Part 10

Kirjoituksesta kuultaa selvästi läpi, miksi sosialistit eivät sen jälkeen enää ole hänestä välittäneet. Hän käytti heidän mielestään "kansan sylissä lepäävää eduskuntaa" liika "jyrkästi ja tomerasti" venäläistä sortopolitiikkaa vastaan. Se näet saattoi eduskunnan olemassaolon vaaraan, mutta "mitäpä siitä, sen hävittämisestäkään ei olisi tullut vahinkoa porvariston kaikille eduille." Sosialistit eivät siis olisi suoneet Svinhufvudin esiintyvän niin "jyrkästi ja tomerasti" kuin teki; jo silloin he siis, luopuen häntä kannattamasta, "itääntyivät", pyrkien säilyttämään hyviä välejä -- tsaarivallan kanssa.

Sitten Svinhufvud joutui Siperiaan. Se ei näytä erikoisemmin järkyttäneen kirjoittajan mieltä. Hän joutui sinne "_porvarillisen_ oikeusjärjestyksen puolustuksen takia." "Hänen puolueensa koetti tehdä hänestä oikeata kansallissankaria, kun sillä ei muutakaan sopivaa ollut. Hänen Siperiassa olostaan levitettiin sydämiä häneen kiinnittäviä kertomuksia. Hänen sieltä palattuaan pidettiin hänelle juhlia, joissa juotiin maljoja ja puhuttiin hänen kunniakseen, ehkäpä kanniskeltiin miestä kämmeilläkin. Se kaikki oli osaksi puoluepeliä. Tehtiin yksi ylenmäärin loistavaksi, jotta hänen puolueensakin näyttäisi kansan silmissä viehättävältä. Jopa kultailtiin yhden maineella koko porvaristo."

Sitten Svinhufvud petti "Suomen oikeuden". Miten? Hyväksymällä Venäjän "_porvarillisen_ ministerihallituksen käyttämään Suomen ylintä valtaa virkoihin nimitettäissä, ja suostui itsekin sen hallituksen nimittämänä prokuraattoriksi."

Mutta sen hallituksen nimittämänähän itse Tokoikin suostui vastaanottamaan senaatin varapuheenjohtajan paikan? _Hän_ ei siis silloin pettänyt Suomen oikeutta, vaikka Svinhufvud petti? Ei silloin eikä luultavasti milloinkaan?

+

Kun "Työmies" takavarikoidaan.

Vasta juuri takavarikoitiin Suomen pankki vallankaappauksen hyväksi. Nyt on tullut yksityisen omaisuuden vuoro. Sanomalehtien kirjapainot on takavarikoitu ja niitä aiotaan siis ruveta käyttämään vallankumouksen tarpeihin. Kuluu aikaa vähäisen, kumous kukistuu ja vastavallankumous tekee samalla tavalla. On tullut "Työmiehen" kirjapainon vuoro. Olisihan maailma nurin narin, jos "Työmiehen" painokoneet todella pantaisiin syytämään oikeutta, totuutta, laillisuutta ja suomalaisuutta ja itsenäisyyttä.

*

Melkein yhtä väkivaltaisilla toimenpiteillä uhkaa kansanvaltuuskunta muitakin työnantajia säätämällä, että jos työntekijä vallankumousaikana on joutunut tai joutuu työttömäksi työnsulun takia tai muusta sellaisesta syystä joka ei työntekijästä riipu, saakoon hän täyden palkan työnantajalta. Se on: vaikka tehdas palaisi, koneet särkyisivät, raaka-aine loppuisi, työnjohtajat murhattaisiin -- maksa vain palkka työmiehille.

*

Kaartin vala.

Nyt on Punainen Kaarti juhlallisesti julistettu Suomen tasavallan armeijaksi, kansanvaltaa ja vallankumouksen saavutuksia suojaavaksi joukoksi. Sillä on "julkisen sotajoukon oikeudet ja velvollisuudet." Kaartilainen on oikeutettu saamaan valtiolta omansa ja perheensä toimeentulon. Heti tästä tiedon saatuaan on kaartin joukko-osastojen pidettävä juhlakokouksia, joissa vannovat -- ei, eivät vanno valaa, vaan "antavat juhlallisen vakuutuksen". Tämä vakuutus päättyy näin: "Tämä vakuutuksemme on vapaa ja tulemme sen täyttämään vallankumouksellisen tietoisuutemme ja oikeudentuntomme mukaan." Kun vakuutus on annettu, pitää huudettaman: "Eläköön köyhälistön kansainvälinen vallankumous!"

Uraa! kuulen varmasti saapuvilla olevien tavarithsien huutavan.

Kuinka moni heistä tiennee, mikä on "vallankumouksellinen tietoisuus"? Siinä on heille varmaan jotain mystillistä, selittämätöntä, jotain korkeamman olennon hämyä jota ilman sosialisti-ateistikaan ei tule toimeen.

Tämä on kaikessa kaameudessaan samalla lapsellisen liikuttavaa touhua.

*

Kuolemanrangaistus poistetaan.

Kuolemanrangaistus on poistettu helmik. 2 p:nä 1918 annetulla lailla. Siinä on kaksi pykälää. 1 § kuuluu: "Kuolemanrangaistukseen ei saa tästä lähtien tuomita." Mutta eihän meillä tähänkään saakka ole ketään tuomittu kuolemaan. Ainoastaan keisarin hengen ottamisesta ja _valtiopetoksesta_ olisi _voitu_ tuomita, jos olisi ollut tuomittavia. Tulleeko tästä lähtien olemaan ketään semmoisia? Pelätäänkö, että se vaara kerran vielä ketä uhkaa? Ketä?

*

Tämä laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta on kai myöskin syntynyt sitäkin varten, ettei tehdyt ja tehtävät murhat joutuisi johdon syyksi. "Merkkejä siitä, että tämä taistelu voi käydä myöskin julmaksi, on havaittavissa nyt jo", sanotaan lain perusteluissa. "Julmuudella ei mitään voiteta" j.n.e. Eräässä tämän päivän "Työmiehen" kirjoituksessa tuomitaan siinäkin väkivaltaa ja terroria, jotka "eivät sovi meille". Vaikka valkokaartit ovat tehneet raakoja tekoja, ampuneet sairaanhoitajattaria j.n.e. ja vaikka ehkä sinä, punakaartilainen, olisit ajatellut antaa samalla mitalla, niin -- "pois kosto ja korpilaki!" "Olkootpa porvarikaartilaisten raakuudet minkälaisia tahansa, niin sittenkin _meidän_ täytyy säilyttää malttimme ja arvostelukykymme selkeinä."

Onhan hyvä, että varottavat. Mutta joka kerta kun minä tällaisen varotuksen luen, kuulen minä laukauksen jossain ja näen selkään ammutun porvarin makaavan veressään, jota Manner ja te muut turhaan koetatte pestä käsistänne. Terrorista ette puhuisi, ellei sitä olisi.

*

Mitalin toinen puoli.

Tahdon olla puolueeton, antaa heille sananvuoroa, valaista heidän sieluntilaansa. Heitä täytyy koettaa ymmärtää, tunkea heidän vaikuttimiinsa. Liitän tähän tämänpäiväisestä "Työmiehestä" kirjoituksen "Internationale". Se on sekin agitatsionikirjoitus, mutta ei tavallista lajia. Se on vilpitön purkaus, yksi monien samantapaisten joukosta.

_Internationale._

"Työnorjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus. Pohja vanhan järjestyksen horjuu. Orjajoukko taistohon! Alas lyökää koko vanha maailma ja valta teidän silloin on. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään."

"Näin olemme laulaneet, ja laulamme edelleenkin. Muistan, kun vuotta kymmenisen taaksepäin tuota laulua opettelimme, kuinka olimme siihen innostuneet ja kuinka se meitä innostutti. Kuitenkaan en ole milloinkaan tuntenut sitä tenhoa, sitä elävöittävää vaikutusta, joka nyt on säteillyt läpi koko olemukseni näinä suurina vallankumouksen päivinä tuosta meille kaikille työläisille tutusta ja rakkaasta 'Internationalesta' lähteneeksi. Nyt olen sen tuntenut. Olen sairas, ruumiini on raihnainen, mutta kuitenkin tuon laulun tenho minut lumoaa. Sisimmässäni laulan tuota laulua, laulan aamulla ylösnoustessani, laulan päivällä kaduilla hiljaa hiipiessäni, laulan illalla maata mennessäni. Se antaa minulle voimaa, se antaa minulle elämää. --"

"Kun kuulin nuo kaikkivaltiaat sanat: '_Työväki on julistanut vallankumouksen!_' Meilläkö? Suomessako? Onko se totta! Joko vihdoinkin. --? Astun kadulle. -- Miestä, nuorta ja vanhaa, astuu järjestyneissä riveissä, ase olalla, käsi känsäinen lujasti puristettuna pyssyn peräsimeen. Otsa kirkas, silmä vakaa, ilme, eli oikeammin koko raatajan olemus puhuu, voitto tai kuolema, kaikessa tapauksessa _vapautta_. Vapautta joko elämässä tai kuolemassa. Ei, vaan elämässä, elämässä se on saatava, ja se saadaan -- ja saadaan sittenkin; vaikka meidän askeleemme kulkisi kuolon rantaan, niin kuitenkin poikamme jo astuu _vapauteen_!"

"Tämä tietoisuus heitä elähdyttää, sen näkee. He ovat tietoisia, minkä vuoksi ovat lähteneet taisteluun. Ovat lähteneet taisteluun oikean asian puolesta. Luen heidän avoimista, rehellisistä katseistaan, että he tulevat taistelemaan niin kauan, kunnes 'nälkäinen on saanut leipää ja sorrettu oikeutta". Kuin vuorenjättiläinen liikkuu joukot eteenpäin, ja minä kuulen, "miten ryskyin murtuu pakkovalta'. En kaipaa muuta todistusta, sillä nyt näen, että

"Ei muuta johtajaa, ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias. Se yhteisonnen säätää, suojaa, se on turva tarmokas. Eestä leivän, hengen, kunniamme, yössä sorron, turmion, kukin painakaamme palkeitamme, kun käymme työhön, taistohon!"

"Näen, että vihdoinkin päättyy tuo vuossatainen sorron yö, yö, joka on ollut niin kaamean pitkä, jonka kärsimykset ja kurjuudet ovat olleet niin monet ja niin suuret, että millään ei niitä mitata taida, niistä voi vain puhua nuo orjain haamut, -- haamut yössä sorron. --"

"Vaivun mietteisiini, ajatukseni liitävät ajassa taaksepäin, vuosia monia, jopa ajastaikoja satoja. Sieltä astuu eteeni sankareita, noita työn uljaita sankareita. Tuolla näen joukon pienoisen painautuvan salon synkkää seinää vastaan. Jo kohouupi kirves, tuo rauhan tappara, kaatuupi ikihonka, toinen ja kolmas. Kannot ja kivet kohoovat, peltotilkku toisensa viereen valmistuu. Elämää luonnonpovesta aherretaan esiin. -- Tuolla kolkko korvenlaita, kontioiden koti, hallojen tyyssija, vaan niiden asuinsijat suistetaan, raatajakansan kaikkensa uhratessa. Vielä näen kuitenkin näillä elämänuran avaajilla sunnuntairauhan, mutta vain hetkisen vielä. Sillä jopa alkaa asettua asumaan vierasta valtaa raatajakansan keskuuteen. Siellä ja täällä alkaa kohota aatelislinnoja, salonlapsen otsaan painetaan _orjanmerkki_, hän ei enää omista itseään, ei omaisiaan, hän on kaikkineen siirtynyt kartanon karskin herran omaisuudeksi, pääomaksi, jota kartanon vouti saa mielivaltaisesti vallita. -- Koskiemme kuohut kahlitaan kultia luomaan, teollisuus alkaa astua esiin, kauppa kohoaa, pääoman omistajat alkavat valtaansa laajentaa. Omistusoikeuden sotatorvi alkaa soittamaan surman säveltään. Alkaa ankara lainsäädäntöjen aika astua esiin. Omistavat luokat alkavat laatimaan lakeja omistamattomien luokkien orjuuttamiseksi. Laki määrää velvollisuuksia, ja taas velvollisuuksia alemmille. Oikeuden puoli jää yksistään ylemmille. -- Kauan tuota kaikkea saimme kestää, ennenkuin vihdoin aika avasi silmämme näkemään, että

"Lait pettää, hallitukset sortuu, verot köyhälistön verta juo, ja köyhän ihmisoikeuskin ompi tyhjä lause tuo, Pois jo kansat holhouksen alta! Veljeyden sääntö on: Kellä velvotusta, siltä valtaa ja oikeutta olkohon!"

"Keinottelu, tuo maailman herra, nousi valtaistuimelleen, alkoi järjestää uutta yhteiskuntaa, nimittäen sen porvarilliseksi yhteiskunnaksi. Tämän uuden yhteiskunnan korkeimmaksi tekijäksi määrättiin _rahapääoma_. Että raha sai rauhassa kylvää tuhoaan, pantiin sitä suojaamaan yhdeltä puolen mitä kauheimmat murhakoneet, joita ihmisnero saattoi luoda, ja toiselta puolen kirkko, kapitaalin kaikkiuden suojelijaksi asetettiin, sen lisäksi kirkon tehtäväksi määrättiin noiden laajojen orjajoukkojen paimentaminen. Uskollisena kuin koira on se tehtävissään toiminut, siitä vain luupaloja palkakseen saanut. Orjajoukko lisääntyy, karitsain luku kasvaa. Työn ääressä uurastetaan päivin ja öin, hikihelmet otsalta vuotaa. Orjaa ei kukaan sääli, ken ei kestä -- kaatukoon, ken ei elä, kuolkoon, sama olkoon sääntö, jos se on vanhus, nainen tai lapsi. Varallisuus kasvaa, runsauden sarvi yli reunojensa vuotaa, vaan kaiken tuon hyvyyden harvainvalta hallitsee ja hyväkseen käyttää. Jos tuskan sieluasi ahdistaissa, nälän henkeäsi uhatessa, hetkeksi herpaannuit työsi ääressä ja miettimään käyt elämän nurjuutta ja sen sinulle tarjoamaa kurjuutta, silloin sinulle selitettiin: 'älä pysähdy, oi ihminen, tämä on jumalallinen järjestelmä, sen on kaikkivaltias päällesi pannut. Älä nouse esivaltaa vastaan, sillä esivaltaa ei ole muuta kuin jumalalta'. --

"Herään mietelmistäni ja samalla teen kysymyksen: kuka kurjat havautti, mikä voima, minut, sinut ja meidät kaikki täällä orjuuden yön helmassa valveille saatti? Silloin aika vastaa: minä olen sen tehnyt. Minä näin sinut, ja omaistesi sortuvan, näin kalleimpasi kaatuvan, ja miten te, maan parhaat, yhä suurempaan kurjuuden kuiluun syöksyitte. Nyt vihdoin järkesi siteistä päästä, orjankahleesi katko, ja sinä olet näkevä, miten

"On kurjan kurjat kunniassaan raharuhtinaat nuo röyhkeät. Ei koskaan tee ne itse työtä, vaan ne työtä ryöstävät. Varat kansanhankkimat on menneet kaikki konnain kukkaroon. Pois kansa velkansa jo vaatii; nyt ryöstösaalis tuotakoon!"

"Vaan sinä huomasitkin, että olet yksin voimaton kaikkea tuota kaatamaan, mitä vuossadat on ympärillesi esteitä rakentanut. Silloin sinä, kuolemaa pelkäämättä kohosit ylemmäksi kaikkea muuta ja huusit, huusit kaikille ilmansuunnille: 'Kaikkien maitten köyhälistö liittykää yhteen.' Se oli uuden maailman, se oli tuon uuden Internationalen maailman sotahuuto. Tuhannet sen heti tunsivat, miljoonat sen luokse kiirehtivät ja omakseen omistivat. Taisto on alkanut, taisto tulinen, ja tämä taisto se voiton meille saattaa. Siksi me laulamme:

"Työmiehet, kyntäjät ja kaikki, työkansa, joukko nälkäinen! Maa meidän on ja olla täytyy, vaan ei laiskain lurjusten. Nälkä meill' on aina vieraanamme, vaan kuin korpit haaskoiltaan me kerran kaikki karkotamme, niin päivä pääsee paistamaan. Tää on viimeinen taisto. Rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään."

Ne, jotka näin uskovat, näin näkevät, näin kirkuvat, ne ovat vaikeimmat voittaa ja rauhoittaa, sittenkuin kapina on voitettu. Heidän tähtensä täytyy tulevaisuus tässä maassa järjestää niin, että he saavat leipää ja saavat oikeutta, jos heillä sitä ei ole. Kaikilla heillä ei ole, ei läheskään.

Ja päättykööt tähän toivomukseen tämän päivän ja yön muistiinpanot.

Maanantaina 4 p:nä helmikuuta.

Ajan kuva.

Erään ylitirehtöörin rouva oli meillä. Nyt ei siinä perheessä ole kotona muita kuin kaksi tyttöä. Mies on piilossa, yksi poika on jossain valkoisten rintamalla, toinen poika tarttui kiinni Tampereella koettaessaan päästä rintaman taa. Pieni tyttö asuu toisessa paikassa, ollakseen poissa, kun punakaartilaiset yhä pitävät kotitarkastuksia, kysyvät tirehtööriä, soittavat ja vaativat viraston avaimia j.n.e. Kotona ovat vain vanhemmat tytöt. Perhe on siis täydellisesti hajaantunut ja milloin tahansa voi kuulua mitä tahansa. Semmoista on sadoissa perheissä tätä nykyä.

*

Kerrotaan, että Porvoo nyt olisi punaisten vallassa.

*

Luultavasti tulee täällä yhä verisemmäksi, kuta lähemmä sota saapuu.

*

Välit kiristyy.

Kun lakko oli julistettu loppuneeksi, tulivat työmiehet työhön erääseen kirjapainoon, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Konttori oli työskennellyt tähän saakka. Nyt _se_ teki lakon. Vastattiin, ettei töitä aloteta, ennenkuin sanomalehtikirjapainotkin avataan. Taistelu kiristyy älyllisen ja ruumiillisen työntekijäin välillä. Ensi kerran ne nyt puhkeaa sillä alalla oikein kovaan koetukseen. Sen täytyi siihen mennä. Muuten ei kiristys alhaalta päin olisi koskaan lakannut.

*

Opitaanko?

Kuinka monen kunnon miehen, yhteiskunnan ja kansan parhaimman, elämä onkaan nyt hänen palvelijattarensa varassa! Ilmianto -- ja mies on vangittu ja ammuttu.

Joillekin, ehkä monellekin, tämä terrori tietysti on terveellinen sikäli, että se avaa sellaisten silmät, jotka ehkä todella ovat sortaneet, kohdelleet armottomasti ja huonosti palvelijattaria, heitä solvanneet heidän mielipiteistään. Mutta kuinka kauaksi se ne avaa? Paatumus varmaan seuraa heti, kun paino on poissa. On niitä, jotka eivät opi mitään koskaan.

*

Kun saisi olla mukana.

Entisessä kenraalikuvernöörin talossa, Smolnassa, on ollut tanssiaiset. Siellä olisi pitänyt olla mukana. Antaisin mitä hyvänsä, jos voisin olla siellä ja muualla näkymätönnä mukana, kuvatakseni ja valokuvatakseni. Siitä tulisi hiukan toisenlainen päiväkirja kuin tämä, jota raaputtelen kopissani, eristettynä kaikesta.

*

Tuleva sananvapaus.

Oletettuna, että punaiset voittavat ja että heidän valtansa ainakin joksikin aikaa jää pysymään, kuinka silloin käy porvarillisten sanomalehtien? Oppositsio niissä tulee tietysti olemaan hirvittävä. Paljastukset murhista, kostonhuuto, jokapäiväinen arvostelu -- kuinka he voisivat sen sallia vallassa olijoina? Voidakseen edes jossain määrin suojella itseään, täytyy heidän panna toimeen ennakkosenssuuri tai muunlainen jatkuva vaino sananvapautta vastaan. Kuinka tulevat valkoiset tekemään, jos _he_ voittavat? Lakkauttavatko he sosialistiset lehdet ainakin ajaksi?

*

Vallankumoukselliset tuomioistuimet voisivat olla ainakin joksikin hyödyksi, jos voisivat ehkäistä yksityisten kostotoimenpiteitä. Mutta onko varma, ettei niistäkin tule terrorin välikappaleita? Millaisia tuomioita ne langettaisivat Svinhufvudista y.m.?

*

"Kullervo den förste" -- "Oskar den store" -- ovat päivän sveesivitsejä.

*

Tuleva hallitusmuoto.

Parlamenttarismi, kansanvalta, on meillä nyt kukistettu, ja kuka tietää kuinka pitkäksi aikaa. Sitä on yleensä paljon moitittu eikähän ole sanottu, että se millään tavoin on maailman paras hallitusmuoto. Onko se nykyisessä muodossaan meilläkin jo elänyt lyhyen päiväperhosaikansa? Ei sen ikä ollut pitkä eikä sen lento kaunis. Ehtiikö se ennen kuolemaansa laskea paremman ajan munan? Jäädäänkö meillä harvainvaltaan, jossa nyt ollaan, ei tähän, vaan porvarilliseen? Omaksuuko porvaristo periaatteen, jonka köyhälistö nyt on omaksunut? Miksei sekin omien etujensa ja kansan onnen nimessä ja puolesta voisi ryhtyä aseiden, palkkasoturien, avulla hallitsemaan jonkun Porvariston Pääneuvoston ja sen asettaman Valtuuskunnan avulla? Tästä kehittyy varmaan direktorio ja diktatuuri -- kuninkuus jonkunlainen. Tämä kansa ei nähtävästi vielä pysty itse hallitsemaan itseään. Lujaa valtaa yleensä eikä ainoastaan lujaa järjestysvaltaa tässä maassa tarvitaan. Isäntä, tomera isäntä, tässä talossa pitää olla.

Sosialistit riistivät vallan kansalta. Jos he voittavat, eivät he sitä luovuta sille pitkään aikaan, kansalle kokonaisuudessaan. Onko porvarien sitten pakko sitä luovuttaa, kun sen saavat? Siitä tulee sitten se jupakka.

"Maailma on kiperä ja kapera"... -- ja typerä.

*

Lapsellinen luulo.

Suurlakko julistetaan päättyneeksi, mutta vallankumoustaistelu jatkuu. Julistuksessa m.m. sanotaan: "Ja sitä taistelua se (köyhälistö) myös loppuun asti jatkaa. Ja kun Helsingin työväestöstä nyt palaa työhön se osa, jota ei vallankumoukselliseen työhön eturinnassa tällä hetkellä tarvita, vaan joka paremmin voi palvella työväen vallan lujittamista työskentelemällä tehtaissa, työpajoissa ja muissa töissä, niin palaa tämä joukko työhönsä, mielessään luja vakaumus siitä, että sekin tarvittaessa astuu taistelun ensimmäiseen rintamaan, vaikka tulisimman ottelun tuoksinaan."

Työmies ja kapitalisti ovat nyt sodassa keskenään. Työmies on valmis millä hetkellä tahansa tarttumaan aseeseen ja jättämään työmaansa mennäkseen rintamalle taistelemaan kapitalistin sotaväkeä vastaan. Toistaiseksi häntä nyt ei kuitenkaan tarvita rintamalla. Sitä odottaessaan hän menee kapitalistin luo ja vaatii, että tämä elättäisi ja ylläpitäisi häntä, vihollistaan, vihollisen reserviväkeä.

Työmies on tavattoman lapsellinen, jos luulee, että kapitalisti-työnantaja noin vain avaa tehtaansa ja ottaa työmiehensä takaisin sellaisilla ehdoilla. Täytyy olla meikäläinen työmies voidakseen edes kuvitellakaan sellaista mahdolliseksi. Seurauksena tulee olemaan, että työpaikat jäävät seisomaan, että työttömäin luku kasvaa hirvittävästi ja että vallankumoushallitus saa pitää heistä kaikista huolen työttöminä tai lähettää heidät tuota pikaa rintamalle.

*

Henkinen jääkautemme.

Tänä päivänä julaistu Suomen Kansanvaltuuskunnan Valistusasiain osaston (O. W. Kuusisen, Jaakko ja Hilja Pärssisen) julistus "Koulun vapautuksesta" on siksi mielenkiintoinen, että siitä täytyy tehdä ote. Siinä sanotaan:

"Vuossatainen on ollut maassamme henkinen jääkausi. Opetuslaitokset ja kansanvalistustyö ovat kituneet taantumusmielisten hallitusten vallanalaisuudessa pääsemättä sisäisesti kasvamaan ja kukoistamaan."

"Näin on ajan pyörä rynnännyt ohitse jättäen taakseen koulun, jonka työskentelijät masentunein mielin näkevät, miten sopeutumaton heidän työnsä on uutta aikaa palvelemaan."

"Mutta eteenpäin rientävää elämää on mahdoton ikuisesti pidättää. Koululaitoksenkin kovan jääkuoren alta pursuvat uuden toivon ja uskon väkevät viirat. Vanhojen valheitten sarja vieroittaa rehellisiä ja valistuneita hengen viljelyksen uurastajia. Ja yhä suurempi on niiden joukko, jotka pyrkivät kohti väsymättömän tutkimuksen paljastamia totuuksia. He tuntevat syvästi, että koko koululaitoksemme on perinpohjin uudistettava. -- -- Vallankumouksen edistysvoima saattaa vuosisataisen jään liikkeelle, ja kohta tulvehtivat kaikkialla maassamme keväiset virrat."

"On tullut päivä, jolloin opista miltei osattomaksi jäänyt työväenluokka astuu toteuttamaan sivistyksensä oikeutusta. Samalla se laskee perustuksen vapaalle, kansanvaltaiselle ja yleiselle kansalaiskoululle, johon köyhimmänkin lapsen pääsy tehdään mahdolliseksi ja jonka opettajisto vapautetaan virkavallan puristuksesta, samalla kun koulun opetus lakkaa olemasta yläluokan itsekkäitä tarkoituksia palveleva. Uudessa koulussa lakkaa uskonnon nimessä harjoitettu Mooseksen aikuisten käsitysten ja harhaluulojen, opettaminen ehdottomina totuuksina. Sensijaan sisällytetään koulun ohjelmaan yhteiskuntatieteeseen perustuva siveysoppi. Suuri koulun uudistus ei voi kunnolla käydä päinsä ilman opettajain innostunutta myötävaikutusta ja koulun laajaa itsehallintoa. Tästä ei sosialidemokratien keskuudessa voi olla eri mieltä. Ryhtykööt sen vuoksi valistuneet opettajat itse alotteeseen näissä asioissa, ja olkoot varmat siitä että tästä lähtien valtiovalta Suomessa lämpimästi kannattaa koulun vapautusta ja jalon kasvatuksen ihanteita. Opettajat alkakoot omasta alotteestaan soveltaa vapaampaa käsitystä opetuksessaan, tietoisina siitä, että hengen vapauden suuntaan tulee tästä lähtien viitoitettavaksi koululainsäädäntö ja uusittavaksi koulujen ohjelmat ja useat oppikirjat. Lasten vanhempia puolestaan kehottamme antamaan koulujen työlle tukea."

On, jumala paratkoon, koulun alalla kokeiltu loppumattomiin. Nytkö sitä laajennettaisiin vielä niin, että jokaisella yksityisellä opettajalla olisi oma kasvatusopillinen teoriansa ja metoodinsa, oma pedagogiikkansa? Opettaja näkyisi saavan ruveta opettamaan melkein mitä hyvänsä hänen päähänsä pälkähtää. Voisihan jonkun neropatin päähän pistää kääntää kirjainten järjestys nurin, muuttaa aakkoset öökkösiksi.

Kyllähän se kai on ollut koko kamala maanvaiva meillä tuo "vuosisatainen henkinen jääkausi". Sen ehkä tuhoisin jakso alkoi Agricolasta ja hänen Aapisestaan, josta Suomen kansa oppi lukemaan. Sitten se oppi tämän jääkauden aikana kirjoittamaankin, kun sai kansakoulut ja muut. Sen jääkauden kukkia ne ovat sosialismi ja työväenliike ja niiden lehdet ja Hilja Liinamaa-Pärssisen runotkin, ja viimeinen kukka on kai tämä samaisen runottaren koulureformimanifestikin. Hedelmistäkö se puu tuttaneen?

Mitä niihin Mooseksen aikuisiin käsityksiin ja harhaluuloihin tulee, joita on opetettu ehdottomina totuuksina, niin eihän todella taida oikein sopeutua tämänpäiväiseen vallankumoukselliseen siveysoppiin sellaiset vanhat käskyt kuin "elä tapa, elä tee huorin, elä varasta, elä sano väärää todistusta lähimäisestäsi, elä himoitse lähimäisesi vaimoa eläkä hänen tavaraansa" -- ja mitä kaikkia ne ovat, joita on neuvottu noudattamaan -- lukuunottamatta ehkä säädöstä lepopäivästä, jonka, ainakin sen, tämä vallankumous näkyy pyhittäneen. Ainakin pyhitti se sen vielä eilen.

*

"_Mitä tapahtuu Saksassa?_ -- Klo 3-4 välillä i.p. lauvantaina saapui Turkuun Turun-Ahvenanmaan linnoituspiirin sotilaskomitea, joka ilmoitti, että suoraan Pietarista on saapunut kipinälennättimellä ilmoitus, että Saksan keisari Wilhelm on syösty valtaistuimelta.

"Tiedonannon todenperäisyyttä ei ole vielä voitu Helsingistä käsin tarkistaa." (Tiedonantolehti )

Mutta kyllä kai se sentään on varma!?

*

Luvattomasti poistuneet.