Part 3

41. Tällä tavoin Xerxes aloitti marssin Sardeesta, mutta aina milloin hänen mielensä teki, hän astui sotavaunuista katettuihin matkavaunuihin. Hänen takanaan kulki tuhat keihäänkantajaa, parhaimmat ja jaloimmat persialaisten joukosta, pitäen keihäitään tavalliseen tapaan, sitten tuli toinen, persialaisten keskuudesta valittu tuhatmiehinen ratsujoukko, ja ratsujoukon jälestä kymmenen tuhatta muiden persialaisten joukosta valittua miestä. Nämä olivat jalkaväkeä. Heistä oli tuhannella keihäissään kenkäinten sijasta kultaiset granaattiomenat ja he sulkivat joka puolelta muut, mutta niitten sisäpuolella olevilla yhdeksällä tuhannella oli hopeiset granaattiomenat. Kultaiset granaattiomenat oli myös niillä, jotka käänsivät keihäänkärkensä maahan, ja kultaiset omenat niillä, jotka lähinnä seurasivat Xerxestä. Näiden kymmenentuhannen jälkeen oli sijoitettu ratsujoukko, jossa oli kymmenentuhatta miestä. Ratsujoukon taakse oli jätetty aina kahden stadionin pituinen väli ja sitten seurasi muu joukko sikin sokin.

42. Mutta Lyydiasta sotajoukko matkasi Kaikos-jokea ja Myysian maata kohti, Kaikoksen luota taas se, kulkien niin, että Kane-vuori joutui sen vasemmalle puolelle, marssi Atarneuksen kautta Karene-kaupunkiin. Sieltä se kulki Teeban tasangon halki, sivuuttaen Adramytteion-kaupungin sekä pelasgilaisen Antandroksen. Jättäen Ida-vuoren vasemmalle kädelleen se sitten samosi Ilias-maakuntaan. Mutta ensi aluksi, sen viettäessä yötä Ida-vuoren juurella, yllättivät sen ukkonen ja salamat, tuhoten sangen paljon väkeä.

43. Sieltä sotajoukko saapui Skamandros-joelle, joka, siitä saakka kun he Sardeesta käsin olivat matkalle lähteneet, oli ainoa joki, minkä vesi ehtyi ja mikä juotaessa ei sotajoukolle ja elukoille riittänyt. Niin pian kuin siis Xerxes saapui tälle joelle, nousi hän Priamoksen linnaan, koska häntä halutti sitä katsella. Katseltuaan sitä ja tiedusteltuaan sikäläisiltä asukkailta juurta jaksaen kaikkea hän uhrasi iliolaiselle Athenelle tuhat lehmää, ja maagit valoivat sankarien kunniaksi juomauhreja. Kun he sen olivat tehneet, valtasi yöllä kauhu leirin. Päivän tullen sotajoukko läksi sieltä, jättäen vasemmalle kädelle Rhoitionin kaupungin sekä Ofryneionin ja Dardanoksen, joka viimemainittu rajoittuu Abydokseen, oikealle taas teukrolaiset gergithit.

44. Mutta kun sotajoukko oli päässyt Abydokseen, tahtoi Xerxes nähdä sen kokonaisuudessaan. Ja koska vartavasten hänelle ennakolta oli tähän paikkaan tehty korkea marmorinen istuin -- abydolaiset olivat näet kuninkaan käskystä aikaisemmin sen tehneet --, istuutui hän siihen. Ja kääntäen silmänsä rannikolle päin hän katseli sekä maasotajoukkoa että laivoja, ja hänen katsellessaan teki hänen mieli nähdä, kuinka suoritettiin kilpataistelu laivojen kesken. Ja kun se suoritettiin ja Sidonin foinikialaiset voittivat, joutui hän ihastuksiinsa kilpaleikistä ja laivastosta.

45. Vaan nähdessään koko Hellespontoksen laivojen peittämänä ja kaikki rannat sekä Abydoksen tasangot täynnänsä ihmisiä hän kiitteli itseään onnelliseksi, mutta sitten hän vuodatti kyyneleitä.

46. Kun Artabanos, joka alussa vapaasti oli lausunut mielipiteensä, kehoittaessaan Xerxestä olemaan lähtemättä sotaan Hellasta vastaan --, kun tämä mies sen huomasi ja näki Xerxeen vuodattavan kyyneleitä, kysyi hän näin: "Oi kuningas, kuinka vallan toisin menettelet nyt, kuin vastikään. Silloinhan kiittelit itseäsi onnelliseksi, nyt itket." Xerxes virkkoi: "Minun tuli näet sääli, punnitessani, kuinka lyhyt kaikki inhimillinen elämä on, sillä näistä näin monesta ei sadan vuoden perästä ole ketään jälellä." Mutta Artabanos vastasi lausuen: "Vielä toisesta, tätäkin säälittävämmästä seikasta täytyy meidän elämämme varrella kärsiä. Sillä ihmisluonto on sellainen, että tässä näin lyhyessä elämässä ei ole ketään, ei näitten eikä muittenkaan joukossa, jonka mieleen ei monasti, eikä vain kerran, se ajatus johtuisi, että hän mieluummin haluaisi kuolla kuin elää. Sillä kohtaavat onnettomuudet ja taudit järkyttävät meitä ja vaikuttavat sen, että elämä, joka on lyhyt, kuitenkin tuntuu pitkältä. Koska nyt elämä on niin vaivaloinen, koituu kuolema näin ihmisen toivotuimmaksi turvapaikaksi. Ja jumala, joka ensin on antanut maistaa elonajan makeutta, havaitaankin juuri sen kautta kateelliseksi."

47. Xerxes vastasi sanoen: "Artabanos, koska nyt ihmiselo on sellainen, kuin sinä sitä kuvailet, niin lakatkaamme siitä puhumasta, älkäämmekä muistelko pahoja asioita, kun meillä on käsillä hyviä. Mutta ilmoita minulle tämä. Olisitko sinä, jos unennäkö ei olisi näin selvästi sinulle ilmestynyt, pysynyt vanhalla kannallasi ja kehoittanut minua olemaan lähtemättä sotaan Hellasta vastaan vai olisitko muuttanut mieltäsi? Sanoppa tämä minulle tarkkaan!" Artabanos vastasi sanoen: "Oi kuningas, päättyköön ilmestynyt unennäkö sillä tavoin, kuin me molemmat haluamme; minä puolestani olen yhä vielä täynnä pelkoa enkä voi saavuttaa mieleni tasapainoa, niin hyvin punnitessani useita muita asioita kuin erittäin nähdessäni kaksi sinun pahinta vihollistasi."

48. Tähän virkkoi Xerxes näin: "Kummallinen mies, mitkä nämä kaksi minun pahinta vihollistani ovat, joista puhut? Onko maasotaväki lukumääränsä puolesta moitittava, ja näyttääkö siltä, että helleenien sotajoukko on oleva monta vertaa suurempi meidän joukkoamme, vai onko meidän laivastomme jäävä heistä jälelle vai onko molempien käyvä niin? Sillä jos meidän voimamme tässä kohden näyttävät puutteellisilta, kerättäköön mitä pikimmin kokoon toinen sotajoukko."

49. Artabanos vastasi sanoen: "Oi kuningas, ei kukaan, jolla järkeä on, moittisi tätä sotajoukkoa eikä laivojen lukumäärää. Mutta jos kokoot useampia sotajoukkoja, tulevat ne kaksi vihollista, joista puhun, vieläkin vaarallisemmiksi. Nämä kaksi ovat maa ja meri. Sillä minun nähdäkseni ei ole missään kohti merta niin suurta satamaa, että se myrskyn noustua riittäisi ottamaan vastaan tämän laivastosi ja pelastamaan laivat. Eikä kuitenkaan tarvita ainoastaan yhtä semmoista, vaan useita, pitkin koko sitä rannikkoa, jota matkasi noudattaa. Ja koska nyt ei ole olemassa satamia, jotka voivat ottaa laivoja vastaan, niin ota huomioon, että sattumat hallitsevat ihmisiä eivätkä ihmiset sattumia. Ja kun siis näistä kahdesta vihollisesta toinen on mainittu, lähden nyt puhumaan toisesta. Maa on tässä kohden vihollisesi. Jos ei mikään vastarinta ole sinua kohtaava, tulee maa sinulle sitä vaarallisemmaksi, mitä kauemmaksi etenet, alati huomaamatta tunkeutuessasi eteenpäin. Mitään täydellistä menestystä ei ole ihmisillä. Niinpä minä väitän, että, vaikkei kukaan asettuisikaan vastaasi, maa aikaa myöten laajenemistaan laajetessaan on synnyttävä nälänhädän. Siksi se mies minusta olisi paras, joka suunnitellessaan pelkää ja ottaa huomioon jokaisen mahdollisen tappionsa, mutta toimeenpanossa olisi rohkea."

50. Xerxes vastasi näin: "Artabanos, sinä arvostelet näitä molempia seikkoja niinkuin tuleekin. Mutta älä kuitenkaan kaikkea pelkää äläkä punnitse kaikkea samalla lailla. Jos nimittäin tahtoisit jokaisen kulloinkin kohtaavan tapauksen edellä punnita kaikkea samalla lailla, et saisi koskaan mitään aikaan. On parempi uskaltaa kaikkea ja vaikkapa kärsiä puolet tappioista kuin jokaista asiaa ennakolta pelätä eikä koskaan kärsiä mitään vauriota. Ja jos vain intät kaikkea vastaan, mitä sanotaan, etkä itse esitä mitään varmaa, niin sinä saatat siinä erehtyä yhtä hyvin kuin se, joka on väittänyt päinvastaista. Toinen on siis yhtä hyvä kuin toinenkin. Mutta kuinka saattaa, kun kerran on ihminen, tietää mitään varmaan? Minun luullakseni se on mahdotonta. Tavallisestihan voitto suosii yritteliäitä, mutta ei hevin niitä, jotka kaikessa arvelevat ja vitkastelevat. Sinä näet, mihin valta-asemaan persialaisten mahti on kohonnut. Jos nyt ne, jotka ennen minua ovat olleet kuninkaina, olisivat samoin ajatelleet kuin sinä, tai jos heillä, vaikk'eivät itse olisikaan niin ajatelleet, olisi ollut joitakin samanlaisia neuvonantajia, et olisi koskaan saanut nähdä sen kehittyvän tälle kannalle. Mutta nyt he juuri antautumalla vaaroihin ovat vieneet asiansa näin pitkälle. Sillä suurten vaarojen uhalla saavutetaan tavallisesti suuria tuloksia. Heidän esimerkkiään siis seuraten me oivallisimpana vuodenaikana lähdemme liikkeelle, ja laskettuamme valtamme alaiseksi koko Europan palaamme takaisin, kohtaamatta missään nälkää tai kärsimättä mitään epämieluista. Sillä ensiksikin me matkaamme, vieden itse mukanamme paljon rehua, ja toiseksi saamme niiden viljaa, joiden maan ja väestön kimppuun käymme. Mehän lähdemme sotaan kyntäjä-, ei paimentolaiskansaa vastaan."

51, Artabanos lausui tämän jälkeen: "Oi kuningas, koska et salli pelätä mitään asiaa, niin ota ainakin vastaan tämä neuvoni. Sillä laajaperäiset asiat vaativat välttämättömästi, että niistä puhutaan laveammalti. Kyros, Kambyseen poika, laski koko Ioonian, paitsi Atenaa, veronalaiseksi persialaisille. Neuvon siis sinua, ettet millään muotoa veisi näitä miehiä heidän isiänsä vastaan. Pystymmehän me ilman näitäkin pääsemään vihollisista voitolle. Sillä jos he seuraavat, täytyy heidän joko esiintyä mitä väärämielisimpinä, orjuuttaessaan emäkaupunkinsa tai mitä oikeamielisimpinä, osaltaan puoltaessaan sen vapautta. Edellisessä tapauksessa he eivät tuota meille erinäistä etua; jälkimäisessä taas he saattavat suuresti vahingoittaa sotajoukkoasi. Siispä muista myöskin, mitä vanha tosi sananlasku sanoo, ettei loppu näy asian alussa."

52. Tähän vastasi Xerxes: "Artabanos, niitten mielipiteitten joukosta, joita olet esittänyt, on tämä kaikkein väärin, kun pelkäät ioonilaisten muuttavan mielensä; onhan meillä heistä mitä paras näyte, jonka todistajana sinä itse voit olla, samoinkuin muut Dareioksen mukana skyytejä vastaan sotaan lähteneet. Silloin kun koko persialaisen sotajoukon hukkuminen tai säilyminen riippui heistä, osoittivat he oikeamielisyyttä ja uskollisuutta eivätkä mitään epämieluista meille tuottaneet. Sitäpaitsi, kun olemme omaan maahamme jättäneet heidän lapsensa ja vaimonsa ynnä rahansa, ei tarvitse ajatellakaan heidän ryhtyvän joihinkin kumouksellisiin hankkeisiin. Näin ollen älä pelkää tätä, vaan ole rohkealla mielin ja suojaa taloani sekä itsevaltiuttani. Sinun huostaasi näet yksin kaikkien joukosta minä uskon valtikkani."

53. Näin lausuen Xerxes lähetti Artabanoksen Susaan. Sitten hän kutsutti luokseen arvokkaimmat persialaiset. Ja heidän saavuttuaan hän lausui heille näin: "Olen kutsunut teidät kokoon ja pyydän, että esiintyisitte, persialaiset, kelpo miesten lailla ettekä häpäisisi persialaisten muinaisia, suuria ja ansiokkaita tekoja, vaan osoittakaamme kukin erikseen ja kaikki yhdessä alttiutta. Sillä se hyvä, jonka puolesta uurastetaan, on yhteistä kaikille. Tämän takia kehoitan teitä innokkaasti antautumaan sotaan. Sillä niinkuin minä olen kuullut, lähdemme sotaan urhoollisia miehiä vastaan, ja jos me heidät voitamme, ei varmaankaan mikään muu sotajoukko ikinä meitä vastaan asetu. Vaan nyt astukaamme yli salmen, rukoiltuamme niitä jumalia, jotka Persian ovat huomaansa ottaneet."

54. Sinä päivänä he valmistautuivat ylimenoon. Mutta seuraavana päivänä he odottivat, kunnes näkisivät auringon nousevan, ja sytyttivät kaikenmoista suitsutusta silloilla sekä siroittivat myrtinoksia tielle. Mutta kun aurinko nousi, valoi Xerxes kultaisesta maljasta juomauhrin mereen ja rukoili aurinkoa, ettei hänelle sattuisi mitään sellaista onnettomuutta, joka estäisi häntä laskemasta valtansa alle Europan, ennenkuin hän sen viimeisiin ääriin olisi ehtinyt. Ja rukoiltuaan hän viskasi Hellespontokseen maljan, kultaisen sekoitusastian ja persialaisen miekan, jota he kutsuvat nimellä "akinake". Sitä en kuitenkaan saata tarkalleen ratkaista, auringolleko pyhittäen hän heitti ne mereen, vai katuiko hän ruoskineensa Hellespontosta ja tahtoi tekonsa hyvitykseksi lahjoittaa ne merelle.

55. Niin pian kuin tämä oli suoritettu, astuivat toista, Pontoksen puoleista siltaa myöten jalkaväki ja koko ratsuväki, Aigeian-meren puoleista myöten taas juhdat ja palvelusväki. Etunenässä kulkivat nuo kymmenentuhatta persialaista, kaikki seppelöityinä, näiden jälestä kulki kaikenmoisista kansoista sekoitettu sotajoukko. Sinä päivänä kulkivat nämä, seuraavana päivänä ensiksi ratsumiehet ja ne, jotka käänsivät keihäänkärkensä maahan. Nämätkin olivat seppelöidyt. Sitten tulivat pyhät hevoset ja pyhät vaunut, ja näitten jälestä Xerxes itse ynnä keihäänkantajat sekä tuhat ratsumiestä, ja näitten perästä muu sotajoukko. Ja samalla laivat läksivät merelle ja laskivat vastakkaista rantaa kohti. Olenpa myös kuullut kuninkaan kaikkein viimeisenä kulkeneen ylitse.

56. Astuttuaan Europan puolelle Xerxes katseli, kuinka sotajoukko ruoskien hoputtamana kulki yli. Ja se kulki siitä seitsemässä päivässä ja seitsemässä yössä, hetkeksikään herkeämättä. Siellä kerrotaan, Xerxeen jo astuttua Hellespontoksen yli, erään hellespontolaisen miehen lausuneen: "Oi Zeus, minkä vuoksi sinä, tekeytyen persialaisen miehen näköiseksi ja ottaen Zeus nimen sijasta nimeksi Xerxes, tahdot hävittää Hellaan, tuoden mukanasi koko maailman ihmiset? Olisithan sinä ilman näitäkin sen saattanut tehdä."

57. Niin pian kuin kaikki olivat astuneet yli ja alkoivat taivaltaa, ilmestyi heille suuri ihme, josta Xerxes ei vähintäkään välittänyt, vaikka se oli niin helposti selitettävissä. Tamma synnytti näet jäniksen. Se oli nimittäin helposti selitettävissä sillä, että Xerxes suuresti rehennellen ja kopeillen aikoi marssittaa sotajoukkonsa Hellasta vastaan, mutta oman henkensä hädässä juosten oli palaava samaan paikkaan. Ja Xerxeelle sattui toinenkin enne, hänen ollessaan Sardeessa. Muuli synnytti nimittäin muulin, jolla oli kahdet siittimet, oriin ja tamman, ja oriin olivat yläpuolella. Välittämättä kummastakaan hän kuitenkin matkasi edelleen, ja hänen mukanaan maasotajoukko.

58. Mutta laivasto purjehti ulkopuolelle Hellespontosta ja kulki pitkin rannikkoa, päinvastaiseen suuntaan kuin maasotajoukko. Se purjehti näet länteen päin, suunnaten matkansa Sarpedonin nientä kohti, jonne tultuaan sen oli määrä pysähtyä. Mutta maasotajoukko marssi itään päin ja auringon nousua kohti Khersonesoksen kautta, oikealla puolellaan Hellen, Athamaan tyttären, hauta, vasemmalla Kardian kaupunki, ja matkaten erään kaupungin läpi, jonka nimi on Agora. Sieltä se, kiertäen niin kutsutun Melas-lahden, astui Melas-joen yli, jonka vesi ei silloin riittänyt sotajoukolle, vaan loppui kesken. Astuttuaan siis tämän joen yli, josta myös mainittu lahti on nimensä saanut, se läksi länteen päin, kulkien aiolilaisten Ainos-kaupungin ja Stentoris-järven ohi, kunnes se saapui Doriskokseen.

59. Doriskos on Traakiassa oleva rannikko ja suuri tasanko, ja tämän halki virtaa suuri Hebros-joki. Sinne oli rakennettu kuninkaallinen vallitus, tuo, jota juuri kutsutaan nimellä Doriskos, ja siellä oli Dareioksen asettama persialainen varusväki aina niistä ajoista saakka, jolloin hän läksi sotaan skyytejä vastaan. Tämä paikka siis näytti Xerxeestä sopivalta sotaväen järjestämiseen ja lukemiseen ja hän tekikin niin. Kaikki laivat olivat myös saapuneet Doriskokseen, ja laivainpäälliköt toimittivat ne Xerxeen käskystä Doriskoksen läheisyydessä olevaan rantaan, missä sijaitsee samothrakelainen kaupunki Sale sekä Zone, ja joka päättyy kuuluisaan Serreionin niemenkärkeen. Tämä paikka oli muinoin kikonien oma. Laskettuaan laivat tähän rantaan he vetivät ne maihin kuivumaan. Mutta Doriskoksessa Xerxes sillä välin pani toimeen sotajoukon katselmuksen.

60. En saata täsmälleen sanoa, kuinka suuren osuuden kukin kansa suoritti koko määrään. Sillä sitä ei kukaan ihminen kerro. Mutta koko maasotajoukon miesluku osoittautui miljoonaksi seitsemäksisadaksi tuhanneksi mieheksi. Ja ne laskettiin tällä tavalla: he ajoivat kokoon samaan paikkaan kymmenentuhatta ihmistä, ja sullottuaan heidät yhteen niin tiiviisti kuin saattoivat, he piirsivät niitten ympäri piirin. Piirrettyään ja laskettuaan nuo kymmenentuhatta menemään he laativat pitkin piiriä aitauksen, niin korkean, että se ulottui miehen navan kohdalle. Tehtyään tämän he antoivat toisten astua aitaukseen, kunnes kaikki tällä tavoin olivat lasketut. Ja laskettuaan he järjestivät heidät kansojen mukaan.

61. Ne, jotka ottivat osaa sotaretkeen, olivat seuraavat. Ensiksi persialaiset, jotka olivat tällä tavoin varustetut. Päässään heillä oli veltosti riippuvat "tiara" nimiset päähineet, ruumiin verhona oli heillä kirjavat pitkähihaiset ihotakit ja kalansuomuja muistuttavat rautasuomu-haarniskat, jaloissa roimahousut ja tavallisten kilpien sijasta pajuista palmikoidut kilvet, joiden alapuolella viinet riippuivat. Heillä oli lyhyet keihäät, suuret jouset, ruo'oista tehdyt nuolet ja lisäksi tikarit, jotka riippuivat oikealla kupeella vyöstä. Päällikkönään oli heillä Otanes, Amestriin, Xerxeen vaimon isä, ja helleenit kutsuivat heitä muinoin kefeneiksi, mutta itse he, samoinkuin heidän naapurinsakin, kutsuivat itseään artalaisiksi. Mutta sittenkuin Danaen ja Zeun poika Perseus oli saapunut Beloksen pojan, Kefeuksen, luo, ja ottanut vaimokseen hänen tyttärensä Andromedan, syntyi hänelle poika, jolle hän antoi nimeksi Perses, ja tämän hän jätti sinne. Kefeuksella näet ei sattunut olemaan miespuolista perillistä. Hänestä siis ovat persialaiset saaneet nimensä.

62. Samalla tavoin puettuina läksivät meedialaiset sotaan. Sillä nämä tamineet ovat meedialaisia, eivätkä persialaisia. Meedialaisten päällikkönä oli Tigranes niminen akhaimenidi, ja heitä kutsuivat muinoin kaikki arialaisiksi, mutta kolkhilaisen Medeian saavuttua Atenasta näitten arialaisten tykö muuttivat he nimensä. Näin kertovat meedialaiset itse itsestään. Sotaan lähtevät kissiläiset taas olivat muuten varustetut samalla tavoin kuin persialaiset, mutta tiarain sijasta he pitivät päänauhoja. Ja kissiläisiä komensi Anafes, Otaneen poika. Hyrkanialaiset taas olivat asestetut samalla lailla kuin persialaiset, ja heillä oli johtajanaan Megapanos, joka myöhemmin tuli Babylonin hallitusmieheksi.

63. Sotaan lähtiessään assyrialaisilla oli vaskikypärät, punotut jollakin barbarisella tavalla, jota ei ole helppo selittää, heillä oli kilvet, keihäät ja egyptiläisten veitsien kaltaiset tikarit, edelleen rautanauloilla nastoitetut puunuijat ynnä pellavahaarniskat. Näitä kutsuvat helleenit syyrialaisiksi, mutta barbareilta he ovat saaneet nimen assyrialaiset. Heitä komensi Otaspes, Artakhaieen poika.

64. Baktrialaiset läksivät sotaan, päässään aivan samanlaiset päähineet kuin oli meedialaisilla, mutta heillä oli kotimaiset ruokojouset ja lyhyet keihäät. Skyytiläisillä sakeilla oli päässään terävähuippuiset kankeat pystylakit, jaloissa roimahousut sekä aseina kotimaiset jouset ja tikarit, ja lisäksi vielä "sagaris" nimiset kirveet. Näitä, jotka ovat amyrgolaisia skyytejä, he kutsuivat sakeiksi. Persialaiset kutsuvat näet kaikkia skyytejä sakeiksi. Baktrialaisia ja sakeja komensi Hystaspes, Dareioksen ja Kyroksen tyttären, Atossan, poika.

65. Indialaisilla oli yllään puuvillavaatteet, ja heillä oli ruokojouset ynnä ruokonuolet, joissa oli rautakärki. Tällä tavoin olivat indialaiset varustettuina, ja heillä oli päällikkönään Farnazathres, Artabateen poika.

66. Arialaiset olivat varustetut meedialaisilla jousilla, mutta muuten niinkuin baktrialaisetkin. Arialaisia johti Sisamnes, Hydarneen poika. Parthilaiset, khorasmilaiset, sogdilaiset, gandarit ja dadikit läksivät sotaan samoissa tamineissa kuin baktrialaisetkin. Näiden johtajina olivat seuraavat: parthilaisten ja khorasmilaisten Artabazos, Farnakeen poika, sogdilaisten Azanes, Artaioksen poika, gaudarien ja dadikien Artyfios, Artabanoksen poika.

67. Kaspialaisilla sotureilla oli yllään turkit, ja aseina kotimaiset ruokojouset sekä lyhyet miekat. Näin olivat nämä asestetut, ja johtajanaan heillä oli Ariomardos, Artyfioksen veli, sarangit taas koreilivat värjätyissä vaatteissaan, ja heillä oli polviin ulottuvat saappaat sekä meedialaiset jouset ja keihäät. Sarangeja komensi Ferendates, Megabazoksen poika. Paktyeillä oli turkit sekä kotimaiset jouset ja tikarit. Paktyeillä oli päällikkönään Artayntes, Ithamitreen poika.

68. Utilaiset, mykiläiset ja parikanit olivat asestetut samalla lailla kuin paktyit. Heidän johtajinaan olivat: utilaisten ja mykiläisten Arsamenes, Dareioksen poika, parikanien taas Siromitres, Oiobazoksen poika.

69. Arabialaisilla oli pitkät, vöillä sonnustetut viitat, ja oikealla kupeellaan pitkät, taapäin jännitettävät jouset. Etiopilaisilla oli verhonaan pantterin- ja jalopeurantaljat ja heillä oli pitkät, jopa neljänkin kyynärän pituiset, taatelipalmun lehtien varsista tehdyt jouset ja lisäksi pienet ruokonuolet. Mutta raudan sijasta oli teräväksi hiottu kivi, jommoisella he myös kaivertavat sinettisormuksensa. Lisäksi heillä oli keihäät, joiden nenässä oli peitsenkärjen tavoin teräväksi hiottu gasellin sarvi. Heillä oli myös nauloilla nastoitetut nuijat. Mutta taisteluun mennessään he sivelivät toisen puolen ruumistaan kipsillä, toisen puolen punamaalilla. Arabialaisia ja Egyptin tuollapuolen asuvia etiopilaisia komensi Arsames, Dareioksen ja Artystonen, Kyroksen tyttären, poika, -- hänen, jota Dareios vaimojensa joukosta enimmin rakasti ja jonka kuvan hän oli takomalla teettänyt kullasta.

70. Egyptin tuollapuolen asuvia etiopilaisia ja arabialaisia siis komensi Arsames, itäiset etiopilaiset taas -- heitä oli näet sotajoukossa kahta lajia -- olivat liitetyt indialaisiin eivätkä ulkonäöltään ollenkaan eronneet toisista, vaan ainoastaan kieleensä ja hiuksiinsa nähden. Itäiset etiopilaiset ovat näet suorahiuksiset, Libyan etiopilaiset taas ovat kiharatukkaisimmat kaikista ihmisistä. Nämä Aasian etiopilaiset olivat enimmäkseen asestetut samalla tavoin kuin indialaisetkin, ja heillä oli päässään hevosen otsanahka, nyljetty korvineen harjoineen. Harja kävi heillä töyhdöstä, ja he antoivat hevosten korvien jäykkinä törröttää. Ja suojanaan he kilpien sijasta käyttivät kurjennahkoja.

71. Libyalaiset kulkivat nahkaisissa tamineissa ja käyttivät tulessa karaistuja heittokeihäitä. Heidän päällikkönään oli Massages, Oarizoksen poika.

72. Paflagonit läksivät sotaan, päässään punotut kypärät, ja heillä oli pienet kilvet ja lyhyet keihäät sekä lisäksi heittokeihäät ja tikarit ja jaloissa kotimaiset, puolipohkeeseen ulottuvat saappaat. Ligyiläiset, matienit, mariandynit ja syyrialaiset läksivät sotaan samalla tavoin puettuina kuin paflagonit. Näitä syyrialaisia kutsuvat persialaiset kappadokialaisiksi. Paflagoneja ja matieneja komensi Dotos, Megasidroksen poika, mariandynejä, ligyiläisiä ja syyrialaisia Gobryas, Dareioksen ja Artystonen poika.

73. Fryygialaisilla oli lähinnä samanlaiset tamineet kuin paflagoneilla, vain hiukan niistä poikkeavat. Mutta, kuten makedonialaiset kertovat, kutsuttiin fryygialaisia brigeiksi, niin kauan kuin he Europassa asuen olivat makedonialaisten naapureina, mutta siirryttyään Aasiaan he, samalla kertaa kuin vaihtoivat maansa, muuttivat nimensäkin fryygialaisiksi. Armenialaiset, jotka ovat fryygialaisten siirtolaisia, olivat samalla lailla asestetut kuin fryygialaisetkin. Näitä molempia komensi Artokhmes, joka oli nainut Dareioksen tyttären.

74. Lyydialaisilla oli aivan samanlaiset aseet kuin helleeneillä. Lyydialaisia kutsuttiin muinoin maioneiksi, mutta Lydoksen, Atyksen pojan, mukaan he saivat tämän nimityksen, vaihtaen siihen entisen nimensä. Myysialaisilla oli päässään kotimaiset kypärät, heillä oli pienet kilvet ja he käyttivät tulessa karaistuja heittokeihäitä. He ovat lyydialaisten siirtolaisia, ja Olympos-vuoren mukaan heitä kutsutaan olympieneiksi. Lyydialaisia ja myysialaisia komensi Artafrenes, Artafreneen poika, hänen, joka yhdessä Datiin kanssa oli hyökännyt Marathoniin.