Part 37

"Ja, tohtori," -- pidättäen häntä vielä -- "minun vanhat ystäväni ja -- ja tuttavani. Minä tahtoisin, että sanoisitte heille, ettei minulla ole mitään pahansuontia heitä vastaan. Minä epäilemättä erehdyin; kenties minä olin liian -- liian kiihkeä mielipiteissäni: mutta minä en vihannut ketään ihmistä, tohtori, enkä, tietääkseni, vahingoittanut ketään. Jos jostakusta tuntuu siltä, kuin olisin tehnyt vääryyttä hänelle -- tavalla taikka toisella -- ehkä hän antaa minulle anteeksi: minä toivon sitä ainakin. Minä tahtoisin, että sanoisitte sen -- kaikille, jotka kysyvät minua".

"Minä olen varma, översti," lausui tohtori liikutettuna, "ettei löydy ketään, joka pitää mitään pahaa mieltä teitä kohtaan. Teitä katsottiin teräväksi väittäjäksi ja kiivaaksi vastustajaksi, mutta ei kukaan koskaan uskonut, että piditte vihaa, eikä pitänyt itse nurjaa mieltä teitä vastaan".

"Toivoakseni, ei -- toivoakseni, ei" -- lausui Hullu. "Minä olisin ollut iloinen, jos olisin saanut nähdä useampia niistä, joita tunsin; mutta minä toivon, että he ystävällisesti ajattelevat minua -- yhtä ystävällisesti, kuin minä ajattelen heitä. Siinä on kaikki, mitä minä pyydän".

Nämät sanat korvissaan tohtori ratsasti takaisin Verdenton'iin ja kertoi Hullun tilasta. Pikku kaupungilla oli osansa noita uuden-aikaisia Athenalaisia, joitten ainoa tehtävä oli kuulla ja jutella joku uusi asia; tunnissa siis tiedettiin koko kaupungissa, että Warrington'in omistaja oli palannut ja makasi tuossa kauheassa taudissa. Siihen aikaan ei suuresti pelätty tämän taudin yksityisiä kohtauksia semmoisissa seuduissa, joissa ei ruton ollut tapana raivota. Sitä pidettiin verraten viattomana, kun kerta oltiin toisella puolen vissejä latituudin, korkeuden ja temperatuurin rajoja.

Oli kuitenkin kummallista huomata, kuinka nopeasti taudin taikka kuoleman ajatus kokonaan poisti jokaisen vihollisuuden tunteen niitten sydämestä, jotka olivat olleet hänen pahimpia vastustajiansa. Tätä varsin kaunista puolta Eteläläisen luonteessa ei koskaan jalommalla tavalla näytetty. Kaikki olivat valmiit ja halukkaat tekemään jotakin yksinäisen kärsijän lievitykseksi.

"Översti Servosse sairaana!" huusi Vaughn, ratsastaen esille siihen paikkaan, jossa tohtori seisoi puhuen muitten kanssa. "Totta tosiaan, se on peräti paha! Juuri palannut Mexikosta taikka jostakin sieltäpäin. Kävin eilen häntä tapaamassa. Ei ole nähnyt vaimoansa eikä tytärtänsä kuuteen kuukauteen, ja on nyt sairastunut kuumeesen. Peräti paha, sen minä vannon! Kuulkaat, miehet, meidän täytyy mennä sinne häntä katsomaan ja pitämään huolta hänestä! Ajatelkaat vaan! Hän on sairaana siellä ja aivan yksinään, jollei ota lukuun niggereitä! Hän oli kuitenkin hyvä toveri, Servosse, varsin hyvä toveri! Minä en usko, että hän koskaan on vihannut ketään. Hän oli täynnänsä mielipiteitä ja aatteita ja antoi niitä aina jokaiselle lahjaksi, soveltuivat ne hänelle tai ei. Muutamat niistä eivät olleet niin hulluja mielipiteiksi, kun joutuu jälestäpäin niitä ajattelemaan. Meidän täytyy asettaa toimikunta ja pitää huolta hänestä, gentlemanit. Ei käy laatuun jättää häntä tuohon tilaan -- ei minutiksikaan. Minä lähden suoraan sinne niin pian kuin vaan voin saada kääsyt itselleni. Ken tahtoo tulla kanssani ja pitää ensimäistä vahtia?"

"Minä tahdon," lausui joku ääni hänen takanansa.

Vaughn kääntyi ja huudahti hämmästyneenä: --

"Kuinka, tekö se olette, kenraali Gurney? Noh, totta puhuen, te kummastutitte minua! Teidän seuranne tuottaa minulle suurta kunniaa. Minua ilahuttaa myöskin, että lähdette. Se on tekevä Servosse'n hyvää. -- Ettekö luule sitä, tohtori?"

Vastaukseksi tohtori kertoi, mitä Servosse oli sanonut vanhoista tuttavistaan, ja kuinka hän ei tahtonut antaa hänen lähettää noutamaan vaimoansa ja tytärtänsä, vaikka hän oli vakuuttanut hänelle, ettei vaara olisi suuri.

"Vai hän aikoi yksinään kestää tuota tautia, kuinka?" lausui Vaughn. "Hän ei voi tehdä sitä Verdenton'in tienoilla, vaikka hän _onkin_ carpet-baggeri. Tuhat tulimmaista! jollei hän olisi ollut niin radikaali, hän olisi tietänyt sen. -- Kuulkaat, mies!" huutaen jotakuta mustaa miestä, joka suurella tarkkuudella kuunteli heidän keskusteluansa -- "viekäät hevoseni kotiin ja valjastakaat se kääsyjen eteen, että kenraali Gurney ja minä saamme lähteä katsomaan översti Servosse'a. Tiedättekö, että hänessä on keltakuume? Joutukaat, konna, taikka tuo riivattu radikaali kuolee, ennenkuin pääsemme sinne. Meidän ei pitäisi ollenkaan mennä hänen luoksensa maksoksi siitä, että hän rupesi teidän niggerien seuraan; mutta me emme ole senlaista väkeä. Me aiomme laittaa hänet terveeksi taikka lähettää hänet loistolla täältä, vaikka hän koettikin asettaa teidät kaikki yli valkoisen kansan".

Niinkuin tavallisesti, Vaughn oli vaan yleisen äänen kaikuna -- karkealla, äänekkäällä tavalla, se on totta, mutta tuolla avosydämisellä ystävällisyydellä kärsiviä kohtaan, joka on erittäin huomattava ominaisuus Etelän kansassa. Tuskin yksikään niistä, jotka entisinä aikoina olivat niin katkerasti, syyttäneet ja arvelematta soimanneet Hullua, kukaties ei yksikään niistä, jotka olivat äänestäneet hänen surmaamistaan laittomalla ja barbarisella väkivaltaisuudella, olisi epäillyt hellimmällä huolella hoitamasta häntä hänen taudissaan, osottamasta jos jonkunlaista suosiota hänen perheellensä sitten syntyvässä surussa, taikka soveliaalla ja säälivällä juhlallisuudella ja säntillisyydellä olemasta saapuvilla hänen hautauksessaan. Eivät mitkään sanat voi liiaksi kiittää tuota Etelän kansan ihanata hyvyyttä ja hellyyttä tässä suhteessa.

Sillä aikaa kuin he odottivat, kenraali Gurney, joka näytti taistelevan jonkun tavattoman liikutuksen kanssa, sanoi, vähän lisäksi lääkärin kanssa keskusteltuaan, puoleksi itsekseen, kun hän astui telegraafi-konttooriin: --

"Minä teen niin. Kenties se on liian myöhäistä, mutta minä teen niin".

Sitten hän kirjoitti telegrammin, joka kuului näin: --

_Melville Gurney_, -- Tuo Mrs. Servosse ja Lily viipymättä tänne. Sano Lily'lle, että se on minun tahtoni.

_Marion Gurney_.

Saapuessaan Warrington'iin he tapasivat aina valmiin Burleson'in jo asettuneena vuoteen viereen; mutta se oli jo myöhäistä, sillä Hullu ei voinut enää ymmärtää eikä panna arvoa siihen hyvyyteen, joka kaikkialta virtasi hänen ylitsensä. Naapurit, jotka tulivat ja menivät, saivat häneltä vaan unteloita, tyhjiä silmäyksiä ja kuulivat ainoastaan haihattelevia, katkonaisia rakkauden ja kaipauksen sanoja, joita hänen kuumeiset huulensa lausuivat niille rakkaille, joitten hän luuli olevan vuoteensa vieressä. Ne kukat, joita kauniit kädet poimivat ja järjestivät hänen silmiensä ihasteltavaksi, ne herkut, joita runsaasti lähetettiin hänen kielensä himarteeksi, jäivät huomaamatta kärsijältä, joka oli yksinään tuskansa ja tuomionsa kanssa. Uskollinen Andy oli ainoa, jonka hän tunsi; sillä ainoastaan se oli todellista hänelle, mikä oli ollut ennenkuin järjen täysi valo himmentyi taudin pilvien kautta. Kerran taikka pari, se on totta, kenraali Gurney, joka oli väsymätön huolenpidossaan, kuuli nimeänsä jupistavan ja luuli itsensä tunnetuksi; mutta sen sijaan hän aina huomasi, kun hän tarkemmin kuunteli, että harhaileva ajatus tavotti Lily'a ja hänen poikaansa.

Keskiviikkona ilmestyi _Verdenton Gazette_, ja siinä oli seuraava kirjoitus:

"Meidän on suru ilmoittaa, että översti Servosse, joka viime lauantaina palasi kotiin lyhyeksi ajaksi, makaa sairaana siinä kuumeessa, joka nyt niin kauheasti raivoo läheisissä valtioissa. Huolimatta taudin tarttuvasta luonnosta ovat useat kymmenkunnat meidän parhaita kansalaisiamme vapaa-ehtoisesti olleet häntä hoitamassa; ja satamääriä on käynyt häntä katsomassa ja muulla tavalla osottanut ystävyyttänsä ja hyvänsuontiaan. Hänen perhettänsä on telegrafeerattu kotiin, mutta on varsin vähän toivoa, että he ehtivät tulemaan ennen hänen kuolemaansa. Hän on melkein alusta alkain houreksinut, ja hänen lääkärinsä pitävät hänen parantumistaan miltei mahdottomana".

"Översti Servosse muutti tähän maakuntaan Michigan'in valtiosta kohta sodan jälkeen ja on asunut täällä koko ajan siksi kuin hän toista vuotta sitten lähti pois täältä. Hän oli toimelias ja taitava valtiollinen johtaja ja otti suuressa määrässä osaa lainsäädännön luomiseen ja muodostamiseen Uudestaan rakentamisen aikakautena. Luonnollisesti hän joutui sangen katkeran poliitillisen hyökkäyksen alaiseksi ja epäilemättä häntä jonkun aikaa kovasti väärin ymmärrettiin. Että hän oli erittäin kykenevä mies, myönnetään nyt yleisesti, ja kaikkialla tunnustetaan, että hän kokonaan ja rehellisesti uskoi siihen katsantotapaan, joka hänellä oli. Personallisesti hän oli mies, jolla oli hyvin jalot ominaisuudet ja joka hankki itselleen monta ja lujaa ystävää. Arvellaan, ettei hän voinut pitää mietittyä ja pitkällistä vihaa; mutta hänen rohkea ja säästämätön pilkkansa niistä miehistä ja toimista, joita hän vastusti, esti monta hänen vastustajaansa panemasta arvoa hänen luontonsa muihin harvinaisiin ja viehättäviin puoliin. Olivatpa kuitenkin heidän entiset suhteensa mimmoiset hyvänsä, meidän kansalaisemme varmaan vilpittömällä surulla vastaan ottavat tiedon hänen kuolemastaan".

Päivää jälkeen tämän kirjoituksen julkaisemisen vaimo ja tytär, etelään päin kiirehtiessään, lukivat sen kopioittuna jossakin pohjoisessa Journalissa.

Saman päivän iltana suuri kansan joukko kokoontui Warrington'in tammien alle suorittaaksensa viimeistä kunnian-osotustaan sen omistajalle. Vakavat, juhlalliselta näyttävät miehet, jotka olivat olleet hänen ystävänsä, ja toiset, jotka olivat olleet hänen vihamiehensä, seisoivat vieretysten avonaisen haudan ympäri jaloimpien puitten alla, joita hän oli rakastanut. Näitten takana oli musta nyyhkivä kehä -- miehiä, vaimoja ja lapsia -- jotka itkivät ja vaikeroivat, kun multa-möhkäleet kohahtivat alas sen miehen arkulle, johon he olivat niin kauan turvanneet ja jota he niin suuresti olivat kunnioittaneet.

Vielä katkerammat kyyneleet valuivat tuoreelle, punaiselle hautakummulle seuraavana aamuna; ja sitten päivä paisti, linnut lauloivat, kirkas-laineinen puro juoksi liristen ohitse, ja kuolleet makasivat rauhassa. Aika hymyili julman-näköisenä, kun se uudestaan luki sitä selittämätöntä probleemia, joka oli pilkannut Hullun sydäntä.

XLVIII LUKU.

Hautakivi.

Ruohoa oli kasvanut haudalle. Katto-vaunut seisahtuivat sen edustalle ja, astuen alas niistä, pumpuli-vaatteisin puettu maamies talutti pienen pojan totisesti ja kunnioittavaisesti rautaisen aidakkeen luo.

"Tuossa, poikani," lausui David Nelson, aidakkeen takaa osottaen hautakiveä, "on se paikka, johon laskivat meidän carpet-bagger'imme. Sinä muistat hänet, luullakseni: hän oli meillä yötä pari kolme vuotta sitten -- översti Servosse. Hän oli kuitenkin liian vakava mies hyvin menestyäksensä täällä. Minä tahtoisin, että sinä muistat hänen hautansa; sillä hän oli kovasti hyvä ystävä sinun isällesi, ja alhainen kansa rakastaa häntä. Hän tuli Pohjasta kohta sodan jälkeen ja yhtyi, meihin, Unionin miehiin, ja niggereihin, koettaakseen tehdä tätä maata vapaaksi pohjoisten käsitysten mukaan. Se oli suuri aate; mutta ei löytynyt täällä kylläksi aineksia siihen aikaan, millä rakentaa. Hyvä perustus pantiin, ja joskus ehkä rakennus saadaan valmiiksi; mutta ei minun aikanani, poikani -- ei minun aikanani. Översti Servosse'sta aina tuntui, niinkuin joku olisi sotkenut pois koko asian, ja hän sanoi, ettei syy ollut puoleksikaan niitten täällä Etelässä, joitten päähän se lykättiin, vaan etupäässä työn-johdattajien Pohjassa, jotka vaativat samaa kuin kertomuksessa, jossa käsketään rakentaa tiilistä ilman oljitta. Niin kutsutun Uudestaan rakentamisen huono menestys pahoitti häntä suuresti ja vaikutti minun luullakseni enemmän hänen poismenoonsa, kuin koko kuume. Tämän tähden hän tahtoikin, että nuot rivit piirrettäisiin hänen hautakiveensä. Mitä se onkaan? Anna, minä otan esiin silmälasini, lapsi, ja luen sen sinulle: --

"Hän noudatti neuvoa viisaan, Ja Hulluksi muuttui hän siitä".

"Mitä se tarkoittaa? En ole aivan varma, että oikein tiedän, poikani; mutta yksi hänen ajatuksiansa oli se, että hän oli tullut houkutelluksi, niinkuin me kaikki muutkin, koettamaan panna toimeen semmoisten tuumia, jotka vaan puoleksi tiesivät, mimmoiseen työhön ihmisiä vaativat. Hän oli hyvä mies minun käsitykseni mukaan ja vakava mies; mutta -- tavalla taikka toisella näytti siltä, kuin hänen aatteensa eivät olisi sopineet tälle meridiaanille. Meille se ehkä lopuksi olisi ollut parempi, jos ne olisivat sopineet".

VIITESELITYKSET:

[1] Kynäveitsellä vuoleminen on Amerikalaisen mielityö joutohetkinä. Suom. muist.

[2] Amerikan Yhdysvaltojen vapauttamis-sodassa Englantia vastaan käytetty ja sitten tallella pidetty sotalaiva. Suom. muist.

[3] Seuraavista tässä kirjassa ilmestyvistä nimityksistä:

_Unionistit, Republikaanit, Abolitionistit, Federaaliset_ yleensä tarkoittavat niitä Amerikan Yhdysvaltojen kansalaisia, jotka tahtoivat Unionin eheyttä ylläpitää ja orjuutta poistaa.

_Secessionistit, Demokraatit, Konfedereeratut_ tarkoittavat niitä, jotka puollustivat Eteläisvaltojen luopumista Unionista ja kannattivat orjuutta.

[4] Hulluuden synty.

[5] Ihanan Ranskanmaan.

[6] Matkustajat.

[7] _Straits, Détroit_ = rauma, salmi.

[8] Hulluuden taudin aiheen.

[9] _Yankee'iksi_ nimitetään Pohjois-Amerikan koillisten tai yleensä pohjoisten valtioin asukkaita. Europassa tällä sanalla tarkoitetaan ylipään Amerikalaisia.

[10] _Comfort_ = lohdutus.

[11] _Circumspice_ = katso ympärillesi, ole varovainen.

[12] Ensimmäinen taudin puuska.

[13] Loistosta.

[14] William _Sherman_ oli taitava ja urhoollinen Unionistein kenraali, joka on tullut mainioksi siitä rohkeasta ja vaivaloisesta retkestä, jonka hän teki koko kapinallisen maan halki meren rantaan asti.

[15] Jefferson _Davis_ oli kapinallisten valtioin presidentti.

[16] Päinvastoin.

[17] Tämän tarinan epäiltävä sopivaisuus on myönnettävä; mutta juttu on todenperäinen ja on otettu tähän, koska se niin hyvin kuvaa aikaa, paikkaa ja kansaa. Tekiän muistutus.

[18] Tynnyrin-alaa.

[19] Säännön-mukaista.

[20] Abraham _Lincoln_ kohosi terävän järkensä, rehellisen ja lujan luontonsa sekä rautaisen tahtonsa kautta köyhästä puunhakkaaja-pojasta Amerikan Yhdysvaltojen presidentiksi.

[21] Kansallishymniksi muuttunut sotalaulu, joka orjan-vapauttamissodan aikana innostutti Pohjoisvaltojen sotureita heidän taisteloon astuessaan.

[22] Andrew _Johnson_, joka oli mitättömästä räätälin oppipojasta päässyt ensin räätälimestariksi, sitten Tennessee'n kuvernööriksi ja viimein vuonna 1865 Abraham Lincoln'in jälkeen Yhdysvaltojen presidentiksi. Ahkeruus, käytöllinen äly ynnä tavattomat valtiomiehen lahjat olivat raivanneet hänelle tien tähän korkeaan asemaan.

[23] Rehellisenä kansalaisena.

[24] Robert _Lee_ oli Eteläisvaltojen ritarillisin, urhoollisin ja voitokkain kenraali.

[25] Tuntia.

[26] Rikoksen esinettä.

[27] "_Freedmen's Bureau_" oli eräs Pohjoisvaltojen perustama laitos, jonka toimena orjanvapauttamis-sodan kestäessä oli auttaa Eteläisvalloista paenneita mustia ja kapinaa paheksivia valkoisia, erittäinkin valloitettujen maitten viljelemisellä ja heidän hyödykseen käyttämisellä, sekä sodan loputtua valvoa niiden neljän miljonan hengen etua, jotka olivat saaneet vapautensa, mutta olivat kotia, maata, elatusta, tietoja, lakia, kaikkia vailla.

[28] Vastapäätä.

[29] _Les Miserables_, jota tässä tarkoitetaan, on yhden Victor Hugo'n kuuluisan romanin nimi; suomeksi: _Viheliäiset. Lee's Miserables_ merkitsisi _Lee'n Viheliäiset_.

[30] Pulastani.

[31] Sodan edellä käyvän barbarisuuden.

[32] Lynch-lain toimeenpaniat. Lynch-laki on ominlupinen rangaistus-tapa. _Lynch_ nimi on saatu eräästä amerikalaisesta tuomarista, joka oli kuuluisa siitä, että hän hirtti ensin ja tutki sitten.

[33] "Vaskipääksi" nimitetään erästä amerikalaista käärmettä.

[34] Kun orjanvapauttamis-sota ennen kaikkia Abraham Lincoln'in väsymättömien ponnistusten kautta oli onnellisesti päättynyt, palkkasivat Etelän kostonhimoiset orjan-omistajat erään Wilkes Booth nimisen näytteliän, joka vuonna 1865 Fords'in teaterissa Washington'issa ampui hänet kuoliaaksi, huutaen: "Vapaus" ja "Etelä on kostettu".

[35] _Cimmerien_ sadun-omainen kansa eli ikuisessa pimeässä ja sumussa.

[36] _Territorioiksi_ sanotaan semmoisia alueita, joissa ei vielä löydy 60,000 asukasta ja joita ei sen vuoksi pidetä minäkään valtioina.

[37] _Adullamiiteiksi_ sanottiin erästä liberaalista lahkokuntaa Englannin Alihuoneessa, joka 1866 vuoden _Reform Bill_ kysymyksessä luopui ystävistään. Nimi on saatu _Adullam_ luolasta, johon David lähti Saulia pakoon. Eräs parlamentinjäsen John Bright sanoi pilkallisesti tästä lahkokunnasta, että se turhaan turvautui Adullam'in valtiolliseen luolaan.

[38] Kiinalainen.

[39] Englantilaisen.

[40] Ennen sotaa.

[41] Jälkeen sodan.

[42] _Scalawag_ = roisto.

[43] _Carpet-bagger_ = matkalaukunkantaja.

[44] Monesta yhden.

[45] Yhdestä kahdeksi.

[46] Arvonmukaista.

[47] Derringer-pyssyjen.

[48] Kaikkien muitten asianhaarain ollessa samanlaiset.

[49] Yhteinen.

[50] Molemmista Englannin suurista valtiollisista puolueista, _Tories_ ja _Whigs_, Toryt yleensä edustavat jonkunlaista konservatiivista ja aristokraatillista katsantotapaa; Whigit ovat enemmän edistystä harrastavia, enemmän yhteisen kansan puolta pitäviä, demokraatillisia. Yllä mainittu "vallankumous" tarkoittaa Yhdysvaltojen vapauttamista Englannin alta (1775-1783).

[51] Yhdenlainen.

[52] Olettamuksiin.

[53] Kysymystä, tehtävää.

[54] Tieto ja taito, henkinen sivistys.

[55] Aaron _Burr_, översti, varapresidentti, ampui kaksintaistelossa _Aleksander Hamilton'in_, yhden Amerikan etevimmistä valtiomiehistä. Hamilton kirjoitti sen kuuluisan adressin Amerikan kansalle, joka kehoitti sitä vuodeksi 1787 kutsumaan kokoon konventin, jonka määrä olisi pelastaa maa siitä hämmingistä, johon se vapauttamis-sodan jälkeen oli joutunut, sekä myöskin esitellä perustus-lakeja. Sittemmin hän jalosti ja innokkaasti puollusti näitä perustus-lakeja, vaikka ne olivat muodostuneet toisenlaisiksi, kuin hän olisi niitä tahtonut. Vapauttamis-sodassa hän oli palvellut armeijassa ja oli yhteen aikaan suuren Washington'in adjutantti. Uljuutensa vuoksi häntä nimitettiin "Pikku leijonaksi".

[56] _Ilves-rahaksi_ sanottiin erään Indianan pankin ulos-antamia, ilveksen kuvalla varustettuja rahoja, joita ei milloinkaan takaisin lunastettu.

[57] _Carpet-bag_ = matoista tehty laukku. -- _Carpet-bagger_ = carpet-bagin kantaja.

[58] Kiertävälle.

[59] _Sansculoteiksi_ (housuttomiksi) nimitettiin tasa-arvon harrastajia ensimäisen Franskan vallankumouksen aikana.

[60] "Abolitionisti" on sanan johdon mukaan = kadottaja, hävittäjä, kukistaja.

[61] Säännöllisen hallituksen puutetta, laitonta tilaa yhteiskunnassa.

[62] Ihmis-syöjät.

[63] Nuot Kreikkalaisten mytologiiasta hyvin tunnetut Bakchoon seuralaiset.

[64] Rajan voimasta.

[65] Petolintuja.

[66] _Synekdoke_ on puhetaidollinen temppu, jossa mainitaan osaa kokonaisuuden, vähempää ison tai lajia suvun asemesta j.m.s.

[67] Paikottaisen.

[68] Lyhyt ja paljon sisältävä, vanhojen Spartaanein tapainen.

[69] _Boss_ = esimies, päällysmies, herra.

[70] _John Brown_ oli amerikalainen patrioota ja marttyyri vapauden asian tähden. Syntyneenä vuonna 1800 Connecticutissa Pohjois-Amerikassa lähti hän jo viiden vuotisena isänsä kanssa Hudson'iin Ohioon. Siellä hänestä tuli ensiksi karvari ja sitten villakauppias. Vuonna 1846 muutti hän Massachussets'iin, jossa häntä tieteellisten kauppa-perus-aatteittensa tähden kohtasi suuri vastus tehdasteliain puolelta ja jossa hän vihdoin joutuikin vararikkoon. Oltuaan sitten maanviljeliänä useissa seuduissa Unionia siirtyi hän vuonna 1855 seitsemän poikansa kanssa Kansas'iin. Siellä hän alussa eli rauhallisena tilanhaltiana, mutta temmattiin sangen pian valtiollisten taisteluin pyörteesen. Jo aikaisesta nuoruudesta asti oli John Brown, jota kiihkeä puritaninen uskonto elähytti, sydämensä pohjasta vihannut orjuutta, ja hänen vihansa sai nyt Kansas'issa uutta virikettä. Amerikan polttavin valtiollinen kysymys oli siihen aikaan, tulisiko tästä territoriosta vapaa- vai orjavaltio. Vanhat orjavaltiot ponnistivat viimeisiä voimiansa tässä heille niin tärkeässä kysymyksessä eivätkä jättäneet mitään keinoa koettamatta. Läheisistä maakunnista toimitettiin Kansas'iin joutilasjoukkoja, jotka tämän maakunnan asukasten rinnalle pantiin asiasta äänestämään, valkoisia työmiehiä estettiin väkisin ottamasta osaa äänestyksiin, jotta orjuuslaitoksen puollustajat pääsisivät enemmistöön, ja rajan yli tunki Missouri'sta suuria parvia aseellisia orjan-omistajia, jotka ottivat maan haltuunsa, säätivät lakeja orjuudesta ja koettivat karkoittaa entisiä vapaita maanomistajia. Verisiä tappeluita tapeltiin kaikkialla ja niihin John Brown otti tehokkaasti osaa, vaikka hän joutui ankaran vainon ja kovien onnettomuuksien alaiseksi. Yksi hänen poikansa murhattiin avoimella kadulla. Toinen joutui Missourilaisten käsiin ja rääkättiin niin pahasti, että hän kävi mielipuoleksi. Hänen vaimonsa kuoli suruun. Hänen oma ja hänen poikiensa talot poltettiin. Hänen ystävänsä ja naapurinsa surmattiin. Mutta näistä kaikista lannistumatta John Brown järjesti partiokuntia, vapautti orjat ja kävi kuntonsa ja urhoollisuutensa vuoksi varsin vaaralliseksi vastustajaksi. Erittäin kohosi hänen arvonsa ja tuli hänen nimensä pelätyksi Ossawattomie'n valloituksen kautta, jossa hän kolmenkymmenen miehen kanssa hajoitti monta sataa Missourilaista, tapettuaan kuusikymmentä heistä. Mutta hän ei tyytynyt sodankäyntiin ainoastaan oman maakuntansa rajojen sisäpuolella, vaan hyökkäsi rohkeasti vihollisten alalle, jossa hän joka paikassa vapautti orjat ja kuljetutti suuria joukkoja heistä turviin Kanadaan. Muutamaksi vuodeksi katosi John Brown nyt näkymöltä, mutta ilman kadottamatta päämääräänsä silmistään. Hänessä oli nimittäin vähitellen varttunut uskoksi se ajatus, että Jumala oli lähettänyt hänet vapauttamaan kaikki Amerikan orjat, ja väsymättä hän työskenteli tämän lähetyksensä täyttämisessä, vaikkei hän suinkaan missään mitään suurempaa kannatusta saanut. Syksyllä 1859 ilmestyi John Brown äkkiä Virginiassa, päätettyään tässä maakunnassa sytyttää sotaa. Aseita hankkiakseen valloitti hän vähäisellä kahdenkolmatta miehisellä joukolla äkkirynnäkön kautta Yhdysvaltojen Harpers-Ferry'n nimisen asehuoneen Potomac'in luona ja otti haltuunsa virran yli vievän tärkeän rautatien-sillan. Hän oli toivonut, että neekerit nyt vastaisivat hänen sodan-julistuksiinsa ja nousisivat sortajiansa vastaan. Mutta tämä toivo ei toteutunut. Lähenemistään lähenivät sen sijaan hallituksen sotajoukot översti Robert Lee'n päällikkyydellä, saman miehen, joka myöhemmin kenraalina niin taitavasti johdatti Etelän asiaa, ja suurta ylivoimaa vastaan sai John Brown nyt puollustaa itseänsä. Hurjan taistelon jälkeen, jossa kaksi hänen poikaansa kaatui ja hänen vävynsä haavoitettiin, joutui John Brown, itse kovasti haavoitettuna, neljän eloon jääneen toverin kanssa vangiksi. Hän asetettiin sota-oikeuden eteen Charlestown'issa, tuomittiin maankavalluksesta kuolemaan ja hirtettiin Joulukuun 2 p. 1859.

[71] Siksi nimitetään Marylandissa semmoisia aidakkeita, jotka hyvin suojelevat maata eläimiltä.

[72] _Bataati_ on maultaan ja ulkomuodoltaan potaatin kaltainen juuri-hedelmä (_convolvulus batatas_), tropiikeista kotoisin, mutta jo myöskin Euroopassa viljelty.

[73] Kuoleman jälkeisen.

[74] Vaaleissa taivasalla pidetään Amerikassa usein joltakin puun kannolta puheita kansalle.

[75] Käytävää.

[76] _Coroner_ on semmoinen kruununpalvelia, joka yhdessä jonkun sitä varten erittäin valitun jury'n eli valamiehistön kanssa tutkii äkillisiä kuolemantapauksia.

[77] Tämä kertomus tuskin uskottavasta barbariudesta perustuu erään mustan miehen valalla vahvistettuun todistukseen, joka oli kuullut juuri tämmöisen kertomuksen ihan samanlaisesta teosta yhden osan-ottajan huulilta. Se on liian kauhea painettavaksi, mutta liian todellinen poisjätettäväksi. Tekiän muistutus.