Part 6

Isällä on kaksi poikaa. He ovat tunnustaneet isän ratkaisuvallan keskinäisissä riidoissaan eivätkä itse ryhtyneet niitä ratkaisemaan tappelemalla. Niin on eletty siitä lähtien, kun oltiin pieniä. Jos jotain kahakkaa on tapahtunut, ovat molemmat syylliset saaneet selkäänsä tai muulla tavalla pakoitetut antamaan hyvitystä. Mutta pojat kasvavat ja isän fyysillinen voima on heikentynyt. Sitä ei enää pelätä eikä kunnioiteta, Luottaen pelkkään auktoriteettiinsa, joka alkuaan perustui hänen fyysilliseen voimaansa, isä ei ole hankkinut itselleen asetta. Eräänä päivänä käy toinen poika toisen kimppuun, tottelematta isän kieltoa. Isä ei voi sitä estää, koska häneltä puuttuu ase. Ahdistettu poika ei voi vedota isän ratkaisuun, vaan täytyy hänen itsensä puolustautua aseella ja on hän siihen oikeutettukin, kunnes isä ehtii hankkia aseen ja sen avulla erottaa riitapuolet ja riisua heiltä aseet. Isän täytyy nyt jäädä ase käteen, kunnes hän saa varmuuden, ettei rauhaa rikota. Siis: jollei yhteiskunta lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi voi saada niille tunnustusta muutoin, täytyy sen käyttää asetta, joka hänellä, ja yksin hänellä, täytyy olla sitä varten olemassa. Meidän yhteiskunnallamme ei ollut aseita. Sen täytyi niitä hankkia ja käydä kurittamaan niitä, jotka rikkoivat järjestyksen ja rauhan.

Olen tavannut henkilöitä, jotka eivät ole oppineet tällaisiakaan perusaakkosia, vaan haaveilevat kaikkien rauhasta kaikkien kesken.

*

Rangaistus ja kosto.

Olin juuri kaupungilla ja tapasin kaksi virkamiestä. Huomasin heistä, kuinka ankarimmat kostovaistot jo nostavat päätään lopullisen ratkaisun varalta. Toinen vaati erikoisoikeudellisia, siis mitä ankarimpia toimenpiteitä syyllisiä johtomiehiä vastaan. Toisen mielestä riitti, jos heidät tuomittaisiin lain ja oikeudenkaan mukaan s.o. rikoslain maankavallusta koskevan ankarimman pykälän mukaan. Mistään armahduksesta ja lieventävistä asianhaaroista ei kummallakaan ollut ajatustakaan. Enkä minä luule, että porvariston yleiskanta tulee paljoakaan muuttumaan, kun voitto on heidän.

*

Juttuja ja huhuja.

Kuulin jutun, joka luultavasti on tekaistu. Venäläiset sotamiehet Turun puolessa ovat vaatineet "Sampoa" viemään itseään jonnekin saaristoon. He panevat maata ja heräävät -- Ruotsissa. Ehkä on tässä vain vihjaus siihen, kuinka pitäisi menetellä.

Englannin konsuli oli muka menossa senaattiin viemään Englannin tunnustusta Suomen itsenäisyydestä. Kun Tokoi tuli siellä häntä vastaan, käänsi hän selkänsä ja meni. Kai sekin tekaistu juttu. Täytyy jollain lieventää mieltään. On tyydytys ilkkuakin, kun ei voi muuta.

*

Kaduilla liikkuu paljon väkeä, jotka vaikuttavat urkkijoilta. Kulkiessaan täytyy puhua hiljaa tai vaieta. Aivan niinkuin pahimpina Bobrikoffin aikoina.

*

Kerrotaan, että Englannin konsuli olisi antanut toiveita siitä, että viljantuontilupa nyt saadaan, kun entinen saksalais-ystävällinen hallitus on kukistunut, ja että se katselisi suopein silmin uutta hallitusta, jopa sitä tukisikin, koska se toivoo, että bolshevistinen henki tätä tietä leviää Skandinaviaan ja Saksaan. Luultavasti on juttu tekaistu, vaikka se kyllä _voisi_ olla tosi.

*

Kerrotaan saksalaisten sanoneen Brest-Litovskissa, että suomalaiset sosialistit ovat vastustaneet Suomen täydellistä irtaantumista Venäjästä.

*

Kiellettyä kirjallisuutta.

Sain käsiini porvarillisten eduskuntaryhmäin julistukset. Niitä jaetaan hektografoituina ja levitetään miehestä mieheen, niinkuin Vapaita Sanoja ja muuta "kiellettyä" kirjallisuutta Bobrikoffin pahimman sortovallan aikana. Ei todella tarvita havainnollisempaa kuvaa siitä, missä nyt ollaan. Meidän täytyy siis taistella siltä pohjalta. Se on tuttu tie, joka varmaan voittohon vie.

*

Oulussa palaa.

Kuulin, että Sanomalehtien tietotoimisto on suljettu. Puuska ei suostunut antamaan saamiaan tietoja vallankaappauksellisille. Hänen viimeinen sähkösanomansa tiesi, että viimeinen venäläinen kasarmi Oulussa palaa. Siitä päättäen on siellä siis totisesti oteltu.

*

Paha mieli, hyvä mieli.

Tähän saakka ovat koulut toimineet, mutta nyt ovat nekin lakossa siksi, kunnes lailliset olot ovat palautuneet. Maa joutuu vähitellen kuin interdiktin alaiseksi. Tätä luultavasti tulee kestämään kauankin. Mieli on apea, elämä harmaata. Kun ei voi mitään eikä tiedä mitään. Pohjanmaan miehet ovat siellä kaukana eikähän tiedä, milloin ne sieltä tulevat. Mutta oli sentään suuremmoista, että ne nousivat, että talonpojat nousivat, varsinainen kansa nousi. Nyt ne eivät enää ole porvarit eikä herrat, jotka muka käyvät köyhälistön kimppuun.

*

Syntipukin tarve.

"Työmiehessä" on kirjoituksessa "Vallankumouksen tiellä" m.m. näin kuuluva pala: "Olemme nyt taas astuneet askeleen eteenpäin. Liikuntamme määräsi hirveä hätä, toimintamme vapautemme ja elämän menettämisen pelko. Riistäjäluokkamme valmistautui voimakkain, raaoin ja verisin ottein ne meiltä pois riistämään ja meidät suureen kurjuuteen syöksemään." Siksi he tarttuivat aseihin. -- Joka kerta kuin väite siitä, että porvarit kaikella tuolla uhkasivat, kohtaa minua, kysyn uudelleen ja aina uudelleen, uskovatko he todella siihen vai onko se tehty vastoin parempaa tietoa. Alan uskoa, että he todella itsekin sitä uskovat. Äänessä ja eleissä on jotain välitöntä vilpittömyyttä, joka ei aina ole tehtyä. Kuinka usein kuvittelu muuttuukaan todellisuudeksi! Kun ihminen tahtoo ja tarvitsee syntipukin saadakseen sälyttää hänen selkäänsä kaikki omat vikansa ja syntinsä, niin hän tekee sen itselleen pienemmissäkin asioissa. Kuinka ei sitten tämmöisissä suurissa!

*

Uusi eduskunta tulossa.

Samassa kirjoituksessa puhutaan pian asetettavasta 35-henkisestä jäsenistöstä valvomaan uuden hallituksen toimintaa. Se on kai oleva meikäläinen sotamies- ja työväen neuvosto, toisin sanoen: heidän uusi eduskuntansa. Sen jäsenet valitaan kaikista työväen suurista neuvostoista. Ne tulevat olemaan jollain lailla vastuunalaisia kansalle. "Jo väliaikaiset suunnitelmatkin tähtäävät kansanvaltaisuuteen." Kaikesta hajahtaa kuitenkin, että ei ole kysymystäkään _kansan_ vallan toteuttamisesta, joka jo _oli_ toteutettuna, vaan työväen vallan toteuttamisesta, sen _diktatuurista_, kolmesta kymmenestä (ja viidestä) tirannista.

*

Luikkimaan tiehensä.

"Kukistunut hallitus jätti jälkeensä tyhjinä ammottavat kassakaapit ja leipävarastot. Melkein kuin vararikkopesää saadaan nyt lähteä selvittämään." ("Työmies".) -- Ei "selvittämään" pesää, vaan viemään sen viimeisetkin, ja kun ne on saatu, luikkimaan tiehensä.

*

"Työmiehessä" on myös seuraava pala:

'_Opettajatar agiteeraa_. -- Kallion rukoushuoneella olevan pientenlastenkoulun opettajatar oli pitänyt äskettäin lapsille esitelmän lahtarikaartilaisista ja punakaartilaisista. Lahtarikaartilaisia oli sanonut hallituksen joukoiksi, jotka eivät ole pahoja. Punakaartilaisista taas oli opettajatar selittänyt, että jos missään on jotakin pahaa maailmassa, on se punakaartilaisissa.

Eiköhän opettajattarella olisi lapsille muuta puhuttavaa?'

Minusta ei opettajatar olisi voinut valita parempaa ainetta tunnilleen. Olisi pitänyt jo aikoja sitten opettaa kouluissa kunnioitusta niitä kohtaan, jotka suojelevat lakia, oikeutta ja järjestystä anarkiaa, mielivaltaa ja väkivaltaa vastaan. Se on tietämättömyys siitä, mitä tuo kaikki on, joka on osaltaan vienyt siihen, missä nyt ollaan.

*

Suomen Kansanvaltuuskunta on lähettänyt lennätintervehdyksen Venäjän kansankomissaarien neuvostolle, jossa m.m. "lausutaan se sydämellinen toivomus, että vankkasolidaarisuus vallitsisi Venäjän ja Suomen työläisten kesken taistelussa kapitalismin kukistamiseksi." "Solidaarisuus" on kai ymmärrettävä: "aseellinen avustus".

*

Tokoi.

Tokoi jo alkaa ruikuttaa. Ruikutus luultavasti tulee kasvamaan päivä päivältä. Eikä ihme. Hänen tänpäiväisen julistuksensa mukaan on hänen tehtävänsä raskas ja vaikea. Kansan viholliset koettavat salata ja peittää elintarpeita. Porvariskaartilaiset yrittävät hävittää elintarpeita ja estää niiden kuletusta rikkomalla rautatiet ja muut kuletusvälineet. Täytyy olla valmiit kärsimään puutetta ja nälkääkin.

Puuttuisi vain, että Tokoi moittisi Mannerheimia siitä, ettei hän lähetä punaisille muonaa Pohjanmaalta.

Tokoi lupaa kuitenkin koettavansa parastaan. Sopiihan aina koettaa. Ja kun hän on koettanut, niin hän "livistää", viimeinen kannikka kainalossaan. Hänen olennossaan on muuten, pohjalaisista eleistä huolimatta, jotain tavattomasti "livistävää", pehmeätä, pyöreätä, puotipoikamaista kupetsipulleutta.

*

Eiköhän tullut ereys?

Kansanvaltuuskunta on periaatteessa hyväksynyt _torpparivapautusta_ koskevan lain, joka koskee kaikkia torppia, mäkitupa-alueita sekä myöskin virkatalojen alaisia.

Se on myös päättänyt lakkauttaa _pappien palkkaukseen ja muihin kirkollisiin tarkoituksiin_ kannetut verot.

Tämä kaikki on tietysti tehty agitatsiotarkoituksessa. Epäilen kuitenkin, onko kirkon kimppuun käyminen oikea psykolooginen keino kansan suosion saavuttamiseksi vallankaappaukselle, jos siitä on seurauksena, että papisto tekee lakon ja lapset jäävät kastamatta ja ruumiit hautaamatta. En luule, että punaisimmissakaan on monta, jotka tyytyisivät siihen, että heidän vaimonsa tai lapsensa haudataan niinkuin vallankumouksen uhrit jollekin mäntymäelle, vaikka nyt sitten työväen laulu- tai soittokunta saattaisikin sinne ja joku "toveri" pitäisi puheen haudalla, jonka ääressä ei anneta toivoa ylösnousemisesta eikä iankaikkisesta elämästä.

Minä luulen, että tämä laki on yksi tämän uuden hallituksen suurimpia taktillisia virheitä.

*

Milloin ja minne?

"Työmies" ilakoi yhtämittaa siitä, että vanha senaatti on paennut, livistänyt tiehensä j.n.e. En luule kestävän kauan, ennenkuin saadaan kuulla, että _tämä_ senaatti on paennut. Minne? Johonkin laivaan kai, tai jotain muuta tietä Venäjälle. Soisin, että he eivät viivyttelisi niin kauan, että heidät on pakko ottaa ja --?

*

Miltä tuntunee?

Miltä tuntunee nähdä eduskunta taas koolla ja senaattorit paikoillaan ja Pehr Evind tekemässä selkoa toimistaan "laillisen järjestyksen palauttamiseksi?" Ja Mannerheim salissa ja Pohjanmaan sarkaiset miehet lehtereillä? Ja miltä näyttänee silloin sosialistien puoli? Tyhjät rivitkö? Ja huudettaisiinko taas "eläköön" Suomen itsenäisyydelle, ei vain tunnustetulle, vaan myös omin voimin otetulle, irtautumiselle ei ainoastaan venäläisestä _vallasta_, vaan myös venäläisestä _hengestä_.

*

Tuohon on vielä pitkä taival. Verivirtain poikki on kahlattava, ennenkuin perille päästään. Ennenkuin päästään itsenäisyyteen ja rauhaan, ollaan luultavasti niin uuvuksissa, että kaadutaan sen viereen ja nukutaan pitkään uneen.

*

Tihutyöt alkavat.

Ivar Timgrén on vangittu kadulla, viety päämajaan, tutkittu, saatettu kotiin ja lähellä sitä häntä on ammuttu takaa. Haava ei kuitenkaan ollut kuolettava.

*

Tulevat näkemään.

Eivät ne mitenkään tule saamaan liikkeelle pyöriä, jotka ovat panneet seisomaan. Heidän täytyy tulla huomaamaan, että yhteiskunta on monimutkainen koneisto ja tulee sellaisena pysymään, ja että vanhoja koneenhoitajia, joita tietysti yhäkin tarvitaan, kun ei ole omia, ei saada pakottamalla mihinkään. Tulevat näkemään, että maailmassa on muitakin elämään oikeutettuja kuin ruumiillisen työn tekijät. Ei työmiehen työ yksin ole luovaa työtä.

Nämä uussortajat unohtavat monen muun ohessa myös senkin, että porvari ei ole _pakotettavissa_ vetämään niinkuin juhta mikäkin. Porvarilliset ottivat sortovuosien aikana vastaan väkivallan ensimmäiset iskut, oikeastaan kaikkikin iskut, jotka ainoastaan välillisesti tuntuivat työläisissä. Ne ovat jo tottuneet siihen taisteluun, joka nyt on alkanut. He osaavat passiivisen vastarinnan taidon jo vanhastaan. Silloinen oli harjoitusta tänäiseen, ja nyt se tulee näyttämään voimansa. Porvariston lujuutta lisää se, että ne taistelevat eivät ainoastaan valtiollista taistelua Venäjää vastaan, vaan myöskin yhteiskunnallista oman yhteiskuntansa puolesta, sekä vielä henkensä, omaisuutensa ja kotiensa puolesta.

*

Mies paikallaan.

Kunniaa Svinhufvudille. Kerrankin puhtahin rehellisyys ja tinkimättömyys jonkun maan johdossa! En tiedä, miten hän muutoin on mies sillä paikallaan, mutta tällä hetkellä ei olisi voinut löytää toista hänen vertaistaan. Hän on kansan siveellinen selkäranka ja muuta ei nyt tarvita. Jospa meillä Bobrikoffia vastaan heti olisi ollut pantavana sellainen horjumaton mies. Ja sellainen yhtenäinen rintama. Nyt ei jätetä mitään kenenkään yksityisen harkittavaksi, kaikkien on ilman poikkeusta oltava mukana. Vaikka Mannerheim ei voittaisikaan, täytyy hyökkäyksen kukistua jo virkamiestenkin vastarintaan. Muista "siviili"-rintamista puhumattakaan. Meillä ei ole venäläisten vallihautoja, mutta meillä on kiviä ja kantoja niin paljon kuin niitä Suomessa on. Paljoko niitä on?

*

Tulevatko Manner, Sirola, Tokoi y.m. tappiolle joutuneina pakenemaan Venäjälle kantamaan sieltä nurjaa kilpeä isänmaataan vastaan? Jos bolshevismi Venäjällä pysyy vallassa, tulevat he mahdollisesti sieltä tuottamaan meille paljonkin harmia, pysymään "pretendentteinä" Suomen tasavallan valtaistuimeen.

Mikä ero Svinhufvudin ja näiden miesten välillä, varsinkin hänen ja Tokoin välillä, josta Stahovitsh sanoi, että hän on maailman epäluotettavin mies! Häpesin sitä silloin Suomen vuoksi, jonka ensimmäinen mies hän silloin oli. Nyt on kaikenlaista häpeää niin paljon, olen siitä niin likomärkä, ettei mikään lisä enää tunnu: häpeä valuu pois häpeän päältä niinkuin vesi veden.

*

Rauha?

Illalla tuli tieto, että muka on tehty rauha Saksan ja Venäjän välillä. Eräs nuori mies, sosialisti, riemuitsi, että nyt ei siis Saksa enää ainakaan tule auttamaan porvareita. Vaikka tämä nuori mies ei ole mannerilainen eikä tahdo olla mukana kumouksessa, niinkuin se on pantu toimeen, niin hän siitä huolimatta toivoo taistelussa voittoa omilleen. Kuinka me tuomitsemmekin keinot, aina me kuitenkin olemme niin heikkoja, että annamme niiden tekijöille anteeksi, kun asiamme on yhteinen.

Jos rauha todella on tullut solmituksi, miten se tulee vaikuttamaan meidän nykyiseen asemaamme? Kuinka venäläiset tulevat suhtautumaan siihen, että heidän miehiään on ammuttu? Heräävätkö tai herätetäänkö heidän nationalistiset ja suomiviholliset vaistonsa, jotka varmaankaan eivät ole kuolleet, vaikka nukkuvat? Saako Mannerin ja Tokoin hallitus sen sodan estetyksi? Tavarishit eivät ehkä tahdo ottaa tovereilta _heidän_ Suomeaan. Täytyykö sellainen "palvelus" maalle tulla merkityksi voittopuolelle heidän hyväkseen lopullisessa tilin teossa?

*

Valhe kukistuu.

Ei kehityksen kulku tämmöiseen tule yksistään tapahtumisen sisäisestä välttämättömyydestä, vaan sellaisista tilapäisyyksistä, kuin ovat johtavien miesten luonteet. Ei työväen asian olisi tarvinnut mennä tähän valheelliseen, epärehelliseen, raakamaiseen suuntaan, jos sitä ei olisi ohjattu siihen. Meikäläinen sosialismi on kai hyvinkin suuressa määrin seuraus johtajien luonteista. Jos ne olisivat olleet hienompia, jalompia, aatteellisempia, rehellisempiä, luonteeltaan suurempia, niinkuin johtajat monessa muussa maassa, olisivat he varmaan voineet nostaa sen korkeammalle tasolle. Se ei ole sosialismi, joka nyt romahtaa, niinkuin toivon, vaan se on sosialismi, niinkuin nämä ovat sitä ajaneet. Se on se, joka tekee vararikon. Se on valhe, joka kukistuu, rikos, joka saa rangaistuksensa.

Ne tulevat kaatumaan oman taktiikkansa uhreina. Siinä on vikuroitu, väärennetty, valheteltu, uskoteltu. Yhtäkkiä se ei enää mene. Nyt pitäisi alkaa uusi taktiikka, rehellisyyden, totuuden, periaatteen taktiikka. Mutta _sitä_ taktiikkaa he eivät olekaan oppineet. He seisovat aseettomina siinä turnauksessa, jossa ei enää voida kieräillä eikä koukkuilla.

*

Se on Venäjän viljaa.

Olen huomannut, että joissain sosialisia parannuksia haaveksivissa nuorissa olisi taipumusta hyväksyä tämä aseellinen vallankumous siinä tapauksessa, jos siinä ei olisi käytetty venäläistä apua tai jos siitä luovuttaisiin. Kumous saisi siis jatkua jos niin tapahtuisi. Minusta ei väkivallan teko lainkaan muuta luonnettaan siitä, millä tavalla väkivalta pannaan toimeen, olipa se kotimainen tai ulkoa tuotu. Vaikka olisin miten kiihkeä sosiaalisten reformien vaatija tahansa, en voisi ottaa niitä, kun niitä tarjotaan pistimen kärjestä. Olen siihen määrin uskollinen meidän kansanvaltaisen parlamenttarismin kannattaja, että kaikki sitä syrjäyttämällä saatu minusta on ryöstettyä toisen tavaraa. Jos Tokoi vallankaappauksensa palkkioksi saisikin nyt viljaa Venäjältä, en ottaisi sitä vastaan, jos suinkin jollain tavalla voisin uskoa pääseväni omaan uutiseeni. Olen kuin isännälleen siihen määrin uskollinen koira, joka ei huoli palaa vieraan kädestä ennen kuin ehkä nälkäkuoleman uhatessa. Tokoin leivässä, jos hän sitä saa bolshevisminsa palkaksi, on aivan liian paljon venäläistä hajua, ollakseen etomatta suomalaista sydäntäni.

Torstaina 31 p:nä tammikuuta.

Rouva Erkko soitti, että edusmiehiä vangitaan ja etsitään. Onko tarkoitus ottaa ja pitää heitä panttivankeina vastaisten tarpeiden varalta?

Olin E. Erkon luona. Kuulin, että edusmiehet Mikkola ja Paavolainen olisi vangittu. Varsinkin kuulutaan maalaisliittolaisia etsityn. Erkolla omituinen tunnelma, joka muistutti Bobrikoffin aikoja vähää ennen heidän maasta karkoittamistaan.

*

Kapitaaliketun ajojahti.

Kuuluvat pyrkivän Suomen pankkiin, mutta eivät liene vielä päässeet. Paksut holvit täytyisi kuulema räjäyttää, ennenkuin ne aukeaisivat.

Se vihattu kapitaalihan ei tästä päättäen olekaan itsessään niin paha ja kelvoton, kuin miksi sitä leimataan. Voittosaaliina se on hyvä olemassa. Sitä ajetaan takaa, se pujahtaa kuin kettu luolaansa, kun sitä ahdistetaan. Sen saamiseksi on ajojahti jo kauan ollut käymässä, koko ajan, kun kaappausta valmistettiin. Manner on uljas ajokoira, herrasrotuinen, joka haukkuu jälkiä; Tokoi on talonpoikaistiisti, joka seuraa miten kuten perässä, viekkaana ja varovaisena, useimmin ääneti, ärähtäen silloin tällöin; Kuusinen on viekas sekarotuinen kylän piski, joka jäniksen jäleltä haihtuen heitäkse nalkuttamaan oravaa. Valpas on itse metsästäjä, joka on päästänyt koppelin liikkeelle ja yhä usuttaa ja vie haihtuvat jälille ja seisoo hiiskumatta passissa ampuakseen, mitä muut ajavat. Gylling on hienokarvainen foxterrieri, joka päästetään luolaan ajamaan ulos sinne piiloutunutta kapitaalikettua. Saa nähdä, saako ne sen sieltä ulos. Kapitaaliketulla on monet salakäytävät, joita myöten se pärjää päänsä.

*

Hyödyllisten valheiden levittämistoimisto.

Eräs herra tulla huohotti kadulla vastaani ja kertoi, että Saksa auttaa. Minä sanoin, pilan päiten, kuulleeni, että Saksa _ei_ auta. "Sitä huhua pitää kuitenkin levittää". -- Hän sanoi myöskin, että Venäjän laivasto olisi jo lähtenyt täältä, mutta että Sirola on kieltänyt. -- On nähtävästi olemassa tiedonantotoimisto, samoin kuin Bobrikoffin aikana, "hyödyllisten valheiden" levittämistä varten.

*

Tunnelma.

Mitä ihanin talvinen päivä. Ja mikä inhoittava tunnelma samalla. Kuinka mahtanee taas tottua sortoon ja mukautua siihen ainakin sikäli, että voi ryhtyä tavallisiin töihinsä. Ajatus seisoo. Kynä ei kulje, silloin tällöin vain tökkää paperille, mitä johtuu mieleen.

*

Hajamietteitä.

Olisi todella hullunkurista, jolleivät Suomen pankin holvit aukenisikaan. Tarvitaan kuulema kolme avainta, jotka kaikki ovat eri miesten takana. Jos yksikään puuttuu tai hukkuisi, ei toisilla päästä. Ei aukea, vaikka henki menköön, vaikka mitä meteliä pitäisi, vaikka vallankumouksellisen kansan tahto kuinka huutaisi ja meluaisi ja ponsiaan paukuttaisi. Holvin ovi siinä vain murjottaa, sulkuilee, tekee passiivista vastarintaansa sekin.

He pyrkivät toisen raha-arkkuun, kun ei ole omaa. Heillä on rahapaja hallussaan, mutta vaikka he saisivatkin siellä seteleitä painetuksi, ei kukaan niistä välittäisi, eivät heidän omansakaan. Heidän täytyy turvautua vihollisensa luottoon. Kun se on lopussa, kun pankin holvi, jos ne saadaan auki ja kai lopulta jotenkuten saadaan, ovat tyhjät -- mitä sitten? Ei mitään. Oma konkurssi ja ryöstetyn konkurssi. Alkaako tuhatvuotinen valtakunta vasta kaiken kaaoksesta? Luodaanko maailma uudestaan kuutena tulevana päivänä? Siihen luomiseen tarvittaisiin toinen mies kuin Manner.

Ehkei yhteiskunnan monirattainen hieno koneisto sentään ehdi kokonaan turmeltua, vaikkakin se pysähtyy. Selviääkö heille, näille, jotakin? Huomaavatko he, että yhteiskunta on koneisto eikä mitään muuta. Että kelloa käynnissä pitämään tarvitaan muutakin kuin se voima, joka on vieterissä tai luodissa. Siinä on rattaita ja regulaattoreja, hienoimman aivotyön aikaansaamaa kaikkien eri osien sopusuhtaa ja sen ylläpitämistä aina valvovan älyn avulla. Yksi ainoa rikottu ratas sen pysähyttää. Kello seisoo. Ärjy, huuda, kiroile sen ääressä, uhkaile: käytkö, perkele, taikka minä isken! Kello ei käy. Täytyy noutaa ammattimies, viisas mies, sitä korjaamaan. Mutta viisas miespä ei tulekaan korjaamaan -- ilman ehtoja. Häntä kutkutetaan kylkeen pistimen kärellä. Hän on tekevinään jotain ja kello käy hetken, pysähtyy taas.

Yhteiskunnan konetta ei sitäpaitsi mikään mestari saa millään pakolla käymään, vaikka tahtoisikin, olkoon hän kuinka taitava tahansa, sillä jokainen sen ratas on elävä olento, joka _voi_, jos tahtoo, tehdä tenän omin päinsä. Ei mikään kontrolli voi estää niitä sitä tekemästä, ei mikään voi estää niitä salavehkeilemästä, kun ne kerran tahtovat. Ei mikään pakko auta, kun ne ovat jotain päättäneet. Ei auta muu kuin uusia kaikki. Mutta se ei käy käden käänteessä, seisaus tulee niin pitkälliseksi, että ei voi enää odottaa. Porvari on nöyrä, tahdoton ratas kellossa, niin kauan kuin häntä ei ärsytetä. Kun se tehdään, kun hänelle tehdään väkivaltaa, suuttuu hän ja äkäytyy. Vallankaappaus teki sen, ja kaikki seisoo. Ei mikään saa koneistoa liikkeelle vastoin sen omaa tahtoa. Punaiset kai laskivat siihen, että routa ajaa porsaan kotiin. Virkamies ja muu meikäläinen saa kuitenkin luottoa. Rahaa on siksi liikkeellä, että sitä riittää vaihtorahaksi. Ja jos ei ole rahaa, on luottoa. Luotto porvarien kesken näyttää olevan rajaton. Niin kauan kuin elintarpeita _on_, saavat niitä ne, joilla on luottoa.

Sittenkuin ei enää ole, mitä ostaa, ei luottoakaan tarvita. Kun rahalla ei enää saa elintarpeita, jaetaan, mitä kullakin on. Kannikka pannaan kahtia, kolmia. Sosialisti, joka on ehkä saanut enemmän väkivallan etuoikeudella, tulee luultavasti heltyneen sydämensä pakoituksesta antamaan jotain nälkää näkevälle porvarillekin. Inhimilliset tunteet pääsevät toisaalla vaikuttamaan. Silloin on ehkä myös sovinnon aika tulossa. Me kerjäämme toisiltamme. Olemme tulleet tasa-arvoisiksi. Raadellaan ja tapetaan, mutta samalla autetaan toinen toista. Silloin on todella tapahtunut vallankumous.

Mutta oliko se _tämä_ vallankumous, jota lähdettiin tekemään?

*

Se pysyy.

On oikeastaan samantekevä, voittavatko porvarit vai joutuvatko tappiolle. Heidän yhteiskuntansa pysyy, joskin jossain määrin heikentyneenä, kun ei kuitenkaan mitään uutta ja parempaa ehditä rakentaa sijaan.

*

Tuleva taantumus.

Eräs nuori sosialisti sanoi minulle tänään: tämä kaikki on mieletöntä. Minä sanoin: jos porvarit nyt voittavat, tulee minusta sosialisti. Hän sanoi: kyllä onkin tarpeen, sillä niitä tulee tämän jälkeen olemaan vähän. Luulen, että taantumus porvareissa tulee olemaan hyvin suuri, että syntyy äärimmäisen vanhoillinen puolue, joka tulee panemaan kaikki voimansa liikkeelle ei ainoastaan uusia reformeja vastaan, vaan myöskin jo tehtyjen reformien tyhjäksi tekemiseksi. Siltä varalta olisi edistysmielisten ajoissa koottava voimansa. Mutta kai tulee olemaan työtä revityn talon rakentamisessa ja tallatun vainion kyntämisessä ja kylvämisessä niin paljon, ettei, vaikka halua olisikin, voimia riitä uudisviljelyksiin.

*

Mikä on mikä?