Part 3

36. Chaukien ja Chattein sivulla ovat Cheruskit kauvan häiritsemättä nauttineet liian runsasta ja lamauttavaa rauhaa;[22] mutta tämä on ollut enemmän mieluista kuin turvallista, sillä vallanhimoisten ja väkevien keskellä on rauha petollinen; missä väkivalta vallitsee, siellä ovat kohtuus ja rehellisyys voittajan kunnianimityksiä. Siten mainittiin Cheruskeja ennen muinoin urheina ja rehellisinä, mutta nyt pelkureina ja typerinä; voittajille Chatteille on menestys luettu viisaudeksi. Myös Cheruskein naapurikansaan Foseihin koski heidän häviönsä ja nämä tulivat yhtä suuressa määrässä osallisiksi heidän vastoinkäymisistään, vaikka onnen päivinä olivat olleet heikommat.

37. Samalla Germanian kulmalla, lähinnä valtamerta, asuvat Kimbrit, joitten valtio nykyään on vähäpätöinen, mutta maineeltaan suuri. Heidän muinaisesta kuuluisuudestaan on säilynyt laajalti jälkiä, molemmin puolin virtaa laveat leirit, joiden piiristä vielä nytkin saattaa arvostella kansan työvoimia ja niin suuren muuttoretken todennäköisyyttä. Meidän kaupunkimme 640:s vuosi oli kulumassa, kun Caecilius Metelluksen ja Papirius Carbon konsuliaikana ensi kerta kuultiin Kimbrein aseista.[23] Ja jos siitä ajasta luetaan keisari Trajanuksen toiseen konsulivuoteen,[24] niin saadaan täydelleen 210 vuotta; niin kauan on Germaniaa koetettu voittaa. Näin pitkän aikakauden kuluessa on monta tappiota sattunut molemmin puolin. Eivät Samniitit, eivät Karthagolaiset, eivät Hispaniat tai Galliat tai Parthitkaan ole meitä useammin varoittaneet; onhan Germanian vapaus Arsaceen mielivaltaa väkevämpi.[25] Sillä mitä muuta kuin Crassuksen surman on Itämaa meille tuottanut, minkä kuitenkin, menetettyään itse puolestaan Pacoruksen, on täytynyt lannistua erään Ventidiuksen vallan alle? Sitä vastoin ovat Germanit, lyötyään tai vangiksi otettuaan Carbon ja Cassiuksen sekä Aurelius Scauruksen ja Servilius Caepion ynnä Gnaeus Malliuksen, samalla hävittäneet Rooman kansalta viisi konsulaarista sotajoukkoa ja vieneet itse Caesarilta[26] Varuksen ynnä kolme legionaa hänen kanssaan, eikä C. Marius Italiassa, jumaloittunut Caesar Galliassa, Drusus ja Nero sekä Germanicus omassa maassaan heitä rankaisematta hätyyttänyt.[27] Kohta sen jälkeen kääntyivät Gaius Caesarin ankarat uhkaukset pilanteoksi. Siitä vallitsi rauha, kunnes meidän eripuraisuudestamme syttyneen kansalaiskapinan aikana valloittivat legionain talvimajat ja tavoittivat valtaa myös Gallian maissa; sieltä he kuitenkin työnnettiin pois ja viime aikoina on heistä enemmän vietetty juhlakulkueita kuin heidät itse asiassa on voitettu.

38. Nyt on puhuttava Suebeista, joita ei ole vain yksi kansakunta, niinkuin Chattit tai Tenkterit; heillä on, näette, hallussaan suurempi osa Germaniasta ja he ovat vielä nytkin jaettuina erikoisiin heimoihin eri nimityksillä, vaikka heitä yhteisesti kutsutaan Suebeiksi.[28] Kansalla on omituisena tunnusmerkkinä että sukevat tukkansa taapäin ja kietovat sen nutturaan. Tämän kautta eroavat Suebit muista Germaneista, ja tämän kautta myös vapaasukuiset Suebit orjistaan. Muissakin kansoissa käytetään tätä tapaa joko sukulaisuudesta Suebein kanssa tai, niinkuin usein tapahtuu, jäljittelemishalusta, mutta harvoin ja vain nuoruudessa; Suebit aina vanhuuteensa saakka käärivät tuuhean tukkansa ylöspäin ja solmivat sen usein juuri päälaelle. Ylimyksillä on hiusten asento vielä somempi. Vain tämä huoli heillä on ulkomuodostaan, mutta sekin on viatonta laatua; sillä he eivät korista itseään osoittaakseen tai saadakseen rakkautta, vaan näyttääkseen isommilta ja pelottavammilta vihollistensa silmissä he koristavat itseään somemmin sotaan lähtiessä.

39. Semnoneja mainitaan vanhimmiksi ja jaloimmiksi Suebeista;[29] varmaksi vahvistaa heidän ikäänsä eräs uskonnollinen tapa. Määräpäivänä kerääntyy kaikista samansukuisista kansoista lähetystöjä erääsen metsään, mikä on pyhä esi-isäin ennustusmenojen ja ikivanhan kunnioituksen johdosta, ja nämä viettävät barbarisen jumalanpalveluksensa kauheita salamenoja uhraamalla ihmisen kansan puolesta. Myös toinen pyhyys on lehdolla: ei kukaan astu siihen muuten kuin siteellä sidottuna osoittaakseen omaa alamaisuuttaan ja jumalan kaikkivaltaisuutta. Jos joku on sattunut lankeamaan, ei hänen ole lupa nousta muiden avulla eikä kohota ylös omin voimin; hän kierii pitkin maata sieltä pois. Ja koko tämä taikausko tarkoittaa sitä että kansa muka on täältä alkunsa saanut, että täällä on kaikkien hallitsija, jumala, ja että kaikki muu on hänelle alamaista ja kuuliaista. Lisää vaikutusta tarjoaa Semnonien onnellinen asema: he asuvat sadassa kyläkunnassa ja heidän suuri väkilukunsa aiheuttaa, jotta pitävät itseään Suebein pääheimona.

40. Sitä vastoin saattaa vähälukuisuus Langcbardit kuuluisiksi.[30] Vaikka varsin monet, mahtavat heimot heitä ympäröivät, he eivät kuitenkaan etsi turvallisuutta kuuliaisuuden kautta, vaan tappeluja ja vaaroja koettamalla. Siitä edempänä virrat ja metsät suojelevat Reudignejä, Avioneja, Augleja, Varineja, Eudoseja, Suardoneja ja Nuitoneja. Mutta näillä ei ole erikseen mitään erinomaista paitsi että yhteisesti palvelevat Nerthusta s.o. Maa-emoa ja luulevat hänen ottavan osaa ihmisten asioihin sekä käyvän kansoja katsomassa.[31] Onpa eräässä valtameren saaressa pyhä metsikkö ja siinä pyhitetyt vaunut, vaatteella peitetyt; niitten koskettaminen on ainoastaan papille sallittu. Tämä tuntee jumalattaren läsnäolon itse pyhäkössä ja seuraa häntä syvällä kunnioituksella, kun hän vaunuissaan kulkee lehmien vetämänä. Silloin ovat päivät iloiset ja kaikki paikat koristetut, joita hän kunnioittaa tulollaan ja käynnillään. He eivät käy sotia eivätkä tartu aseisiin; kaikki miekat ovat suljetut salpojen taa; rauha ja lepo on silloin vain tunnettu ja silloin rakastettu, kunnes sama pappi vie takaisin pyhäkköön kuolevaisten seuraan kyllästyneen jumalattaren. Heti sen jälkeen pestään tuntemattomassa järvessä vaunut peitteineen ja, jos tahdot sen uskoa, itse jumalatarkin. Tämän orjat toimittavat, jotka sama järvi paikalla nielee. Tästä tulee tuo salainen kauhu ja hurskas tietämättömyys siitä mitä se lienee, jota vain kuolemaan määrätyt saavat nähdä.

41. Ja tämä osa Suebeja ulottuu Germanian etäisempiin osiin. Lähempänä meitä, seurataksem nyt Tonavaa samalla tavoin kuin vähää ennen Rheiniä, on Hermundurien valtio,[32] mikä on ollut Roomalaisille uskollinen, ja sen tähden niillä yksin Germaneista on oikeus käydä kauppaa niin hyvin virran rannalla kuin myös sisämaassa ja Raetian maakunnan mahtavimmassa uutiskaupungissa.[33] Kaikkialla he kulkevat ilman vartioita rajan yli ja kun me muille kansoille näytämme vain aseitamme ja leiriämme, olemme näille avanneet kotimme ja kartanomme heidän haluamattaankin. Hermundurien maasta alkaa Elbe, muinoin kuuluisa ja tunnettu joki; nyt siitä kuulee vain mainittavan.

42. Hermundurien vieressä asustavat Varistit ja niistä edempänä Markomanit ja Quadit.[34] Markomanien sotakunnia ja -voimat ovat erinomaisia ja asuinpaikkansakin ovat urheudellaan anastaneet sieltä muinoin karkoitettuaan Bojit. Eivät Varistit eivätkä Quadit ole suvustaan huonontuneet. Ja tämä on ikäänkuin Germanian etupuoli, mikäli se on Tonavan rajoittama. Markomaneilla ja Quadeilla on aina meidän aikaamme asti ollut kuninkaita omasta kansasta Maroboduuksen ja Tudruksen jaloa sukua; nyt kärsivät jo muukalaisiakin, mutta kuninkailla on voimansa ja valtansa Roomalaisten vaikutuksesta. Harvoin autamme heitä aseillamme, useammin rahalla, mutta sittenkin ovat he mahtavia.

43. Etäämpänä Marsignit, Cotinit, Osit ja Burit rajoittuvat Markomanien ja Quadien takamaihin. Näistä Marsignit ja Burit kielellään ja elämäntavoillaan osoittautuvat Suebeiksi; ett'eivät Cotinit eivätkä Osit ole Germaneja todistaa edellisten gallilainen ja jälkimäisten pannonilainen kieli sekä sekin seikka että ovat veronalaisia. Osan veroista määräävät heille Sarmatit, osan Quadit, muukalaisia kun ovat. Cotinit kaivavat rautaakin sitä suuremmaksi häpeäksi heille itselleen. Ja kaikki nämä kansat ovat harvoin asettuneet tasangoille, vaan yleensä metsämaihin ja vuorten kukkuloille. Sillä Suebein maan erottaa ja jakaa yhtenäinen vuorenharjanne, jonka toisella puolella asuu varsin monta kansaa; näistä useampiin valtioihin jakaantunut Lugien kansa ulottuu laveimmalle alalle.[35] On kylläksi että näistä mainitsen mahtavimmat: Harit, Helvaeonit, Manimit, Helisit ja Nahanarvalit. Nahanarvaleilla on nähtävänä ikivanhalle jumalanpalvelukselle pyhitetty lehto. Sen hoitajana on pappi naisen puvussa, mutta jumalia kutsutaan roomalaisen selityksen mukaan Castoriksi ja Polluxiksi. Sellainen on jumalain olento, niiden nimi on Alkit.[36] Ei nähdä mitään kuvia eikä mitään jälkeä vieraasta jumalanpalveluksesta, kuitenkin palvellaan heitä veljeksinä sekä nuorukaisina. Muuten ovat Harit, paitsi että sotavoimiltaan ovat vastikään lueteltuja kansoja etevämmät, tuimannäköiset ja synnynnäistä julmuuttaan he lisäävät taiteen avulla ja aikaa varteen ottamalla: heidän kilpensä ovat mustat, heidän ruumiinsa maalatut; taisteluihinsa he valitsevat pimeät yöt ja herättävät kauhua jo aavemaisen sotajoukkonsa hirvittävän ja synkän ilmestymisen kautta, koska ei mikään vihollinen voi kestää tuota outoa ja ikäänkuin tuonentapaista näköä; sillä kaikissa taisteluissa voitetaan silmät ensiksi. Lugien toisella puolella ovat Gotonit, joita kuninkaat hallitsevat jo vähää kireämmällä tavalla kuin muita germanilaiskansoja, kuitenkaan polkematta vapautta. Sitten aivan valtameren ääressä sijaitsevat Rugit ja Lemovit,[37] ja kaikilla näillä kansoilla on tuntomerkkinä pyöreät kilvet, lyhyet miekat sekä kuuliaisuus kuninkaita kohtaan.

44. Sitten seuraavat itse valtameren keskellä Suionien valtiot,[38] mitkä ovat mahtavat paitsi mies- ja asevoimaltaan myös laivastoiltaan. Laivojensa muoto eroaa siinä, että kumpainenkin pää tarjoaa maalle-nousuun aina soveliaan keulan. Niitä ei kuljeteta purjeilla eikä niillä ole riviin asetettuja airoja sivuilla: soutovehkeet ovat irralliset, kuten muutamilla joilla, ja siirrettävät paikasta toiseen sen mukaan kuin asia vaatii. Myös rikkaus on heillä arvossa ja sen vuoksi yksi on hallitsijana, nykyään jo ilman rajoituksia ja kieltämättömällä oikeudella tulla totelluksi. Eivätkä aseet ole niinkuin muilla Germaneilla jokaisen saatavissa, vaan salpojen takana vartian, vieläpä orjan hallussa, koska valtameri estää vihollisten äkilliset hyökkäykset ja sitä paitsi aseelliset joukot joutilaina ollessaan helposti harjoittavat vallattomuutta; kuninkaalle tosiaan ei olisi eduksi asettaa aseiden vartiaksi ketään aatelista tai vapaasukuista tai edes vapautettua orjaakaan. Suioneihin liittyvät naapureina Sitonien heimot.[39] Muuten yhdenkaltaisia, eroavat vain siinä suhteessa, että heillä on nainen hallitsijana; siihen määrään ovat he alentuneet orjuudessa, saatikka sitten vapaudessa.

45. Tuolla puolen Sitoneja on toinen jäätynyt ja melkein liikkumaton meri, jonka siten todistetaan ympäröivän ja rajoittavan maanpiiriä, että jo laskevan auringon viimeinen valo kestää aina päivän koittoon saakka niin kirkkaana, että se himmentää tähdet; että vielä auringon noustessa kuuluu huminaa ja näkyy jumalan hevosten haamut sekä säteilevä pää, on kansanluulon lisäys. Ainoastaan tähän asti ulottuu tietomme mukaan luomakunta. Siis valelee jo Suebiläismeri[40] oikealla rannallaan Aestein maita;[41] näillä on Suebein tavat ja vaatteus, mutta kieli vivahtaa enemmän britannilaiseen. He palvelevat jumalain emoa. Taikauskonsa tunnusmerkkinä kantavat he metsäkarjujen kuvia: sellaista kuvaa käytetään aseiden sekä yleensä kaiken suojan asemesta ja saattaa jumalattaren palvelijan turvalliseksi vihollistenkin keskellä. Harvoin käyttävät he rauta-aseita, useimmiten vain nuijia. Jyviä ja muita hedelmiä he viljelevät ahkerammin kuin velttojen Germanein on tapana. Mutta mertakin he tutkivat ja yksin kaikista kokoavat matalikoista ja rannaltakin merikultaa, jota itse kutsuvat _glaesum_-nimellä. Mutta, ollen barbareja, eivät osanneet tutkia tai saada tietää minkälainen sen luonto on tai mikä voima sen synnyttää; vieläpä makasi se kauan muun meren romun seassa, kunnes ylellisyytemme antoi sille arvon. Itse eivät sitä ensinkään käytä: raakana se kootaan, muodostelemattomana se tuodaan meille ja maksun siitä he ihmetellen ottavat vastaan. Että se on puun nestettä voinee kuitenkin siitä päättää, että sen läpi usein näkyy muutamia matelevia eläviä ja siivekkäitäkin, jotka kosteaan takertuneina sitten aineen kovetessa siihen sulkeutuvat. Siis lienee siellä luullakseni ylen hedelmällisiä metsiä ja lehtoja, ja samoin kuin Itämaiden äärissä suitsutusta ja palsamia vuotaa, niin Lännenkin saarilla ja manterilla auringon polttavain säteiden vaikutuksesta puista puristuu ja liukenee neste, mikä lähimpään mereen valuu sekä myrskyjen voimasta ajautuu vastaisille rannoille. Jos tulen avulla koettelet merikullan luontoa, niin syttyy se pihkapuun tavoin sekä levittää öljymäisen ja hyvänhajuisen liekin; sitten se sitkistyy piin tai hartsin kaltaiseksi.

46. Tässä on Suebien maan loppu. Olen kahden vaiheella, luenko Peucinien, Venedien ja Fennien (Suomalaisten) heimokunnat Germaneihin vai Sarmateihinko,[42] vaikka Peucinit, joita muutamat myös kutsuvat Bastarneiksi, kielensä, elämänlaatunsa, asuntotapansa ja rakennustensa puolesta ovat Germanein kaltaisia. Kaikille on siivottomuus ja velttous ominaista: ylhäisten seka-avioiden kautta saavat he jossakin määrin saman inhottavan ulkomuodon kuin Sarmateilla on. Venedit ovat näitten tavoista paljon omaksuneet; sillä he samoilevat rosvoretkillään kaikkia metsiä ja vuoria, jotka ylenevät Peucinien ja Fennien välillä. Nämä luetaan kuitenkin pikemmin Germanien joukkoon, koska he rakentavat kiinteitä asumuksia ja käyttävät kilpiä sekä kernaasti kulkevat jalkaisin vikkelään; mikä kaikki on peräti toisin kuin vaunuissa ja hevosen selässä elävillä Sarmateilla. Suomalaisten raakuus on erinomaisen suuri ja heidän köyhyytensä inhottava: ei aseita, ei hevosia eikä asuntoja ole heillä; heidän ravintonaan on metsänriista, heidän pukunaan taljat sekä vuoteenaan maa; heidän ainoa toivonsa on nuolissa, joita raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Ja sama metsästys elättää yhdellä lailla miehet ja vaimot; sillä nämä seuraavat kaikkialla mukana ja vaativat saaliista osansa. Eikä ole lapsillakaan muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin että heitä peitetään jonkinmoiseen vitsakotaan; tänne palaavat nuorukaiset, tämä on vanhusten turvapaikka. Mutta tätä elämää pitävät he onnellisempana kuin hikoilla pelloilla, vaivaantua talonpuuhissa ja toivon tai pelon vaiheella ajatella omaa ja muiden omaisuutta; huolettomina ihmisten suhteen, huolettomina jumalain suhteen he ovat saavuttaneet vaikeimman asian, nim. ett'ei heillä ole edes toivomisen tarvetta.

Muu on jo tarunomaista: niinkuin että Helluseilla ja Etioneilla on ihmisten päät ja kasvot, mutta petojen ruumiit ja raajat; tämän minä jätän sikseen, koska se on vahvistusta vailla.

Selitykset:

[1] _Raetia ja Vindelioia_ Tiroli ja Baijerin eteläosa; _Pannonia_ ynnä _Noricum_ länsiosa Unkaria ja Steiermark; _Sarmatit_ s.o. Jazygit asuivat Tonavan ja Theissin välillä, _Dakit_ idempänä.

[2] S:t Gotthard.

[3] _Abnôba_ uyk. Schwarzwald.

[4] _Tungrit_ belgiläinen kansanheimo nyk. Maasin ja Schelden välillä.

[5] _Banditus_ oik. kilpilaulu.

[6] _Serrati_ hammaslaitaiset ja _bigati_ kaksivaljakon kuvalla varustetut hopeadenarit tasavallan ajoilta.

[7] _Centeni_ satakuntalaiset.

[8] Täytettyään 16 vuotta julistettiin roomalainen nuorukainen juhlallisesti täysi-ikäiseksi, jonka jälkeen hänen pukunaan oli _toga virilis_.

[9] C. Julius Caesar.

[10] _Hercynian metsä_ Etelä-Saksan metsäiset vuoriseudut Schwarzwaldista Karpatheihin saakka.

[11] _Boihaemum_ "Bojien kotimaa" nyk. Böömi.

[12] _Trevêrit_ Mosel-virran varrella, vrt. Trier; _Nervit_ nyk. Scbelden ja Maasin välillä.

[13] Ubien pääkaupunki _Ara Ubiorum_ sai keisari Claudiuksen puolison Agrippinan kunniaksi nimen _Colonia Agrippinensis_ (nyk. Köln).

[14] _Batavit_ saarella Rheinin ja Waalin välillä.

[15] _Mattiakit_ nyk. Wiesbadenin tienoilla.

[16] _Decumates agri_ kymmenysmaat Rheinin, Mainin ja Tonavan välissä.

[17] _Chattit_ vrt. nykyinen Hessen.

[18] _Brukterit_ Lippen ja Emsin välillä.

[19] Friisit Pohjanmeren rannikolla Rheinin ja Emsin välillä.

[20] Vrt. luku 37.

[21] _Chaukit_ nyk. Emsin ja Elben välillä.

[22] _Cheruskit_ Elben keskiosan ja Weserin välillä.

[23] V. 113 e.Kr.

[24] V. 98 j.Kr.

[25] _Arsaces_ Parthian kuningas.

[26] Keisari Augustus.

[27] _Drusus Germanicus_ keisari Augustuksen poikapuoli; _Nero_ edellisen veli, sittemmin keisari Tiberius; _Germanicus_ Drusuksen poika; _Gaius Caesar_ edellisen poika, keisari Caligula.

[28] _Suebit (Svebit)_ itäiset Germanit Elben, Weichselin ja Tonavan välillä; vrt. Schwaben.

[29] _Semnonit_ Elben keskiosan ja Oderin välillä.

[30] Langobardit Semnonien pohjoispuolella Elben varrella.

[31] _Nerthus_ vrt. muinaisruots. Njördhr.

[32] _Hermundurit_ Elben ja Mainin välillä.

[33] _Augusta Vindelicorum_ Augsburg.

[34] _Markomanit_ nyk. Böömissä, _Quadit_ Mährissä ja Unkarissa.

[35] _Lugit_ Oderin ja Weichselin välillä.

[36] _Alci_ nom. pl.

[37] Rugit Pommerissa; vrt. Rügen.

[38] _Suionit (Svionit)_ vrt. Svear.

[39] _Sitonit_ ehkä suomensukuisia heimoja Pohjanlahden rannoilla.

[40] Itämeri.

[41] Näistä saivat suomensukuiset Virolaiset nimensä.

[42] _Peucinit_ Tonavan suulla; _Venedit_ Vendit Weichselin itäpuolella; _Sarmatit_ Etelä-Venäjällä.