Part 44

Sillä avonaisessa haudassa lepäsi Filammon apotin ruumis ja hänen rinnallaan käärittynä apotin vaippaan ihmeellisen ihanan naisen ruumis. Syleillen tätä hellästi kuten veli sisarta ja painaen huulensa tämän huulille oli hän jättänyt sielunsa Jumalalle, anettuaan kuitenkin ensin naiselle pyhän ehtoollisen, sillä haudan partaalla oli ehtoollislautanen ja kalkki tyhjänä. Tätä näkyä hetken äänettöminä katseltuaan he päättelivät, että tällaisten asiain oikea arvosteleminen kuului yksin taivaalliselle tuomarille eikä Jumalalle pyhitettyjen miesten tarvinnut niitä käsittää. Sitte he, kiireisesti luotuaan haudan umpeen palasivat itkien Lauraan ja kertoivat niistä ihmeellisistä asioista, jotka he olivat nähneet ja joista minä, tämän kirjoittaja, koottuani nämä tosiseikat mitä pyhimpien ja uskottavimpien miesten suusta, voin ainoastaan sanoa, että viisaus toteutuu kaikkien lastensa kautta.

Kun molemmat veljet olivat haudanneet ruumiit, oli toinen heistä tarkastanut luolan, jossa pyhä nainen oli asunut, eikä löytänyt sieltä ruokatavaraa, vaatetta eikä muutakaan paitsi kultaisen ketjun, kooltaan suuren ja tekotavaltaan oudon sekä täynnä muukalaisia kirjaimia. Tämä ketju, kun se vietiin Scetiksen Lauraan ja siellä pyhän Amman muistolle omistettuna asetettiin kappeliin, näytti epäämättömästi toteen entisen omistajansa pyhyyden niiden ihmetöiden kautta, jotka sen sisäinen voima aikaansai. Sen suuri maine levisi laajalle yli koko Tebanmaan ja veti lukemattomia apua etsiväin parvia tämän pyhän esineen luokse. Mutta sen vainon jälkeen, jolla vandaalit Humerik ja kuningas Genserik hävittivät Afrikaa rikastuttaen katolilaista kirkkoa lukemattomilla marttyyreillä, tapahtui, että muutamat vaeltavat raakalaiset vandaalien heimosta, ylpeinä kerettiläisyydessään ja yltäkylläisinä menestyksestään tulvasivat Mauretaniasta Teban alueelle. Nämä sitte, ryöstäen ja polttaen kaikki luostarit ja häväisten pyhiä neitseitä, vihdoin saapuivat Scetiksen luostariinkin, jossa he jumalattoman tapansa mukaan eivät ainoastaan häväisseet alttaria ja ryöstäneet pyhiä astioita, vaan myöskin veivät pois kaikkein pyhimmän esineen, Lauran parhaimman kuuluisuuden, nimittäin pyhän Amman ketjun, väittäen jumalattomuudessaan, että se oli kuulunut eräälle heidän heimonsa soturille ja tietämättömyydessään tulkiten siihen piirretyt kirjaimet näin: "Amalrikille Amaalin pojalle, Smid, Trollin poika takoi minut."

Puhuivatko he totta, on hyvin epätietoista, mutta heidän pyhänryöstönsä ei jäänyt rankaisematta; sillä kun he paluumatkalla koettivat Niilinvirtaa pitkin päästä merelle, hyökkäsi maan kansa heidän kimppuunsa, kun he viinin rasittamina nukkuivat, ja surmasi heidät viimeiseen mieheen asti. Mutta hurskaat ihmiset, jotka toivat pyhän ketjun takaisin entiselle paikalleen, eivät jääneet palkintoa vaille, sillä sen päivän jälkeen se teki yhä uusia ihmetekoja; sokeat saivat näkönsä jälleen, halvatut jäseniensä voiman ja riivatut sielunrauhan -- kaikki katolisen kirkon ja sen ijäti siunattujen pyhimysten kunniaksi.

* * * * *

Niin olkoon. Pelagia ja Filammon menivät kuten kaikki muutkin paikalleen ainoalle mahdolliselle, missä he sellaiseen aikaan saattoivat löytää levon -- erämaahan ja erakon luolaan ja sieltä legendain ja ihmetarinain satumaahan, joka vielä monta vuosisataa on sulkeva helmaansa kaikki pyhät elämäntarinat.

Ja nyt, jääkää hyvästi, lukijat! Olen näyttänyt teille uusia vihollisia vanhoissa haamuissa; omat kuvanne togan ja tunikan sijasta puettuina takkiin ja hattuun. Vielä sananen, ennenkuin eroamme. Sama perkele, joka kiusasi noita vanhoja egyptiläisiä, kiusaa teitäkin. Sama Jumala, joka nämä vanhat egyptiläiset olisi pelastanut, jos he olisivat tahtoneet, pelastaa teidätkin jos te tahdotte. Heidän erehdyksensä ovat teidän erehdyksenne, heidän tuomionsa teidän tuomionne, heidän pelastuksensa teidän pelastuksenne. Ei mitään uutta ole auringon alla. Mikä on ollut on edelleenkin oleva. Heittäköön se teistä, ken synnitön on, ensimmäisen kiven Hypatian tai Pelagian, Mirjamin tai Rafaelin, Kyrilloksen tai Filammonin päälle!