Part 7

Ovat julistaneet uuden torpparilakinsa. Siinä on -- kolme pykälää. Kaikki torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset julistetaan maanomistajista riippumattomiksi. Maanomistajat eivät saa mitään korvausta siitä maasta, joka heiltä otetaan. On kuitenkin poikkeuksia. Pienten tilojen omistajille luvataan vastedes mahdollista korvausta valtion varoista. Mikä on "pieni" tila? -- Mikä yleensä on heillä mikä? Tiennevätkö oikein itsekään?

*

Saksa ja me.

Jos Saksa todellakaan ei tee meidän hyväksemme mitään rauhan neuvotteluissa, eikä auta meitä suoriutumaan Venäjästä, jos se virallisesti tai epävirallisesti hyökkää, niin on todella nolo asemamme rakentaessamme toivomme Saksaan. Sen voitto tuotti meille itsenäisyytemme ja se tunnusti sen. Sitten se jätti meidät siihen. Sehän ei voi sekaantua Venäjän ja Suomen väliseen sotaan enemmän kuin Venäjän sisällisiinkään sotiin. Ehkä vielä Venäjän ja Ukrainan, josta se mahdollisesti saa viljaa. Mutta täällähän sillä ei ole mitään saatavana -- ei muuta kuin nälkäisiä. Jahka joutuu, ehkä se kuitenkin tulee, kun porvaristo joko on tapettu tai taloudellisesti menehtynyt. Sitten se saa meidät halvalla, metsämme, koskemme, teollisuutemme, kauppamme. Lyypekin ja Riian "saksa" on ennenkin pitänyt sitä kaikkea hallussaan monilla privilegioillaan. Samoin se kai tulee tekemään Venäjälläkin. Se ottaa molemmat konkurssipesät hoitoonsa ja selvittää ne omaksi edukseen. Saksalainen on työläiselle ankara herra, toista kuin meidän omat isännät. Sen pehtori ja upseeri osaa kyllä käyttää työtä toisella tarmolla kuin meidän omat hyväntahtoiset isäntänahjuksemme. Kyllä meidän laiskajussin tupen täytyy heilua, ennenkuin talon velat ovat maksetut. Kuinka käynee, mutta tulkoon hän kuitenkin, kaikitenkin.

*

Näenkö aaveita?

Virkamiehiä, jotka omantuntonsa pakoituksesta ovat tehneet lakon, vangitaan ja koetetaan pakottaa rikkureiksi. Mikähän melu siitä nousisi, jos sellaista pakoitusta harjoitettaisiin työmiehiä kohtaan? Mutta turhaa on päivitellä mistään johdonmukaisuuden puutteesta; ovathan ne johdonmukaisia: kaikessa, ilman poikkeusta väkivaltaisia.

Ei nyt tänä yönä eikä seuraavina monikaan korkeampi virkamies eikä edusmies mahda maata omassa vuoteessaan. Heitä tullaan tietysti raa'asti pilkkaamaan siitä, että "pakoilevat". Saa nähdä, eikö sitten, kun loppusuoritus alkaa ja viimeinen villitys tulee, ruveta muitakin vangitsemaan ja tappamaan.

*

Alakuloisia mietteitä.

Taas on yksi päivä mennyt. On niin painostavaa ja hermostuttavaa. Ei tee mieli enää telefonoidakaan. Luultavasti siellä kuunnellaan. Jos veri on oleva turhaan vuodatettua, mikäli sitä isänmaankin vuoksi vuodatetaan? Jos kaikki menee ennalleen, ryssänaikuiseksi jossain toisessa muodossa?

Mikä ääretön katkeruus tästä syntyykään, mikä mahdoton tilanne, jos porvaristo joutuu tappiolle ja sen täytyy ainakin jonkun verran ruveta yhteistoimintaan sosialistien kanssa, joilla ei tietysti ole tarpeeksi voimia mihinkään todelliseen rakentamis- ja järjestämistyöhön. Onhan isänmaa kuitenkin pelastettava aineellisesta perikadosta tai ainakin koetettava pelastaa. Yksin jätettyinä ne eivät voisi mitään muuta kuin lisätä sekasortoa ja anarkiaa. Sitä kurjuutta ei kai tulisi kestämään paljoa kauemmin kuin Venäjälläkään, mutta niin kauan kuin bolshevikit Venäjällä pysyvät vallassa, pysyvät ne täälläkin, ja kuka tietää, kuinka kauan sitä kestää.

Huligaanivalta täällä tulee varmasti jatkumaan, sillä niin luja meikäläinen bolshevikkihallitus ei tule olemaan, että se saisi ne pitkään aikaan kurissa pidetyksi. Meidän huligaanit ovat aivan erikoista lajia, ilman mitään sääliä, ritarillisuutta, kunniantuntoa ja hellyyttä, kostonhimoisia, pitkävihaisia. Venäläiset ovat kyllä julmia, mutta samalla sydämellisiä ja hetkellisiä ja helpommin liikutettavia. Niissä lie ainakin jotain kylähenkeä, jota meiltä puuttuu.

Jos porvarit voittavat ja järjestys palautetaan, alkaa luultavasti salainen sissisota salamurhineen, murhapolttoineen, kostoineen ja muine tihutöineen. Mikä suunnaton järjestysvalta tarvitaankaan alkeellisimmankaan turvallisuuden ylläpitämiseksi! Ja pohjalla elää koko työväen luokan masennuksen, katkeruuden ja vihan jäytävä tunne, menetetystä taistelusta ja sortuneista toiveista. Tulee kulumaan miespolvi, ennenkuin vuodatetun veren muisto häipyy ja haudoilta -- molemmin puolin -- voidaan kukkia poimia. Ellei joku yhteinen vaara ja sen yhteinen torjuminen sulata kansaa yhteen?

*

Värväystä.

Joka päivä tulee heiltä tupruamalla uusia asetuksia ja lakeja, ylimalkaisia, periaatteellisia lupauksia, joilla ei, enemmän kuin muullakaan tähänastisella sosialistisella lainsäädännällä, ole muuta merkitystä kuin värväys vallankaappauksellisten riveihin.

*

Huhuja.

Soitettiin myöhään illalla, että Keravalla on käymässä taistelu. Valkoiset ovat vallanneet aseman, mutta venäläiset ovat tulleet avuksi ja valkoiset ovat joutuneet tappiolle. Taistelu jatkuu parhaillaan, klo 1/2 11 illalla. Joku nuori Cronstedt on kaatunut. -- Pori on kuulema valkoisten hallussa. -- Valkoiset eivät mene Tampereelle, koska työväki siellä ei muka ole täysin punaisten puolella, vaan kulkevat etelää kohti Pälkäneen kautta. -- Venäläiset menevät punaisten puolelle. -- Ammuntaa kuuluu jostain kaduilta. -- Keravalla on kapteeni Hjeltin poika surmattu juuri, kun hän oli nousemassa junaan viedäkseen isäänsä hautaan. Kuinka monesta tällaisesta teosta saaneekaan vielä kuulla!

*

Minusta tuntuu kuin tämä nyt alkanut kansalaissota olisi jollakin tavalla saatava keskeytetyksi, ennenkuin se pääsee kehittymään edemmä. Jonkunlainen sovintoyritys olisi saatava aikaan. Mutta kun ei kukaan pääse edes kosketukseen toisensa kanssa ja kun ei yleistä mielipidettä voi mitenkään saada julkisuudessa siihen valmistetuksi.

Niin, _tuntuu_, että pitäisi jotain tehdä. Mutta mitä?

Perjantaina 1 p:nä helmikuuta.

Sovinnon ja rauhan haaveita.

Herätessäni tänä aamuna varhain sain kuin sysäyksen siitä, mitä nyt olisi tehtävä. Sota on saatava keskeytymään tavalla millä tahansa. Panin heti paperille sen, mikä tässä seuraa.

Sosialistien on annettava vakuus siitä, että venäläisiä ei missään muodossa enää käytetä avuksi ja että heidän taholtaan totisesti vaaditaan heidän poistumistaan. Aseellinen välirauha pysyy olemassa, kunnes se on tapahtunut. Aseet lasketaan molemmin puolin heti, kun venäläiset ovat poistuneet tai muuten käyneet vaarattomiksi. Helsingissä ja suuremmissa kaupungeissa ja muissa paikoissa, joissa se näyttää tarpeelliselta, ylläpitää järjestystä kaarti, jossa on yhtä monta sosialistia ja porvaria, mieluimmin niitä, jotka eivät ole ottaneet aktiivisesti osaa taisteluun.

Eduskunta päästetään kokoontumaan ja virastot alkavat toimia. Eduskunta kokoontuu hajotakseen ja määrätäkseen uudet vaalit. Sitä ennen se julistaa amnestian niin laajan kuin suinkin mahdollista. Se voi jättää senkin uudelle eduskunnalle tai sen asettamalle tuomioistuimelle, joka toimii valaoikeustapaan s.o. vastaa kysymykseen, onko syytetty syyllinen vai ei. Amnestiatapauksissa korvaa valtio yksityisten kärsimät vahingot. Valtio korvaa yleensä vahingot yksityisille. Kun tuomioistuimen työn alkaminen näin viivästyy, ehtivät syyllisimmät poistua maasta, mikä olisi suotavaa, jotta heistä siten päästäisiin.

Ennen hajaantumistaan eduskunta julistaa seuraajaansa sitoviksi joitakin tärkeimpiä reformiperiaatteita (torppariasia, vanhuuden vakuutus, luonnonrikkauksien y.m. jonkunlainen sosialiseeraus).

Eduskunta asettaa vaalien ajaksi ja kunnes uusi hallitus on saatu muodostetuksi koalitsionihallituksen tai muun sen nimellisen elimen hoitamaan juoksevia asioita, valvomaan järjestystä, hoitamaan ulkopolitiikkaa y.m.s. Elintarvehallitus toimii itsenäisesti rajattomalla budjetilla ja avoimilla valtuuksilla.

Uusi eduskunta valitaan etupäässä antamaan hallitusmuotoa. Nopean tuloksen saavuttamiseksi ja jarrutuksen estämiseksi asia siinä ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä.

Tämä eduskunta toimii ainakin niin kauan, kuin uusi hallitusmuoto saadaan toimeen.

Mutta voidaanko nyt vielä ollenkaan tarjota rauhaa ja ryhtyä minkäänlaiseen keskusteluun rauhan ehdoista vallankumouksellisten kanssa?

Niinkuin asiat nyt ovat kehittyneet ja kai yhä enemmän kehittyvät, ei voitane enää lähteä siitä, että kysymys on vain punakaartilaisrosvouksien, -murhien ja -kapinan kukistamisesta. On todellisuudessa olemassa vallankumouksellinen ja vastavallankumouksellinen säännöllinen _sota_, jossa ei voi kiinnittää huomiota yksinomaan sen alkusyihin ja keinoihin, koska ainakin osa ja luultavasti hyvin suuri osa valtiollista puoluetta käy enemmän tai vähemmän aktiivisesti aseellista vallankumouksellista taistelua eikä tule tyytymään _status quo'hon_, vaikka tulisikin tällä hetkellä voitetuksi, mikä ei ole ollenkaan varmaa. Epäilen vielä Mannerheimin armeijan menestystä (jollei tule ulkoa apua), vaikka se joksikin ajaksi pääsisikin aseman herraksi. Sissisotaa näet tulee jatkumaan, elleivät sosialistit itsekin ryhdy oman asiansa edun vuoksi sitä estämään.

Rauhanneuvottelut ovat luultavasti kerran kuitenkin alotettavat, niinkuin ne alotetaan sotaa käyvien kesken. Varsinaisesti sotaa käyvät vallat s.o. aktiivisesti sotaan osaa ottavat sitä eivät voine tehdä. Sen on tultava ja sitä on valmistettava syrjästä päin, ainakin aate heitettävä esiin, ennenkuin lopullinen yhteentörmäys tapahtuu. Mutta vaikka tämä olisi tapahtunutkin jommankumman voitoksi tai muuttumassa pitkälliseksi asemataisteluksi niin, että sisämaa ei voi valloittaa Helsinkiä eikä Helsinki tunkea sisämaahan, täytyy luultavasti kaikessa tapauksessa ryhtyä sovitteluihin, ja kai jotenkin edellä viitotulla pohjalla. Mutta kuta kauemmaksi mennään, sitä vaikeampi on sopia ehdoista. Amnestiakysymys ja kysymys mieliä rauhoittavista reformilupauksista ovat vaikeimmat ratkaista, sitä vaikeammat kuta pitemmälle mennään. On uhrattava, mitä suinkin voidaan, jotta päästäisiin uusiin vaaleihin, joihin sosialistienkin täytynee lopulta suostua omassa keskuudessaankin tapahtuvasta puristuksesta, varsinkin maaseudulta päin, sillä eihän siellä sentään voitane valtuuttaa pistinvallan jatkuvaan käyttämiseen. Mutta heidät on voitettava myöskin annetuilla takeilla reformeista.

Nykyinen hallitus ja nykyinen eduskunta eivät ole mahdolliset jäämään paikoilleen, ellei toinen puoli kokonaan voi määrätä rauhanehtoja ja panna mielensä mukaisia tuomioita täytäntöön. Ne ovat joutuneet riitapuoliksi ja edustavat vain toista taistelevista. Eduskunta valittiin sitäpaitsi aivan toisissa oloissa, aikaansaamaan itsenäisyyttä ja sen se nykyisen hallituksen avulla on suorittanut niin hyvin, kuin on voinut. Ei muutenkaan voi ajatella, että sen toiminta olisi mahdollinen kireiden mieskohtaisten välien vuoksi. Eivät porvarit voi työskennellä vallankumousmiesten kanssa, jotka ovat verenkin vuodatuksesta vastuussa. Ei ainakaan missään säännöllisessä lainsäädäntätyössä.

Nykyinen senaatti taas ei missään tapauksessa voine eikä tahtonekaan jäädä.

Jos nyt saataisiin aikaan jonkinlainen pohja neuvotteluille, onko ehdotus tehtävä sotaakäyville ohi senaatin ja eduskunnan? Eikö ehkä syrjästä tullut alote ole tarpeen siksikin, että eduskunta ja senaatti eivät pääse kosketukseen vallankumouksellisten kanssa, niin kauan kuin vallankumousta jatkuu, ja vallankumoustila tietysti jatkuu, niin kauan kuin kosketusta ei tapahdu.

Varmaan kohtaisi rauhan välitys vielä tällä hetkellä strategisista ja oikeudentunto- ja tunnesyistä vastustusta, ehkä suuttumustakin porvarillisten puolelta, jotka nyt haluavat taistella loppuun, tuli mitä tuli, ja se mieliala on minussakin vielä vallalla. Rintamamme on kai katsottava fyysillisestikin voimakkaammaksi. Aatteellisesti ja moraalisesti se sitä ehdottomasti on. Mutta kuinka kauan se pysyy fyysillisesti voimakkaampana, jos Venäjä kannattaa vallankumousta? Ja onko sanottu, että rauhan kaipuu ei pian kasva niin voimakkaaksi, myöskin porvarillisissa, että se vaatii kompromissiin kaikesta huolimatta? Jo nälkäkin Helsingissä voi asettaa eteen joko kuoleman tai taipumisen. Sosialistien rintama taas voi murtua ainakin osaksi niin, että heidän lopullinen kukistamisensa asevoimalla ei tarvitse välttämättä tulla kysymykseen.

Ennenkuin tahdoin ryhtyä vaikuttamaan tämän päähänpistoni tunnetuksi tekemiseen, oli minun mielestäni keskusteltava siitä eräiden ystävieni kanssa. En totta puhuen uskonut saavani sille suurtakaan kannatusta. Vaikka jotkut sen hyväksyisivätkin, oli tuskin ketään, joka olisi voinut ruveta välittämään, joka olisi mennyt Mannerin tai Tokoin puheille ja päässyt Mannerheimin ja Svinhufvudin puheille. Eikähän ollut mitään mahdollisuutta keskustella asiasta julkisuudessa ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Hetki ei tietysti vielä ole tullut rauhan neuvotteluihin. Mutta kun sota kuitenkaan ei asiallisesti vielä ollut puhjennut, kun vasta oltiin n.s. rajalla, niin ajattelin, että sota ehkä vielä voitaisiin estää puhkeamasta, joskin laukauksia jo oli vaihdettu ja ehkä joku määrä vertakin vuotanut.

Päätin ensin kääntyä Ståhlbergin puoleen. Soitin ja sain tietää, että hänet oli -- viety. Mihin, sitä en saanut tietää. Ståhlberg vangittu -- ei, rauhanneuvotteluihin ei nyt näytä olevan aika ryhtyä.

Sain kuulla, että Keravalla on ollut verinen taistelu ja paljon kaatuneita. Verta on vuotanut ja veri huutaa kostoa. Valkoisen lipun nostamisen aika on ohi. _Fiat justitia, pereat mundus_. Siihen kai se menee.

Illemmalla Ståhlberg soitti ja kertoi, että hänet oli viety Suomen pankkiin, jossa kassaholvien ovet olivat sulattamalla murretut, olemaan läsnä tarkastusta tehtäessä. Ståhlberg oli kieltäytynyt ja päässyt vasta illalla takaisin.

*

Antti Mikkola murhattu.

Valtiopäivämies Antti Mikkola on murhattu. Ei tiedetä enempää siitä, kuinka se on tapahtunut, kuin että kai vartijat nähtävästi ovat ampuneet hänet ilman tutkintoa ja tuomiota. Toisaalta kerrotaan, että häntä olisi tutkittu Smolnassa ja sitten ammuttu, ei takaa niinkuin on ollut tavallista, vaan edestäpäin otsaan. Mikkolan veri tulee huutamaan verta eikä mikään sovittelu enää ole onnistuva. Tulee mieleeni Hilja Pärssisen huudahdus eduskunnassa, että Turun ryöstöt olivat Mikkolan toimeenpanemat. Mielettömät sen uskoivat ja "kostivat", -- Ei nyt ole epäilystäkään siitä, ettei asevelvollisuutta pantaisi toimeen tässä maassa. Sen _vastustajat_ ovat sen siihen ajaneet.

*

Kaupungilla ammutaan.

Klo 10 illalla, juuri kuin olin kirjoittanut puhtaaksi ylläolevan esitykseni rauhan ehdoista, alkoi kuin vastaukseksi siihen kuulua kiihkeää ammuntaa kaupungilta. Soitettiin pariin paikkaan Erottajan varrella ja saatiin kuulla, että punakaartilaiset vimmatusti ampuvat Ruotsalaista teatteria, tehden "taktillisia" liikkeitä lumikinosten takaa.

*

"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen."

Otan tähän kokonaisuudessaan näin kuuluvan "Työmiehen" kirjoituksen: "Vallankumoustuomioistuimet tarpeen":

'Työväen jalo taistelu tarkottaa yhteiskunnan uudistamista sellaiseksi, että siinä olisi hyvä elää jokaisen, joka tahtoo tehdä rehellistä työtä. Mutta tuolla taistelulla on vihollisia, työnriistosta eläviä ja kun työväen taistelu paisuu vallankumousliikkeeksi, joutuvat sen viholliset ihan raivoon. Silloin he joko itse tekevät tai palkkaavat toisia, usein ymmärtämättömiä tai rappeutuneita joukkoja, tekemään sellaisia tekoja, jotka aikaansaavat yhteiskunnalliseen elämään turmiollisia häiriöitä sekä ovat vallankumoukselle vahingoksi ja vaaraksi. Tuollaiset teot kuohuttavat tietysti kumoustaisteluun nousseen kansan mieliä, ja kun sellaisten tekijät joutuvat kiinni, voi seurata välittömiä kostotekoja. Korpilain käytäntöön ottaminen tuottaisi kuitenkin vallankumoukselle mitä vakavimpia häiriöitä. Kun kosto pelkkien epäluulojen perusteella saattaisi kohdistua viattomaankin, herättäisi se kansan keskuudessa epävarmuuden tunnetta sekä sellaisia käsityksiä, että vallankumous ei kykene tekemään oikeutta. Ilman järjestettyä tutkintomenetelmää ei myöskään voida tarkoin todeta rikoksen todellista luonnetta, ei sen merkitystä vallankumoukselle eikä harkita, millaisia toimenpiteitä on tarpeen. Voisi sattua, että pienestä, tietämättömyydestä tai ymmärtämättömyydestä tehdystä rikkomuksesta seuraisi ankara rangaistus, kun taas vahingollisemman teon tekijä voisi päästä vähällä. Henkilöjä, joista ei asiallisesti enää voisi olla vallankumoukselle vauriota, ehkä pidettäisiin vangittuina ja vaaralliset vehkeilijät kuljeksisivat vapaina. Vieläpä saisi yksityinen kostonpyyntökin tilaisuuksia väärillä ilmiannoilla johtaa vihastuneen kansan mieliä harhaan. Syntyisi yleisen turvattomuuden tunne ja hävitettäisi monen kansalaisen luottamus vallankumouksen oikeudellisuuteen.

Niin ei saa tapahtua. Vallankumouksen kilpeä ei saa sallia kenenkään yksilön tai väkijoukon tahrata välittömillä kostoteoilla eikä korpilain mukaisilla menettelytavoilla. Järjestys ja johdonmukaisuus on vallitseva kumouksellisessa oikeudenkäytössä. Se on oleva sellainen, että se herättää kaikessa kansassa sen tunteen, että vallankumous kykenee jakamaan oikeutta, samalla kun se tekee vihollisensa vaarattomiksi. Siksi on viipymättä käytävä luomaan _vallankumouksellisia tuomioistuimia_. Siihen on sekä oikeutettu että velvollinen vallankumouksellinen, työtä tekevä kansa itse. Tarkan tuntemuksen perusteella valitkoon se tuomarit kumouksen valtaelimien antaman lain mukaan. Hankkikoot nämä kaikkialla maassa kansan kunnioituksen vääjäämättömällä oikeudentunnollaan ja vakavaan harkintaan perustuvilla tuomioillaan. Periaatteena olkoon:

täysi selvyys asianomaisen rikkomuksesta on hankittava;

syytetyllä olkoon kieltämätön oikeus asettaa itse puolustajansa ja esittää näytteitä;

tuomio langetettakoon omantunnon ja terveen järjen, ei kaavojen mukaan;

ymmärtämättömiä tuomion kautta ohjattakoon, tietämättömiä valistettakoon, lyhyeksi aikaa pidätetyksi tuomiten annettakoon pienten rikkomusten tehneille harkinnan tilaisuus ja aivan vaaralliset eristettäköön niin kauaksi aikaa, ettei heistä enää voi olla vallankumoukselle vahinkoa.

Kaikissa tapauksissa noudatettakoon uuden ajan periaatetta, että keltään älköön henkeä otettako. Älköönkä myöskään muita raakalaisajan rangaistustapoja missään muodossa elvytettäkö! Henkilökohtainen häpäisy on tarpeeton ja kaikkinainen ruumiillinen loukkaaminen sekä kidutus työväen taistelulle arvoton. Se jääköön vihollistemme etuoikeudeksi. Olkoon työtätekevän kansan oikeus yhtä vakava kuin järkähtämätön, samalla terveellistä pelkoa ja kunnioitusta herättävä. Noudattakoon kansa yhteisiä ohjeita, ja oikeudentunnetta. Pidettäköön horjumatta kiinni periaatteesta, että taistelumme on yhtenäistä ja johdonmukaista, ei hajallista, anarkistista. Väärinkäsityksen välttämiseksi huomautettakoon, että tässä ei ole puhetta sotaoikeuksista, joista on annettava eri säännökset.

Työtä tekevä kansa, ota omiin käsiisi tuomiovallan hoito ja käytä sitä ylevän oikeudentuntosi mukaan.'

Käy rivien välistä ilmi, että on jo tehty kaikenlaisia tihutöitä, jopa siihen määrin, että ne ovat kuohuttaneet kumoustaisteluun nousseen kansankin mieliä. Nämä näyttävät käyneen panemaan täytäntöön korpilakia. Luettuani otsakkeen luulin ensin, että tuomioistuin oli asetettu murhattujen ja ryöstettyjen suojaksi. Perustelusta käy ilmi, että se oikeastaan on tarpeen murhaajien ja ryöstöjen suojaksi. Tihutekoja näytään näet siinä tultavan tuomitsemaan sen mukaan, mikä merkitys niillä on vallankumoukselle.

On muuten kuvaavaa, että tuomareille täytyy oikein kädestä pitäen tyrkyttää, että täysi selvyys asianomaisen rikkomuksesta on hankittava ja että syytetyllä on oleva oikeus käyttää puolustajaa ja esittää näytteitä. Luultavasti ei tähänastisia tuomioita langetettaessa ole näin menetelty. Ei myöskään liene omatunto ja terve järki aina olleet mukana, päässeekö se siihen nyt vaikuttamaan. Saa nähdä, tuleeko heillä nyt käytäntöön periaate, ettei ole henkeä otettava. Henkiä on otettu, samoin on kai myös "elvytetty" "raakalaisajan rangaistustapoja", on tapahtunut kidutuksia j.n.e. Nähtävästi voi tällaisten kirjoitusten avulla konstruoida paljon sellaista, mitä kulissien takana tapahtuu.

Lauantaina 2 p:nä helmikuuta

En saa kannatusta.

Kävin Ståhlbergin luona ja esitin hänelle rauhanvälitysaatteeni. Hän ei uskonut rauhanneuvottelujen mahdollisuuteen. Täytyy antaa asiain mennä menoaan ja aseiden ratkaista. Samaa mieltä oli myöskin Erkko, joka päivemmällä kävi luonani. Kun luultavasti kaikki valtiolliset piirit ja niiden mukana koko porvaristo, joitakin minun tapaisia, viimeiseen saakka sovinnollisia idealisteja ehkä lukuunottamatta, ovat tällä kannalla, ei kai asiassa kannata tehdä sen enempää. Sota ja verenvuodatus on kerta kaikkiaan tosiasia eikä sen jatkuminen enää ole vältettävissä. Haihtukoon siis tämä unelma niinkuin monet muutkin. Tulee kaatumaan tuhansia, häviämään miljoonia. Ja kun olisi voinut ja pitänyt voida! Mutta kun maailma menetti järkensä. Viinan huuma ei ole mitään aatteen ja vallanhimon huuman rinnalla.

*

On ollut eräiden muidenkin kanssa keskustelua siitä, ovatko molemmat puolueet sotivia valtoja vai onko toinen katsottava vain kapinalliseksi. Jotkut myöntävät, että se tilanne mahdollisesti voi kerran syntyä, jolloin täytyy ryhtyä sovitteluihin. Nyt sitä ei ole. Mutta _jos_ se yleensä voi koskaan syntyä, niin voihan se silloin olla olemassa jo nyt, koska sodan _syyt_ ovat samat nyt ja silloin. Syynähän on tietysti suureksi osaksi kiihoitus, pakotus, venäläinen tartunta, vallanhimo y.m.s. ulkonaiset seikat, mutta on siinä pohjalla muutakin, epäkohtia ja luokkavastakohtia j.n.e. Ja tosiasia on, etteivät ne enää ole ainoastaan rosvot ja huligaanit, jotka taistelevat, vaan asiansa oikeudesta pyhästi vakuutetut miehet. Sotaa se on luokkasotakin, ja jos sellainen yleensä on oikeutettu, niin on tämäkin sitä. Vaikka heidät saadaankin laskemaan aseensa, eivät he luovu aatteesta sen vuoksi, että menettivät taistelun, siitä aatteestaan, että on oikein ja tarpeen aseita käyttää. Jäykkä rankaisu- ja rikoslakikanta ei kuitenkaan lopulta auta. He ovat vain pinnallisesti katsoen kapinoitsijoita, pohjalta heitä on katsottava asiansa ja etujensa puolesta taisteleviksi, niinkuin mekin sitä olemme. He ovat hyvässä uskossa. Voitto ratkaisee, kummanko edut ja aatteet olivat voimakkaammat ja tarpeellisemmat toteuttaa. Jos meidän asiamme oli oikeampi, me saamme siitä voimaa ja voitamme, jos taas heidän, niin he voittavat -- jos eivät nyt, niin joskus toiste. Heidän sotansa on valloitussotaa, meidän sotamme puolustussotaa. Siinä on ero. Ja se on kyllä suuri meidän hyväksemme. Siksi meidän linnamme luultavasti varmastikin kestää, heidät lyödään takaisin. Mutta ei heitä sittenkään saa, _kaikkia_ aseihinkaan tarttuneita, kohdella ryöväreinä ja maantierosvoina tavallisessa merkityksessä, eikä pitäisi olla häpeällistä ryhtyä neuvottelemaan. Ainakin sopisi kysyä, mitä he oikein tahtovat ja voidaanko sitä heille antaa. Voihan olla, että heidän rauhanehtonsa niinkuin heidän sodanjulistuksensakin tietäisivät koko porvarillisen yhteiskunnan, oikeusjärjestyksen kukistamista, sanalla sanoen olojen luomista, joissa emme voisi elää, ja ettemme siis voisi tehdä rauhaa millään ehdolla, vaan ennen kaatua. Niin ollen tästä umpikujasta ei tietystikään selvitä muuten kuin murtaumalla läpi.

*

Ylimys.

Kenraali Silfverhjelm on asunnostaan ampunut punakaartilaisia, jotka piirittivät hänen asuntonsa. Ammuttuaan patruunansa hän ampui itsensä viimeisellä.

Hän oli keisarikauden miehiä, ihaili ylhäisyyksiä, ruhtinaita, hovia. Millä kunnioituksella hän osoittikaan minulle jotain keisariveristä kenraalia kerran Kansallisteatterissa. Entinen kaartin kenraali, sitä henkeä. Liekö osannut suomea montakaan sanaa. Luultavasti hän tunsi todellista tyydytystä ampuessaan punaisia, saastaisia elukoita. Hän ei kai sietänyt, että ne hänet ampuisivat. Hän tahtoi kuolla vertaisensa käden kautta ja ampui itse itsensä. Hänen loppunsa oli komea. Luullen, että hänestä vielä runoillaan. Hänen tekonsa jää tarunomaiseksi. Bertel Gripenbergin aihe.

*

Manner pelkää.