Part 20

-- No niin, mistä sitten tiedät, ettei...

Kreivi Maxille oli tullut tavaksi, ettei lausunut lauseita loppuun, hän kun tiesi Esterin täydentävän ne tai kuulevan hänen ajatuksensa, ja hän katkaisi puheensa aina, kun äänetön ajatus tulkitsi paremmin tuon keskeneräisen kuin arkipäiväistyttävä sana olisi sen tehnyt.

-- Uskalsin mainita sanan synti; uskon, että kaikki sairaudet ovat synnin seurauksia. Ruumiilliset sairaudethan parannetaan myös rinnan henkisten kanssa. Ensin täytyy alistua tekemään nöyryyttävät tunnustukset lääkärille (synnintunnustus). Sitten hän tuomitsee katumuksentekoon; katkeria yrttejä, paastoamista, ankaraa vaarinottoa, kieltäymyksiä; ja usein määrätään hylkäämään tapoja, paheita, välttämään mielenliikutuksia, ajattelemaan valoisampia asioita. Kun sitten on elpynyt, täytyy mennä papin (lääkärin) luo kiittämään ja uhraamaan. Ja sitten saa neuvon: Varokaa nyt taudin uudistumista; toisin sanoen: Mene, äläkä enää syntiä tee! -- Eikö niin? -- Mutta kuinka te kohtelette mielisairaitanne, sielultaan sairaita, jotka tarvitsevat sielunhoitoa? Te annatte heidän ruumiilleen kylmää vettä ja morfiinia! -- Muistatko, kuinka Hanne Joel merkillisessä teoksessaan "Hinsides" kuvaa elpymistään? Häväistyään kauan lääkäreitä ja ympäristöään, hän joutui vihdoin eräänä jouluiltana käännekohtaan. Hän puhkesi itkuun ja huudahti: Olen ollut tuhma ja ylpeä! Ja niin hän parani. Rouva Schram oli jäykempi, mutta nöyrtyi lopulta, ja erään sairaanhoitajattaren ystävällisyys paransi hänet. Toisinaan voi niin vähäinen auttaa -- hyvä sana! jota niin harvoin kuulee! -- Tämä linna ei ole mikään sairashuone, Inferno se varmaan on tai rangaistuslaitos, ja rangaistuksen pahin puoli kyllä on se, että lääkäri ei "ymmärrä" sairasta; helvettiähän on, ellei saa osakseen ymmärtämystä tai joutuu väärinkäsityksen alaiseksi.

-- Onhan meillä myös pappi, eli sielunpaimen.

-- Eikö asianlaita ole niin, että useammat täällä tuntevat vastenmielisyyttä pappia ja uskontoa kohtaan? Hehän opettavat vain herjaamaan ja pilkkaamaan?

-- Miten milloinkin, sillä muutamat joutuvat juuri uskonnollisen mietiskelyn takia tänne.

-- Niin, he tahtovat nähdä esiripun taakse ja näkevät sitten näytelmät nurinkurisin kulissein... se on heidän rangaistuksensa.

-- Täällähän on runoilija X?

-- On, hän on täällä!

-- No niin, hän haastoi Herran taisteluun ja vaati hänet taistelutantereelle Hinnomin laaksoon! ken voitti?

-- Luuletko sen johtuneen siitä?

-- Mitä muuta se sitten olisi? Tupakka- ja alkohoolimyrkytyshän on helposti parannettavissa. Juoppohullut menevät itse sairaalaan, ja pääsevät pois kahdeksan päivän päästä. On omituista, ettei voi nähdä syyperäistä yhteyttä, joka on niin päivänselvä!

-- Pakkomielikuvat...

-- Sanakirjaan ilmestynyt uusi sana; mutta asia ja syy? Missä pakoittaja? Ken pakoittaa murhamiehet! ajattelemaan rikostaan? Omatunto! Ja omantunnon takana? -- Kuitenkin, runoilija joutui lopulta uskonnolliseen järkytystilaan...

-- Siitä näet, mitä uskonto on!

-- Ole varuillasi! Ole varuillasi! -- Uskon nyt, että on kohtuutonta syyttää täkäläistä lääkärinhoitoa. Sairaan lähimmän ympäristön ymmärtämättömyys on kai eristävä hänet täydellisesti; hän on yksin sopiva omantuntonsa kanssa; hänellä ei ole tilaisuutta valittaa eikä tulla vääräksi marttyyriksi. -- -- -- Eikö sinua milloinkaan peloita olla täällä?

-- Ei, ei minua, sillä pidän silmällä itseäni. Mutta on kandidaatteja, jotka tekevät itsensä heikoiksi viettämällä epäsäännöllistä elämää, ja rupeavat pelkäämään pimeää, vaikka eivät usko mihinkään muuhun kuin fysiologiaan. Täällähän on ollut professoreita, jotka ovat saaneet kohtauksia; ja meillä on monta palvelijaa...

He astuivat linnaan. Se oli abstraktinen, jäykkä, itkettävä kuin itsemurhahuone hotellissa, huone, joka aina annetaan kaikkein onnettomimman näköiselle vieraalle, huone, jossa on kolme ovea ja yksi ikkuna; jossa vuode on lukitun oven kohdalla, jonka avaimenreikä on päänalaisen vieressä, ja vastapäätä toista ovea sohva, vartavasten siten tehty, ettei siinä voi istua eikä maata; huone, josta näkee vain takapihan ja vastapäätä olevan siistimättömän huoneen, ja joka tuntuu olevan itsemurhaajalle varattu.

Kreivi Max kävi alakuloiseksi; mutta Esterin, joka saapui liian myöhään, täytyi heti tehdä kierroksensa, ja ystävä seurasi häntä. Pitkä käytävä ja alaspäin johtava porras; paloruiskuja, joiden letkut kiemurtelivat kuin pitkät mustat käärmeet pitkin valkeita seiniä, kaasuliekkejä kuin tuliperhosia; vihdoin rautaristikkoikkuna, jonka kohdalla he pysähtyivät. Kopissa, joka muistutti tallia, seisoi vanha alaston mies keskellä lattiaa, ilkialasti kivilattialla, ja hänen käsivartensa olivat kohotettuina ilmaan kuin antiikisen rukoilijan tai pylväspyhimyksen.

-- Miksi hän on alasti? kysyi Max.

-- Siksi, että hän riisuu vaatteensa ja hänellä on 40 asteen kuume; sitä hän on potenut kolme vuotta, ja tuossa hän on seissut kolme vuotta. Hän luulee olevansa käärmekuopassa.

-- Silloin arvaan, ken hän on! Hän se on, joka riisti petoksella leskiltä ja orvoilta heidän omaisuutensa, ryösti vaatteet heidän yltään, mutta laillisilla keinoilla! Huomaatko, että on olemassa muita lakeja kuin raastuvanoikeuden! Mutta, Ester, miksi hän luulee olevansa käärmekuopassa? Ei hän ole lukenut Danten Infernoa, 24:ttä laulua, missä käärmeet kiduttavat varkaita.

-- Niinkö? Ei hän ole lukenut Dantea!

-- No, mistä luulet Danten saaneen sen? Onko hän keksinyt sen, vai onko hänellä ollut siihen syynsä? Onko näissä rangaistusmuodoissa, joita te sanotte sairauksiksi, mitään objektiivistä, mitään mihin tarttua? On, vastaan minä, ja syystä kyllä... Uskon myös, että uskonnoissa on viittauksia... Jos olet lukenut Swedenborgia, niin olet huomaava, että hänen kuvauksensa helveteistä, jotka ovat _mielentiloja_ eivätkä _paikkoja_, että ne ovat samanlaisia kuin ne kuvittelut, joiden kanssa olet täällä tekemisissä. On siis olemassa pysyväinen laki: Etsi se, ja moni arvoitus selviää sinulle... jos voit tai tahdot!

He kulkivat eteenpäin. Ester liehuen edellä suuressa kaulaviitassaan ja hiukset vallattomina telmien, jotka välkkyivät kultaisina kaasuliekkien valon hohtaessa niiden läpi. Solakka, tumma, kalpea kreivi seurasi häntä.

Sitten he pysähtyivät erään rautaristikon kohdalla. Sisällä istui nuori tyttö tuolilla ihan toimetonna.

-- Puhuttele häntä! sanoi kreivi.

-- Mitä teette täällä, neiti? kysyi Ester ollakseen vain Maxin mieliksi.

-- Minä kärsin, vastasi tyttö, joka oli niin kaunis, että sielu heijasteli ihan ihoon asti.

-- Miksi sitten kärsitte?

-- Kärsin isäni pahojen tekojen vuoksi; hänellä ei ole aikaa kärsiä rangaistustaan, sillä hänen täytyy tehdä työtä perheen elatukseksi. Ja minä olen rukoillut Jumalaa, että saisin kärsiä hänen puolestaan. Minä kun olen viaton, ovat kärsimykseni suuremmat kuin hänen olisivat, ja senvuoksi aikaa on lyhennetty. Mutta voi häntä, jos hän on kiittämätön tai ei tee parannusta, silloin hän saa itse kärsiä sen! Hän tietää sen, ja on senvuoksi varuillaan. Hän tietää myös, että seuraan häntä kaikkialla ja pidän silmällä häntä. -- Oi, raskasta se on, mutta kerran se loppuu sentään. -- Kolmen vuoden päästä pääsen jouluksi kotia!

He kulkivat edelleen.

-- Etkö usko, kysyi Max, että tuo enkeli tietää, mitä tekee? Etkö usko, että hän on viisas? Vaivaudu salaisesti ottamaan selkoa hänen isästään, ja tutki onko hän puhunut totta!

-- Sellaiseen ei meillä ole aikaa!

-- Olet oikeassa! -- Mutta huomasitko kenen näköinen hän oli?

-- Niin, nyt tiedän, ketä tarkoitat...

-- No? Jos hän on hänen sisarensa, niin tunnet isän!... Mutta minne nämä portaat johtavat?

-- Alas kaikkein pahimpaan! Siellä asuvat...

-- Tiedän; siellä ovat Swedenborgin hekumallisten lokahelvetit...

-- Sanooko Swedenborg niin...?

-- Sanoo, onko asianlaita niin?

-- On! Nyt alan pelätä pimeää!

-- Kuulehan! Danten Infernossa kerrotaan varkaista, että he muun puutteessa varastavat toistensa ulkomuodon. Muistatko tuota selvittämättömäksi jäänyttä oikeudenkäyntiä norrlantilaista varasta vastaan, sen yhteydessä olevaa murhaa ja erään naisen unta jostakin tapahtumasta rautatienvaunussa... ajattele sitä. Ajattele myöskin noita kahta salaperäistä oikeusjuttua Norrlannissa ja Itägötanmaalla, joista selveni, ettei mitään rikosta ollut tapahtunut, ei ainakaan aineellista... ja kuitenkin saatiin kärsiä niin paljon... lainsyrjäisesti, "syyllinen ja syytön" näyttää olevan ainoa tuomio... Niin, jos lausuisimme kaikki ajatuksemme... Rousseau oli kyllin epäviisas tehdäkseen sen... Minkä näköinen sisäinen ihmisemme on! Ja toisinaan tuo sisäinen elämä tulee esiin, hämmentää käsitteet, tekee selvät todistukset epäuskottaviksi, ja syyttäjästä tulee syyllinen, Senvuoksi meidän tulisi ensin puhdistaa juoma-astia sisältäpäin... Miten hirvittävää naamiaista elämä on! En voi milloinkaan mennä seuraan, sillä kuulen ajatukset, luen kasvoista ja olen niin ankara itseäni kohtaan, että rankaisen äänettömiä ajatuksiani, jotka ovat toisinaan ihan hirvittäviä, niin etten ole tuntea niitä... Ja huonossa seurassa voin toisinaan olla vastaanottamaton, ikäänkuin suojattu, mutta toisinaan heidän pahuutensa valtaa minut, ja he puhuvat minun suullani... He saavat sen harhaluulon, että olen raaka ihminen...

He kulkivat eteenpäin ja joutuivat viimein suureen kokoussaliin, johon oli järjestetty pieni juhla.

Max ei tahtonut astua sisään, vaan jäi ovelle!

-- Tämä muistuttaa elämäni hirvittävinpä näkyä. Ne olivat perversien miesten ja naisten niin sanotut wieniläistanssiaiset Berlinissä. Olin niissä poliisikomisariuksen ja erään lääkärin seurassa. Ajattelehan vain tätä: muuan nuori mies, joka oli rakastunut ja liehi erästä nelikymmenvuotiasta miestä, jolla oli punaiset, karkeat, rumat kasvot, husaarin viikset ja silmälasit. Se oli olevinaan rakastajatar! Kuka oli kääntänyt näiden ihmisten silmät? Mitä siihen on kätkeytyneenä? Täytyy olla olemassa syy! -- -- -- En, minä en tahdo käydä sisään! Minä pelkään mielipuolia; he ovat kuin demooneja, sillä he lausuvat heti julki kaikki salaisuuteni, vieläpä kaikki syntymättömät ajatuksenikin. Ja tässä mielipuolen ekvatsiooni: hän elää äänettömässä aavistuksessa, pääsee meistä selville edeltäkäsin, on niin tarkkanäköinen, että hän tuntuu ilkeältä. Tavattomien matkojen päästä hän kuulee sen, mikä ei vielä ole muodostunut ääneksi; hän näkee ajatuksia ja tunteita; hänen sielunkykynsä ovat tavallaan yläpuolella meidän tavallisia, senvuoksi hän on mahdoton elämän naamiaisiin... kas, tuossahan on runoilija!

-- Niin, hän saarnaa nyt siveyttä itseään vastaan!

-- Eikä tiedä, että "Sköna Helena" kiertää maailman markkinoita kilvan hänen banaalien laulujensa kanssa?

-- Ei, sitä hän ei tiedä!

-- Kuinka silloin käy, jos hän saa tietää sen? Hänen personansa näyttää tosin jo jakautuneen kahtia, mutta onko hän, ollen ristiriidassa entisen minänsä kanssa, selviävä tästä epäsoinnusta kompromissin kautta vaiko taistelemalla itseään vastaan?... Tiedätkö... tämä siveys, oikein käsitettynä, on enemmän hyväksyttävää kuin paheksuttavaa. Kauhistuttavaa on, kun pidetään tuota valtavaa luomisvoimaa leikkikaluna, ja sitä harjoitetaan enin ja pahimmin avioliitossa, jossa se on käynyt ajanvietteeksi. Senvuoksi vaadin siveellisistä syistä avioliiton poistamista. Kaksin maattavassa vuoteessa kadottaa yksilöllisyytensä, oman arvon tuntonsa, ihmisarvonsa. Siinä myö sielunsa, oppii vaikenemaan, jota sanotaan sovinnoksi. Se on hauta, johon Jumalan kuva lasketaan, ja josta eläin nousee! Siinä syntyy tuo rajaton ylenkatse itseään, rakkautta, puolisoa ja kotia kohtaan! Kuulin äskettäin erään kolme vuotta naimisissa olleen miehen, jonka keittiökamari ihan kuhisi sulhasia, vihdoinkin huudahtavan: En jaksa kauemmin olla porttolan isäntänä. -- -- -- Ei, nyt lähdemme Skansenille. Tunnin päästä on sydänyö!

* * * * *

Götalaisten huoneiden vieraat kulkivat pienempiin ryhmiin jakautuneina ja öisiä puheluja pitäen; vanhat ja nuoret, isä ja pojat, setä ja veljenpojat kuin yhdenikäiset toverit konsanaan; ajan tunnussana oli: "kuolema ei ole mikään puolustus eikä vanhuus lisää miehen arvoa". "Isyyttä ei voida todistaa, ja senvuoksi olemme kaikki veljiä."

Gustaf vanhus kulki etunenässä Isakin kanssa:

-- Ajattelehan, Anders kirjoitti myös muutaman sanan Amerikan perheoloista, mutta sitä palaa en tahtonut antaa pojille. Hän sanoo, että kodit hajoavat ja että perheet asuvat täysihoidossa. Tunnustan, että meidän perhekomentomme on tuhlausta ja että keittiön liesi oikeastaan muodostaa kodin alttarin. Ruuanlaitto ja astiain pesuhan kestää auringon noususta sen laskuun saakka. -- Ja sitten hän sanoo, että avioerot ovat yhtä tavallisia kuin häät, ja että tuntuu siltä kuin tämä personallisuuden uudistuminen rikastuttaisi elämää.

Isak, joka ei pitänyt tällaisten kysymysten käsittelemisestä, väisti ja löysi uuden puheenaiheen:

-- Niin, Nobelhan kuoli ja jätti hieman jälkeensä; 30 miljoonan vaiheilla.

-- Silloinhan akatemia saa hiukan käyttövaroja; kunhan siitä ei vain tulisi luikertelurahasto, jolla ostetaan valtiollisia vastustajia.

-- Virasto siitä varmaan tulee...

Kurt ja tohtori toisessa ryhmässä jauhoivat jotakin naisjuttua; Kurt johti puhetta.

-- Sitten se piru läksi tiehensä lapsi mukanaan antaakseen minulle kuoliniskun; mutta minäpäs en lähtenyt perästä, vaan annoin hänen olla, ja sitä hän ei ollut ottanut huomioon. Silloin hän sanoi, etten ollut kunnon mies; ja juoksi sitten asianajajalle ja pyysi avioeroa senvuoksi, etten tehnyt "häntä onnelliseksi". Tiedätkö, mitä merkitsee tehdä nainen onnelliseksi?

-- Tietysti sen tiedän: Jos hän saa viedä sinut perikatoon, riistää kunniasi, häväistä sinut, silloin olet tehnyt hänet onnelliseksi; ja ellet siitä häntä soimaa, niin olet kunnon mies!

Holger ja Sellén kolmannessa ryhmässä puhuivat lehdestä: Sellén ei pitänyt selostuksista eikä mieskohtaisista vihjauksista.

-- Mutta elämä on käynyt julkiseksi, kuten vanhassa Ateenassa; efoorit ja sensorit arvostelevat yksityisen käytöstä, ja siihen täytyy tyytyä, ottaa se opikseen, ja kun kaikki muutoin saarnaavat personallisuusperiaatetta, niin personallisuudet joutuvat arvostelun alaisiksi, jonka täytyy olla personallinen. Mutta oikaisukeinoksi olemme saaneet haastattelun. Ennen ei käynyt päinsä vastata valheelliseen syytökseen; sanomalehden tuomio oli drakooninen. Nyt saa vähäpätöisinkin vastata ja antaa selityksensä. Se on suuri edistysaskel...

-- Niin, mutta kun he tekevät vääryyttä...

-- Ei mikään ole tuhmempaa kuin vääryys. Vääryyttä kärsinyt käy marttyyriksi, ja saa usein osakseen ansaitsematonta myötätuntoisuutta... Kyvyn on vaikeata päästä esiin tässä maassa, sillä valitaan mieluummin joku kyvyttömyys ja tehdään jotakin hänestä, joka on luu heidän luustaan: mutta usein tapahtuu, että menestymisen syynä on toisten kateus kilpailijaa kohtaan, ja se tie on tavallinen... Jotta voisivat kukistaa kadehditun, täytyy heidän kohottaa joku toinen... Mutta toitottamisen varaan ei mitään rakenneta, enkä käsitä, miksi ihmiset ilmoittavat! Nähdessäni suuren ilmoituksen pelästyn ja luulen sitä pilaksi! Ei, hyvää tavaraa saaneen ostajan suullinen suosittelu on ainoa keino! -- Ystävämme Lundell, maalari, hän toitotti itseään koko elämänsä, mutta hänestä ei tullut milloinkaan mitään, kuoli nimettömänä, ja on nyt joutunut unhoon, vuoden kuluttua!

Isak oli jalomielisellä tuulella ja viskasi nyt luotaan mitä käsiin vain sattui, valtteja ja pikkukortteja.

-- Sanottakoon mitä tahansa, mutta ilman Pelastusarmeijaa ja Templareita olisi Ruotsi hukkunut viinaan. Eiväthän he hauskoja ole, mutta...

-- Amerikan valmistavana kouluna on heillä kyllä ollut merkityksensä, ja sille yleisölle... Joka tapauksessa, suurimmat uudistukset yhteiskuntaelämässämme ovat tehdyt yksityisestä aloitteesta, valtiopäivien ulkopuolella, hallitushan ei ole milloinkaan tehnyt muuta kuin ehkäissyt Ritarihuoneen kukistamiseen ei suuria vaadittu, ja aateliskalenteri on vielä olemassa, mutta Aftonbladetin neitireformi antoi surmaniskun aatelille. Se oli giljotiini. Samoin ovat templarit luoneet raittiuden ja heränneet kukistaneet valtiokirkon, kirjallisuus muodostanut uudestaan tavat, ja yksityiset pankit uudistaneet taloudellisen elämän.

-- Taloudellinen elämä, niin! Tiedätkö, että henkivakuutus on Ruotsin paras liikeyritys. Ei siksi, että ihmiset ajattelisivat kuolemaa, vaan siksi, että vakuutuskirjoja käytetään lainojen vakuutena; ja kaikki kun lainaavat... Mutta suurimman voiton tuottavat mitättömiksi menneet vakuutukset... miten ruotsalaista se on! Saadakseen 200 kruunua he maksavat kuusi sataa vakuutusmaksua ja antavat sitten vakuutuksen mennä mitättömäksi!

Tohtori riehui omassa aineessaan, kulkien toisessa ryhmässä:

-- Vaimoni tuli eräänä yönä teatterista ja tahtoi voileipää vasikanpaistin ja kurkkujen kera. Paisti löytyi, sittenkuin hän oli haukkuen herättänyt minut, mutta kun kurkkuja ei ollut, suuttui hän ja sytytti kaikki sähkölamput, jotka paloivat aamuun saakka. Kun sitten höyhensin hänet, sanoi hän, etten ollut kunnon mies, ja todistaessani hänelle, että olin ainakin mies, meni hän asianajajalle ja sanoi, etten tehnyt häntä onnelliseksi, aivan kuin sinunkin vaimosi. Sopiiko nyt terveen miehen elää yhdessä mielettömän lapsen kanssa? Antaa nimensä ja kunniansa pahimmalle viholliselleen? -- Ketä nainen rakastaa, sitä hän vihaa! -- Kiimaa ja vihaa, siinä naisen rakkaus! -- Mies rakastaa, ja nainen vihaa! -- Kaikki hänessä näkemämme kaunis on vain meidän, projektsioonejamme hänen valkealle kankaalleen, jolla ei ole mitään. -- Maailma on hukkuva vihaan! Lapset syntyvät vihassa, kasvatetaan vihassa! On iljettävää elää perversissä ajassa, jossa kaikki on nurinkurista. Jos he näkevät miehen, jolla on miehen tahto, niin he sanovat häntä naiseksi; jos he näkevät Alfonsen, joka puhuu naisen nimessä ja taipuu naisen tahtoon, niin sanotaan: kas siinä vasta mies! Sellainen tulee miehen olla! Runoilija Grönlund, joka prostitueeraa itsensä maksusta ja on maksettu rakastaja, hän on naisten runoilija! Hän kirjoittaa omaa sukupuoltaan vastaan ja panettelee sitä... Gynolatria! -- Oi latriini! -- Latriini! -- Siinä kolmisointu, jonka juuri tein!

-- Olet tehnyt yhden Ruotsistakin!

-- Niin, tämän: Riita! -- Tora! -- Viina!

-- Ja yhden Grönlundista, väitetään!

He olivat kulkeneet Holmenin ohi ja saapuneet lauttasillalle. Nyt näkyi yhdellä kertaa Skansenvuori vartiotulien valossa, ja Bredablickin tuliseppele hulmusi pimeässä...

He pysähtyivät äänettöminä hetkeksi, sitten jatkettiin marssia ja tuo kuusiääninen fuuga kulki jälleen kulkuaan.

-- Sellén ja Punainen huone keksivät Skansenin 1870; onhan se mainiota... ja ennen näkötornin rakentamista; silloin maalarit käyttivät mäkeä aiheena, myöskin jonkinlaisena tähystyspaikkana... aina Singelbackeniin saakka.

-- En unhoita milloinkaan tuota laivaston ranskalaista, joka vainosi minua kaksi päivää, vieläpä Oopperakellarissakin hokien: "terve Akropolis".

-- Maasta muuton syyt? Katso valtiokalenteria ja sotajoukon luetteloa.

* * * * *

-- Nyt vaihtuu kaikki niin nopeasti, eikä voida käyttää kymmenen vuoden vanhaa tietoa, sillä se on käynyt vääräksi. -- Missä on panslavismi? Pangermanismi? Borussianismi? Ei missään! -- Minne on joutunut. Amerikan vehnä, joka sai Europan kauhistumaan? Ja fylloksera? Se on kuollut, eikä Ranska tiedä minne myödä uuden viinin runsauttaan.

-- Kaikki näyttää lopulta järjestyvän, mutta ei voi kieltää jonkinlaisen kaitselmuksen vaikutusta. Ennenkuin Dreyfus saattoi päästä vapaaksi, täytyi Bismarckin kuolla. Hänen kuoltuaan tuli tsaarin käskykirje, ja siten oli kostontuuma rauennut, siten saatettiin Kiina avata ja Dreyfus armahtaa, mikä tukahutti Ranskan sotajoukon taisteluhalun...

* * * * *

-- Sanottakoon mitä tahansa, mutta Saksan keisari (tuo Berlinissä asuva) on mies; hän on ainoa hallitsija, joka uskaltaa käyttää laillisia oikeuksiaan ja personallista vaikutusvaltaansa. Hänen sähkösanomansa Transwaalilaiselle vaati rohkeutta!

-- Perustuslaillisia hallitsijoita, sehän ei ole mitään. Eikö valtamarsalkka voisi avata valtiopäiviä ja vihkiä rautateitä? Ritarimerkit voitaisiin poistaa, niin niitä ei tarvitsisi jakaa.

* * * * *

-- Jos tahdottaisiin lausua Mark Twainin ekvatsiooni, olisi se seuraava: Nykyaikaisen ihmisen toimittama kaikkien vanhojen rappeutuneiden arvojen uudelleen arvioiminen! menneisyys nähtynä nyt sähkövalossa; vanhan kultuurin huutokauppa, jossa ei anneta mitään arvoa, eikä säälitä, muuta kuin juuri sen hetken pakosta; täytyy muuttaa rahaksi mistä hinnasta tahansa... ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta! -- Kirjastot olisivat poltettavat silloin tällöin, muutoin käy laahattava kuorma liian suureksi. Kiinalaiset ja arapialaiset ovat koettaneet sitä -- ja Japani viskasi menemään kokonaisen kultuurin yhdellä kertaa... Japani, niin!

* * * * *

-- Kerrotaan, että Holger on elänyt vankilassa sellaista, josta hän ei tahdo puhua... mutta varma on, että hän on kadottanut vanhan uskonsa apinaan ja koneistoon, jolla ei ole koneenkäyttäjää. Niin pitkälle kuin Max hän ei ole päässyt...

-- Niin, Max ja Ester! Siihen ei saa sekaantua; sitä on pidettävä salassa ja kunnioitettava. Kahden sielunelämään ei kukaan voi eikä saa tarttua karkein käsin...

-- Miksi Tukholma ei kasva merta kohti, vaan lätäköitä kohti? Kuinka saadaan ostella tontteja Lifgedingiltä, mikä edellyttää omistusoikeutta vain elinajaksi, joka on epämääräinen? Ei, Rantatie, Lange linje kaupungin toisesta laidasta Blockhusin tulliin saakka; teollisuus Sicklaöhön, laivasto Vaxholmaan ja Lidingö Tukholman kaupungin yhteyteen... merta kohti!

* * * * *

-- Pastori Alroth makaa sairaalassa leikattavana. -- Se on hirvittävä temppeli, jossa ihmisiä teurastetaan tuntemattomalle jumalattarelle, joka tahtoo nähdä umpisuolen. Sinne heitä viedään surmattavaksi kuin koiria eläinlääkäriin.

-- Koiria, niin! Onhan hävytöntä, että Tukholman kuusi tuhatta koiraa riistää leivän ja kerman lapsilta... Ja isännät, jotka vuokraavat hienot huoneustonsa eläimille ja heidän kaltaisilleen... onko se laillista? Välikirjassahan sanotaan, että tulee viettää hiljaista ja rauhallista elämää... Eläimet ovat siis saaneet suuremmat oikeudet kuin ihmiset; silloin on ihminen kypsä! Jos palvelijat tekisivät lakon ja kieltäytyisivät värisemästä vilusta kadulla koirien voidessa erinomaisesti, silloin saataisiin pian sivistynyt yhteiskunta. -- Ajattelehan, että palvelija saa seista häveten portin ulkopuolella! Hyi liitto sellaisia ihmisiä... Armeliaisuutta eläimiä kohtaan! Mutta ensin ihmistä kohtaan!

Fuuga kohosi ylös Skansenvuorelle.

-- Akropolis, Pyhä Vuori, Kapitolium!

-- Maailmankansalainen ei merkitse sitä, että norjalaiset hallitsevat Ruotsia Blasieholmenilta; ei, kansallinen ja kunnallinen itsehallinto kaikille liittoutuneille.

-- Itse Talmud kiroo sen miehen, joka alistuu vaimonsa tahdon alle.

-- Kas niin! Nyt hänen koiransa alkavat haukkua, kun kuulevat laulun tapulista; mitään ei voi tapahtua ilman koiria! Toisin on turkkilaisten... ja japanilaisten laita! Heidän keskuudessaan on saastainen eläin saastainen... mutta meillä... jokainen koiranomistaja on cynède... etsi sanan selitys Lombrosolta...

-- Katsos, tuolla tuvassa Grönlund johtaa perkeleenpalvelijoita... niin, ne, jotka palvelevat Kaarle XII:tta, ovat perkeleenpalvelijoita, ja niiden, jotka jumaloivat Kustaa Adolfia, tulisi myöskin lukea Swedenborgin Diarium Spirituale...

* * * * *

-- Sydänyö saapuu idästä, puhui Max; tällä hetkellä se on Itämeren yllä, ja sylissään sillä on uusi vuosisata.

He olivat Swedenborgin huvimajan edustalla, ja Ester katsoi velvollisuudekseen sanoa jotakin tuosta suuresta ruotsalaisesta, joka nyt oli noussut satavuotisesta unhosta ja ansaitsemattomasta halveksumistilasta.

-- Et kai uskone, että Swedenborg oli yhteydessä muiden maailmain kanssa; ei voi päästä muiden maailmain yhteyteen, joita ei ole.

-- Eikö ole? Kohota katseesi taivasta ja tähtiä kohti! Etkö näe nyt toisia maailmoja?

-- Näen, mutta...