Part 11

38. Kun kaikki tämä sattui näin yht'aikaa, valtasi barbarit kauhistus. Ja huomattuaan heidän pakenevan astuivat delfolaiset alas ja surmasivat melkoisen joukon heitä. Mutta henkiin jääneet pakenivat suoraa päätä Boiotiaa kohti. Ja nämä palanneet barbarit kertoivat, kuten olen kuullut, edellisten lisäksi nähneensä muitakin yliluonnollisia seikkoja. Kaksi ihmiskokoa suurempaa raskasaseista miestä oli heitä seurannut, surmaten ja takaa ajaen.

39. Nämä olivat delfolaisten kertomuksen mukaan kaksi kotimaista sankariolentoa, Fylakos ja Antonoos, joiden temppelialueet sijaitsevat pyhätön läheisyydessä, Fylakoksen itse tien varrella, Pronaian pyhätön yläpuolella, Antonooksen taas lähellä Kastalian lähdettä, Hyampeia-huipun alapuolella. Mutta Parnassokselta syöksyneet lohkareet ovat säilyneet aina minun aikoihini saakka ja sijaitsevat Athene Pronaian temppelikartanossa, siinä paikassa, mihin ne barbarien rivien välitse vieriessään pysähtyivät. Täten tapahtui näiden miesten lähtö pyhätön luota.

40. Mutta Artemisionista lähdettyään pysähtyi helleenien laivasto atenalaisten pyynnöstä Salamiiseen. Ja atenalaiset olivat pyytäneet heitä pysähtymään Salamiin ääreen siitä syystä, että itse voisivat toimittaa lapsensa ja vaimonsa Attikasta turviin ja lisäksi neuvotella, mitä heidän olisi tehtävä. Sillä heidän täytyi tehdä päätös silloiseen asemaan nähden, koska olivat käsityksessään pettyneet. He luulivat näet tapaavansa peloponnesolaiset Boiotiassa miehissä odottamassa barbaria. Mutta mitään semmoista he eivät tavanneet, vaan kuulivat heidän sensijaan linnoittavan Isthmosta, koska pitivät Peloponnesoksen säilymisen tärkeimpänä ja vartioivat sitä, heittäen kaiken muun oman onnensa nojaan. Saatuaan tietää tämän atenalaiset siis pyysivät heitä pysähtymään Salamiin luo.

41. Niinpä muut laskivat laivansa Salamiiseen, mutta atenalaiset omaan rantaansa. Mutta sinne saavuttuaan he julistivat, että kunkin atenalaisen tuli, mihin parhaiten saattoi, pelastaa lapsensa ja kotiväkensä. Silloin useimmat lähettivät ne Troizeniin, toiset Aiginaan, toiset Salamiiseen. He jouduttivat tätä muuttoa halusta noudattaa oraakelinneuvoa ja vielä enemmän seuraavasta syystä. Atenalaiset kertovat näet suuren käärmeen linnan vartijana asustavan pyhätössä. Näin he kertovat, ja sitäpaitsi, että he asettavat sen eteen ja suorittavat sille "kuukautis-uhreja", kuten elävälle olennolle ainakin. Mutta "kuukautis-uhrina" on mesileipä. Tämä mesileipä, joka aina ennen oli kulunut loppuun, oli nyt jäänyt koskematta. Kun papitar oli tämän ilmoittanut, jättivät atenalaiset vielä paljoa halukkaammin kaupunkinsa, koska muka jumalatarkin oli hyljännyt linnan. Ja korjattuaan kaiken omaisuutensa turviin he purjehtivat laivaleiriin.

42. Sittenkuin Artemisionista tulleet olivat laskeneet laivansa Salamiiseen, tulvi, tiedon siitä saatuaan, muukin helleenien laivasto Troizenista sinne. Oli näet käsketty kokoontumaan troizenilaisten satamaan Pogoniin. Ja nyt kokoontui paljoa useampia laivoja kuin ne, mitkä Artemisionin luona olivat taistelleet, ja useammista kaupungeista. Laivastonpäällikkönä oli nyt sama mies kuin Artemisioninkin luona, spartalainen Eurybiades, Eurykleideen poika, joka ei kuitenkaan ollut kuninkaallista sukua. Mutta kaikkein useimmat ja parhaiten purjehtivat laivat asettivat atenalaiset.

43. Ja laivastossa olivat nämä. Peloponnesoksesta lakedaimonilaiset, asettaen kuusitoista laivaa, korintolaiset, asettaen saman täyden määrän kuin Artemisionin luona, sikyonilaiset asettivat viisitoista laivaa, epidaurolaiset kymmenen, troizenilaiset viisi, hermionelaiset kolme; nämä ovat, paitsi hermionelaiset, doorilaista ja makednilaista heimoa, ja olivat viimeksi lähteneet liikkeelle Erineoksesta, Pindoksesta ja Dryopis-maasta. Mutta hermionelaiset ovat dryopeja, jotka Herakles ja malilaiset karkoittivat siitä maasta, minkä nimenä nyt on Doris.

44. Nämä nyt olivat ne peloponnesolaiset, jotka olivat laivastossa mukana. Ulkopuolisesta mantereesta taas olivat nämä. Atenalaiset, jotka, vastapainona kaikille muille, yksin asettivat satakahdeksankymmentä laivaa. Salamiin luona näet eivät plataialaiset taistelleet yhdessä atenalaisten kanssa tällaisesta syystä. Kun helleenit, poistuessaan Artemisionin luota, olivat päässeet Khalkiin kohdalle, kulkivat plataialaiset salmen poikki, vastapäätä olevaan Boiotian rantaan, toimittaakseen kotiväkensä turviin. Ja siten he, pelastaessaan nämä, jäivät muista jälkeen. -- Mutta siihen aikaan, jolloin pelasgit pitivät hallussaan sen maan, jota nyt sanotaan Hellaaksi, olivat atenalaiset pelasgeja ja nimitettiin kranaeiksi. Kekrops kuninkaan aikana heitä sanottiin kekropideiksi, Erekhtheuksen otettua vastaan hallituksen muutettiin heidän nimensä atenalaisiksi ja Ionin, Xuthoksen pojan, tultua atenalaisten sodanjohtajaksi nimitti hän heidät ioonilaisiksi.

45. Megaralaiset asettivat saman täyden määrän kuin Artemisioninkin luona, amprakialaiset tulivat seitsemällä laivalla avuksi, leukadilaiset kolmella, ollen nämä doorilaista heimoa, Korintoksesta peräisin.

46. Saarelaisista asettivat aiginalaiset kolmekymmentä laivaa. Heillä oli kyllä muitakin laivoja miehitettyinä, mutta niillä he vartioivat omaa saartaan, vaan kolmellakymmenellä parhaiten purjehtivalla laivallaan he ottivat osaa Salamiin meritaisteluun. Ja aiginalaiset ovat Epidauroksesta tulleita doorilaisia; mutta saaren nimi oli aikaisemmin Oinone. Aiginalaisten jälkeen asettivat khalkidilaiset samat kaksikymmentä laivaansa kuin Artemisioninkin luona, ja eretrialaiset seitsemän laivaansa. Nämä ovat ioonilaisia. Edelleen asettivat keolaiset samat laivansa, ollen ioonilaista heimoa ja Atenasta peräisin. Naxolaiset asettivat neljä laivaa. Heidät olivat heidän maanmiehensä lähettäneet meedialaisten laivastoon, samoinkuin oli laita muidenkin saarelaisten; mutta välittämättä ohjeista he olivat saapuneet helleenien luo erään kansalaistensa kesken arvossa pidetyn miehen, Demokritoksen, vaikutuksesta, joka silloin oli laivaston päällikkönä. Naxolaiset ovat ioonilaisia, Atenasta peräisin. Styralaiset asettivat samat laivat kuin Artemisioninkin luona, kythnolaiset yhden, joka oli viisikymmenairokas, ollen nämä molemmat kansat dryopeja. Myös serifolaiset, sifnolaiset ja melolaiset ottivat osaa sotaan. Nämä olivat näet ainoat saarelaiset, jotka eivät olleet antaneet kuninkaalle maata ja vettä.

47. Kaikki nämä, jotka ottivat osaa taisteluun, asuvat thesprotilaisten ja Akheron-joen tällä puolen. Thesprotilaiset rajoittuivat näet amprakialaisiin ja leukadilaisiin, jotka sotaan tulleiden joukosta olivat kauimpana asuvaiset. Näitten ulkopuolella asuvista olivat krotonilaiset ainoat, jotka tulivat vaaranalaisen Hellaan avuksi ja yhdellä laivalla, jota johti eräs pytholaisissa kilpailuissa kolmasti voittanut Fayllos niminen mies. Krotonilaiset ovat sukuperältään akhaialaisia.

48. Muut, jotka ottivat taisteluun osaa, asettivat kolmisoutuja, mutta melolaiset, sifnolaiset ja serifolaiset viisikymmenairokkaita. Melolaiset, jotka ovat peräisin Lakedaimonista, asettivat kaksi, sifnolaiset ja serifolaiset, jotka ovat ioonilaisia, alkuisin Atenasta, yhden kummatkin. Ja laivojen koko määrä oli, lukuunottamatta viisikymmenairokkaita, kolmesataaseitsemänkymmentäkahdeksan.

49. Kokoonnuttuaan Salamiiseen neuvottelivat mainituista kaupungeista tulleet sotapäälliköt keskenään. Ja tällöin Eurybiades kehoitti jokaista, ken vain halusi, ilmaisemaan mielipiteensä siitä, mikä heidän vallassaan olevista paikoista katsottaisiin soveliaimmaksi meritaistelun suorittamiseen. Attika oli jo heitetty sikseen, mutta hän esitti keskusteltavaksi muista maista. Ja useimpien puhujain mielipiteet kävivät siinä kohden yhteen, että tuli purjehtia Isthmokseen, Peloponnesoksen edustalle, ja he huomauttivat samalla, että jos helleenit voitettaisiin meritaistelussa, niin he Salamiissa ollen joutuisivat piiritykseen saaressa, missä heille ei voisi ilmestyä mitään apua, jota vastoin he Isthmoksen luona ollessaan voisivat pelastua omaistensa tykö.

50. Peloponnesolaisten sotapäällikköjen harkitessa tätä tuli muuan atenalainen ilmoittaen, että barbari oli tunkeutunut Attikaan ja poltteli koko maata. Boiotian kautta Xerxeen kera samoava sotajoukko oli näet, sytytettyään tuleen thespialaisten kaupungin, jonka asukkaat olivat vetäytyneet pois Peloponnesokseen, ja niinikään plataialaisten kaupungin, tullut Atenan alueelle, hävittäen siellä kaikki. Ja se oli sytyttänyt Tbespiain ja Plataiain, saatuaan teebalaisilta tietää, että väestö ei pitänyt meedialaisten puolta.

51. Siitä saakka, kun barbarit astuivat Hellespontoksen yli, mistä he aloittivat marssinsa ja missä he viipyivät yhden kuukauden, jonka kestäessä he menivät Europan puolelle, oli kulunut vielä kolme kuukautta, kun he, Kalliadeen ollessa atenalaisten arkonttina, saapuivat Attikaan. Ja he ottivat haltuunsa kaupungin, joka oli autiona, ja löysivät pyhätöstä muutamia harvoja atenalaisia, pyhätön kaitsijoita ja köyhiä ihmisiä, jotka laudoilla ja hirsillä olivat vahvistaneet linnaa ja koettivat torjua hyökkääjiä; osaksi he elatuksen puutteesta eivät olleet väistyneet pois Salamiiseen, mutta sen lisäksi he myös itse luulivat keksineensä Pytian heille antaman oraakelilauseen merkityksen: puinen muuri oli muka oleva valloittamaton. Tämän näet he luulivat olevan ennuslauseen tarkoittaman pakopaikan, eikä laivojen.

52. Mutta persialaiset asettuivat vastapäätä linnaa olevalle kummulle, jota atenalaiset sanovat Areiopagin kukkulaksi. Ja he käärivät rohtimia nuolenkärkien ympäri ja sytyttivät ne, aina milloin ampuivat vallitusta vasten. Tällöin piiritetyt atenalaiset pitivät puoliaan, vaikka olivatkin joutuneet äärimmäiseen hätään, kun suojus petti. Mutta silti he eivät ottaneet vastaan niitä sopimus-ehtoja, jotka peisistratidit esittivät. Ja muitten käyttämiensä puolustuskeinojen ohella he myös vierittivät kivimöhkäleitä portteja lähestyviä barbareja vastaan, niin että Xerxes kauan aikaa oli neuvotonna, kun ei voinut heitä saada valtaansa.

53. Aikaa myöten kuitenkin ilmaantui barbareille keino päästä pulasta. Sillä ennustuksen mukaan oli niin säädetty, että koko mantereenpuoleinen Attika oli joutuva persialaisten valtaan. Linnan etupuolelta, mutta portin ja nousupaikan takaa, missä ei kukaan vartioinut ja mistä ei kukaan luullut kenenkään ihmisen koskaan voivan kiivetä, nousivat muutamat persialaiset Kekropsin tyttären Aglauroksen pyhätön kohdalta, vaikkakin paikka oli jyrkkä. Nähtyään heidän nousseen linnaan viskautuivat toiset atenalaiset muurilta alas maahan ja tuhoutuivat, toiset taas pakenivat temppelisaliin. Mutta linnanvuorelle kiivenneet persialaiset kääntyivät ensin portille ja avasivat sen; sitten he surmasivat alttareilla turvaa anovat atenalaiset. Ja lyötyään maahan kaikki he ryöstivät pyhätön ja sytyttivät koko linnan tuleen.

54. Saatuaan täydellisesti haltuunsa Atenan Xerxes lähetti ratsumiehen sanansaattajana Susaan ilmoittamaan Artabanokselle persialaisten menestyksestä. Mutta toisena päivänä kuuluttajan lähettämisestä hän kutsui kokoon mukanaan seuranneet atenalaiset pakolaiset ja käski heidän nousta linnaan ja oman tapansa mukaisesti toimittaa uhrit, joko hän sitten näkemänsä unen tähden näin määräsi tai hänen omatuntonsa vaivasi häntä siitä, että hän oli sytyttänyt pyhätön tuleen. Ja atenalaiset pakolaiset tekivät, niinkuin oli määrätty.

55. Minkä vuoksi minä olen tämän maininnut, sen tahdon ilmaista. Tässä linnassa on Erekhtheuksen temppeli, hänen, jonka sanotaan syntyneen maasta, ja siinä on öljypuu ja "meri" ["mereksi" sanottiin erästä Erekhtheionissa olevaa suolavesilähdettä], jotka atenalaisten puheen mukaan Poseidon ja Athene, maan omistuksesta kiistellessään, jättivät todistuksiksi. Tämä öljypuu paloi pyhätön keralla barbarien käden kautta. Mutta kun ne, joita kuningas oli käskenyt uhraamaan, palon jälkeisenä päivänä nousivat pyhättöön, näkivät he noin kyynärän pituisen vesan versoneen kannosta. Sen he siis ilmoittivat kuninkaalle.

56. Vaan kun Salamiissa oleville helleeneille ilmoitettiin, kuinka atenalaisten linnan oli käynyt, joutuivat he niin suureen hämminkiin, että muutamat sotapäälliköt eivät edes odottaneet päätöstä käsiteltävänä olevassa asiassa, vaan syöksyivät laivoihin ja nostivat purjeet puikahtaakseen tiehensä. Mutta jälelle jääneet heidän joukostaan päättivät suorittaa meritaistelun Isthmoksen edustalla. Ja tuli yö, ja kokouksesta eronneet astuivat laivoihinsa.

57. Mutta kun tällöin Themistokles oli saapunut laivaansa, kysyi muuan atenalainen, Mnesifilos, mitä he olivat päättäneet. Saatuaan Themistokleelta tietää, että oli päätetty viedä laivat Isthmokseen ja suorittaa meritaistelu Peloponnesoksen puolesta, lausui hän: "Jos he todella laskevat laivoillaan pois Salamiista, ei sinulla ole oleva isänmaata, minkä puolesta taistella. Sillä he kääntyvät kukin kaupunkiinsa, eikä Eurybiades, enemmän kuin kukaan muukaan ihminen, saata pidättää sotajoukkoa hajaantumasta. Ja Hellas on ymmärtämättömyydestä joutuva hukkaan. Mutta jos mitään keinoa on olemassa, niin mene ja koeta purkaa päätös; kenties voisit taivuttaa Eurybiadeen muuttamaan mieltään, niin että hän jää tänne."

58. Neuvo miellytti suuresti Themistoklesta, ja mitään tähän vastaamatta hän meni Eurybiadeen laivalle. Perille saavuttuaan hän sanoi tahtovansa keskustella tämän kanssa eräästä yhteisestä asiasta. Eurybiades käski hänen astua laivaan ja puhua, jos mitä tahtoi. Siinä Themistokles istuessaan Eurybiadeen vieressä toisti kaiken, minkä hän oli Mnesifilokselta kuullut, omina ajatuksinaan ja lisäsi paljon muutakin, kunnes hän pyynnöillään sai Eurybiadeen taivutetuksi astumaan pois laivasta ja kutsumaan sotapäälliköt kokoukseen.

59. Heidän nyt siis kokoonnuttuaan Themistokles puhui lavealti ja vetosi heihin hartaasti, ennenkuin vielä Eurybiades oli esittänyt syyn siihen, minkä vuoksi hän oli kutsunut kokoon sotapäälliköt. Hänen puhuessaan lausui korintolainen päällikkö Adeimantos, Okytoksen poika: "Oi Themistokles, kilpaleikeissä saavat ne selkäänsä, jotka ennen aikojaan astuvat esiin." Vaan Themistokles virkkoi puolustuksekseen: "Mutta ne, jotka jättäytyvät jälkeen, eivät saa seppeltä."

60. Sillä kertaa Themistokles vastasi näin leppeästi korintolaiselle. Mutta Eurybiadeelle hän ei enää puhunut mitään siitä, mitä aikaisemmin oli puhunut, että nimittäin, kun helleenit kerran olisivat nostaneet ankkurin Salamiin luona, he lähtisivät karkuun; sillä liittolaisten läsnäollessa ei hänen sopinut syyttää ketään. Mutta hän käytti muita perusteluja ja lausui näin: "Sinun vallassasi on nyt pelastaa Hellas, jos tottelet minua ja jäät tänne suorittamaan meritaistelun etkä, noudattaen näiden puheita, anna laivojen lähteä Isthmokseen. Kuule siis ja vertaa keskenään molempia ehdoituksia! Jos Isthmoksen luona isket yhteen, olet taisteleva aukealla ulapalla, mikä ei suinkaan ole edullista meille, joilla on raskasliikkeisemmät ja harvalukuisemmat laivat. Toiseksi menetät Salamiin, Megaran ja Aiginan, vaikkapa meillä muissa kohdin olisikin menestystä. Mutta heidän laivastonsa keralla seuraa heidän maasotajoukkonsakin, ja siten sinä itse olet vievä viholliset Peloponnesosta vastaan ja saattava koko Hellaan vaaranalaiseksi. Mutta jos teet, niinkuin minä puhun, olet tästä voittava kaikki nämä edut. Ensiksi näet, jos me ahtaassa paikassa harvoilla laivoilla iskemme yhteen useiden kanssa, pääsemme me, jos käy, niinkuin on luultavaa, heistä suuressa määrin voitolle. Sillä meritaistelu ahtaassa paikassa on meidän asiamme, laajalla alalla taas heidän. Edelleen säilyy Salamis, johon olemme vieneet vaimomme ja lapsemme turviin. Ja tähän ehdoitukseen sisältyy itse asiassa myöskin se, josta te enimmin pidätte kiinni: jos jäät tänne, olet täällä taisteleva Peloponnesoksen puolesta yhtä hyvin kuin Isthmoksenkin luona. Ja jos olet järkevä, et ole vievä heitä Peloponnesosta vastaan. Jos nimittäin käy, niinkuin minä toivon, ja me voitamme laivoillamme, eivät barbarit saavu teidän Isthmokseenne eivätkä etene kauemmas Attikassa, vaan lähtevät täydessä epäjärjestyksessä pois; ja me voitamme sen edun, että megaralaiset säilyvät, samoinkuin myös Aigina ja Salamis, josta meillä on semmoinen ennuslausekin, että siinä olemme vihollisista saavat voiton. Jos nyt ihmiset tekevät järkeviä päätöksiä, käy yleensä heille tavallisesti mieltä myöten. Mutta jos he eivät tee järkeviä päätöksiä, ei ole jumalankaan tapana edistää inhimillisiä suunnitelmia."

61. Themistokleen puhuttua näin kävi korintolainen Adeimantos taaskin hänen kimppuunsa, käskien hänen vaieta, hänen, jolla ei ollut isänmaata, ja sanoen, ettei Eurybiadeen pitänyt sallia kotikaupunkia vailla olevan miehen äänestää. Ja hän käski Themistokleen esittää ajatuksensa vasta silloin, kun tämä voisi osoittaa kotikaupunkinsa. Tämän moitteen hän kohdisti Themistokleeseen siitä syystä, että Atena oli valloitettu ja vihollisten hallussa. Mutta silloinpa Themistokles lausui hänelle ja korintolaisille monta kovaa sanaa ja todisti, että atenalaisilla oli suurempi sekä kaupunki että maa kuin noilla toisilla, niin kauan kuin heillä oli miehitettynä kaksisataa laivaa; sillä heidän hyökkäystään eivät mitkään helleenit voisi torjua.

62. Tämän hän osoitti ja kääntyi sitten Eurybiadeen puoleen, puhuen jo entistä jyrkemmin: "Jos sinä jäät tänne, olet sinä oleva kunnon mies! Mutta jollet jää, syökset Hellaan turmioon. Sillä sodan ratkaisu riippuu nyt laivoista. Tottele minua! Mutta jos tätä et tee, otamme me muitta mutkitta mukaamme talonväkemme ja laittaudumme Italiaan, Siris-kaupunkiin, joka ammoisista ajoista on meidän, ja johon, kuten ennustukset lausuvat, meidän tulee asettua asumaan. Ja kun te jäätte vaille tämmöisiä liittolaisia, tulette kyllä muistamaan minun sanaani."

63. Tämä Themistokleen puhe sai Eurybiadeen muuttamaan mielensä. Ja minun luullakseni hän muutti mielensä pelosta, että atenalaiset hylkäisivät heidät, jos hän veisi laivat pois Isthmokseen. Sillä atenalaisten poistuttua eivät muut enää olisi taistelussa vihollisten vertaisia. Siksi hän valitsi sen ehdoituksen, että heidän tuli jäädä paikoilleen ja siellä suorittaa meritaistelu.

64. Näin Salamiissa olijat kiistelivät keskenään. Vaan kun Eurybiades tämän sanakiistan jälkeen oli päättänyt jäädä paikoilleen, varustautuivat helleenit suorittamaan meritaistelun. Mutta kun tuli päivä, syntyi auringon noustessa maanjäristys maalla ja merellä. Ja he päättivät rukoilla jumalia ja kutsua liittolaisikseen aiakidit. Näin he päättivät ja tekivätkin. Sillä rukoiltuaan kaikkia jumalia he kutsuivat itse Salamiista avukseen Aiaan ja Telamonin, ja lisäksi vielä he lähettivät laivan Aiginaan tuomaan Aiakoksen ynnä muut aiakidit.

65. Ja Dikaios, Theokydeen poika, muuan atenalainen pakolainen, joka näihin aikoihin nautti arvoa meedialaisten kesken, on kertonut tämän. Silloin kun Xerxeen maasotajoukko oli hävittänyt Attikan alueen ja tämä oli atenalaisista tyhjänä, sattui Dikaios yhdessä lakedaimonilaisen Demaratoksen kanssa olemaan Thrian kedolla. Tällöin hän näki tomupilven nousevan, ikäänkuin kolmikymmentuhantisen joukon liikkuessa, ja kulkeutuvan Eleusiistä päin. Ja ihmetellessään, mitkä ihmiset sen mahtoivat synnyttää, he olivat äkkiä kuulleet äänen, joka Dikaioksesta kuulosti kuin salaismenoja viettävien "Iakkhos"-huuto. Mutta Demaratos, joka ei tuntenut Eleusiin pyhiä menoja, kysyi häneltä, mitä tuo ääni tiesi. Siihen Dikaios virkkoi: "Demaratos, ei ole muuta mahdollista, kuin että joku suuri vahinko kohtaa kuninkaan sotajoukkoa. Sillä on ilmeistä, että koska Attika on autiona, ääni on jumalallinen, tullen Eleusiistä päin atenalaisten ja liittolaisten avuksi. Ja jos se pysähtyy Peloponnesokseen, on vaara uhkaava kuningasta itseään ynnä hänen mantereella olevaa sotajoukkoaan, mutta jos se kääntyy Salamiin luona oleville laivoille päin, on vaara, että kuningas kadottaa merivoimansa. Mutta tätä juhlaa viettävät atenalaiset joka vuosi 'Emon' ja 'Tytön' [s.o. Demeterin ja Koren (Persefonen) kunniaksi] kunniaksi, ja kuka vain heistä itsestään taikka myös muista helleeneistä tahtoo, vihitään näihin salaismenoihin. Ja huuto, jonka kuulet, on sama 'Iakkhos'-huuto, jota he tässä juhlassa kajahuttelevat." Tähän Demaratos virkkoi: "Ole vaiti äläkä kenellekään muulle tätä puhu. Siliä jos nämä sanat saatetaan kuninkaan tietoon, menetät pääsi, enkä minä, yhtä vähän kuin yksikään muukaan ihminen voi sinua suojella. Vaan ole levollinen; tästä sotajoukosta pitävät jumalat huolta." Näin hän varoitti Dikaiosta. Mutta tomupilven ja äänen jälestä nousi pilvenlonka, joka korkeuteen kohoten ajautui Salamista ja helleenien laivaleiriä kohti. Ja tästä he ymmärsivät olevan niin säädetyn, että Xerxeen laivasto oli hukkuva. Näin kertoi Dikaios, Theokydeen poika, vedoten Demaratokseen ynnä muihin todistajiin.

66. Mutta kun Xerxeen laivaston miehistö, käytyään katsomassa lakonilaisten tappiota, Trakhiniasta oli kulkenut meren poikki Histiaiaan, viipyi se siellä kolme päivää, purjehti sitten Euripoksen kautta ja saapui kolmessa päivässä Faleroniin. Eivätkä persialaiset, hyökätessään Atenaan, minun luullakseni olleet mantereella ja laivoilla sen harvalukuisempia kuin saapuessaan Sepias-niemelle ja Thermopylaihin. Sillä korvaukseksi niistä heidän miehistään, jotka hukkuivat myrskyssä, Thermopylaissa ja Artemisionin meritaisteluissa, tahdon asettaa nämä kansat, jotka eivät silloin vielä seuranneet kuningasta, nimittäin: malilaiset, doorilaiset, lokrilaiset ja boiotilaiset, (jotka seurasivat koko sotavoimallaan, lukuunottamatta thespialaisia ja plataialaisia), edelleen karystolaiset, androlaiset, tenolaiset ynnä kaikki muut saarelaiset, paitsi niitä viittä kaupunkia, joiden nimet aikaisemmin mainitsimme. Sillä kuta syvemmälle Hellaaseen persialainen tunki, sitä useammat kansat häntä seurasivat.

67. Sittenkuin nyt kaikki nämä, paitsi parolaiset, olivat saapuneet -- parolaiset olivat näet jättäytyneet Kythnokseen, odottaen kuinka sota päättyisi -- sittenkuin siis muut olivat saapuneet Faleroniin, läksi Xerxes itse laivoille keskustellakseen laivaston päällikköjen kanssa ja tiedustellakseen heidän mieltään. Ja kun hän perille tultuaan istuutui kunniasijalleen, saapuivat kutsusta kaikkien kansojen hallitsijat ja laivanpäälliköt ja istuutuivat siinä järjestyksessä, kuin kuningas kutakin kunnioitti, ensimäiseksi Sidonin kuningas, toiseksi Tyroksen, ja sitten muut. Ja kun he nyt istuivat kukin paikallaan rivissä, lähetti Xerxes Mardonioksen kysymään ja koettelemaan jokaista, tahtoiko hän, että kuningas panisi toimeen meritaistelun.