Part 12

Näin siellä haaveillaan, uskotaan ja uskotellaan. Svinhufvudin rintama samaan aikaan vain lujittumistaan lujittuu. On turvallista keskellä kuulasadettakin laskeutua levolle sen taa sillä iltayötoivotuksella, että kestäköön yhtä hyvin Mannerheiminkin rintama.

Keskiviikkona 6 p:nä helmikuuta.

"Ei edes tsaarin aikana ollut tämmöistä sorto- ja pakkovaltaa", se on tätä nykyä kaiken laulun alku ja loppu.

*

Liekö räikeämpää väkivaltaa, kuin että vanhat, harmaantuneet virkamiehet, jotka ovat vannoneet valan olla kuuliaiset maan lailliselle hallitukselle, vastoin tätä vannomaansa valaa tahdotaan pakottaa tekemään työtä käskettyä. Samalla se on mitä ilmeisin köyhäntodistus. Ne, jotka lähtevät liikkeelle parantaakseen ja uudesti luodakseen tätä yhteiskuntaa, eivät kykene omin päin astumaan edes ensimmäisiä askeleitaan, vaan tarvitsevat opastusta niiltä, jotka he tahtovat syrjäyttää. Se on aivan samaa kuin vaatia valloitetun maan kansalaisia ilmaisemaan sotasalaisuuksia, olemaan oppaina, jopa tarttumaan aseihinkin.

*

Juttu.

Kerrotaan -- luultavasti tekaistu -- juttu siitä, kuinka punaisten veturi Nikkilän mäessä Porvoon radalla pysähtyi, kun pyörät alkoivat pyöriä paikallaan, samalla kun valkoiset vimmatusti ampuivat. Täytyi lopulta palata takaisin Keravalle. Kiskot olivat voidellut vaseliinilla. Tuommoiset jutut hetkeksi virkistävät mieltä. Toivon niitä kuulevani, vaikka niissä olisikin totta vain siteiksi.

*

Salamurhia.

Eräs tuttava, joka asuu Kottbyssä, kertoi, että siellä tuon tuostakin pamahtelee ja että tavataan miehiä kuolleina metsissä. Luultavasti ne ovat useimmittain yksityisiä kostomurhia, joita nyt tehdään yleiseen laskuun. Jokainen sellainen laukaus on yksi naula lisää vallankumouksen omaan kirstuun.

*

Suhteemme Saksaan.

Erään tuttavan luona. Hän on vakuutettu siitä, että Englannilla on sormensa mukana Suomen vallankumouksessa. Kun ei Englanti enää muuten voi vahingoittaa Saksaa, koettaa se vahingoittaa sitä bolshevismilla, avustamalla sen leviämistä Suomen kautta Skandinaviaan ja sitä tietä Saksaan, heikontaakseen Saksaa sisällisesti. Englanti muka antaa rahaakin. Se olisi Suomeen nähden katala teko, mutta kyllä ymmärrettävää ja "näköistä". Englanti näkee ja tietää, että me kaikessa tapauksessa luisumme Saksan syliin.

On ollut liikkeessä huhu, että Saksa olisi kieltänyt apunsa. Tämä tuttavani on vakuutettu, että tämä tieto on perätön. Sotapuolue on Saksassa sillä kannalla, että on päästävä lähelle Pietaria, jota vastoin liikemaailma ehkä tahtoisi rauhan solmittavaksi pikemmin, jotta pian päästäisiin kauppasuhteisiin eikä siis olisi kiristettävä välejä liiaksi Suomen tähden. Sieltä tulevat nyt kuitenkin "pojat" ja tulee myös aseita.

-- Suhteet Saksan kanssa ovat saatettavat niin läheisiksi kuin suinkin -- _vaikka sieltä saataisiin prinssikin_ -- jotta meillä olisi rauhankin aikana panna sulkuja venäläiselle maanalaiselle invasionille.

-- Entä saksalainen invasioni?

-- Se ei ole niin vaarallinen, koska saksalaiset ovat kauempana ja koska se olisi kulttuuri-invasionia, sivistystason korottamista. Vaikka he meitä aineellisesti vallitsisivatkin, he samalla meitä kouluuttaisivat, opettaisivat, järjestäisivät, neuvoisivat tekemään työtä. Nuo toiset nylkisivät, hävittäisivät, vetäisivät omalle tasolleen.

*

Sama tuttavani luulee, että Mannerheim jättää Tampereen rauhaan, kunnes saa Kouvolassa radan eristetyksi Pietarista.

*

Punaisten venäläiset upseerit.

Saavatko punaiset apua vanhoilta tsaarivallan upseereilta? Jos he ja heidän väkensä täällä voittavat, jäävät ne kaikki tänne olemaan ja komentamaan ja vaatimaan palkkojaan. Punaisten on vaikea saada heidät tilitetyiksi ja lähtemään. He jäävät tänne heidän seisovaksi palkkasoturiesikunnakseen. Jos taantumus Venäjällä pääsee valtaan, ovat he varmasti sen ostettavissa. Varsinkin silloin, jos vallankumous pääsee järjestymään siellä pysyväksi kadettihallitukseksi ja sen etu vaatii Suomen riippuvaisuutta. Ne ovat ja pysyvät täällä ja antavat palttua työväen asialle, jos se joutuu ristiriitaan heidän omain asiainsa kanssa. Ja siinä meni työväen asia ja Suomen itsenäisyys. Nyt taistellaan _sekä_ kansallisen Suomen itsenäisyyden _että_ myöskin Suomen kansallisen sosialismin puolesta. Mannerheim taistelee lopulta Mannerinkin puolesta.

*

Viipurista.

Tapasin erään rouvan, joka tuli Viipurista. Siellä jo otetaan elintarpeita yksityisiltä. Hackmannilla on viety ruoka pöydästäkin ja jätetty vain hiukan viiniä rouvalle.

Oli ollut tarkastus rouvan asunnossa. Eräs tarkastajista, nuori mies, oli hävennyt asettaan ja sanonut olleensa pakotettu siihen tarttumaan.

*

Erään Varakkaan miehen luona.

Olin tänään erään varakkaan miehen luona, jolla on oma huvila. Koti kuin linna, mitä komein ja hienoin. Kaikki mukavuudet. Eikä missään tunnu niin turvattomalta kuin täällä. Sinne ne semmoisiin taloihin tietysti tulevat ensiksi tarkastamaan ja takavarikoimaan. Palvelijat eivät ole varmoja, vaikka niillä on vähän työtä ja hyvät palkat ja kaikki samat mukavuudet kuin herrasväellä. Ensimmäinen punakaartilainen hetken tuttava voi panna pyörälle tytön pään ja villitä hänet; hän ei usko mitään siitä, mitä herra tai rouva, heidän hyväntekijänsä, sanovat. Ja vaikka herra olisi työmiehilleen kuinka ystävällinen tahansa, vaikka hän juttelisi, vaikka välit näyttäisivät olevan kuinka hyvät tahansa... Ei auta koettaa olla alentuvainen, ei toverillinen, sillä se tosi-asia, että _on_ rikkautta, että ne katsovat sen itseltään tai vertaisiltaan otetuksi, että ne sen yli näkevät toisia pahempia herroja ja lapsuutensa, sukulaistensa kurjuuden -- sille ei voi mitään, se juopa ei mene kiinni. Sen yli voidaan vain rakentaa väliaikainen silta, joka voi hajota ensi tulvan tullen. Niitä siltoja maailmassa rakennetaan ja tuhotaan, alituisessa vaihtelussa. Ei auta sillat kuilujen yli. Kuilut ovat täytettävät, jottei siltoja tarvittaisi.

*

Ryssän rumpu -- ainakin pärisee.

Eräs venäläinen matruusi on sanonut jollekin, että on vain 200 venäläistä, jotka menevät rintamalle. Eivät ikinä tule pommittamaan Helsinkiä. Eivät voisikaan, sillä kaikki kanuunat ovat epäkunnossa.

Tulee telefoonitieto, että venäläiset pakenevat Tampereelta ja Riihimäeltä kauhun valtaamina. Liekö "hyödyllinen valhe"?

Ei ehkä niinkään valhe, päättäen siitä yllytyksestä ja nostatuksesta, joka näyttää olevan tarpeen. "Isvestija" lyö eilen suurta rumpua:

"Ja me, venäläiset sotajoukot, meidän on välttämättä sekaannuttava riehuvaan taisteluun. Se meidän täytyy tehdä ensiksikin sentähden, että porvariskaarti on käynyt meidän joukko-osastojemme kimppuun ja riisunut ne aseista. Toiseksi saattaa meidät ottamaan osaa taisteluun punaisen kaartin ja valkoisen rosvojoukon edustajien välillä se, että me vallankumouksellisina ja sosialisteina sekä samalla tasolla ollen olemme pakoitettuja seisomaan niiden riveissä, jotka vuodattavat vertansa työn punaisen lipun ja sosialismin edestä taistelevien puolesta, välittämättä siitä, kuka taistelee, suomalainenko, itävalta-unkarilainen, ruotsalainen tai romanialainen, katsomatta siihen, missä taistelu tapahtuu, Venäjälläkö vai Suomessa, Saksassako vai Ruotsissa. Työläisten edut ovat yhteiset. Työläisten rintaman porvareita vastaan tulee olla yhteisen, kansainvälisen. Ja pääasiassa tämän vuoksi me emme saa istua ristissä käsin."

Ja joku arvattavasti pietarilainen sotilaskomisario kipinäsähköttää Suomen aluekomitean puheenjohtajalle Glasunoville:

"Seisokaa viimeiseen saakka! Ponnistakaa kaikki voimanne! Kiireesti lähetetään ja muodostetaan lentäviä tykeillä varustettuja sissiosastoja jokaisen seudun suojaksi. Vielä kerran toistan, kootkaa kaikki voimat, apu tulee, on välttämätöntä mitä pikemmin lyödä hajalle valkoinen kaarti."

Kuta enemmän tämmöistä, sitä parempi meille. Kuta selvemmin ryssä kannattaa punaisia, sitä pahempi heille.

*

Joukkomurhat alkavat.

Kaukaan vanutehtaalla Jokelassa oli yleensä ollut hyvät välit työmiesten kanssa. Lakko oli loppunut ja työ alkanut. Ilmaantuu seinään julistus, että aseet ovat annettavat pois. Joku herroista pysähtyy sitä lukemaan ja repäisee sen pois moittien, että mitäs nyt täällä semmoisia, eihän täällä kenelläkään ole sellaisia aikeita. Jonkun ajan kuluttua piiritetään konttorirakennus ja insinööri Wahlberg menee ulos rappusille. Ainoastaan kahdella miehellä on kivääri. Kuuluu huuto: "Kädet ylös!" -- "Ei!" -- Silloin kuuluu komennus: "Ammu!" Kuula menee ohi. Wahlberg sanoo, että koska asiat on niin, niin hän antautuu ilman muuta. Kassööri Bauer tulee ja moittii ampujaa: kuinka on mahdollista, että hän ampui aseetonta miestä? Ampuja vastaa: "Kun käsky kuului, niin täytyi."

Työmiehet alkavat vaatia palkkaansa lakkoajalta. Osoitetaan kirjoista, ettei ole rahaa niin paljon kuin tarvittaisiin. Kassööri pakotetaan lähtemään Helsinkiin hankkimaan rahaa. Hän lähtee sinne punaisten saattamana, saa rahat suurella vaivalla ja jää itse Helsinkiin. Jonkun ajan kuluttua hän lähtee takaisin Jokelaan, jossa ei ole hevosta saatavana, vaan täytyy hänen, rouvansa kanssa, kulkea jalkaisin. Tällä matkalla hän kuulee, että kaikki insinöörit ja toimihenkilöt, Wahlberg, Lindfors, Lanko ja Dahlström ovat tapetut. Kun rahat olivat saapuneet ja palkkain maksun piti alkaa, ilmestyi 40 punaista Hyvinkäältä. Syntyi jotain sananvaihtoa Wahlbergin kanssa, joka oli kiivas ja kopea mies, hänet ja muut vietiin ulos ja ammuttiin. Ruumiit heitettiin pumppukaivoon. Siellä ne olivat monta päivää. Punaiset veivät kassan ja työväki jäi ilman. Eräs vanhempi työmies koetti pelastaa W:n, mutta onnistumatta. Erään toisen hän kuitenkin sai pelastetuksi vakuuttamalla, että se mies on aina ollut hyvä työmiehille, kaikkein parhaimpia.

Olivat piirittäneet W:n huvilan ja pitäneet asetarkastuksen ja syöneet ja juoneet. Rouva oli kuullut laukaukset.

W:n ruumis saatiin vihdoin ottaa kaivosta. Häntä oli ammuttu sydämeen ja kättä ja vatsaa viilletty pistimellä.

Vanuteollisuus on uusi Suomessa, ins. Wahlberg oli ainoa spesialisti. Tehdasta ei voida panna käyntiin.

Olivat sitten ottaneet haltuunsa tehtaan, karjan, ruokavarat, hevoset. Ratsastelleet hevosilla. Kerran syntyy pakokauhu, huudetaan: "Kaarti tulee!", kaikki miehet katoavat. Olivat luulleet Mäntsälän valkokaartin tulevan.

*

Asejuttu.

Eräs matruusi oli luvannut myödä aseita jollekin valkoiselle ja kutsunut hänet silloin ja silloin asuntoonsa. Saatuaan asiasta vihiä punaiset menevät yöllä tarkastamaan matruusin asuntoa. Matruusi huutaa oven takaa, ettei hän päästä ketään sisään, jollei ole mukana aluekomitean määräämää. "Se on mukana!" Tarkastajat päästetään sisään. Matruusi puhuu jotain venäjäksi toiselle, luvaten luultavasti osaa voitosta. Tämä toinen silloin selittää punaisille, että tässä on ilmeisesti erehdys, ettei aseita ole, ettei tarkastusta saa pitää, ja tarkastuksen täytyy päättyä siihen.

*

Pikakuva.

Hirveä sekasorto senaatissa, jossa joidenkin senaattorien sanotaan asuvankin perheineen. Käytävät täynnä punakaartilaisia ja tupakan savua. Sirola syöksee ovesta ja kiljuu ja riitelee: "Talo miehiä täynnä eikä saa yhtä lähettiä liikkeelle!" -- joku riitelee ja väittelee vimmatusti hänen kanssaan.

*

Toistupaiset.

On jo kauan luultu tiedettävän, että vallankaappauksen tielle alussa lähti ainoastaan osa sos. dem. puoluetta. Tämän päiväinen "Työmies" sen avoimesti myöntää, koettaessaan saada tähän asti haluttomat liittymään riveihin. Haluttomuus näyttää olevan niin suuri, että ne eivät tahdo ryhtyä edes kunnallisiin tehtäviin, "koska he olisivat tahtoneet asiat järjestettäviksi uusien kunnallislakien mukaan toimitettavien kunnallisvaalien kautta." Tekopyhästi "Työmies" on olevinaan sitä mieltä, että "sillä tavalla asiat ovatkin järjestettävät, niin pian kuin se käy mahdolliseksi." Nyt se ei vielä ole mahdollista m.m. -- "jo siitäkin syystä, ettei uusia vaaliluetteloita ole olemassa." Kunnan asiat ovat kuitenkin hoidettavat. Puoluetoverien pitäisi ottaa siihen osaa "riippumatta siitä, mikä käsitys heillä kullakin on nykyisestä vallankumoustaistelusta ja työväen diktatuurista."

Tuo toistupainen ryhmä, josta lisäksi vielä sanotaan, että se "valtiolliseen taisteluun nähden on ankarasti parlamentaarisella kannalla", mahtanee olla melkoisen suuri, koska "Työmiehen" täytyy ottaa se huomioon siihen määrin, että sen on pakko myöntää sen olemassaolo. Semmoinen ei yleensä kuulu lehden taktiikkaan. Parlamenttaarinen ryhmä näyttää olevan niin suuri, että ilman sen apua ei voida tulla toimeen. Kivääriä näiden "laillisen omantuntonsa vuoksi kieltäytyneiden" käteen ei tyrkytetä. Heille tyrkytetään vain kunnallisia tehtäviä.

Vaikka äsken isoisesti kehaistiin, että me kyllä hoidamme asiat, nyt melkein ruikutetaan, että ne menevät päin mäntyyn. Porvarit tekivät lakon, on saatava nämä puoliporvarit rikkureiksi. Kunnallisten asiain hoitaminen sellaisessa suurkaupungissa kuin Helsingissä on "raskas tehtävä työväelle". Meillä ei ole "käytännöllistä kokemusta kunnallishallinnon tehtävissä". Työvoimat "joutuvat nyt kovalle koetukselle, kun täytyy omin avuin pitää kunnallista koneistoa käynnissä." Kunnan arkuissa ei ole rahaa. Kaupungin menot nousevat 7 milj. markkaan kuukaudessa. "Lainoja ottamalla on siis nykyisin koetettava raha-asioita järjestää."

Sopiihan koettaa. Liekö Mannerilla vielä mitä lainata? Vai antaneeko Lenin luottoa?

Mutta kai ne nyt nuo kieltäytyjät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin saadaan tukahduttamaan "laillisen omantuntonsa" äänen. Tähän asti siitä äänestä tuskin on kuulunut kuiskaustakaan.

*

Tapetaan, tuhotaan, kidutetaan...

Joka kerta kun minä luen heidän lehdistään jonkun kehoituksen inhimillisyyteen sodankäynnissä, säpsähdän ja päätän, että taaskin he siis tietävät tapahtuneen jotain, josta ovat estävinään, peseytyvinään puhtaaksi. Tänään tehdään selkoa "kansainvälisestä oikeudesta ja sotatavoista", mutta melkein sillä tavalla, kuin pidettäisiin niiden noudattamista vain hurskaana toivomuksena, ei velvoittavana pakkona. Tämä sota on kansalais-sota ja samalla luokkasota, jossa on vaikea sovelluttaa sodan sääntöjä esim. "taisteluun osaaottamattomiin nähden". Kun kuitenkin "saattaa olla hyödyllistä" niistä jotain tietää, ne nyt julaistaan. "Hyvä olisi, jos _varsinkin päälliköt_ leikkaisivat ne muistiin ja lomahetkinä niistä miehistönkin kanssa _keskustelisivat_."

Siitä päättäen, että ovat kieltävinään käyttämästä räjähtäviä luoteja, on niitä käytetty; -- tappamasta aseensa luovuttanutta, suojatonta tai haavoittunutta vihollista, on niitä tapettu; -- vihollisen omaisuuden tuhoamista tai ottamista, on sitä otettu ja tuhottu; -- vankeja häpäisemästä ja kiduttamasta, on heitä häväisty ja kidutettu; -- käyttämästä väärin valkoista lippua, neuvottelijan merkkiä, on niin tapahtunut.

*

Haapalaisen päiväkäskyt.

Voi heidän lehtiään lukemalla saada hiukan hupaisempiakin tietoja. Eero Haapalainen on savolaisena suuri suupaltti, joka ei osaa pitää saamiansa tietoja ominaan. Hänen eilisestä päiväkäskystään päätän, että meikäläisten on onnistunut käyttää tarkoituksiinsa tuota "kaikkein halpamaisintakin keinoa": omilla apparaateillaan kuunnella linjoilla heidän puhelujaan, jopa antaa "heille puhelimessa kaikenlaisia vääriä ja harhaanjohtavia tietoja paikkakunnalta toiselle." Edelleen totean mielihyvällä, että meikäläisten on onnistunut särkeä heikäläisten telefooni- ja telegraafi verkkoa, siltoja, rautateitä y.m. -- siihen määrin, että ylipäällikkö yhtäkkiä hoksaa, että hänen intendenttilaitoksensa yhteyteen on perustettava ei enemmän eikä vähemmän kuin -- Teknillinen jaosto. Vilpitöntä tyydytystä tuottaa minulle myöskin Haapalaisen omasta päiväkäskystä saatu tieto, että punaiset palavat niin sokeasta innosta mitellä voimiaan vihollisen kanssa ja vuodattaa vertansa kalliin asian puolesta, että "pikkujoukoissa omapäisesti sotaa käyden ovat joutuneet saarroksiin ja tulleet tuhotuksi." Ja kun hän vaatii "seuraamaan yhteistä johtoa", niin ei sitä siis ole seurattu. Sotaväki, joka ei tottele johtoaan, joutuu ehdottomasti tappiolle.

*

Yllytystä verikostoon.

Terrori on tulossa. Sen täytyy tulla. Hirmuisin ja verisin. Sitä on mahdollisesti jo ollutkin. "Työmiestä" ylös alasin lukemalla tuntuu siitä kamalan kalman haju. Syytetään valkoisia seuraavista hirmutöistä:

Vangeilta riisutaan aseet ja ammutaan sen jälkeen kuula otsaan. Kun punaisella ristillä varustettu sairaanhoitaja koettaa auttaa teurastettua, revitään pistimellä maha auki. -- Alastomia ihmisiä kieritellään lumihangessa, lapsia ajetaan ja pelotetaan kivääreillä. -- Talojen kellareista ja ullakoilta ammutaan rauhallinen kävelijä, huolimatta siitä, mitä hän on miehiään ja kuuluuko mihinkään joukkoon.

Minä en toistaiseksi usko, että yhtään mitään kaikesta tästä on valkoisella taholla tapahtunut. Mutta minä uskon, että jos tätä punaiselta taholta ei vielä olekaan tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan ja että "Työmies" tieten tahtoen siihen yllyttää. Sillä tämä kirjoitus ("Raakalaiset") "Työmiehen" tänpäiväisessä n:ossa päättyy seuraavaan uhkaukseen:

"Tähän mennessä punakaartilaiset eivät ole loukanneet aseettomien porvarien ja vielä vähemmin heidän naistensa ja lastensa turvallisuutta. Mutta mikä saattaa olla seurauksena, jos edelleen toiselta puolen moisia kauheita tekoja harjoitetaan? Sillä mikään esimerkki ei ole herkempi tarttumaan kuin _verikosto_. Parempi olisi siis porvarien luopua julmuuksistaan ja kostomurhistaan ajoissa, ennenkuin se on myöhäistä. Jukka --la."

Kuka lienee tämä "Jukka --la"; mutta ennenkuin tämä taistelu on lopussa, on hänen omallatunnollaan oleva monta hirmutekoa. Hänellä ja sen lehden päätoimittajalla, jossa tällaista yllytystä harjoitetaan.

*

Mitä he ovat saavuttaneet.

Kun tämä sota puhkesi, kysyimme jokainen, mitä varten se oikein oli alotettu ja mitä oli se, jota ilman sitä ei olisi saatu aikaan. Mitkä olivat ne päämäärät, joihin pyrittiin? Ennen sodan alkamista annetaan aina uhkavaatimus ja kun siihen ei suostuta, alkaa paukkua. Mitään ultimatumia ei kuitenkaan annettu, ei hallitukselle eikä eduskunnalle. Vasta sodan puhjettua on vähitellen alettu esittää sen tarkoituksia. Jopa saamme tänään "Työmiehestä" tietää, mitä näistä tarkoituksista on saavutettukin.

Uusi vallankumoushallitus on 1) _toteuttanut_ torpparivapautuksen; 2) _poistanut_ kuolemanrangaistuksen; 3) _alottanut_ kirkon eron valtiosta lakkauttamalla papinmaksut; 4) antanut koululle ja opetuslaitoksille oikeuden jo heti alkamaan opetustyönsä nykyaikaisen tieteen hengessä (s.o. poistanut uskonnon opetuksen kouluista); 5) _tulisella kiireellä ryhtynyt valmistamaan_ lakeja, joiden tarkoituksena on kansan aineellisen ja henkisen tason kohottaminen; 6) _hyvällä menestyksellä ilmoittanut ryhtyvänsä_ toteuttamaan Suomen ja Venäjän välistä pesäeroa, ja 7) _ilmoittanut aikeenaan olevan saada_ maamme kehityksen vaurastumiselle niin tärkeän valtamerisatama-alueen.

Näitä saavutuksia varten siis täyttyi lähteä "luokkasodan veriselle tielle". Niissä ei ole mitään paitse saavutukset 3) ja 4), jotka ehkä olisivat kohdanneet vastustusta porvarilliselta taholta, vastustusta kyllä, mutta tuskinpa lopulta kuitenkaan aseellista. Kaikki muut kohdat ovat jo aikoja sitten kuuluneet porvarillistenkin ohjelmaan, jopa valtamerisatamankin saaminen. Onhan tässä kaiken aikaa meidänkin taholtamme "alotettu", "ryhdytty" ja "ilmoiteltu" ja "aiottu" ja touhuttu ja olisi varmaan voitu touhuta edelleenkin, ainakin yhtä suurella menestyksellä kuin vallankumoushallitus.

Näyttää kuin alkaisi loppujen lopun paholainen jo maalautua vallankumouksen seinälle. "Mitä seuraa, jos porvaristo voittaa, jos se saa työväestön tuhotuksi?" kysyy "Työmies" samassa kirjoituksessa ja vastaa: "Taantumus, musta ja pitkä taantumus. Porvariluokka on silloin iskevä kyntensä entistä syvemmälle työläiseen. Saattaa mennä vuosikymmeniä, ennenkuin Suomen työväenluokka pääsee jalkeille siitä orjuuden ja riiston tilasta, johon se syöstään."

*

Runebergin päivänä.

Eilen oli Runebergin päivä. Ei tietysti mitään laulua patsaalla, ei ilotulitusta eikä juhlanäytäntöjä. "Työmies" sen sijaan juhlii päivää ilkkuen näin:

"Porvaristo aikoi viettää sotarunoilija Runebergin syntymäpäivää oikein suuremmoisilla juhlallisuuksilla. Pääkaupungin soittokuntien tuli käydä soitolla ja laulukuntien laululla palvomassa tätä porvariston kivistä sotajumalaa. Kaupungin palokunnan ja muiden porvarillisten yhdistysten aikomuksena oli toimeenpanna soihtukulkueita. Ja koko kaupunki piti lisäksi yleisellä ilotulituksella valaistaman. Mutta toisin kävi. Porvariston ilonjuhla muuttuikin heidän surunjuhlakseen. Ei laulu kajahdellut. Ei soitto torahdellut. Ei soihdut loimunneet. Ei kaupunki valomerenä valahtanut. Eikä ihmisvirta sotajumalaa jumaloinut. Se aika oli mennyt."

"Muutamia kukkia oli tuotu patsaan juurelle, jossa ne kylmässä värjöttäen lakastuvat ja kuolevat samoin kuin se maailmankatsomuskin, jota edustamaan ne sinne olivat asetetut. Synkkänä seisoo patsas muistuttaen entisaikain ihanteita. Entisaikain kansallisuusvihaa, suvaitsemattomuutta ja sortoa. Seisoo kuin muumio, muistuttaen meille menneitä aikoja."

"Synkässä saloseudussa taistelee vielä pieni joukko tämän vanhan järjestelmän ihailijoita. Mutta he ovat tuomitut ehdottomasti häviöön."

En sano mitään.

Torstaina 7 p:nä helmikuuta.

Eräs pankkimies kertoi, että ne luultavasti ovat saaneet haltuunsa koko Suomen pankin, siis myös vahvimmatkin holvit. Se tietysti suuresti vahvistaa heidän asemaansa, kun voivat maksaa palkkoja työväelle ja kaartille ja ostaa aseita. Nyt siis koko Suomen kansan varoilla käydään sotaa itseään Suomen kansaa vastaan. Toinen käsi sahaa toista kättä poikki ja toinen toista.

*

Huhuja.

Tampereen ympärillä olevat kylät ovat valkoisilla. -- 2000 ryssää ja punakaartilaista kaatunut tai otettu vangiksi Korkeakoskella. -- Mannerheim käskenyt ampua johtajat. -- Puola ja Viro julistaneet sodan Venäjää vastaan. -- Brest-Litowsk puolalaisten vallassa. Trotski ei pääse pois. -- Krylenko käskenyt venäläisten ja siviilien poistua Suomesta ennen 28 p:ää helmikuuta. -- Viaporin tykistö on puolalainen. -- Laivat eivät voi ampua Helsinkiä, koska kaikki metalliosat ovat viedyt eikä upseereja ole. Sotamiehet eivät osaa niillä ampua. -- Keravalla taas taistellaan. -- Koria joutunut valkoisille.

Keskustelin näistä eilen illalla telefoonissa. Keskeytettiin. Siis vartioidaan joko häntä tai minua. Menin hänen luokseen. Hän kertoi kuulleensa, että Ukraina olisi puhdas bolshevikeista ja että Krylenko olisi Mohilewissa puolalaisten vankina.

*

Puolueettomat.

Kaartin kasarmin portin päällä on valkoinen lippu, kai merkkinä siitä, että ryssät tahtovat pysyä puolueettomina.

*

Mistä taistellaan.

Kirottu olkoon se, joka pakotti rehellisen, rauhallisen Suomen työmiehen tarttumaan venäläiseen pistimeen, vuodattamaan verta ja tappelemaan -- sitä varten, että murhamies, ryöväri, ei saisi rangaistusta teoistaan. Jopa uskoteltiin, että oli kysymys hänen onnestaan ja asiastaan, kun ei ollut kysymys muusta kuin hänen viettelijäinsä valtaanpääsystä. Sillaikaa kuin hän rintamalla vuodattaa vertansa, särkee päänsä muuriin, jota hän ei voi murtaa, kulkee rosvo ja ryöväri hänen selkänsä takana ja ryöstää ja murhaa ja tekee tyhjäksi kaiken. Se on huonoin, laiskin, joka pani parhaan käteen pistimen, taistelemaan huonouden ja laiskuuden etujen puolesta.

*

Työn tasavalta.

Katselin tänään lumenluontia kadulla. Siinä _seisoi_ kymmeniä, _työskenteli_ pari kolme. Ja millä lailla? Lapion isku silloin, toinen tällöin ja rupatusta välillä. Sama kuva, vielä räikeämpi, kun raitiorataa puhdistettiin. Jos työväen tasavalta aikoo tällä tavalla jatkaa ja yleensä sitä tahtia pitää, kyllä tulee tämä uusi Suomi toisten rakennettavaksi -- totisesti.

*

Rikos ja rangaistus.