Hämäläisiä: Kirja yksinkertaisista ihmisistä

Maallisen sielukotelonsa pulleudessa istui kirkkoherra keinutuolissa sitä hiljaa edestakaisin nytkytellen ja huulet pitkällä imien viimeisiä haikuja sikaarinpätkästä. Paksu hän...

Tuollahan oli katajapuutakin! Aakusti otti ne alas. Kovasti olivatkin jo tulleet kuiviksi. Siinä niitä tunnustellessaan muisti Aakusti, miksi hän nekin oli sinne asettanut. Niis...

Eevastiina seisoi hetkisen paikallaan pidellen sydänalaansa. Hän kumartui vaistomaisesti poikansa työkalujen puoleen ja alkoi siivota huonetta. Siinä hänen käsiinsä osui pieni l...

Mutta Janne sattui huomaamaan, että kirkkoherra tuli kääseissään. Silloin tuli Jannelle tulinen kiire. Hän heti jätti kuulijansa ja riensi lähelle kirkon porttia, jonne kirkkohe...

Jannesta tuntui hyvin suloiselta tällainen huolenpito hänen terveydestään. Kun hän peräkamarissa katseli sitä pukua, joka oli hänen ympärillään, tunsi hän itsensä jokseenkin yks...

-- Ei kuulukaan, vastasi Janne. Minä sanoin sen ainoastaan selitykseksi. Ja kyllähän minä sen tiedän, että toisella tapaa sinä Miina Mattia kieputat. No niin, siinä minä sitten...

Päästyään jonkun matkaa kääntyi Janne katsomaan taakseen iloitakseen siitä, kuinka opettaja ja Ylänen olivat jääneet yksinään. Kuinka suuri olikaan hänen hämmästyksensä, kun hän...

-- Hyppää nyt alas, sanoi Janne. Ei, ei tuolla tavoin. Juhlallisuutta, nuori mies, juhlallisuutta! Ei tämä ole mikään sontakuorma, jonka päältä hypätään alas. Ota se temppu uude...

Janne katseli hänen poistumistaan ja palasi sitten taloonsa. Hän ei nähnyt Emmaa missään. Lopulta kuului kyökistä laulua. Janne avasi oven. Siellä istuivat Emma ja Jannen piika...

-- Se on ihme ja kumma, ellei ihminen tautia itselleen saa, kun oikein yrittää täyttä voimaa, ajatteli Matti. Jota sisällisemmän taudin minä saan, sitä parempi ja varmempi se on...

Kun lapset huomasivat isän tulevan hellälle tuulelle, alkoivat he puhua markkinoille-menosta. Pian olivat he pihalla ja Matti vei heidät reessään torille. Itse hän läksi ajamaan...

-- Poikkesimme erääseen taloon, jossa Pauliinalla oli sukulaisia. Ei hän siellä minua kehdannut tyyrätä, vaan olipa päinvastoin minulle niin makea, että ihmettelin minäkin, saat...

-- Kyllä se miehellinen rohkeus sentään on ihmeellinen asia. Se panee sellaisen hyvän vieterin miehen sisälle, sellaisen, joka saattaa järjen ja kielen oikein hyrräämään. Minä e...

-- Hyvää sentään tekee ihmiselle tällainen pieni katsahdus omaan sieluntilaan, tällainen ankara arvostelu, jossa ei millään tavoin itseään sääli, vaan antaa totuuden ruoskan oik...