Part 3

AINI (leikiten). Vaarin? Vaarinko?

KEIKKANEN. Hän antoi minulle tämän kirjeen? (Aini leikkii pallolla aivan hänen nenänsä edessä; hän peräytyy). Oi, tätä kallista panttia! (Aini: kuin ennen). Se vakuuttaa minulle onneni: Teidän kätenne! (Aini: kuin ennen, sivulle). Kirottu pallo! (Ääneen). Se arvoisa mies -- -- --

AINI (yhä leikiten). Vaariko?

KEIKKANEN. Niin -- juuri hän! -- Minä olen sydämestäni ihastunut -- -- --

AINI. Vallan syyttä!

KEIKKANEN. Suokaahan -- minulla on kyllin syytä olla hänelle kiitollinen.

AINI. Niin vaarilleko?

KEIKKANEN (kärsimätönnä). Niin, juuri vaarille -- niin, niin! (Sivulle) Hänen "vaarinsa" saattaa pian minun hermoni pilalle! (Ääneen) Ollen varma siitä, että minusta pidätte -- -- --

AINI (nappaa kärpäsen ilmasta). Nuo ilkeät kärpäset!

KEIKKANEN (peräytyy hämmästyneenä). Niin armaalle ja sievälle naiselle -- -- --

AINI. Se on totta, se! --

KEIKKANEN. Mikä?

AINI. Minä sanoin vain -- se on totta!

(Nappaa taasen kärpäsiä).

KEIKKANEN (sivulle). Merkillinen tauti tuokin!

AINI. Minä olen vallan korkeamielinen -- vaarikin sanoi sen juuri tänään eräälle suloiselle nuorelle miehelle, joka aikoi minua kosia. -- Oi, kuinka sanomattoman suloinen hän oli!

KEIKKANEN. Tiedän -- herra Sirkkunen, jota te halveksitte -- --

AINI. Niin, kun vaari välttämättömästi on tahtonut.

KEIKKANEN. Te otatte siis -- --

AINI. Sen, jonka vaari antaa. -- (Nappaa kärpäsen). Aha! Vihdoinkin! -- Katsokaas -- noin suuri paarma!

KEIKKANEN (äkkiä peräytyen; sivulle). Mutta ainakin toinen meistä on väärällä tolalla.

AINI. En minä suinkaan!

KEIKKANEN. Mitä tarkoitatte?

AINI. Minä tarkoitan: Minä en tahtonut, vaan -- vaari.

KEIKKANEN (sivulle). Mitä! -- Olisiko mahdollista?

AINI. Ja jos mieheni vain on sievä ja nerokas -- -- --

KEIKKANEN. Noo -- siitä ei huolta -- -- joidenka neroa korkeat Helsingin herrat kiittävät kuin minun esimerkiksi, niin -- --

AINI. Niitä kuuluu usein vaivaavan ryömimis-tauti.

KEIKKANEN. Minulla on toivo pian päästä kenties -- -- --

AINI. Senaatoriksi?

KEIKKANEN (hymyillen). Niin -- ken tietää. -- Mitäs siitä sanotte?

AINI (vallan iloissaan). Oi!

KEIKKANEN (sivulle). Oi! Hän saattaa minut vallan herkkä-hermoiseksi!

AINI. No, sitte on paras tanssia! -- Tulkaapa tänne -- -- minä taidan vallan hyvin polkkaa -- -- minä olen oppinut sitä aivan itsestäni.

KEIKKANEN. Oikeinko todella?

AINI. Työntäkää tuo tuoli tieltä!

KEIKKANEN. Kuten käskette --

(Muuttaa tuolin perälle, niin että karmi jääpi katsojiin päin).

AINI. No -- laulakaa nyt jotakin!

KEIKKANEN. Mitä?

AINI. Laulakaa jotakin polkkaa.

KEIKKANEN. Kuten käskette.

(Laulaa polkkaa).

SIRKKUNEN (keski-ovessa; sivulle). Mitä tämä -- --?

AINI (kärsimätönnä). No, mutta eihän tuo nyt ole ensinkään oikein! -- -- Vaiti! -- Näin se on:

(Laulaa jonkin vanhan-aikuisen valssin säveltä ja tanssii kömpelösti sen jälkeen).

SIRKKUNEN (piiloittaikse tuolin taakse).

KEIKKANEN. Mutta suokaa anteeksi -- hahaha! Te tanssitte aivan kuin vanhat esi-vauhempamme -- --

AINI. Ehkäpä kyllä -- -- mutta mistä te sen tiedätte -- --

SIRKKUNEN (on nauraen vaipunut tuolille).

KEIKKANEN. Minä pyydän -- se on näin:

(Laulaa polkkaa; tahtoo opettaa Ainiakin, vaan tämä puuttuu lauluun, loilottaen vanhanaikuista viisua. Tarttuu Keikkasen olkapäihin; he alkavat tanssia, Keikkanen, laulaen polkkaa, tanssii sitä -- Aini, laulaen viisuaan, tanssii valssia).

KEIKKANEN. No no no no -- älkäähän toki! Ei niin -- ei niin, vaan -- --!

AINI. Älkää puristako minua niin ankarasti -- se ei käy laatuun -- --

KEIKKANEN. Suokaa -- -- näin --

(Ojentaa kätensä polkan asentoon).

AINI (lyöden häntä kädellä). Mutta minäpä en tahdo!

KEIKKANEN. Oo!

(He ovat tulleet aivan tuolin viereen, jonka takana Sirkkunen on ollut piilossa. Sirkkunen suutelee salaa Ainin kättä).

AINI! Oivoi! Kun ette edes tuota tainnut!

KEIKKANEN. Pyydän nöyrimmästi -- te ette ollenkaan pysynyt tahdissa. -- -- Ja teitä sanottiin kuitenkin aivan tarkaksi soitannon tuntiaksi.

AINI. Minuako? -- Herran tähden, enhän minä taida muuta kuin: "Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taidan tulla -- -- --". Ja "-- -- -- kors på Idas graf!" Muita min'en taidakkaan. -- -- --

KEIKKANEN. Mutta sanoihan minun isäni, että te olette erinomaisen taitava soitannossa.

AINI. Mitä teidän isänne tietää! -- Eipä hän edes tunnekkaan minua; -- hän tarkoitti varmaankin minun serkkuani; hän taitaa franskan- ja italian-kieltä, soittaa klaveeria ynnä muitakin kieliä.

KEIKKANEN. Teidän serkkunneko?

AINI. Niin, tuo rikas Amalia -- hän taitaa mitä vain tahtoo, -- -- Niin, niin! Kyllä sen kelpaa, jolla on niin paljon rahaa! -- Rikkaat ovatkin aina taitavat.

KEIKKANEN (sivulle). Taivas! Olisinko ymmärtänyt väärin? -- Olisikohan isäni tarkoittanut -- --? (Kovaa). Ja missä teidän serkkunne asuu?

AINI. Järven toisella puolla.

KEIKKANEN. Minkä järven?

AINI. Minkäkö järven?

KEIKKANEN. Niin -- mikä on sen järven nimi?

AINI. Mikäkö sen nimi? Mitä siitä. Vesihän on aina vesi.

KEIKKANEN (kärsimätönnä). Ääh! Tyhmyyksiä! Ettehän te ymmärrä mitään -- --

AINI. Kuinka? Enkö minä ymmärrä mitään? Hyi, kuinka te olette hirveän epä-kohtelias!

(Itkee).

KEIKKANEN. Niin! -- Tuo vielä puuttui. (Sivulle) Itserakas hän kyllä osaa olla.

AINI (itkien). Ei siinä vielä kyllä, että muille sanotte minua tuhmaksi -- -- nyt pitää mun vielä omin korvin kuunnella samoja parjauksia! -- Ei --! -- Voivoi!! -- Mummo! Vaari -- voivoi!

(Itkee).

Yhdeksästoista kohtaus.

Entiset. Klaara. (Sitten) Stool. Jaakko.

KLAARA. Taivaan tähden -- mitä nyt! Miksi itket, lapseni?

AINI (juoksee häntä vastaan). Voi, mummo-kulta, voi! Hän tuossa sanoi minua tuhmaksi -- -- --

KLAARA. Kuinka?

KEIKKANEN. Enhän toki; -- minä -- -- --

KLAARA. Ilkiö!

STOOL. No, mitä nyt on tapahtunut?

KLAARA. Tuo herra on halventanut Ainia ja samassa koko meidän perhettä!

AINI (nyyhkien). Niin -- hän sanoi minua tuhmaksi.

STOOL. Herrani -- teidän pitää selittämän minulle -- -- --

KEIKKANEN. Se on pian tehty: Min'en huoli teidän sanastanne enkä myöntymys-kirjeestännekään; minä myönnän ne teille molemmat. (Antaa kirjeen takaisin). Taivaalle kiitos, ett'ei ollut tämä vielä perillä!

AINI (ottaen kirjeen). Niin, taivaalle kiitos!

STOOL. Vaan luuletteko niin helpolla pääsevänne asiasta? -- Ei, herrani, se ei ole niin menevä!

SIRKKUNEN (tullen esiin). Suokaatte, -- siitä minä kyllä pidän huolen!

KEIKKANEN. Sirkkunen! |

KLAARA. Sairas! | (Yht'aikaa).

STOOL. Hän ei edes onnukkaan! |

AINI (pikaisesti). Ettekö nyt ymmärrä: Tämä kaikki oli pilaa, herra Keikkasen sievästi ja taitavasti keksimä pila, jonka kautta hän saattoi takaisin vaarille hänen kirjeensä ja minulle vapauteni -- --?

STOOL. Mahdotonta -- --

KEIKKANEN. Tosiaankin! (Sivulle) Mitä sanoo hän?

KLAARA. Mutta miksi?

AINI. Siksi, että hän huomasi aivan hyvin, ett'ei hänen kauemmin sovi väärin käyttää vaarin erhetystä herra Sirkkusen suhteen, jota minä rakastan, ja joka ensiksi tulikin.

STOOL. Niin, varmaan --

KLAARA. Mutta -- --

SIRKKUNEN. Hyvä herra Keikkanen, huomaatteko ääretöntä jalomielisyyttä!

KEIKKANEN. Haa!

AINI. Taivaassa vihdoin avioliitto solmitaan -- ja voidaanhan ystävinä elää, vaikk'ei naimisissa ollakkaan. -- Eikö niin, herra Keikkanen? Ja minun häissäni me tanssimme taas polkkaa yhdessä. Suostuttehan siihen, herra Keikkanen? -- Ja ruokapöydässä te juotte "Haapaniemen Hanhenpojan" maljan.

KEIKKANEN (sivulle). Kuinka? -- Hän tiesi siis?

STOOL. Min'en ymmärrä -- -- --

KEIKKANEN (pikaisesti). Yksi asia minua toki vielä lohduttaa -- -- --. Onhan teidän toisella tyttärellänne tytär, neiti Amalia --

KLAARA (hämmästyen). Neitikö?

STOOL. Minä olin juuri nykyään hänen viidennen lapsensa kummina.

KEIKKANEN. Haa! (Katsahtaa Ainiin). Minä olen siis petetty!

AINI. Niin -- nyt ei ole Haapaniemessä yhtään hanhenpoikaa saatavissa.

JAAKKO. Eikä myöskään ankkoja eikä kyyhkysiäkään!

KLAARA ja STOOL. Mutta selitähän -- -- --

AINI. Kaikki pelkkää komediaa, vaari-kultani. Minä sen teille heti kerron. -- Vaan ensin toinen kysymys: Kumpi on tässä komediassa rollinsa paremmin toimittanut -- herra Sirkkunenko vai Haapaniemen hanhenpoika?