Part 2

_Liinu_ (itsekseen): Rahat ovat tallella! Minun pitää heti ilmoittaa isälle. (Menee ovelle ja huutaa:) Isä ja äiti, tulkaa!

_Sakari_: Liinu ei saa sanoa!

10 KOHTAUS.

Edelliset. Hakala ja Helena (tulevat).

_Hakala_: Mitä nyt?

_Liinu_: Rahat ovat löytyneet! Me emme joudukaan mierontielle!

_Helena_: Rahatko löytyneet?

_Hakala_: Missä ne sitten ovat?

_Liinu_: Sakari on löytänyt rahat. Anna Sakari isälle lompakko! Se on häneltä pudonnut.

_Sakari_: Ei Sakari anna. Jumala voi rangaista Sakarille.

_Liinu_: Ei hän rankaise, jos Sakari antaa sen isälle.

_Sakari_: Eikö?

_Liinu_: Ei. Hän siunaa Sakaria.

_Sakari_: Sitten Sakari antaa.

(Antaa lompakon Hakalalle)

_Hakala_: Siis rahani on ovat löytyneet! Ja minä houkkio kun epäilin Mäkelää!

_Helena_: Minä lähden heti ilmoittamaan Mäkelään.

(Menee).

_Liinu_: Johan minä sanoin, että Mäkelä ei ole voinut niitä löytää, sillä hän niitä ei olisi salannut.

_Hakala_: Voi minua houkkiota! Millä voin nyt Mäkelän sovittaa! Kunpa hän nyt tulisi että saisin edes pyytää anteeksi. -- Olipas se onnen potkaus! Nyt on Hakala pelastettu mies. Miten voisin parhaiten palkita tämän Sakarille?

_Liinu_: Minäpä tiedän. Palkinnoksi tästä annetaan Sakarin asua meillä. Hänen ei sitten tarvitse kuleksia ihmisten narrina. Jäätkö, Sakari, meille?

_Hakala_: Kernaasti minun puolestani, jos Sakari vaan itse tahtoo.

_Sakari_: Kyllä Sakari jääpi tänne. Sakarilla on täällä niin hyvä olla.

(Hanna tulee).

_Hanna_: Koko Mäkelän perhe tulee tänne emännän kanssa!

_Liinu_: He tulevat juuri parhaaseen aikaan. Tiedätkö, Hanna, isän rahat ovat löytyneet!

_Hanna_: No Jumalan kiitos! Vai ovat ne kuitenkin löytyneet!

11 KOHTAUS.

Edelliset. Mäkelä, Anna, Kalle ja Helena (tulevat).

_Anna_: Hyvää päivää! Täällä tullaan oikein joukolla.

_Hakala_: Päivää, päivää.

(Tervehtii).

_Mäkelä_: Minä kuulin, että rahanne ovat löytyneet.

_Hakala_: Niin, Sakari oli löytänyt ne. Olkaa hyvät ja käykää istumaan!

(Kaikki istuutuvat. Kalle menee Liinun luo.)

_Anna_: No olipa se hyvä asia, että ne löytyivät.

_Hakala_: Minun täytyy tunnustaa suurella mielipahalla, että epäilin teidän, Mäkelä, löytäneet rahat. Uskoin tuota Kontti-Maijaa. Mutta minä pyydän sydämestäni anteeksi teiltä, Mäkelä ja samoin Kallelta. Ymmärrättehän, että hukkuva tarttuu oljenkorteenkin.

_Mäkelä_: Sattuuhan sitä ihminen erehtymään. Mielelläni annan teille kaikki anteeksi.

_Kalle_: Minä myös. Ja samalla pyydän uudestaan suostumustanne meidän liittoomme.

_Hakala_: Ottakaa vaan toisenne. Äsken kiivaudessani kielsin. Jumala siunatkoon teitä, lapset.

_Mäkelä_: Minäkin olen heidän liittoonsa suostunut. Toivotan onnea ja siunausta.

_Kalle_: Siis vietämme heti kihlajaisiamme. (Ottaa Liinua kädestä kiinni). Nyt olemme onnelliset.

_Helena_: Minä panen heti kahvit tulelle, niin saamme heidän onnekseen juoda.

_Sakari_: Ja Sakari tanssii oikein kauniin "Hollolan polskan".

_Kalle_: Eläköön Sakari, jonka kautta asiat kääntyivät näin hyvin.

_Kaikki_ Eläköön!

Esirippu alas.