Part 5

"Ainakin ensi viikon alusta" arveli Iiska.

"Nyt pojat on aika lähteä työhön, jos kerran tänä päivänä mennään. Vai ollaanko pois, kun huomennakin on pyhä?" huomautti latvaheikkoolainen.

"Kuka sitä kohmeloisella päällä viitsii työhön mennä. Joutaa se laiva odottaa maanantaihinkin", vastasi raumalainen täyttäessään lasiaan oluella.

"Työhön ei mennä! Odottakoon laiva. Minä, teen esityksen, että haetaan nyt seuran rahoilla pari 'käkeä' olutta", ehdotti Piltti.

"Kannatusta Piltille! Haetaan vaan seuran rahoilla!" huudahti Teemu.

"Hei pojat, Stenroos tulee! Pankaa 'piirikäki' piiloon, ja vikkelästi niinkuin se olisi jo tapahtunut!" ärähti latvaheikkoolainen.

"Mitä sitä piiloon panette, kyllä hän kumminkin huomaa, että olemme kaikin pätikässä", vastusti laihialainen.

Teemu työnsi "piirikäkeä" sängyn alle ja oli lattialla kontallaan kun Stenroos astui sisälle.

"Mutta nythän pitäisi olla jo työmaalla! Mitä te laiskottelette täällä!" tiuskasi Stenroos huomattuaan miesten vehkeet. "Mitä!" jatkoi hän. "Tehän olette kaikki pöhnässä! Noin hetken lapsiko tämä meidän raittiusseuramme olikin?" Stenroosin kasvoille ilmestyi ankara ilme huomattuaan "piirikäen" sängyn alla. Kenenkään vastustamatta hän pyöritti sen ulos ja potkasi kadun vieressä olevaan rotkoon. "Joka ei nyt tahdo heti lähteä työhön, niin seuratkoon tuota tynnyriä tuonne rotkoon", uhkasi Stenroos.

"Se päätös vetää vertoja Salomonin tuomiolle", sanoi Iiska pahaa omaatuntoansa puolustaaksensa.

Miehet katselivat kysyvästi toisiaan silmiin. Vihdoin latvaheikkoolainen sanoi: "Tehkäämme kuten Stenroos käskee ja menkäämme työhön."

"Minä olen samaa mielipidettä, että menkäämme työhön ja juhlikaamme sitten kun kupparimme saapuu", kannatti laihialainen.

"Ja olkaamme huomenna kaikin raittiita!" lisäsi Iiska.

Miehet suostuivat menemään työhön ja pian olivat he laivassa. Työtä tehtiin yhtämittaa seuraava yö ja vielä sunnuntaina puoleen päivään saakka, jolloin laiva vasta tuli tyhjäksi.

Sunnuntai-iltana oli joka mies selvillä päin. Tavallisuuden mukaan pidettiin raittiuskokous. Kun pöytäkirja oli luettu, lausui Stenroos ihmeissään: "Mitä ihmeitä siinä mainittiinkaan! Ettäkö seura on pantu oikein istumaan kokouksen päätöksellä. Tämähän on hävyttömyyden huippu, että seura pannaan istumaan, kuten joku jauhomylly!"

"Minä esitän että pöytäkirja hyväksytään!" kiirehti Iiska.

"Minä kannatan!" vahvisti Teemu toivoen päästävän keskustelematta kiusallisen jutun johdosta.

"Seura sunnuntaihin saakka istumaan! Tämä on kummallisin päätös, mitä vielä eläissäni olen kuullut tehtävän. Panna raittiusseura istumaan määrätyksi ajaksi, että jäsenet saavat sillä aikaa juopotella!" ihmetteli Stenroos yhä.

Se kiusasi seuran jäseniä. Äänettöminä he silmiään mulkoillen kuuntelivat Stenroosin ripitystä.

"Tosiaankin, se on suurimman tyhmyyden todistus", sanoi Stenroos ja lisäsi: "Koska pöytäkirja on esitetty hyväksyttäväksi, niin olkoon sitten hyväksytty, mutta häpeällistä se on jälkeentuleville näyttää tällaista raittiusseuran pöytäkirjaa."

"Viisas esimerkki tulevalle polvelle!" sanoi Piltti.

"Ja hyvin opettavainen", tuumi Iiska.

"Herra armahda 'Hyvä Toivo' raittiusseuran jäseniä ja salli heidän kupparinsa onnellisesti saapua perille!" rukoili latvaheikkoolainen.

"Ja ettei hänen sarviansa matkalla kukaan varastaisi", lisäsi Teemu.

"Olkoonpa nyt kuppari sarvineen missä tahansa, mutta huomen aamulla on joka miehen mentävä työhön", sanoi Stenroos, sekä jatkoi: "Yöllä tulee sellainen laiva, jossa on kuusi lastireikää. Mitä minä tulin huomaamaan tokkaherrain puheesta, niin he tulevat koettelemaan sen laivan purkauksessa mikä kansallisuus on paras työnteossa. Me suomalaiset tulemme kahdelle peräreijälle. Sitä seuraaville kahdelle ruotsalaiset ja irlantilaiset kahdelle keulareijälle. Sitten nähdään kutka sitä ovat työmiehiä.

"Annetaanko voittajille mitään palkintoa?" kysyi Piltti.

"Niin, ja miten käy hävinneille, saavatko he lähdön tokalta, vai kuinka?" kysyi raumalainen.

"Heistä tehdään paaseja", selitti Iiska.

"Minä olen jo kauan toivonut sitä, että tulisi tilaisuus koetella varsinkin ruotsalaisten kanssa miesten kuntoa. Nyt se tilaisuus sitte vihdoinkin tuli", sanoi laihialainen.

"Mahtaakohan siinä laivassa olla kuinka pitkä perä?" kysyi Teemu.

"Minä en tiedä sanoa, kun en tiedä laivan nimeä. Mutta perässä on aina tavallisesti enempi lastia", vastasi Stenroos.

"Olkoon pitkä tai lyhyt, kyllä me puolemme ruotsalaisilta pidämme, jos vaan yhtä monta miestä on joka reijällä", vakuutti kuurtanelainen.

"Jos saisi juoda 'piiriä' kuten ennenkin, niin sitten me varmasti pärjäisimme", sanoi Teemu ja lisäsi: "mutta kun meidän pitää juoda ryynivettä sensijaan kun toiset litkovat 'piiriä', niin se panee vähän epäilemään voittoamme."

"Niin, jos me emme pärjää siinä laivassa, niin sitten on juotavissa syy!" sanoi Iiska.

Tällä loppukeskustelulla oli vähällä kokous tulla päätetyksi. Stenroos ei järjestyksen miehenä sitä sallinut, vaan vaati hiljaisuutta, niin että kokous lopetettiin hyvässä järjestyksessä.

Seuraavana aamuna kun miehet menivät laivaan, huomasivat he heti tokan paasien hommista mitä oli tekeillä. Ensiksi olivat he jakaneet jokaiselle reiälle osansa siten, että liidulla oli merkitty kunkin joukkueen työosa.

"Te arvattavasti huomaatte, mitä on tekeillä ja käsitätte, että nyt on kysymyksessä kansallisuusmaine, jonkatähden minä kehoitan teitä jokaista viimeiseen asti ponnistelemaan. Jos me nyt voitamme tai häviämme, niin siitä riippuu tulevaisuutemme Ashtabula Harborissa", selitti Stenroos miehille ennenkuin työ alettiin.

"Suomalaisten on täytynyt vuosisatoja niittää ruotsalaisille mainetta, mutta nyt koettakoot hankkia sitä itse itselleen", puheli Piltti.

"Huomatkaa pojat, ettei ruveta ollenkaan hätäilemään, vaan pidetään tasaista ja yhtämittaista painostusta tämä päivä. Huomenna kun toiset ovat tehneet itsensä väsyksiin, niin me vain pykäämme. Sinä laihialainen rupeat koukkumieheksi tälle puolelle ja ilmajokelainen toiselle puolelle", kehoitti Mäki-Töyli.

"Sinä Teemu rupeat kohta kaivamaan pohjaan, että saadaan ruveta luomaan lattialta", ehdotti Piltti.

Äkäisesti alkoi "paketit" kohta alusta liikkumaan nostokraanain selillä. Koneenkäyttäjille oli myöskin annettu tietää, että on kysymys kilpailusta, ja että heistä riippui yhtä paljon kuin miehistökin joukkueiden (gänkien) ja heidän oma työkuntoisuutensa.

Puolisen aikana ei voitu vielä sanoa mikä joukkue oli edellä tai jälessä, sillä multakasat tokalla olivat silmällä katsottuna saman kokoisia. Miehet myöskin joka reijällä olivat hyvässä kunnossa. Iltapäivällä työ oli jo kehittynyt suoranaiseksi kilpajuoksuksi. Ruotsalaiset ja irlantilaiset pitivät kovaa elämää yllä sillä he olivat pikku pöhnässä yhtämittaisesta "piirin" juonnista, jotavastoin suomalaisten ryynivesi ei ollut suomalaisissa tehnyt mitään muutosta. Jo vaihtuu ruotsalaisten reijällä mies! Yksi väsyi ja toinen astui tilalle. Suomalaiset päästivät kovan ivahuudon tästä, johon myöskin irlantilaiset yhtyivät, vaikkakin hyvin laimeasti, sillä heitäkin alkoi väsyttämään. Kun tultiin illalliselta, niin ruotsalaisille ilmestyi kolme uutta miestä ja irlantilaisille kaksi. Suomalaiset pysyivät joka mies paikoillansa. Aamupuoleen yötä kun koneita öljyttiin, huomasivat suomalaiset, että heidän oorikasansa tokalla oli tuntuvasti suurempi kuin toisten, mutta he eivät siitä mitään virkkaneet.

"Nyt on muutettava koukkumiestä!" vaati ilmajokelainen astuen väsyneenä syrjään. Piltti oli heti valmis ottamaan hänen paikkansa.

"Nyt ei ole kysymyksessä ainoastaan kansallisuusmaine, mutta myöskin oluen ja ryyniveden maine", puheli Stenroos tuodessaan uutta raitista vettä miehille.

"Kyllä minä nyt jo toivoisin, että meidän raittiusseura istuisi, että saisimme edes yhden 'piirikäen'", tuumi Teemu.

Aamulla varhain saapui tokan supitentti ja pääpaasi laivan kannelle katsomaan kuinka työ oli edistynyt.

"Kuinka monta miestä on tähän mennessä pitänyt vaihtaa?" kysyttiin Stenroosilta.

"Kunhan nyt edes saataisiin yksi viikko yhtämittaa työntää, niin sitten vasta tulisi kysymykseen miesten vaihto", vastasi Stenroos melkein loukkaantuneena.

"Minä olen veikannut teidän miestenne puolesta sata dollaria ja minä tiedän, että myös sen voitan. Puolet siitä saatte tasata miestenne kanssa", kuiskasi tokan pääpaasi Stenroosille.

"Minä luulen, että me saamme osamme lastista eineeseen mennessä tyhjäksi ja nostamme kraanamme pystyyn", vastasi Stenroos.

Ruotsalaisille oli vaihtunut jo seitsemän miestä. Suomalaisilla oli yhä samat miehet. Ilmajokelainenkin kun sai puoli tuntia istahtaa, oli taas kuin uusi mies. Yksi tunti on enää eineeseen ja suomalaiset jo puhdistivat lattiaa. Ruotsalaiset ovat hiljaisia, sillä heillä on pelkona jos irlantilaisetkin voittavat heidät.

"Hurraa for Finland!" huusi raumalainen kun "paketit" nousivat ylös. Suomalaiset voittivat irlantilaiset kolmella tunnilla ja ruotsalaiset, joitten päältä tokan supi oli veikannut lähes neljällä tunnilla.

"Me voitimme, mutta jos me olisimme juoneet olutta, kuten toiset, niin emme ainakaan olisi voittanut näin loistavasti", selitti Stenroos miehille.

"Siis tässä kilpailussa sai mainetta 'Hyvä Toivo' raittiusseurakin", sanoi Teemu.

"Se onkin ollut hullu usko, ettei tokkatyötä voi tehdä ilman oluen voimaa", lisäsi Piltti.

Kilpailu ei vielä päättynyt tähän, sillä tokkaherrain välillä oli tullut väitös mistä kansallisuudesta löytyy väkevin mies. Supitentti oli luvannut panna taas yhden ison ruotsalaisen puolesta veikkaa kaksisataa dollaria, ja tokan paasi vastasi suomalaisten puolesta mainittua summaa. Ashtabulan rautatieasemalla oli puntari, jota sai nostaa. Sinne lähdettiin koettelemaan voimia. Suomalaiset saivat itse valita väkevimmän miehen joukostaan. He valitsivat kälviäläisen. Hän ei ollut kovinkaan kookas mies, mutta hän oli miestä maasta asti ja tunnettu suurista voimistaan. Karstulainen, joka oli jättiläinen kälviäläisen rinnalla, otettiin varamieheksi, kun lähdettiin matkalle.

Ensiksi nosti irlantilainen seitsemänsataa paunaa. Ruotsalainen nosti vähän yli kahdeksansataa ja kaikki olivat sitä mieltä, että tuo pieni suomalainen ei voi nostaa niin paljoa. Hämmästys kuitenkin oli suuri kun hän nosti viisarit pystyyn. Tuhat paunaa! Sen enempää ei puntari voinut merkitäkään, joten ei kukaan tullut tietämään kuinka paljon suomalainen todellisuudessa olisi nostanut.

Tokan pääpaasi, joka veikkasi suomalaisen puolesta, sanoi: "Jos minä annan tuon ison suomalaisen nostaa, niin se nostaa koko puntarin tilaltaan pois."

Tokan supitentti, huomattuaan ettei suomalaista voita kukaan missään koetuksessa, tuli kädestä puristaen tervehtimään ensiksi kälviäläistä ja sitten Stenroosia lausuen: "Nyt minä, uskon, että suomalaiset ovat voittamattomia kaikessa."

Siitä päivästä lähtien on suomalaisten maine tokkatyössä ollut edellä muita.

* * * * *

Seuraavana aamuna kun suomalaiset olivat lähdössä työhön, ilmestyi Castle Cartin edustalle omituinen joukkio.

"Katsokaas ketä nuo ovat!" huomautti Teemu osoittaen kadulle.

"Eikö ne ole suomalaisia?" arveli Piltti.

"Varmasti ovat suomalaisia, ja katsokaas yhdellä on hevosen silat olkapäillä!" selitti kuurtanelainen.

"Katsokaas, tuo pieni vaimo, joka nyt tulee sisään, on vissiin se meidän tohtori ja kuppari!" ehätti Iiska selittämään.

Miehet ryntäsivät kaikin pihalle tervehtimään tulijoita.

"Asuuko tässä se 'Hyvä Toivo' raittiusseura?" kuului kimeä ääni joukosta.

"Kyllä se tässä asuu. Mutta eikö se ole Tuppelan Kreeta?" kysyi latvaheikkoolainen ja ojensi kätensä tervehtiäkseen Kreetaa.

"Kreetahan minä olen. Mutta kuka te olette, joka minut tunnette?" ihmetteli Kreeta.

"No, eikö Kreeta enää latvaheikkoolaisia tunne?"

"Voi hyvänen aika! Mehän olemme vanhoja tuttuja", lausui Kreeta ja pudotti likaisen pussin selästään, josta kuului kummallista kalinaa.

Kreetan ja latvaheikkoolaisen keskustellessa vanhoista asioista, marssivat toisetkin matkamiehet Castle Cartin pihaan.

"Mitäs te noilla siloilla meinaatte, vai onko hevonen matkalla kuollut?" kysyi raumalainen siloja kantavalta mieheltä.

"Ei ole ollut hevosta, mutta minä olen kuullut, ettei täällä saa oikeita siloja ollenkaan. Tuumasin lähteissäni, että jos tulisi täällä joskus hevosen omistajaksi, niin olisi panna silat selkään", vastasi mies.

"Teidän lyhdyssä palaa tuli keskellä päivää", huomautti Piltti eräälle tulijoista, joka hajalla säärin seisoa töllisteli toisten takana palava lyhty kädessä.

"Miksikäs ei se palaisi kun se kerran on palamaan pantu", vastasi mies vähän loukkaantuneena nokkaviisaasta huomautuksesta.

"On tainnut palaa Suomesta saakka?" kysyi Piltti.

"Jos olette lukeneet kreikkalaisista, niin tiedätte, että he vieraille maille matkustaessaan veivät tulen mukanaan. Vieraalla maallakin ollessaan tahtoivat he aina olla omasta kotimaasta tuodun tulen lämmittämiä. Niinpä minäkin otin suomalaisen tulen mukaani tänne länteen. Toivon, että voin tällä kotimaan tulella kuvata sitä kansallisen hengen tulta maamiehillemme täällä, jonka lämmittävää voimaa he tarvitsevat yhteispyrinnöissänsä", selitti mies.

"Hän on pappi", kuiskasi Teemu Iiskan korvaan.

"Olette vissiin käynyt paljon kouluja, kun olette lukenut kreikkalaisistakin?" kysyi Piltti häneltä.

"Paljon olen käynyt koulua, neljä vuotta rippikouluakin, niin että on tarpeeksi talonpojan osalle", vastasi mies.

"No, hyvää päivää!" sanoi Iiska Kreetalle ja tervehti häntä kädestä sekä kysyi: "Tekös se sitte olette meidän odotettu tohtori?"

"Minähän se olen", vastasi Kreeta ja tarttui ojennettuun käteen.

"Muistitteko ottaa edes tarpeeksi sarvia mukaanne?" kysyi Iiska.

"Kaksisataa sarvea on minulla tuolla pussissa. Vaikka mä sen itse sanon, niin ne on parasta sorttia, mitä lehmän päässä voi kasvaa. Mutta kylläpä siinä sain kulkea ympäri pitäjää ennenkuin sain pussini täyteen. Nähkääs, nyt on sarvet hyvin lujassa, kun ovat ruvenneet joka talossa kasvattamaan niitä nutipäitä holsteini lehmiä, jotka ovat niin kelvottomia, ettei niille edes sarvet päähän kasva. Mutta kun se on kerran tullut tavaksi, niin holsteini se olla pitää, saipa kuppari-parka sarvia tai ei", selitti Kreeta.

Eräs joukkueeseen kuuluva nuori mies, joka vaatteistaan päättäen oli kaupunkilainen, istuutui tyhjän oluttynnyrin päälle ja alkoi haikeasti vedellä harmonikalla, jonka soittokoneen hän oli tuonut Suomesta. Soitto vaikutti repäisevästi mieliin ja karkoitti ujouden tulokkaista.

"Olipas vaan vähältä etteivät ne herrat siellä New Yorkissa vieneet minun sarvipussiani. Pussi tyhjennettiin pöydälle ja sitten niitä syynättiin ja mitattiin. Minä jo sanoin heille, ettei tarvitse parempia sarvia mistään hakea", selitti Kreeta kokemuksiaan Ellis-saarella ja moitiskeli amerikalaisia herroja.

"Niin, nähkääs, ne oli tullimiehiä, jotka meinasivat tullata Kreetan sarvet, mutta siellä oli joku suomalainen, joka osasi selittää ettei Kreeta tuo niitä tänne myytäväksi, vaan omia tarpeita varten", selitti eräs samassa matkassa saapunut mies.

"Tulkaapas nyt Suomi-vieraat kaikki sisälle. Teillä taitaa olla kaikilla kova nälkäkin kun olette pitkästi matkustaneet", kehoitti Mäki-Töyli vieraita.

"Näillä on niin, että oikein näköä haittaa", vastasi Kreeta, ottaen pussinsa ja astuen sisään, toisten seuratessa häntä.

"Jos oikein muistan, niin meillä oli sellainen välipuhe, että kun meidän arvoisa kuppari ja tohtori saapuu, niin siitä päivästä tehdään kansallinen juhlapäivä, ja että seura pannaan sinä päivänä istumaan", muisteli raumalainen.

"Sellainen se oli puhe, ja sitä päätöstä ei toiseksi muuteta", sanoi Teemu ja lisäsi: "Sinä Iiska menet puheenjohtajan paikalle heti, sillä me pidämme väliaikaisen kokouksen ennenkuin Stenroos kerkiää takaisin tokalta."

Iiska meni pöydän taakse ja kopautettuaan isolla lusikalla pöytään, lausui: "Kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että seura pannaan kahdeksi päiväksi istumaan, nostakoot kätensä ylös!"

Jokaisen käsi nousi nopeassa tahdissa ylös.

"Vastustajat tekevät samoin! — Ei yhtään vastustajaa, joten 'Hyvä Toivo' raittiusseura ei ole toiminnassa kahteen päivään. Kirjuri merkitköön seuran pöytäkirjaan tehdyn päätöksen, lausui Iiska lyöden taas lusikalla pöytään päätöksen vahvistukseksi, ja ilmoitti että väliaikainen kokous oli päättynyt.

"Sinä Teemu menet nyt hakemaan yhden ison tynnyrin olutta ja yhden pullon jotain makeampaa ainetta tälle meidän kupparille", määräsi Piltti.

"Sinä latvaheikkoolainen saisit avustaa minua, että saadaan näille vieraille kunnollinen ateria", pyysi ilmajokelainen latvaheikkoolaista.

"Kyllähän minä, mutta tottapa sitä ensin tarjotaan vieraille ryypyt", selitti latvaheikkoolainen ja toi juomalaseja pöydälle.

"Se ei saakkaan olla mikään poikanen, joka 'tuplakäen' jaksaa kantaa Rengaskorvan kapakasta tänne asti", sanoi Teemu laskiessaan 'piirikäen' olaltaan lattialle.

"Nämä kuuluu kupparille!" selitti Teemu, ottaen taskustaan kaksi pulloa "rokkelraita".

"Sinä latvaheikkoolainen tapat 'käen' ja tarjoat vieraille amerikalaista olutta", määräsi Teemu.

"Ensin tietysti tarjotaan meidän arvoisalle henkilääkärille ryyppy ja sitten vasta miehille", sanoi latvaheikkoolainen kaataessaan 'rokelraita' juomalasiin ja kehoitti Kreetaa: "No, maistappas nyt tästä!"

Kreeta otti lasin käteensä ja maistoi ensin hyvin vähän.

"No, ei täällä sillä tavalla maistella kuin siellä Suomessa. Lasi tyhjäksi!" kehoitti latvaheikkoolainen.

"Mutta kylläpä se olikin hyvää! En vielä eläissäni ole saanut noin hyvää viiniä. Kyllä herroilla tapasi Suomessakin olla toisinaan hyvääkin viinaa", puheli Kreeta ja kiitteli niijaten.

"Kas sillä tavalla! Täältä nyt vielä 'piirilasi' päälle! Sitten vasta istutaan pöytään", kehoitti tarjoilija.

"Mutta eiköhän se ole viisainta, että panen jo sarvet likoon, niin saan alkaa jo tänään kupittelemisen?" kysyi Kreeta.

"Aivan oikein, sarvet likoon ja miesten selät esille. Kyllä tässä on jo kipuja kärsittykin", kehoitti Piltti ja haki Kreetalle ison vesiämpärin.

"Kas täällä Kreetalle vielä toinenkin ryyppy!" kehoitti Teemu ojentaen lasin hänelle.

"En tiedä tohtiiko sitä ottaa toista kun tuo ensimäinen tuntuu jo kulmissani", esteli Kreeta, mutta tyhjensi kumminkin lasin yhdellä siemauksella.

Kun oli jo juotu oluttynnyri melkein tyhjäksi, pyysi ilmajokelainen vieraita syömään.

Minä en välitä nyt mistään muusta, pistelenhän vain tuon vellin tuosta poskeeni sanoi Kreeta, ja otti kastikupin eteensä ja alkoi lusikalla sitä lipiköidä suuhunsa. "Kylläpä se olikin hyvää ja rasvaista!" tuumi Kreeta pyyhkiessään lusikkaa alushameensa liepeeseen.

"Nyt on kysymys, missä sitä kupitaan, kun ei ole saunaa", tuskitteli raumalainen, kun oli syöty.

"No, eikös puhe ollut sellainen, että tästä keittiöstä tehdään väliaikaisesti sauna", huomautti Piltti.

"Niinhän se oli puhe, mutta luuleeko Kreeta, että tässä voisi kupita?" kysyi raumalainen.

"Miksikäs ei voi kun niikseen on, mutta pitäisihän sitä saada ensin kylpeä, että veri paremmin liikkuisi", vastasi Kreeta.

"Nyt kaikki miehet tuonne toiseen huoneeseen, niin minä näytän kuinka tästä saadaan hyvä sauna", komensi Mäki-Töyli miehiä.

"Ja sinä Piltti menet hakemaan tuolta mäen päältä 'meepulin' oksia, että saadaan kylpeä oikein vihdalla", määräsi Iiska.

"Ikkunaverhot kiinni, ettei näy kadulle", komensi Mäki-Töyli, saatuaan kaikki kuntoon. "Stouvi" oli melkein punainen kuumuudesta, jonka päälle hän heitti vettä näyttääkseen, että siitä tulee löylyä. Kuuma höyry nousi sakeana höyrynä kattoon ja osottautui mainion hyvästi ajavan löylyn tointa. "Ketä ensimäiseksi kupitaan?" kysyi Iiska.

"Kreeta syynätköön miehet ja kenessä hän huomaa olevan enimmän pahaa verta, niin se menköön ensimäiseksi kupittavaksi", vastasi Piltti tullessaan sisään "meepulin" oksia iso kantamus kainalossa.

Kreeta syynäsi miehet ja valitsi neljä joukosta. Teemu, joka tuli ensimäiseksi, tarjosi ensin Kreetalle hyvän ryypyn ja sitte järjesti penkit, niin että niille sopi kolme miestä, yksi istui pöydälle.

"Nyt joka mies seisomaan pöydälle, niin minä heitän löylyä!" komensi Teemu ja alkoi heittämään vettä "stouvin päälle", josta nousi kuuma höyry kihisten huoneeseen. Kymmenen sarvea Kreeta imi ensiksi jokaisen selkään ja sitten vähitellen lisäsi niin, että niitä tuli jokaisen selkään neljäkymmentä. "Kyllä pitää olla miesraukkain selässä pahaa verta!" surkutteli Kreeta ottaessaan sarvia irti.

"Kylläpä sitä on ollut kestämistä, eikä se ole ollut ihme, vaikka sitä toisinaan on otettukin ryyppyjä", vastasi isokyröläinen.

"Kaadappas nyt sinä kuurtanelainen jokaiselle 'piirilasit', ja heitä vähän sinne kiukaallekin, että saamme oikein herraslöylyä", komensi Teemu.

"Jo vain", vastasi kuurtanelainen ja kaatoi jokaiselle lasit olutta sekä läikäytti uuninkin päälle. Paha katku tuli huoneeseen, mutta miehet eivät siitä välittäneet. Se tuntui heistä, juhlalliselta kun saivat oikeata olutlöylyä.

"Kas kuinka mustaa verta! Minä ihmettelen, kuinka te miespoloiset olette kestäneet tällaista verta selässänne", ihmetteli Kreeta.

Kuuma löyly ja olut meni Kreetan päähän, niin että häntä jo pakkasi heikottamaan. Epätasaisina satelivat iskut, joita hän hakkaili sarvien jälkiin miesten selissä.

"Vaikka mä sen itse sanon, niin kyllä minä otan veren pois vaikka kynnen alta", kerskui Kreeta ja kaatoi itse itselleen toisen lasin olutta.

"Kuinkas Teemun selästä veri heltii, kun se on noin lihava?" kysyi Kreeta Teemulta, "Kah, aivan sarvi täynnä, mutta ei ole niin mustaa kuin oli tuon joka tuossa penkillä makaa, en minä muista nyt mikä sen nimi oli."

"Matti Pöyli on hänen nimesä, mutta me olemme kutsuneet häntä vaan 'kuurtanelaiseksi' kotipitäjänsä mukaan", esitti Teemu.

"Niinhän täällä on verta kun lahtihuoneen lattialla", sanoi Iiska kurkistaen oven raosta sisälle.

"Verta on ja toista tulee. Kyllä on ihme, ettei miesparat ole kuolleet, kun tuommoinen verenpaljous on jokaisen selässä ollut", vastasi Kreeta. "Vaikka ei sitä joka kuppari verta saa tulemaan, vaikka olisi niin, että nahan läpi tihkuisi", jatkoi Kreeta ja kaatoi olutta lasiin.

"Eipä tietenkään. Sanotaanhan se jo kirkkoherra Hirvisen Kreetalle antamassa todistuksessa, että kyllä Kreeta veren imee, jos sitä vaan vähänkin on", myönsi Iiska ja veti oven kiinni.

Kun huoneesta ei tuokioon aikaan kuulunut ääntä, niin Piltti, aavistaen pahaa, aukaisi oven ja vitkasi sisään.

"Tulkaas miehet nyt tänne, täällä ei taida kaikki olla niinkuin olla pitäisi", huusi Piltti toisille miehille.

"Mässähryksissä jokainen vissiin!" sanoi latvaheikkoolainen.

"Ei olisi ihme, vaikka olisivat jo kuolleet, kun tuommoinen sarvien paljous on joka miehen selässä!" lisäsi laihialainen.

"Mutta jo siinä Kreeta-raukalla on ohut imemistä!" säälitteli Talso.

"Minä luulen, että miehillä on huonommin asiat kuin tavallinen mässähtäminen, niin luulen", sanoi Iiska ravistaen Teemua tukasta.

"Viisi huolii miehistä, kyllä täällä niitä on. Mutta nyt on pelastettava meidän kuppari", lausui Piltti pitäen kupparin päätä ylhäällä.

"Kantakaa se tänne ruumaan, ojentakoon tuohon sänkyyn selälleen, ei siellä tuommoisessa katkussa henkiin tule", sanoi kyröläinen toisille, jotka seisoivat Kreetan ympärillä.

"On selvin, että mennään heti hakemaan tohtoria, sillä ei tämä muuten tule henkiin" sanoi Piltti, kun huomasi että olut, jota hän lusikalla sipoi Kreetan suuhun, juoksi samaa tietä pois.

"Aivan oikein. Tohtori on heti haettava. Ei se mihinkään sovi, että raittiusseuran kuppari viinaan kuolee", lisäsi Iiska ja lähti hakemaan tohtoria.

Juuri kun tohtori saapui, niin Kreetakin alkoi aivastelemaan, ja saatuaan jotain lääkettä tohtorilta, aukaisi hän jo silmänsä, mutta vaipui uudelleen pökerryksiin.

"Kun se saa hetken rauhassa nukkua ja katsotte, ettei se heti saa olutta tahi viskiä, niin kyllä se siitä virkoaa", sanoi tohtori ja aikoi lähteä. Piltti otti tohtoria takin hihasta kiinni ja veti toiseen huoneeseen koettaen selittää tilannetta: "Foor moor sik män."