: Niin, toiset Kaarle hertun käskyn jälkeen kun marssii itäänpäin ja Käkisalmen Venäjän tsaarin haltuun luovuttaa.

KLAUS FLEMING: Häh? Mitä helvettiä nuijapäillä on siellä tekemistä?

ABR. MELKIORINPOIKA: Taivas ties, mut niin on tuuma ... toiset tänne rientää ja marskin vangitsee ja Turunlinnan näin hertun haltuun saattaa -- taikka myös Jerusalemin lailla hävittää.

KLAUS FLEMING (hymähtäen): Ei kiveä siis kiven päälle jäis!

ABR. MELKIORINPOIKA: Jos muuten ei, niin vaikka kynsin, hampain he työnsä täyttää, semmoinen on uhka.

KLAUS FLEMING (kuten äsken): Vai semmoinen on uhka! (ankarasti) Silloin mun siis heidät lyödä täytyy, että siellä ei laula kukko koko Pohjanmaalla ja muualtakin loppuu kaakatus!

KNUT KURKI: Täm' on jo veljessotaa, marski Fleming, ei toki sotaa tahdo kuningas.

PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Ja varat meill' ei riitä moiseen retkeen.

KLAUS FLEMING (ärjästen): Vai eivät riitä? Taaskos, vanha saita, sa tahdot suututtaa sun esivaltas?

PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Tään tiedon antamahan velkapää ma olen linnanhaltijana, marski.

KLAUS FLEMING (kuten äsken): Ja lyömään moukat velkapää ma olen maan käskynhaltijana, kuuletkos? Sa varat hanki vaikka helvetistä, se mulle kuulu ei. Mut lempo soi. jo huomisaamuna mun huovijoukon on valmiin' oltava, (miettii) Hm, tuhannen ja viisisataa miestä eväinensä, tai annan huovien ma tyhjentää sun omat kirstus, vanha kitsuri!

(Pentti Söyringinpoika yrittää sanoa jotakin, vaan marski polkaissee jalkaa ärjästen).

Ei yhtä ääntä enää, Pentti Juusten, tai vie sun elävältä perkele!

PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hetkisen vaitiolon jälkeen): Mut, jalo marski, huomauttaa mun suokaa: on huomispäivä joulun aaton aatto!

KLAUS FLEMING: Hm, kahdeskymmenes ja kolmas, niin -- no, se ei estä meitä, hyöty maan ja valtakunnan kun sen kerran vaatii. Siis huomispäiväks kaikki valmihiksi!

(Toisten vaietessa kävelee marski hetken edestakaisin, kunnes seisahtuu voudin eteen).

Te, vouti, jäätte huomispäiväks linnaan ja meille seuraa teette Nokialle, jos ehkä oppahaks ois teitä tarvis.

ABR. MELKIORINPOIKA: Ma kiitän kunniasta, marski Fleming; jos moukat ehkä suostuis sovintoon, vois heiltä pantiks ottaa päälliköt ja linnaleirist' antaa armahdusta?

KNUT KURKI: Se oiskin parhain päätös retkellemme.

PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Mut lunnaita he sentään maksaa sais!

KLAUS FLEMING: Niin, jos he pantiks antaa päällikkönsä, ma heidät armahdan. Mut viekasmielin en heidän pettää meitä salli, en. Ma valan kuninkaalle tehnyt olen, ett' on hän hallitseva maassa tässä niin kauvan kuin on valta Flemingillä. Ja vaikka johtais heitä herttu itse, jok' aikonee kai tänne yhtä-aikaa...

PENTTI SÖYRINGINPOIKA: Ei pääse talvella hän laivastollaan.

KLAUS FLEMING: Niin, se on totta, varsin totta, Juusten -- (Juuston, joka usein nuuskaa, tarjoaa marskille). mut siks on lyötävät nää nuijapäät nyt heti kohta, juuri siksi, Juusten!

KNUT KURKI: Lie paras mennä kautta Anolan ja mukaan ottaa Aksel huovinensa?

KLAUS FLEMING (katsoen epäilevästi Kurkeen): Niin, Aksel huovinensa, vallan oikein, mut viestin hälle itse viedä saatte. Ma, Laukon herra, kuljen suoraa lietä, en kautta Anolan. Ja nyt, kun kaikki on matkaan järjestetty, toisten luo myös käydä voimme. (Puoli-ääneen). Hm, niin, herttua ei pääse laivastolla talvis-aikaan -- sep' on kuin ois se sallimuksen tahto!

KNUT KURKI: Mut Herra voimakkaankin hallitsee!

KLAUS FLEMING (kääntyen äkkiä Kurjen eteen): Sen saamme nähdä, Kurki! Oikeuden ma olen luullut aina voittavan.

KNUT KURKI: Mut oikeutt' on monenlaista, marski.

ABR. MELKIORINPOIKA: Vaan laissa olla täytyy oikeuden...

KLAUS FLEMING: Hm, oikeus on monenlaista, Kurki; ja laissa? niin, mut ken se säätää lain? Ne, joill' on valta maassa, säätää lait ja laithan ovat muuttuvaiset nekin. Se mikä tänään laissa kielletään, jo huomenn' ehkä laissa käsketään. Vaan hiiteen arvelut, ne veltostuttaa -- ma olen sotilas ja käskyt täytän, mut oikeudesta vastaa Sigismund!

(Menevät perälle).

Toinen kuvaelma.

Talonpoikain leiripaikka Nokian kartanossa Emäkosken rannalla. Luonto on talviasussa; taka-alan muodostaa korkeampi metsäinen ylänkö, jolla näkyy leirin merkkejä: vaatteita puihin ripustettuina, tapparoita, keihäitä y.m. sekä lopummalla näytöstä pieniä nuotiovalkeita puitten lomasta. Etualan erottaa taka-alasta Nokian virta, jonka yli on tehty yksinkertainen puusilta. Vasemmalla vanhanaikainen Matti Kruusin omistama talo; oikealla matalampia ulkohuoneita.

Esiripun noustessa ovat sillan korvassa vahteina Pentti Piri ja Perttu Palo istuen kumpikin kivellänsä, tapparat vieressään.

PIRI (haukotellen): Voi saakeli, kun mua raukaisee!

PALO: Ja mua janottaa niin vietävästi!

PIRI (nauraen): Vaikk' aina olvelle sa haiset, ruoja, niin se vain janottaa. Kas, tuoss' on koski, juo vettä vaihteheksi janoos kerran.

PALO: Vai vettä? (sylkäisee) Ptui, mut jos ois simamettä, niin köyhä saatana sais humalan.

PIRI: Sa koko matkan olet juonut, mies, ja muutkin juomaan saanut; hiisi vie, jos täss' ois kaikki, mik! on juotu tiellä, niin rikkaat oltaisiin kuin porvarit.

PALO (nauraen): Ma olen juonut, minä; kullakin on omat intohimot, Pentti veikko: ma joutessani juon ja Kontsas syöpi, mut sinä vintiö vain rakastelet.

PIRI (samoin): Kas, naiset huoleen kuolis, miehet heiltä kun viedään vuotehelta, siksi täytyy mun heitä lohdutella.

PALO: Sinun laillas, -- hah, kuules, Pentti, tytön vaiko pojan (supattaen) sa tullessamme Mattilassa teit?

PIRI: Häpeä itseäsi, juopporatti!

PALO: Aa, miehet sotaan, naiset kirkkohon -- vai kuinka Pentti?

PIRI: Pidä suusi, houkka! Vaikk' on nyt päivä taisteltuna tässä kuin villit hurtat -- -- --

PALO: Mekö taistelleet?

PIRI: No, joll'ei me, niin toiset kuitenkin --

PALO: Ma ammuin harakoille sarven tyhjäks! (nauraa).

PIRI: Sun kerran piru, jok' kieltäs soitat kuin ois se tuulimylly...

PALO: Niin, ma soitan -- nääs taistelussa en ma kieltä käytä, vaan myhky-nuijaa ... siksi säästyy kieli näin iltapuhteheksi. Lempo vie, kuin onkin kylmä tänään.

PIRI: Tähti kirkas on kohta taivas ... katsos, yksi putos! (Hyräilee): "Tähti se taivaalla kirkkaana lens, se pyöri kuin pyssyn luoti kedolla, mut surun päiviä viettämään on tämä poika vielä liian nuori".

PALO: Olethan, Pentti, haavetuulellasi!

PIRI: On tänään vanhan vuoden viime päivä ja huomis-aamu uuden vuoden alkaa -- (huokaisee) jos tietäs vain, ken meistä senkin elää?

PALO: Niin, niin, ei tiedä kukaan täällä kuolemaansa, kuin varas yöllä yllättää se meidät. Mut toivo, Pentti, nyt kun voiton saimme.

PIRI: Vai voiton saimme mielestäsi me?

PALO: No, joll'ei voittoa, niin kuitenkaan ei toki tappiota: metsän laitaan pääs pakoon jalkaväki, monta heistä jäi järven iljangolle; avantoon ma työnsin huutamasta kymmenkunnan.

PIRI: Hyi, saakeli, ja juoman meiltä tärväät!

PALO: Ken näihin aikoihin vettä juo, on hullu!

PIRI: Mut Ilkka juo ... ei huoli oltta Jaakko.

PALO: Se hullu mies ... ja sikspä tuonoin sattui, ett' tuopissaan hän näki ihmisluita.

PIRI: On olleet harhanäkyjä ne vain -- mut juttus pöyristyttää ... haukut Ilkkaa kuin hurja koira hyvää isäntäänsä; -- hän meistä parhain on ja viisahin.

PALO; Sen lempo tietää, kuka viisain on: tuo Kontsas uskon-villissään hän sentään on lysti haastattaa ja nauraa taitaa, kun hälle hauskaa kertoo... Ilkka taas hän miettii vain ja yksin käy ja miettii ja piru tietköön, ei hän kuule e'es, jos kerrot hälle kuinka kummat kaskut.

PIRI: On Ilkka päällikkömme ... retken onni se häntä painostaa... Jos marski voittaa... niin hältä putoo ensimmäissä pää -- ken suurta hautoo, siltä tyrtyy nauru.

PALO: Hm, kai niin se lie ... ja suurethan ne on nää meidän hankkehet: mut hiisi vie, vain mieli iloinen se voiton antaa -- siks täytyy juoda, nauraa, laulaa meidän.

PIRI: No, laula sitten!

PALO (lyö kätensä Pirin olkapäille): Kahden laulakaamme!

(Laulavat iloisesti):

"Ja Kyröst' oli poikaa kymmenen huraamme pois, huraa, ja silmist' ei vuotanut kyynelehet, sun konsaturiiatu rallalalei!"

PIRI (jatkaa):

"Ja tyttöjä mull' oli polvella kaks, huraamme pois, huraa, ja illalla käytiin me rakkaammaks, sun konsaturiiatu rallalalei!"

PALO: Niin, ilohan se miehen sotaan vie!

PIRI (nauraen): Vai siksi mukaan läksit sinä, Perttu!

PALO: En vallan siksikään, sen tiedät kyllä; mut eihän itse Herra Kiesuskaan voi meitä enkeleiksi tehdä, eihän?

PIRI (nauraen): Ei enkeleiksi, mutta ihmiseksi hän ehkä tehdä voisi sinutkin! Mut riittää leikinteko... Jaakko Ilkkaa et saa sa soimata, se muista, mies; nääs sinä itseäsi mietit vain --

PALO: Ja entäs sinä?

PIRI: Minä ehkä myös -- mut Iikka miettii kaikkia ja kansaa; siks olet rinnallansa halpa sinä ja minä pieni, siksi kuolemaankin ma häntä seuraan.

PALO: Sen teen minäkin -- (rehevästi) ei petä ystäväänsä Palon Perttu.

PIRI: Sen uskon kyllä; mutta tullessamme jo miesten kesken murinaa ma kuulin --

PALO: Vai kuulit murinaa ja mistä sitten?

PIRI: Niin, miesten kesken Ilkkaa soimattiin, kun ei hän kylläks meidän ryöstää anna ja järjestystä joukoltamme vaatii.

PALO: Vai sillä lailla ... nytkös ollaan siis jo tultu siihen asti! Mutta lempo hän vaatiikin jo liikaa meiltä, Ilkka; ken tänään tiedä ei, jos hengetönnä ja koiran ruokana jo huomenn' on, se tahtoo nauttia ja ryöstää sen, mi häntä miellyttää... En, saakeliste, ma lähde sotaan vuoksi vieraiden, jos en ma juoda saa ja hauskutella!

PIRI (itsekseen): Niin vallan hullua ei haasta hän.

PALO: Ja ryöstämäänhän tänne lähdettiinkin; miss' aatelit ja rikkaat tavattais, ne pakoon lyötäis, talot poltettaisiin ja liiat ryöstettäisiin heiltä pois, ett' itse tuntea he kerran sais, mit' onpi köyhyys, kurjuus, tosi nälkä!

PIRI: Tuo kaikk! on totta, Perttu; mutta Jaakko hän retkeämme toisin silmin katsoo: hän rikkailt' ottais, antais köyhillen ja omaisuutta maassa tasailis ja Klaun jos lyödyks sais hän meidän kautta, niin koittais meille uusi onnen päivä.

PALO: Niin, semmoinen ol' alkuansa tuuma, mut se on unta, aamupuhteen unta -- (Kiukkuisasti). ja miks hän säästi sitten Liuksialan? Se monen mieltä tuiki katkeroitti.

PIRI: Mut Pouttu lähteissämme sanoi näin: Kun siellä on leski Eerik kuninkaan, ja häll' on poika, prinssi Kustaa, niin -- -- --

PALO: Ja joka kulkurina maita kiertää? (nauraa).

PIRI: Mut poika sentään on hän kuninkaan.

PALO: Mut mitä perhanaa hän meihin kuuluu?

PIRI (hiljaa): Näät prinssi Kustaa rahvaan mieltä on, ja kansaa (rykäsee) opettain hän maita kiertää.

PALO: Ahaa, vai sillä lailla!

PIRI (kuten äsken): Prinssi mukaan -- ja meidän kautta, Perttu, ymmärrätkös?

PALO: Jo hiukan hämärtää; siis meidän kautta vois prinssi nousta ruhtinaaksi maassa.

PIRI: Niin miettii Ilkka ... lempo tietköön, mistä hän kaiken keksii?

PALO: Mutta herttu Kaarle ei suostu siihen ... maan hän itse tahtoo, mut meillä ensin marskin lyöttäis.

PIRI: Hjaa, kas, siinä onkin pulma... Mutta prinssi voi puolellensa arkkipiispan voittaa, joll' onpi marskin suhteen vanhaa kaunaa, ja kenpä tietää vaikka Sigismund myös puoltais prinssiä, jos marski kaatuis.

PALO (lyö otsaansa): Sa haastathan kuin viisas Salomon --

PIRI: Tää kaikk' on viisautta Ilkan, huomaa, ja näitä miettii hän, kun yksin on.

PALO: Mut meille ei hän tuumiansa kerro --