Part 13

Meiltä rintamantakaisilta porvarillisilta vaaditaan tällä hetkellä, että pysymme alallamme, otamme vastaan sen, minkä kukin päivä tuo muassaan, ja rohkealla tulevaisuudenluottamuksella pidämme päämme pystyssä. Mutta tämä tehtävä näyttää käyvän joillekin ylivoimaiseksi.

Vai ettekö ole tavanneet noita, jotka käyvät kaduilla ja taloissa valittamassa: "eihän vapautuksesta mitään tule" -- -- -- "eihän kenraali Mannerheim saa mitään aikaan" -- -- -- "eihän porvarillisilla ole miehiä eikä aseita" -- -- --?

Sellaiset henkilöt kylvävät ihmisten mieliin masennuksen myrkkyä hetkellä, jolloin ensi sijassa ja ennen muuta kysytään rohkeaa luottamusta ja tyyntä odottamista.

Mutta eikö sitten _totuutta_ ole katsottava avoimesti silmiin? Onko siitä apua, että oloja kuvitellaan toisenlaisiksi kuin ne ovat?

_Totuutta_ juuri on katsottava avoimesti silmiin. Tehkäämme juuri sitä. Kieltämätön totuus on,

että kenraali Mannerheim, joka tuli hallituksen järjestyksen ylläpitämiseksi keräämien joukkojen päälliköksi puolitoista viikkoa ennen kapinan alkua, on saanut pystyyn todellisen sotaväen;

että tälle sotaväelle on saatu huomattavat määrät ampuma-aseita ja -tarpeita,

että tämä sotaväki on puhdistanut kapinallisista sen osan Suomea, mikä on Porin, Tampereen, Mäntyharjun ja Viipurin pohjoispuolella;

että tämä sotaväki on loistavasti torjunut kaikki suomalaisten ja venäläisten punaisten yritykset murtaa sen rintaman, tuottaen punaisille raskaita tappioita;

että tämä sotaväki on valmis tekemään hyökkäyksensä Etelä-Suomen vapauttamiseksi punaisten hirmuvallasta, _niin pian kuin oikea aika siihen tulee_, ja päällikkö sen johdosta antaa käskynsä.

Mitä on sanottava, kun sellaiset henkilöt, joilta ei muuta vaadita, kuin että he pysyvät alallansa, käyvät taloissa selittämässä, että tämä kaikki ei ole mitään -- -- --?

Otettakoon vielä huomioon, että porvarilliset -- eduskunnan enemmistö ja hallitus eivät olleet millään tavoin valmistautuneet kansalaissotaan; oli vain ryhdytty toimenpiteisiin -- riittämättömiin -- siinä tarkoituksessa, että voitaisiin estää venäläisten väkivaltaisuuksia, kun he poistuisivat täältä, sekä sellaisten epäjärjestysten uusiutumisesta kuin Turussa y.m. sattuneiden;

että sitä vastoin punaiset kaartit sitten marraskuun kapinan olivat valmistaneet vallankaappausta ja siinä tarkoituksessa hankkineet aseita (Rahjan lähetykset!) ja tehneet liittosopimuksia.

Kun ottaa tämän kaiken huomioon, on sanottava, että maamme vapauden puolustajat, kenraali Mannerheimin johdolla, tähän asti ovat loistavasti täyttäneet tehtävänsä.

Eihän ole syytä epäillä, etteivät he kaikella tarmolla suorittaisi tehtäväänsä loppuun, kunhan emme me rintamantakaiset porvarit siihen häiritsevästi sekaannu.

Mutta siinä se vaara onkin!

Kaikki täältä päin, välillisesti tai välittömästi, annetut kehoitukset jouduttaa ratkaisua voivat vain tuottaa turmiota. _Me_ emme voi arvostella, milloin ratkaisun oikea hetki on tullut. Me emme ollenkaan tunne niitä seikkoja -- sotilaallisia -- enempää kuin poliittisiakaan -- jotka sen määräävät. Sen vain näemme, että ulkopoliittinen asema on tänä odotuksen aikana muodostunut meille verrattomasti edullisemmaksi kuin olemme uskaltaneet toivoakaan. Venäjän bolsheviikkihallituksen on ollut pakko allekirjoittaa rauhansopimus, joka kieltää sitä millään tavoin avustamasta meidän punaisiamme. Bolshevismin päivät näyttävät jo Venäjälläkin olevan luetut; muualla maailmassa sosialistien suuri enemmistö, porvarillisista puhumattakaan, jyrkästi tuomitsee heidän hirmupolitiikkansa. Suomi ei heidän valtaansa jää -- ellei sitä siihen saata suhteellisesti rauhassa elävien porvarien kärsivällisyyden ja rohkean luottamuksen puute.

_Päät pystyyn siis, porvarit!_ Rintaman tälle ja tuolle puolelle levitköön tieto, että kyllä me kestämme, vaikkapa kauemminkin. Kansamme käy nyt etujoukon taistelua eurooppalaisen oikeusjärjestyksen ja kultuurin puolesta aasialaista mielivaltaa ja barbariaa vastaan. Siinä taistelussa älkööt ainakaan ensiksi sortuko Etelä-Suomen porvarilliset.

8.III.1918.

_Kansalaisia_.

Lauantaina 9 p:nä maaliskuuta.

Jotain on tekeillä.

Ulkona merellä, joka avautuu tuossa ikkunani edessä, en ole viime päivinä nähnyt ainoatakaan laivaa. Ennen niitä siellä tuli ja meni, varsinkin pienempiä hinaajalaivoja länteen päin, välittäen kulkua luultavasti Porkkalaan ja Makilon linnoitukseen. Jotain lienee tekeillä ja tulossa.

*

Punaisten puhelinpuheluja.

Käydessäni tavallisessa tietojen vaihtopaikassani sain siellä seuraavan paperin. Joku on onnistunut kuuntelemalla kaappaamaan katkelmia jostain telefoonikeskustelusta joka jollain tamperelaisella päälliköllä on ollut jonkun täkäläisen kanssa.

"Ei käy päinsä, täällä menee hiiteen, mahdotonta. Lähettäkää Kuruun 1500 miestä. -- Mistä me lähetämme? -- Turusta tuli 1000, mutta eivät ole koskaan kivääriä käsitelleet. Aseita olisi, mutta niin ruostuneita, että mies saa päivän putsata. Tulkaa itse tänne järjestämään, jos osaatte paremmin. Miehet pitävät aina kokouksen, lähtevätkö rintamalle vai ei; ja elleivät lähde, ei pirukaan saa lähtemään, kun ei ole kylliksi asevoimaa pakoittamassa. Hyrskymurron suosituksesta päässyt punaiseen ristiin spioni, piru tietää mikä on. -- Älkää päästäkö käsistä, lähettäkää taivaaseen. -- Viisi konsuleista! Lähetin ulkolaisia etelään. Menkööt helvettiin, kun saan junan takaisin. Nähty kolme' ilmalaivaa, vaikkei meillä pitäisi olla kuin yksi".

-- "Nyt se leikki on alkanut, saatana, perkele, jumal'aut! Sinne sinäkin menit Helsinkiin, kun tiesit ison höyryn alkavan. Semmoisia saatanoita te olette kaikki. Lupasin Kanervalle puolikkaan konjakkia, jos se kerrankin saisi jotakin toimeksi. -- Säästäkää srapnellia, maksavat 1000 mk kpl eikä niitä ole enää paljoa". --

"Lahtarit hyökkäävät kaikilla rintamilla yhtaikaa, paitsi me Vilppulassa. Yritimme kovasti Vilppulan siltaa, mutta emme saaneet. Laittakaa tilaa haavoittuneille. Ikaalisissa kärsitty suuria tappioita. Kaupunkia eilen määrätty piirittämään 1500 miestä. Kurusta kuuluu kanuunanpauketta. Miehet riitelevät, tahtovat samat palkat kuin päällikötkin. -- Koeta rauhoittaa, ei nyt semmoisia joudeta järjestämään. Tässä piru perii, jos vielä ruvetaan palkoista riitelemään. Kaikki miehet rintamalle maanantai-aamuna, vanhat miehet ja naiset vahtiin ja muihin töihin. Naisia ei vielä toistaiseksi lähetetä rintamalle. Naiskaartiin kirjoittautunut 520, lemmensisaria 150. -- -- --"

*

Vapauttaja saapuu.

Ensimäinen "kyyhkynen"! Se tuli mereltä, luultavasti Räävelistä. Se ei ollut venäläinen varis, se oli todella saksalainen "kyyhkynen". Se leijaili korkealla ilmassa, kierrellen, kaarrellen kauan aikaa kaupungin yllä. Sitten se palasi sinne, mistä oli tullut. Saksalaiset siis varmasti ovat tulossa jossain. He tulevat, mutta kuinka monilukuisina? Onko heillä mukanaan suomalaisia? En voi tällä hetkellä sanoin kuvailla sitä tunnetta, minkä tunsin, kun näin ilmalinnun siivissä mustat ristit. On elämyksiä, joihin voi eläytyä vasta vähitellen. Se oli uuden ajan viesti, mutta mikä on oleva se uusi aika?

End of Project Gutenberg's Hajamietteitä kapinaviikoilta II, by Juhani Aho