Part 2

Silloin olemme hukassa!

LÄHETYSTÖ

Vastustajamme. Luopio! Luopio!

HUGGS (nousee).

Korvani kieltäytyvät tajuamasta. Toistakaa sananne — — Toistakaa! sanon, jollette pelkää seisoa sanojenne takana. — Hiljaisuus? (Jyrisevästi). Poistukaa!

LÄHETYSTÖ (poistuu synkän sanattomana vasemmalle).

ERNST

He diivat oikeassa! (Nousten). Vain minä olen suuren Huggsin oikea poika. Katsos: minä olen järkiaviosta. Robert! Vain keuhkotautiin kuolleesta lemmestä. (Huggsin alkaessa raivostua). So — soo — — kuuntele: Vain minä jatkan isästäni eteenpäin! Sillä minä olen syntyisin sinun vallanhimostasi, Kruppien ruudinsavusta ja von Bohlen und Halbachein suurimmista nautiskelijoista — —

HUGGS (keskeyttäen).

Paljonko tahdot, matkustaaksesi Atlantin toiselle puolelle?

ERNST

Kuuntele loppuun. He puhuivat totta. Robert saattaa luopua. Hänhän on vain ihminen — — Minussa on kaikki ne paheet ja räjähdysaineet, joilla hallitaan maailmaa. — (Ojentaa käsivartensa). Epäihminen!

HUGGS (vaivattuna, kuin väsyneenä).

Paljonko?

ERNST (röyhkeän huolettomasti).

Palatsin Indiassa ja Sumatran tupakkaviljelykset ryöstömaakseni.

HUGGS.

Lähdetkö tänään?

ERNST

Tänään ja palaan sinä hetkenä, kun olet pelastuksen tarpeessa. Ja tuon mukanani hävittäjäin pelastusarmeijan, "Catilinan pojat!" Tiedätkö, mitä ne ovat? Lucius heistä on älykkäin. Sergius on kavalin, Gaius Manlius, hän on pyöveli ja murhapolttoraivon ylimmäinen pappi. Ja minä? Vain — Catiiina itse!

HUGGS (on kirjoittanut määräyksen; ojentaen lapun).

Tuossa määräys — — Foxille.

ERNST (ottaa kohteliaasti kumartaen lapun).

Katsos, kun kaiken-monopoolisi täyttyy, lakkaa kilpailu, (iroonisesti). vapaa kilpailu, tuo sinun vuosisatainen sotahuutosi — — (Alkaa kuulua ylhäältä ilmasta valtavaa lentokoneitten surinaa, se lähenee, kiertää ympyrää palatsitornin yllä).

HUGGS

Lähde!

ERNST (on noussut korokkeelle takaverhon luo).

Silloin tarvitset meitä, joiden toivo on hävityksessä — —

(Varjot ovat alkaneet langeta torninkatosta näyttämölle. Ensin vaeltaa yli näyttämön pari laajaa laikkaa, sitten yhä useampia, kunnes kokonaisen laivueen yhteisvarjo hetkeksi hämärtää näyttämön).

ERNST

Varjot ennustavat — —

HUGGS (ylpeänä, suurena).

Sinä kiusanhenki, ryömi pimeyteesi. Tahdon päästä lepoon kuin keskipäivällä varjo. — Robert tulee auringosta. (Poistuu vasemmalle Robertia vastaan).

ERNST (isänsä jälkeen; ilkeästi nauraen).

Ja hänen siipiensä varjo! (katoo verhon taakse alttarikomeroon. Hämärä lakkaa, näyttämö tulee entiselleen).

XIII KOHTAUS

(Graciosa ja Gertrud tulevat oikealta. Edellinen on tumma, romaaninen kaunotar. Lentäjäviitta on avattu, ja sen alta näkyy kirkasvärinen yksinkertainen puku; päähinettä ei hänellä enää ole).

GERTRUD (tullen edellä).

Isä! — Isä? Hän on jo lähtenyt — —

GRACIOSA

Sinulle tahtoi Robert minut näyttää kaikkein ensiksi. (Iloisesti nauraen). Äijä-paha sai pitkän nenän...

GERTRUD

Kylläpä sinä osaatkin nauraa —

GRACIOSA

Kaikki maissitytöt Azoreilla nauravat aamusta iltaan, ne syövät maissista mehevän ytimen, ne käyvät appelsiineilla sotaa. Ja illalla — — tiedäpäs mitä silloin teemme — —

GERTRUD

Tulette unisiksi auringosta ja nukutte — — (Surullistuen). Niin tein minäkin ihan pienenä — —

GRACIOSA (keskeyttäen).

Emmepäs — — Me haemme äitimme pienen-pienen lehmän laitumelta pois ja lypsämme sen pihamaalla ja survomme mantelit ja sitten: etpäs arvaa — —

GERTRUD

Juotte maitoa ja purette mantelista pienen-pienen palasen — —

GRACIOSA (ottaa Gertrudin syliinsä ja pyörittää ympäri).

Sinä — — senkin. Niin teinkin ennen, mutta kun Robert tuli, otin kulhoni salaa, panin liinani suojaan ja juoksin rautatammien varjoon. Siellä oli Robert ja minä annoin hänen juoda — — (Nauravat, ottavat toisiaan molemmista käsistä).

XIV KOHTAUS

(Straum, voimakas, vaalea, skandinaavinen tyyppi, tulee kiireesti vasemmalta).

STRAUM (Graciosalle).

Missä on Robert? Hänen isänsä on pahoillaan ja hämmästynyt — —

GERTRUD (mennen aivan Straumin eteen; lapsellisen hämmästyneenä).

Vaaleaverinen herra — — kuka te olette?

STRAUM (hieman hämmästyen; hymyillen).

Olen Straum — — Harald Straum — —

GERTRUD

Enpä usko — — olen nähnyt teidät monessa kuvassa. Yhden alle oli kirjoitettu: Gånge Rolf astuu maihin Normandian rannikolla ja toisessa seisoi: Robert Guiskard pelastaa pyhän paavin.

XV KOHTAUS

(Robert, Huggsin poika, voimakas anglosaksilainen tyyppi, tulee edellisen repliikin alkaessa oikealta. Hän on puettu lentäjä-pukuun. Jää taka-alan korokkeelle seisomaan, toisten häntä huomaamatta).

ROBERT (korokkeelta, nauraen).

Mutta Harald Kaunotukka, se kai sopisi. (Astuu Gertrudin luo). Senniminen mies eli kerran siellä korkealla vuonojen maassa.

STRAUM

Isäsi etsii — —

ROBERT (käyden vakavaksi; synkästi).

Me löydämme kyllä, vaikka pakenisimme toisiamme — —

STRAUM (kuin vavahtaen).

Pelkäätkö?

ROBERT

Joka tulee kymmenen vuoden kiduttavasta erämaasta ja pääsee keitaalle — — (ojentaen molemmat kätensä Graciosaa kohti). Graciosa!

GRACIOSA (lähestyy Robertia).

ROBERT (Graciosalle, vetäen hänet lähelleen).

Näkee ensi kerran viheriän laitumen — —

GERTRUD

Hän on kertonut siitä minulle — — (Unohtuu katsomaan eteensä tuijottavaa Straumia ihailevasti).

ROBERT (painaa Graciosan syliinsä).

Ja saa syödä maissinydintä, puhdasta ydintä ensi kerran elämässään, vapaana tuskallisesta aivojen painosta (kääntyen Straumin puoleen; yhä kiihkeämmin) ilman syyttäväin katseitten hätää, joka ajoi minut kotoani ja sitten — — maasta maahan, silloin saa voiman, joka kestää — —

STRAUM

Ja vielä kerran: kestätkö häpeän, luopion häpeän?

ROBERT (puoliksi itsekseen).

Pelastan omantuntoni vääryyden keskeltä.

STRAUM (tutkivasti).

Miksi pakenit isäsi vastaanottoa?

ROBERT (hermostuneena; kuin löytäen pelastavan ajatuksen).

Ainoa minkä tiedän: en osaa _pettää_.

XVI KOHTAUS

(Fox tulee vasemmalta; aikoo ryhtyä puhuttelemaan Robertia, mutta Graciosan kiinnittäessä häneen uteliaan huomionsa ja Robertin kääntyessä Gertrudin puoleen, siirtyy kartellen taka-alalle).

ROBERT (huomaa Gertrudin yhä katselevan sivusta Straumia uteliaan ihastuneena; kuin vapautuneena, iloisessa sävyssä, Straumille).

Katso — — camellia japonica! Hymyilevä kukka, mutta lehdet — — lumen alla piilossa.

GERTRUD (on kuin yllätettynä heti ensi sanoista paennut etualalle, jää seisomaan väristen, häveten).

ROBERT (siirtyen melkein poikamaisena Gertrudin luo; hyväillen).

Älä pelästy. Katsos, sellainen kukka kasvaa Nipponilla, varsi vilusta värjötellen, mutta katsellen niin suloisin silmin, että isot miehet polvistuvat sen eteen — — (Straumille, leikillisen tarkoittavasti). Mitäs arvelet? (Straumin hämillään vaietessa). Vai vangittu Geeshako?

FOX (lähestyen; Robertille).

Herra — — Robert — —

ROBERT

Fox, luulen — — (toisille; katkerahkosti). Huggsin varjo, sanotaan Aasiassa saakka.

FOX (kiusaantuneena, syvästi loukattuna; jyrkästi).

Niin sanotaan ja mustaksi lisäksi, mutta hyvät herrat, varjoa uskollisempi ei ole mikään.

ROBERT (synkästi).

Valitettavasti.

FOX

Vieraat odottavat konserttihallissa. Isänne ei käsitä — —

STRAUM (naisille).

Hyvät naiset, meidän on aika poistua — —

FOX (Robertille).

Tuli hämminkiä — — Saanko hakea isänne tänne?

ROBERT (viittaa myöntävästi).

FOX (lähtiessään).

Alkajaissoitto?

ROBERT (hermostuneena).

Ei, ei! Tai — — ei ole tarpeen.

FOX( vasemmalle).

GRACIOSA (siirryttyään poistuvien mukana oikealle; korokkeelta).

Anna minun jäädä. Tahdon nähdä sen maissikenttiemme jumalan — —

ROBERT (vaivautuneena, valittavasti).

Menkää — —

STRAUM (ohjaa naiset pois oikealle).

ERNST (verhon takana nauraa samassa lyhyesti, ilkkuvasti).

ROBERT (hätkähtää, hänen huomionsa kiintyy taka-alan verhoon; kuin pelastuksen löytäen).

Äitini — — (Kulkee kohti verhoa, nousee korokkeelle, aikoo avata verhon; luopuu aikeestaan, sillä Huggsin ääni kuuluu vasemmalta).

XVII KOHTAUS

(Huggs vasemmalta).

HUGGS (näkymättömistä).

Robert! Robert! (Tullen näkyviin). Minne pakenit?

ROBERT (arvoituksellisesti).

Sinua _vastaan_.

HUGGS (koettaa ymmärtää hyvin päin).

Toki vastaan — — pitkästä aikaa. (Avaten sylinsä). Poikani! — —

ROBERT (synkästi).

Valtameri välillä. (Liikuttaen syvästi; äkkiä). Kuitenkin tulen — — (Syieilevät).

HUGGS (hyvitellen, taputellen).

Oli, oli — — valtameri oli välillä. (Ohjaten Robertin kohti nojatuolia). Mitäs niistä — — lätäköistä tähän maailman aikaan — - nyt olet tullut — —

ROBERT (pysähtyen, kääntyen vastaan; lujasti).

Olen tullut tekemään töistäni tiliä.

HUGGS (liikehtien etualalle; elehtien iloisena, mutta yhä vielä epävarmana).

Tiedän — — Louvren taideaarteet ja — — Comédie Francaise! Muistatko aitiomme? Siitä samasta paikasta näin äitisi ensi kerran — — Niin, niin — — Ja Sorbonnet ja Oxfordit! Moraalioppia vai finanssitieteitä harrastit eniten? Molempia tarvitaan vai — —

ROBERT (syyttävin sävyin).

Kävin myöskin tehtaissamme — —

HUGGS (keskeyttäen; nopeasti).

Entä — — entä Downing Streetillä ja Wilhelmstrassella? Miten kumarsivat diplomaattien niskat? Lontoossa vähän jäykkää yhä vain — —

ROBERT

Puhukaamme tehtaista! Reiniltä ja Elbeltä Hyphasisjoelie saakka minun oli pakko näytellä kolmannen vuosituhannen Aleksanteria. Ja Jaavan riisikentiltä Saharan laidoille — —

HUGGS (peitetyn epätoivon yhä yltyessä).

Siellä teit todellakin ihmeitä! Nubiasta pilvet, saksalaisilta keksintö, taivas satamaan — — Ja kuivuneet uomat juoksevat taas vettä täynnä, kolmannes Saharaa heinää ja vehnää, taatelia ja mannaa — — meitä varten kasvaa, meitä kahta!

ROBERT (yhä uhkaavammin).

Mutta sitten! Hiilikaivoksissa, Afrikan poikkiradoilla, helvetissä!

HUGGS (levottoman riemuitsevasti).

Ja käskyni täytettiin joka paikassa. Sait vastaasi kaikkialla suuremmat juhlat kuin Persian suurkuningas konsanaan — —

ROBERT

Valhetta!

HUGGS (vakavasti, lujasti; osoittaen nojatuolia, ohjaten Robertia sitä kohti).

Istu valtaistuimellesi!

ROBERT (vavahtaa kuin inhosta; tukahtuneesti).

En koskaan — — (Loitoten isästään; nyt ehdottoman päättävästi). En koskaan!

ERNST (komerosta; käheästi).

Istu — — (Huggs ja Robert hätkähtävät. Samassa alkaa vasemmalta kuulua soitto, joka kiinnittää heidän huomionsa).

XVIII KOHTAUS

(Fox kiireisesti vasemmalta).

FOX (melkein toivottomana).

Minun täytyi antaa alkajaismerkki! Vieraat istuvat kuin kuoleman kuvat. Myös Tom on suunniltaan. Hän lisäsi valoja viimeiseen rajaan, ei auttanut sekään, jostain tulee yhä kelmeätä valoa — — Ne pälyvät tänne ja kuiskuttelevat keskenään — —

HUGGS

Mene.

FOX (Robertille; hyvittelevästi).

Soiton jälkeen — — tanssijattaret, geeshoista kreolittareihin saakka, kansakuntain tähdet — —

HUGGS

Poistu! Verho. Odottakoot.

FOX (vasemmalle; verhot sulkeutuvat, soitto lakkaa kuulumasta).

HUGGS (siirtyy työpöytänsä luo; jyrkässä sävyssä).

Keitä olet tuonut mukanasi?

ROBERT

Veljiä — — Unioonin miehiä.

HUGGS

Mitä aiot?

ROBERT

Syyttää — — sinua!

HUGGS

Mistä?

ROBERT

Siitä mitä näin, kymmenessä vuodessa. Tulin tuonne: sinun kämmenesi painoi ihmisten mieltä; käännyin tänne: sinun jättiläiskyntesi oli raavaissut rinnat auki ja yhteishautoja maahan. Sinun vastaanottojuhlasi täyttivät kentät, mutta juhlivain jalkain alla nousi fosfori tuoreista luista — —

HUGGS

Hiljaa!

ROBERT

Sinä käskit Chilen hyökkäämään Argentinan kimppuun?

HUGGS

Kilpailu on sotaa.

ROBERT

Lähetit Afrikan ratakentille sotaväkeä!

HUGGS

Samoin kuin huono raaka-aine, on hävitettävä laiskana lakkoileva työvoima, muuten kalkkyylit pettävät.

ROBERT

Ja tiedätkö, mihin on vienyt tuo hävityksen matematiikka!

HUGGS (melkein hymyillen).

Tietänen senkin — — minun laskujeni loppuveto on ollut aina — voitto.

ROBERT

Ja muille, muille?

HUGGS

He elävät. Se riittää.

ROBERT

Mutta miten? Vailla mielen tyytyväisyyttä, jokapäiväisessä hädässä. — Alkaako huomenna työttömyys? — Tänään, tänäänkö on vastassa työnsulku? Vai alennetaanko palkkoja? — Parempi kuolla! Tulkoon lakko, sekamelska, kapina! — He kiroavat. Ja sinua, juuri sinua!

HUGGS

Omaa saamattomuuttaan.

ROBERT

Mistä he saisivat kilvoittelun ilon? Sinä olet pakoittanut heidän elävät aivonsa takomaan kuin koneet. Heitä ei hallitse jumala, vaan joku jumalan sijainen, jolle ihmisen hätä on samaa, kuin saatanalle rukous — —

HUGGS

Nyt riittää. Näen tilasi: olet myrkytetty ytimiin saakka.

ROBERT

Luovu kilpailusta Unioonia vastaan, tee sovinto.

HUGGS

Sen "yhteishyvän" nukutusaineen olen hävittävä maailmasta, parantaakseni oman poikani sairaudesta. (Robertin aikoessa vastata). Vaikene! Saatan sinut kuritukseni alle kuin ennen kolttosia tehneen pojan polvilleni ja suomin isän kädestä.

ROBERT

Jos en voi sovittaa tai estää, olen lyövä sinut taistelulla. Ymmärrätkö?

HUGGS (katsoo hämmästyneenä Robertiin, retkahtaen istumaan vasemmalle sohvalle remahtaa nauramaan; osoittaen työpöytänsä nappularivistöä).

Paina — — paina nappulaa — — Tom tänne! (Robertin painaessa). Vai sillä tavalla. (Yhä hyvätuulisena). Poika. (Terävästi). Tyydytkö myöskin taistelun tulokseen? Osaatko yhtyä määrättyihin taisteluehtoihin?

ROBERT

Tietääkseni osaan.

XIX KOHTAUS

(Tom vasemmalta).

HUGGS (iloisena).

Kreoiittaret valmiiksi! Fanfaarit poikani saapuessa!

TOM (vasemmalle).

HUGGS (nousee, siirtyy työpöytänsä taakse, viittoo Robertia istumaan sohvalle).

Kuule siis: Aion vallata Unionin sokeritehtaat ja panna ne jälleen käyntiin. Nyt saa Chile hyökätä uudelleen ja hävittää sekä tehtaat että Tucumanian sokerikentät. Ja tämä vain voimani merkiksi — — alkajaisiksi. Entä sitten?

ROBERT

Jatka, tämä helpottaa: viimeisetkin epäilyni hukkuvat kuin kyynel parka Luciferin pidoissa.

HUGGS

Lupasin koroittaa Unioonin rahtimaksut kaksinkertaisiksi. Nyt teen enemmän: kiellän jokaisen tonnin kantamasta naulaakaan "yhteishyvän" rihkamaa.

ROBERT

Sillä et voita. Laivatelakkamme nousevat rannikolla.

HUGGS

Häviöksenne — — työmarkkinat määrään tällä mantereella minä.

ROBERT

Nostatat koko maailman itseäsi vastaan.

HUGGS

Estän viljanviennin Ameriikasta Eurooppaan, ostan loputkin Venäjän viljatuotannosta, suljen varastot — — Ja tulos? Eurooppa nääntyy työttömyyteen ja nälkään. Ameriikkalainen lämmittää vehnällä talonsa ja pakahtuu ylönsyömiseen. — Arveletko voittavasi?

ROBERT

Ja jos kykenisitkin kaikkeen tuohon, ei, ei — — määrättömän rikoksen taakka, kukaan ihminen ei sitä kestäisi.

HUGGS

Puhun kuin puhun vielä kuoleman takana. Minun täytyy kuolinvuoteellani tietää, että järjestelmäni jatkuu, sillä se on ainoa mahdollisuus. Muuten tämä maailma sortuu — ja sortukoon — — aivoja vailla. Ymmärrätkö? Sinä olet ainoa! Voit pelastaa maanosan nälästä, jos istut tuolle istuimelle, et muuten.

ROBERT (äkkiä).

Mistä tiedät, etten petä sinua. Istun istuimellesi ja — kuoltuasi — — tuhoan järjestelmäsi, luovun.

HUGGS

Et voi pettää, tiedän sen. Et voi vannoa väärää valaa äitisi kuvan edessä. (Tullen Robertin luo; hellästi). Poikani. Nouse ja rukoile ymmärrystä — — tuolta — —

ROBERT (nousten).

Rukoilen — — en ymmärrystä, vaan voimaa tuhota sinut — — ennen kaikkien tuhoa — —

HUGGS (vaativasti).

Vanno hänen muistonsa nimessä, että taivut isäsi tahtoon, jos kääntyy taistelu sinulle tappioksi. Vanno.

ROBERT (ylpeästi).

Sen kyllä teen. Sillä hän, joka rakasti, on auttava meidät voittamaan.

HUGGS (molempien siirtyessä taka-alaa kohti).

Niin, niin — — Hänen lempeästä katseestaan, joka näkee sydämeeni, olet oivaltava, että olen kova kuin elämä, mutta oikeudenmukainen kuin kohtalo. Olet taipuva jälleen omakseni! Ja minä voin armahtaa maailman. — Säästän ihmistä, jos sinä säästät ihmistä minussa. (Kääntyy työpöytänsä luo, kasvot katsomoon päin). Nyt, käännä kasvosi muista. Odota, verhot avautuvat — — Hän hymyilee — —

ROBERT (on seisonut kasvot avautuviin verhoihin päin, niiden avauduttua hän parahtaa tukahtuneesti, sillä pimeästä komerosta kuuluu häntä vastaan Ernstin ilkkuva ja katala nauru).

HUGGS (kääntyy komeroon päin, valot syttyvät).

ERNST (välähdyttää kädessään kirkasta veistä, kylmällä hurjuudella).

Jos liikahdatte, viillän auki nämä madonnan kasvot ja rinnat. (Huggsille). Enkös sitä sanonut? (Robertia osoittaen). Hän on äpärä. Minä olen poikasi. Katsokaa: seison alttarilla ja minun otsallani on tuhon ja hävityksen kauneus. Vuosituhannen nuorin jumala! Palvelkaa — — Mykkinä! Sanoja teillä ei riitä. (Lyhyt vaitiolo). Suuri Huggs, minä olen kypsä kaikkien tuhoon, ei teistä kumpikaan. Olen valmis kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Te puolitotuuksien herrat! Minä jatkan! Ja minun kuolemani? Se on suurempi jokaista kuolemaa. Salama ja jättiläistimantti parittuvat sinä hetkenä ensi kerran. Minä olen poikasi! Tunnusta — — oikea veresi.

ROBERT (tukahtuneesti).

Olet oikeassa — — (Melkein huutaen). Olet oikeassa! (Katsoo kauhuissaan isäänsä, peittää kädellä kasvonsa kuin olisi saanut lyönnin kasvoihinsa; syöksyy vasemmalle, verhot avautuvat nopeasti).

HUGGS (on Robertin mentyä lysähtänyt pöytänsä luo istumaan).

ERNST (lähestyy takaapäin, kädessä sama veitsi).

Tuossa on ase. Viillä sillä tuhannen viillosta tuohon sydämesi kuvaan, ja olet voittava minun avullani. (Vasenmalta kuuluu fanfaari).

HUGGS (nousee; kooten koko tarmonsa).

Menkää — — molemmat — — (Käheästi). Hävitkää — — Ja hävitköön tämä maa. (Fanfaari jatkuu).

Väliverho.

TOINEN NÄYTÖS

Unionin laivatelakka. Erään valmistumaisillaan olevan jättiläishöyrylaivan yläkansi. Taka-alalla vasemmalla matala koneenkäyttäjäin välihytti, jonka laidassa melkein permannon tasalla kolme pyöreätä ikkunaa. Sen yläpuolella ylähytti, jonka seinässä on suorakaiteen muotoisia ikkunoita. Ylhäältä näyttämölle alas riippuu oikealla taka-alalla köysi. Taustassa: jättiläismäinen nostokraana, jonka takana näkyy mahtavia piippuja ja mastoja. Näyttämön permanto on täysin "rytmillinen". Ylähytin oikealla puolella ja sen edessä, välihytin kannella, kapeahko liikkumisala. Ja muuten viettää permanto asteittain etualaa kohti ja oikealle, päätyen täällä välikannelle vievään leveään portaikkoon. Pääsy näyttämölle ja täältä pois tapahtuu mahdollisimman moneen suuntaan..

On yö ennen aamun valkenemista.

I KOHTAUS

(Ernst ja "Catilinan pojat" tulevat, yksitellen ja parittain, eri puolilta, jokaisella sähkölamppu kädessä, puettuina mustiin viittoihin; kerääntyvät ryhmäksi etualalle. Lamput valaisevat keskustelijain kasvot).

ERNST

Kuulkaa, te myöhäsyntyiset "Catilinan pojat", jos aurinko vielä nousee, näkee se meidät joko' kurjuudessa tai kunniassa. — Lucius, mitä sanot?

LUCIUS

Ukko voittaa liian helpolla.

ERNST

Siltä näyttää. (Hammasta purren). Hänellä on järjestelmä.

LUCIUS

Ja jos voittaa, voittaa tänään.

KAIKKI

Ja silloin?

ERNST (inhoten).

Mitäs muuta: ryysyissä maleksiva rauha. Kyräilevän joukon ja pöyhkeileväin herrain ikuinen pikkusota.

KAIKKI

Ja meille?

ERNST (synkästi).

Kiristäjäin ja kerjureitten luihu elämä tai työ — —

KAIKKI

Työ — —

ERNST

Inhoittava työ — —

KAIKKI (kuin inhosta väristen).

Työtä — — Ei koskaan.

ERNST

Sinä kavala Sergius, keksi jotain.

SERGIUS

Jos toinen voittaa, on autettava toista, Huggs ei saa voittaa, Uniooni ei saa voittaa.

GAIUS MANLIUS

Räjähdys, murhapoltto! (Alahytin kolme pyöreätä ikkunaa valaistuu toinen toisensa jälkeen ja samalla taustalla mastovalot ja nostokraanan kopin ikkuna).

LUCIUS

Tulet syttyvät!

KAIKKI (kavahtavat hajaantuakseen).

ERNST

Seis. Gaius Manlius on oikeassa. Jos Huggs voittaa tänään, voittaa hän kokonaan. Sitä ennen — — sen estämiseksi —

GAIUS MANLIUS

Huggsin telakat tuleen.

KAIKKI (hyväksyvä nurina).

ERNST

Menkää: Gaius Manlius johtaa. Minä jään ja Lucius myös. ("Catilinan pojat" katoavat oikealle; Luciukselle).

Välikannelle — — Minä jatkan suunnitelmaa, sinä vuotat merkkiä — — (Vetäytyy vasemmalle ja Lucius oikealle).

II KOHTAUS

(I koneenkäyttäjä pistää päänsä esiin keskimmäisestä ikkunasta, II koneenkäyttäjä samalla oikeanpuolisesta. Samassa syttyvät valot myös ylähytin ikkunoihin, jolloin näyttämö tulee huomattavan valoisaksi).

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Huomenta, kaverit!

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Terve.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Kohta seilataan, pojat.

III KONEENKÄYTTÄJÄ (pistäen päänsä vasemmanpuolisesta ikkunasta).

Eipäs seilata.

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Krouvista krouviin, jos ei merellä

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Seilataanpas! Huomenna tämä laiva vesille ja koematka.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Vaikka ähkyisit, luuletkos änähtävän! Huggsille mennään, jos on huhussa totta — —

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Ja vaikka pojakseen ottaisi, eipä — ohoo — — Eivätpä nuo näy pysyvän omatkaan pojat

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Mitäs höyrytät — — konjunktuurit ne on köyhälistölläkin. (Nauraa höröttävästi).

III KOHTAUS

(Laivapoika on keskustelun aikana laskeutunut köyttä myöten oikealle; päästyään maahan hän ottaa povestaan kirjeen. Samassa tulee vasemmalta kiireisesti Gertrud laaja olkaliina verhonaan, pelokkaana, ympärilleen vilkuillen).

GERTRUD (huomattuaan pojan).

Tiedätkö poika — —

LAIVAPOIKA (nokkelasti).

Tiedän — — (nipistäen Gertrudia korvasta). Nätti olet — — sinä peevelin pakana! (Gertrudin kavahtaessa kauvemmaksi). Tuletko välikannelta? Vai ruumasta asti? Kuule, älä viitsi välittää niistä lämmittäjistä. Katsos, ne lurjukset ovat tottuneet sellaiseen pätsiin, ettei niille riitä minkään naikkosen kuumuus — —.

GERTRUD (on vetäytynyt välihyttiä kohti; samassa kuuluu ikkunoista koneenkäyttäjäin karkea röhönauru; kavahtaen keskinäyttämölle; äkkiä, käskevästi).

Hae tänne insinööri Straum!

LAIVAPOIKA (viheltää pitkään, juoksee ylähytin ovelle, avattuaan). Täällä olisi kirje — — Ja kaunis tyttö, ihan enkelin mallia! (Juoksee portaita alas, pysähtyy Gertrudin eteen; epävarmana, ihailevasti). Kuka sinä sitten olet? sano nimesi.

GERTRUD

Sinä olet tuhma poika.

LAIVAPOIKA (katupoikamaisen reippaasti).

Olenpa niinkin. — — Mutta sinä olet kaunis. — (Katoaa oikealle).

KONEENKÄYTTÄJÄT (katsovat ikkunoista. Valot vähitellen sammuvat. Sijaan tulee aamuhämärä, joka nopeasti vaihtuu täydeksi päiväksi).

IV KOHTAUS

(Straum tulee ylähytin ovesta, huomaa Gertrudin, kiirehtii alas näyttämölle).

STRAUM (ilossa ja pelossa).

Gertrud? —

GERTRUD (kiirehtii lähelle; kiihkeästi).

Pelkään teidän puolestanne. Isäni on vannonut niin, se on hirveätä — — teidät juuri hän tahtoo tuhota — — Te olette turmellut hänen poikansa, niin hän hokee — — Olette vaarassa — —

STRAUM

Se on minulle ilosanoma, siksi että — — te sen toitte; ette pelännyt vaaroja, tulitte — — (Vetää Gertrudin puoleensa).

GERTRUD (arastaen, kääntyen poispäin, muita hymyillen onnellisena).

Antakaa minulle — — lupaus.

STRAUM

Lupaan kaikki.

GERTRUD

Ettehän salli isälleni tapahtuvan — — mitään pahaa?

STRAUM

Suojelen häntä kaikella voimallani.

GERTRUD (ilostuneena).

Olette jalo mies!

STRAUM (kuumasti).

Tämä on enemmän kuin jaloutta — —

V KOHTAUS

(Robert tulee ylähytistä kirje kädessä).

ROBERT (korokkeelta).

Katsokaa! Huggsin telakkain työläisten ja kaivosmiesten kirjelmä. He ovat tulossa tänne, (tullen alas; Straumille). Nyt on ratkaisun päivä — — Vihdoinkin, lue. (Kääntyy sisarensa puoleen Ihmettelevin elein).

STRAUM (otettuaan kirjeen).

Huggsin tarjoukset?

ROBERT

Lue.

STRAUM

Hirvittävät! (Lukee hätäisesti). "Kaivosmiesten kaikki vaatimukset täytetään; telakoilla kaikille kaksinkertaiset palkat ja niille, jotka saapuvat Unioonin telakoilta, kolminkertaiset --"

VI KOHTAUS

(Fox vasemmalta).

FOX

"Mutta jos työläistemme toverit jäävät työhön Unioonin telakoille, pannaan toimeen sekä kaivoksissa että telakoilla yleinen työnsulku". Niin kuuluu jatko. Ja lisäksi: Trustin kaupoissa työläisille kolmanneksen alennus. Se merkitsee: Unioonin liikevaihto lakkaa, kapitaalimme ei riittä.

STRAUM (synkkänä).

Tätä kilpailua emme kestä.

ROBERT (joka on kävellyt mietteissään edestakaisin).

Emme, ei ainakaan pelkällä kapitaalilla. Mutta me kilvoittelemme. Sillä minulla on ajatus, joka ei ole missään Huggsin kalkyyleissä numeroitu — —.

FOX

Robert herra, jos palaatte isänne luokse, jää kaikki ennalleen.

ROBERT

Ennalleen? Siis kuolemaa pahemmaksi. Menkää.

FOX

Menen, hän itse tulee.

ROBERT

Tämä päivä voi olla odottamattomien sattumien päivä. Saattaa käydä vaikeaksi vastata hänen turvallisuudestaan.

FOX