Part 13

Ei minusta ole pitävä se pohja, että tässä voi sovittaa rikoslakia maankavalluksesta, sillä ensiksikään ne eivät tekoaan semmoiseksi itse käsitä, se on tapahtunut vallankumouksen huumeessa ja hyvässä uskossa, että he näin ajavat Suomenkin asiaa -- se käsitys on varmaan suurimmalla osalla, joskaan ei johtajilla, joille se on valtakysymys, vaikkei ehkä kaikille, sillä heidänkin joukossaan täytynee olla jonkinlaisia idealisteja. Rikoslain sovittaminen on käytöllisesti mahdotonkin, kun niin suuri osa kansaa on mukana. Heidän paras rangaistuksensa on heidän asiansa menetys ja olojen kurjistuminen ja heidän täytyy luonnonlakien pakosta tyytyä siihen, mikä seuraa.

Ei, tässä täytyy arvioida kaikki arvot uudelleen, ottaa huomioon mielentila, joka syntyi m.m. siitä, että työväkeä uskoteltiin sillä ja saatiin uskomaan se, että sitä vastaan valmistettiin hyökkäystä ja kaappausta.

Kun se sille selviää, jakaa se itse oikeutta.

On saatettava työväki itse sovittamaan lakia pettäjiinsä, karjan sarvet seivästämään kaitsijansa, petolliset paimenensa.

*

Toverit, sotilaat...

Taas täytyy venäläisen aluekomitean koettaa yllyttää omiaan auttamaan suomalaisia tovereita. "Monet joukko-osastot ovat siitä kieltäytyneet, perustellen kieltäytymistään sillä, että he ovat väsyneitä ja haluttomia sekaantumaan suomalaisten asioihin." Mutta aluekomitea on kuitenkin vakuutettu siitä, että toverit sotilaat, muodostavat erikoisia taisteluosastoja sekä lähettävät ne toveri Svetsnikowin johtoon. "Toverit, sotilaat, eivät voi jäädä tämän epätasaisen taistelun välinpitämättömiksi katselijoiksi. Toisella puolella on joukko, jonka kuri ja asestus on hyvä, kaikki, mitä se tarvitsee, toisella on kokematon, huonosti varustettu punakaarti." --

Toverit, sotilaat!... viruvat mieluummin kasarmeissaan ja laivoillaan ja retkuilevat katuja pitkin tyttöineen ja odottavat aikaa, jolloin pääsevät ryöstämään.

*

Tunteeni venäläisiä kohtaan ovat olleet monenlaisten vaihtelujen alaiset. Vallankumouksen alussa vuosi sitten tunsin heitä kohtaan kiitollisuutta ja veljellisyyttä ja annoin anteeksi sen, että he täällä hummasivat kuin kotonaan. Kammottivat he minua kuitenkin ja aavistelin heistä pahinta, kun alkoi kuulua upseerimurhista y.m.s. Kesemmällä alkoivat "toverit" käydä vastenmielisiksi, varsinkin kun veljeily alkoi ja heistä alkoi tulla turva väkivallan tekijöille. Nyt, kun he vihdoinkin näyttävät olevan lähtöhommissa, minä taas heitä suosin. Milteipä syleilisin heitä -- hyvästiksi.

Perjantaina 8 p:nä helmikuuta.

Viljaa Siperiasta.

Harmaalta, kylmältä talviselta taivaalta leimahti tänään salama -- saadaan viljaa Siperiasta! Tai oikeastaan: toivotaan saatavan. Tai ehkä oikeammin: uskotellaan saatavan. Toveri Tokoi on käynyt Pietarissa. Sieltä ei saada viljaa, kun sitä ei siellä ole, mutta sieltä saadaan "avustusta" sen saamiseen.

"Suunnitelma on rohkea ja suurenmoinen", sanoo hallituksen äänenkannattaja. Lähdetään omalla hevosella hakemaan: järjestetään omat junat. Polttoaineita saadaan matkan varrelta. Suomen valtio panee oman miehistönsä ja tarpeelliset vartijat, joilla arvatenkin on oikeus käyttää aseitakin. Siellä olisi ensi aluksi saatavissa noin 400 vaunulastia. Sitä varten tarvittaisiin 8 junaa. Näin monta junaa ei ensi aluksi voida järjestää, täytynee tyytyä lähettämään vain -- muutamia. Jos yritys onnistuu, voidaan junien lukua myöhemmin lisätä. Matka edestakaisin kestää 2 viikkoa -- ehkä enempikin.

*

Työläiset eivät saa palkkojaan.

Eilenkö se oli vai toissa päivänä, kun kehuttiin, että kyllä me hoidamme kunnan asiat. Ei ole rahaa, mutta hankitaan. "Ryhdyttiin heti tarmokkaasti hankkimaan varoja menojen suorittamiseksi." (S.o. murrettiin auki Suomen pankin holvit.) Niitä saatiinkin, mutta ei riittävästi. Useat työläiset ovat saaneet odottaa palkkaansa eivätkä kaikki ole sitä vieläkään saaneet. Työläisten ei pidä tämän johdosta kuitenkaan tulla kärsimättömiksi, "Palkkojen maksamisen kiirehtimiseksi tehdään kaikki, mitä voidaan."

*

Heti.

Tähän aikaan tapahtuu kaikki paukkuen. Vapautta, oikeutta, leipää ja mitä kaikkea -- pang! ja se putoaa kuin lintu puusta -- kuolleena tosin. Lakeja ja asetuksiakin pamahtaa senaatin linnasta kuin pommeja. Tänään räjähti sieltä niitä kolme: Pang! -- tuli torpparilaki. Pang! -- uusi elintarvelaki. Pang! -- uusi pankkilaki! Ja samalla tavalla on tulta tupruten poistettu kuolemanrangaistus, pantu papit viralta, uudistettu koululaitos, yhteiskunnallistettu tehtaat.

On kiire, ei tiedä, kuinka kauan tätä kestää. Täytyy hörppiä keitto kuumiltaan, ei ole tällä köyhällä malttia keittämään, vielä vähemmin jäähdyttämään. Kaikki niiden lait "astuvat voimaan _heti_". Torpparilaki astuu voimaan heti, vaikka se ei vielä ole valmiskaan. Laista "johtuvan lopullisen vapautuksen toimeenpanosta säädetään erikseen." Siitä huolimatta, että laki ei ole lopullinen, se kuitenkin astuu heti voimaan.

*

Lupaavat poistaa köyhyyden.

Ei enempää eikä vähempää.

Näin se käy (ks. tämän päivän "Työmies").

Mikä on syynä yhteiskunnassa vallitsevaan kurjuuteen? Köyhyys. Mistä se johtuu? Sen alkusyy ja aiheuttaja on kapitalistinen tuotantojärjestelmä. Työläisten ohjelma on, että luokkataistelun kautta tämä järjestelmä kukistetaan ja sen sijalle asetetaan sosialistisen tuotantojärjestelmän perustukselle rakennettu uusi sosialistinen yhteiskunta. "Me tiedämme, että tämä yhteiskunta vielä ei voi tulla ihanneyhteiskunnaksi, mutta se on kuitenkin pitkä askel kohti tämän lopullisen päämäärän saavuttamista. Taivaan valtakuntaa me emme luule pystyvämme luomaan, mutta _köyhyyden me lupaamme poistaa_ ja sen kautta tiedämme luoneemme suuremmat onnenehdot ihmisille, kuin mitä tämä yhteiskunta koskaan on voinut ja voi tarjota. Me kukistamme tämän yhteiskunnan vallankumouksen kautta ja asetamme sen sijalle paremman."

_Me_ lupaamme ... _me_ kukistamme ... _me_ asetamme sijalle paremman. Ketkä "me"? Me Manner, Sirola, Tokoi!... Menkää suolle!

*

"Virkamies"

Tänään on nimimerkki "Virkamies" pantu "Työmiehessä" houkuttelemaan lakon tehnyttä, lainkuuliaista suomalaista virkamiestä liittymään vallankumoukseen. Sen pitäisi tapahtua suomalaisuuden ja kansan asian vuoksi. Hänen olisi nyt asetuttava ruotsalaisen virkamiehen paikalle, noustava ruotsalaisen päällikön sortoa vastaan.

"Virkamies" kuitenkin tietänee tai ainakin pitäisi hänen tietää, että suurin osa virkamiehiämme, varsinkin korkeammat, senaatista ja ylihallituksista alkaen jo ovat suomen-, kansallis- ja kansanmielisiä ja että virkamiesten suomalaistuminen on jatkumassa luonnon voimalla. Eikä vain suomalaistumassa ja kansanvaltaistumassa kielellisesti, vaan ennen kaikkea mielellisesti. Siihen on oltu menossa ja menty sitä mukaa kuin venäläisistä on alettu päästä eroon. Eihän tämäkään ole muuta kuin kömpelö syötti jonkun tyhmän kalan houkuttelemiseksi onkeen tai jonkun sellaisen, joka jo tähystelee jotain syöttiä, johon tekee mieli tarttua, saadakseen tekosyytä tarttua onkeen.

Mitä lajia miehiään tämä "virkamies" oikeastaan on, se käy ilmi siitä karakteristiikasta, minkä hän itsestään antaa. Hän kysyy: "Onko kansallamme tai meillä itsellämme ollut toiminnastamme mitään hyötyä? Ei, minä en ole hyödyttänyt ketään. Olen istunut virastossani ja virkatuntien päätyttyä kotonani ja katsellut, miksi maailma muuttuu. Hallituksien muuttuessa olemme me nöyrästi kallistaneet päämme ja sanoneet vain: 'Tapahtukoon sinun tahtosi.' Meillä on tähän asti ollut samaa, kuka meitä hallitsee."

Ei ole suomalainen virkamies se, joka noin puhuu. Se on bobrikoffin- ja seyninaikainen kätyri, santarmikätyri, joka ei tiedä mitään Krestyn miehistä ja Siperiaan karkoitetuista ja kaikista niistä, jotka vapautensa ja henkensä menettämisen uhalla ovat vuosikymmenien kuluessa totelleet ja palvelleet ainoastaan maansa laillista hallitusta -- eivätkä koskaan tule mitään muuta palvelemaan.

*

Leivättömyys sodan syy -- kenen syy sota?

Kuinka monta kertaa ovatkaan sosialistit huutaneet sitä, että syynä uhkaavaan nälänhätään on ollut porvarillinen hallitus ja sen elintarvepolitiikka. Jahka tässä työväki pääsee valtaan, hankkii se myös kaiken muun hyvän mukana leipääkin. Nyt ovat sosialistit päässeet valtaan, mutta leipää ei vain tule. Ei näytä kansanvaltuuskunta keksivän keinoja eikä myöskään ottavan kantaakseen siitä vastuuta. "Työmiehessä" lykätään syy maailmansodan niskaan. "Palo on ensin sammutettava, sitten vasta voidaan jotain järjestää. Me olemme yksin voimattomia maailmanpaloa sammuttamaan, mutta meidän on kuitenkin osaltamme otettava osaa siihen, ainakin soitettava hälytyskelloa kaikin voimin. Alas militarismi! alas sota!" Näin ne, jotka sotkivat sodan jalkoihin vielä senkin maan, joka oli siitä tähän saakka säilynyt ja joilla ei nälänhädänkään uhatessa näytä olevan aikomustakaan edes _sen_ sodan lopettamisesta, jonka olivat itse julistaneet. "Alas militarismi!" huutavat ne, jotka tulevat tekemään tästäkin rauhanmaasta militaristisen maan.

*

Lahjomisyritys.

"Työväestön kanssa teidän on joko seisottava tai kaaduttava. Yksinänne olette avuttomia suurkapitalismin kynsissä. Tukekaa siis Suomen työväen asettamaa hallitusta!" -- kehoitetaan taas tänään "Työmiehessä" talonpoikia. "Älä pelkää, että työväestö vallan saatuaan vie _sinun_ maatilkkusi tai peltosarkasi. Riittää, kunhan vain suurten herraskartanoiden ja tukkiyhtiöiden maat palautetaan valtiolle, joka jakaa ne halullisille viljelijöille." Bobrikoff koetti aikoinaan hänkin harjoittaa samantapaista maanjakamisyllytystä.

*

Ryöstettyään Suomen pankin

aikovat rosvot tehdä siitä maan "hallitsevan liikepankin". Se tulee _muutamassa kuukaudessa_ semmoiseksi kohoamaan, "vakavuudellaan, suhteellisesti suurilla varoillaan ja halvalla luoton annollaan se voi vetää ison osan suurteollisuutta vaikutuspiiriinsä."

Yksityispankkiparat eivät kuitenkaan tarvitse käydä kovin alakuloisiksi uhkaavasta kilpailusta. Ne saavat luvan avata liikkeensä ja "luonnollisesti" ne "ennen pitkää" tulevat sen tekemäänkin; kansanvaltuuskunnan puolelta ei tätä tulla vastustamaan. "Mutta pankeilta vaaditaan ehdottomasti, etteivät saa avustaa vastavallankumouksellista liikettä."

Lauantaina 9 p:nä helmikuuta.

Kävelin aamulla Töölööseen päin. Ihana luminen aamu. Raitioliike pyrkii käyntiin, mutta hitaasti se näyttää menevän.

*

Yhä piteneviä jonoja. Jonon pituus on kuin ilmapuntari, joka ennustaa yhä pahempaa säätä. Jonoissa on tähän saakka vimmatusti agiteerattu porvarillista hallitusta vastaan. Siellä on kuulema ollut akkoja, jotka kulkevat moneen kertaan jonon läpi ja kiihoittavat pitkin päivää. Näistä jonoista voi pian aikaa syntyä vastavallankumouksellisenkin kiihoituksen orgaaneja.

*

Eräs minulle tuntematon herra, joka tunsi minut, rupesi kadulla puhelemaan kanssani. Hän luuli, että mieliala työväen parissa tulee muuttumaan, että alkavat huomata, ettei tämä mene. En luule, että he mitään huomaavat ja uskovat, ennenkuin näkevät lopullisen romahduksen. Tuskin ne uskovat omien aistimiensakaan todistusta.

*

Huhuja: Ryssiä mennyt pois. -- Sipoossa valkoiset perääntyneet muka houkutellakseen punaisia "rysään", jossa kaikki ammuttu. --

*

"Tiedonantolehden" sävy ei tänään ole oikein toivehikas.

*

Ettei tämä jo ala loppua! Käy jo yksitoikkoiseksi tällainen elämä; onhan tätä kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Olisi jo aika vaihteen vuoksi tulla -- vastavallankumouksenkin.

*

Smolnassa.

Matilda Wrede kertoi käynnistään "Smolnassa". Hän tapasi siellä päällikkönä kaksi vanhaa tuttavaansa Kakolasta. Olivat kovin kohteliaita. Puhuttelivat vapaaherrattareksi "Neiti -- hm -- vapaaherratar on hyvä!" -- Kun miehet kiroilivat, komensivat johtajat: "Tyst!" -- Salissa makaili ja sihtaili ja korjaili pyssyjään joukko kaartilaisia. Taulut verhottu papereilla, joissa reikiä. -- Eivät huolineet rahaa vankien ruokaan. "Ennen söivät vartijat vankien ruuan, nyt on toinen aika." -- Kun hän kysyi, mitä varten nyt on ryhdytty tällaiseen, tuli "imatra" Työmiehen fraaseja, pintapuolista, opittua, sorrosta y.m.

*

Makian leivän päivät.

Punaiset ne nyt saavat ruokaa enemmän kuin muut ja ovat vallassa ja viroissa ja heidän vaimonsa ovat mahtavia tästä asemastaan. Ei mahda olla aivan helppoa luopua tästä asemasta ja palata ennalleen. Joka saisi olla mukana seuraamassa retkeä ylös ja alas!

*

Olemme olleet tavattomasti laiskoja ja velttoja ja syöneet enemmän kuin olisi ollut tarvis. Nyt, kun kaikki ovat pakotetut elämään kohtuullisesti, huomaan ainakin minä, kuinka paljon vähemmällä voi tulla toimeen. Ei työkyky ehkä kuitenkaan ole sama. Mutta sen kuitenkin huomaa, että täytyy tehdä ja voida tehdä henkistä ja ruumiillista työtä puolta enemmän kuin tähän asti. Ei millään muulla tavalla saada rakennetuksi uutta ja parempaa Suomea.

*

Tuikahti ja sammui.

Meidän oma kapitaalimme nyt hävitetään, mutta ilman kapitaalia emme voi tulla toimeen. Meidän täytyy ottaa "vallankumouksen laina" t.m.s. Otamme sen sieltä, mistä sen saamme, saamme luvan alistua sen ehtoihin ja joudumme sen kiristykseen entistä kovemmin. Se on se, joka on reaalinen tulos, vieraan pääoman valta; kuta huonompi luotto, sitä ankarammat ehdot. Niin joutui Ranskakin kommuunin jälkeen rahamiesten valtaan, mutta oli kuitenkin paljoa edullisemmassa asemassa kuin me, koska sillä oli omaa kapitaalia ja se oli rikas maa. -- Nyt tuskin voidaan saada aikaan edes niitä pikkuparannuksia, joita sosialistit ovat niin kovin ylenkatsoneet, vielä vähemmän kaikenlaisia suuria "sosialiseerauksia" ja muita mullistelevia uudistuksia. Täällä tuikahti ja sammui.

*

Huhuja.

Valkoisilta taitaa puuttua tykistöä Mäntyharjussa päin. Punaisilla sitä on. Ryssät ne sittenkin ratkaisevat, niitä vastaan me taistelemme. -- Ei taida olla luottamista Ruotsin eikä liioin Saksankaan apuun.

*

Kerrotaan, että Porvoo on valloitettu ja että valkoiset ovat vetäytyneet saaristoon jollekin niemelle ja joutuneet saarroksiin. Siinä oli siis tuo "rysä", joka muka oli valmistettu punaisille.

Kerrotaan, että Porissa olisi tapettu sanomalehdentoimittaja W. Hänet otettiin kotoa ja vietiin jonnekin, josta hän ei palannut. Rouva meni "Sosialistin" toimistoon, jossa sanottiin, ettei ole annettu mitään määräystä hänen vangitsemisestaan; arveltiin, että se on -- yksityistä kostoa. Varmaankin tullaan monta samanlaista katoamista panemaan yksityisen koston syyksi!

*

"Spiriti jest?"

Eräs taiteilija kertoi kotitarkastuksesta luonaan. Ryssä mukana. Etsivät väkijuomia. "Spiriti jest?" -- "Ei ole" -- vaikka oli. Palvelijatar, vaikka onkin punainen, pelasti varaston tarkastuksesta siten, että sanoi: "Herralla kyllä on ... minä tiedän, missä herran viinit on" -- ja veti jostain komerosta joitakin pulloja, jotka oli vartavasten tätä varten juuri ikään piilottanut pelastaakseen loput.

*

Olisi tarpeen selittää valkoisille toisella puolella rintaman, että vaikka ryssät lähtevätkin, he yhä edelleenkin taistelevat ryssiä vastaan eivätkä omia veljiään vastaan. Sieltä punaiset saavat aseensa, päällikkönsä ja tulevat edelleenkin saamaan ja että se liitto tulee aina jatkumaan eikä Suomen itsenäisyyttä voi ajatellakaan mahdolliseksi, ennenkuin Suomi voi torjua kaiken sieltä päin tulevan vaaran. Vaikka kyllä kai ne sen selittämättäkin tietävät.

*

Rotat lähtevät.

Venäläiset myövät kampsujaan Turun kasarmissa ja sen edustalla. Joku oli muutamilla sadoilla ostanut hienot vaunutkin, jotka alkuaan olivat maksaneet joitakin kymmeniä tuhansia. Rotat lähtevät uppoavasta laivasta. Se on sitä heidän vallankumoustaan. Meillä kai menee samaan malliin.

*

Mieltäni jäytää epämiellyttävä tunne suojeluskunnan tappion tähden Porvoossa. Retki oli kaikesta päättäen huonosti järjestetty ja suunniteltu. Pintapuolista hommaa, niinkuin monet muutkin.

*

Porvoolaisilla kerrotaan olevan lujat varustukset saaristossa.

*

Yhä uusia virkamiehiä nimitetään, yhä uusia virastoja vallataan. Niitä kiipee joka päivä uusia vallattuun laivaan. Ne aikovat todella saada sen liikkeelle _omine_ voimineen, ilman porvarillisten apua. Toivoisin melkein, että tätä kestäisi niin kauan, että ne saisivat koettaa ja näyttää, mihin kelpaavat.

*

Lumipyry koko päivän. En ole liikkunut missään. Ajattelen poikia rintamalla. Sinne kulkevat ajatukseni alati, olipa sää millainen tahansa.

*

Auttaako Saksa?

Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun kapina puhkesi. En tiedä, kuinka pitkä lienee se aina mainittu iankaikkisuus, mutta äärettömän pitkä on tämä sen sekunti ollut. Iankaikkisuudestahan ei tule koskaan loppua, mutta minusta tuntuu, kuin tämä kapina-iankaikkisuus jo ainakin alkaisi lähestyä loppunsa alkua. "Työmies" ilmoittaa tänään, että "porvaristo hapuilee apua ulkomailta". Ilmoittaapa vielä, mistä me sitä hapuilemme. Me, porvarit, _olemme pyytäneet apua Saksalta_.

Olemmeko? En tiedä, mutta varmaankin olemme. Tänään olen taipuvainen uskomaan, että kerrankin on totta, mitä "Työmies" sanoo.

"Työmies" uskoo, että olemme pyytäneet apua. Mutta se ei usko meidän sitä saavan. Saksan hallitus _ei uskalla_ sitä meille antaa. Siellä on kuulema tapahtunut "huomattavaa vallankumouksellista liikehtimistä". "Saksan sosialidemokratia nousisi jyrkästi tuollaista hanketta vastaan ja siten voisi Suomen kansan valtaa vastaan suunniteltu isku muodostua uudeksi sysäykseksi Saksan työväen vallankumousliikkeelle."

Enhän tiedä, mitä Saksa uskaltaa. Tähän asti se on sentään uskaltanut yhtä ja toista. Onhan se parhaallaan sodassa itseään pääpaholaista, vallankumouksellista Venäjää vastaan.

Mutta jos siellä asiat ovat niin täperällä, että Suomen retki olisi oleva se pisara, joka saisi astian vuotamaan yli reunojensa, niin ehkä todella Wilhelm viisas ei ole ainoastaan auttamatta Suomen porvareita, vaan sosialistisen vallankumouksensa pelossa ja valtaansa tukeakseen päinvastoin auttaa Suomen sosialisteja heidän vallankumouksessaan. En ihmettelisi, jos Haapalainen huomenna rohkaisisi joukkojaan sellaisella tiedonannolla.

Kierrän nyt sentään sähkön sammuksiin sillä hiljaisella toivotuksella, että jos emme itse auttaa itseämme jaksa, niin auttaakohan meitä sitten Saksa.

End of Project Gutenberg's Hajamietteitä kapinaviikoilta I, by Juhani Aho