Hopeakauha: Satuja ja kertomuksia

Part 4

Chapter 4704 wordsPublic domain

ELLI: Voi taivas! kuinka rikas sinusta tulee. -- Mutta, opettaja! Lillistä voisi tehdä näytelmäkappaleen. Aivan sievän näytelmäkappaleen. Panisi niin, että koulussa oli kokous ja siellä odotettiin Lilliä ja sitte Lilli tuli ja hän oli matkalla löytänyt lompakon ja sitte ei lompakolle löytynyt omistajaa ja sitte Lilli sai rahat ja sitte hänestä tuli rikas ja hän osti oman talon ja vaunut ja hevoset ja kaikki toverit sai ajella hänen hevosillaan ja opettajatkin pääsivät aina ajelemaan ja sitte viimein tuli Lillistä vanha rouva, joka testamenttasi suuren omaisuutensa meidän koulumme alaluokkien konventille -- -- --

VAHTIMESTARI (tulee sisälle ja kumartaa.) Opettajaa pyydetään telefooniin.

OPETTAJA (nousee). Odottakaa hetkinen. (Menee vahtimestarin edellä huoneesta.)

(Vähän aikaa äänettömyyttä. Kaarlo nousee ja menee pöydän luo juomaan vettä.)

VILJO: Kaada minullekin.

KAARLO: (tarjoaa) Ole hyvä!

VILJO: (juo) Kiitoksia!

KAARLO: Tahtooko joku toinen?

ELLI: Juo itse vaan? Ei meitä janota.

KAARLO: (juo, kumartaa sitte tytöille) Kiitoksia!

ELLI: Ei kestä (nauraa).

KAARLO: (menee Lillin eteen.) Kuules, mitä sinä teet niin paljolla rahalla?

LILLI: Panen pankkiin.

KAARLO: Pankkiinko?

ELLI: Voi kuinka tyhmästi! Pankkiin! Jos minä olisin niin rikas niin minä -- --

MAIJA: Voi, voi! Nyt ei meidän kokouksesta tullut mitään. Kymmenen minuutin perästä täytyy minun lähteä soittotunnille.

ELLI: Voi taivas! Joutuun miettimään. Mitä me sitte näyttelemme. Se pitäisi olla jotain oikein uutta, oikein "fiksua!"

KAARLO: Sinä olet aina niine "fiksuinesi!" Mutta mistäpä niitä ottaa. Niitä ei kasva puussa.

ELLI: Jos kysyttäisiin yläluokkalaisilta. He ovat aina niin eteviä. Kyllä luulen, että he voivat -- --

OPETTAJA: (tulee). Viivyin vähäsen sillä soitin samassa maantieteen opettajalle. Hän sanoi ensin, ettei hänellä ole aikaa. Mutta kun oikein pyytämällä pyysin, niin lupasi hän meille kirjoittaa ensi lauantaiksi pienen keskustelun Lillin löydöstä. Mutta aivan pienen ainoastaan, sanoi hän.

MAIJA: Kuinka hauskaa!

TOISET: Kuinka hauskaa!

MAIJA: Mutta tämä on suuri salaisuus, jota eivät muut saa tietää, kun konventin toimikunta. Ei kukaan saa kertoa sitä koulussa!

ELLI: En minä ainakaan.

MAIJA: Luvatkaa oikein varmasti kaikki, että ette kerro.

OPETTAJA: Kokoonnumme siis ensi lauantaina kello 5 illalla uudelleen. Kaikkien tulee silloin olla mukana.

MAIJA: Hyvä opettaja! Sanokaa vielä kaikille, ettei kukaan saa kertoa tätä salaisuutta koulussa.

KAARLO: Elli ei malta olla kertomatta. Hän on aina semmoinen lörpöttelijä.

ELLI: Itse olet lörpöttelijä! Hyi sinua! Hyi! Hyi! Häpeä!

OPETTAJA: (katselee vakavasti Elliä.) Elli, Elli! Kuinka sinä käyttäydyt. Kuinka sinä puhut.

ELLI: Niin kun pojat aina kiusaa... (rupeaa itkemään, kaikki ovat hämillään.)

OPETTAJA: Kokous on loppunut. Siis lähdemme kotiin. Ja hauskempi on jos ette kerro asiata tovereille.

LILLI: En minä vaan kerro.

MAIJA: Enkä minä...

ELLI: (itkien). Enkä minä... (Menevät.)

VAHTIMESTARI: (tulee sisälle.) Taas ovat lianneet lattian märillä ja hiekkaisilla jaloillaan. (Pyyhkii pöydän ja tuolit. Sammuttaa lampun ja lähtee pois.)

JOULUPÄIVÄNÄ

On talvi. Lunta on valkeanaan Ja pakkanen nurkassa paukkuu. On tonttuja metsä tulvillaan, Niitä harmaja Halli haukkuu.

On tontuilla hauska kun joulu on Ja puuro padassa kiehuu. Ken silloin olisi onneton, Kun ilojen lippu liehuu.

Käy kumara ukko kuunnellen Nyt kaikkien lasten kanssa, Niin harva näkevi hauskan sen, Se vaikka on seurassansa.

On metsä tonttuja tulvillaan, Ne lapsille sieltä hymyy, Mut niitä jos käyt sä hakemaan, Ne oksien alla lymyy.

Mut kiltti jos oot ja kultainen Ne jouluna luoksesi tallaa; Niil' on kelkka ja kontti hirmuinen Ja lahjoja tulvimalla.

JOULUN AATTONA

Aamu vasta hämärtää, Illalla on joulu. Lahjoja ei äiti nää, Eikä kerro tyttö tää Ennenkuin on joulu.

Vaikeaa on vaijeta Ennenkuin on joulu, Illat yksin istua, Istua ja ommella Kunnes tulee joulu.

Voi kun päivä pitkä on Ennenkuin on joulu! Olen aivan onneton. Äitikin niin vaiti on. Illalla on joulu.

Jopa ilta hämärtää, Jopa joutuu joulu. Hui kun mua hirvittää, Julmasti jo jännittää Odotettu joulu.

Koti loistaa valossa. Meillä on jo joulu. Tiuvut soivat salossa; Kohta onpi talossa Lahjoinensa joulu.

JOULU

Joulu tuli, joulu tuli Nytpä hauska on. Tulkaa lapset piiriin Lalla-lalla-liiriin! Joulu onpi lasten juhla, Juhla verraton.

Joulu tuli, joulu tuli Loistaa kynttilät. Lasten posket hohtaa. Joulu-ukko kohta Saapuu tänne, kuules kuinka Tiuvut helkkyvät.

Joulu tuli, joulu tuli Tuossa ukko on. Kuusessa on tulta; Joulu-ukko kulta, Tervetullut kotihimme Joulunviettohon!

Joulu tuli, joulu tuli, Lapset leikkikää! Tässä onpi piiri, Piiriin pankaa hiiri. Hiiri saapi jakaa teille Hiukan hyvempää.

Joulu tuli, joulu tuli, Nytpä hauska on. Tuossa Ukko hyvä, Jolla säkki syvä, Säkki syvä, säkki hyvä, Säkki verraton,

Joulu tuli, joulu tuli, Lapset miettikää: Ukko lahjat kantaa, Luoja kaikki antaa, Ilomielin, ilokielin Luojaa kiittäkää.