Part 7

TUNTEMATON

Niin, miksi... miksi ihmiset vainoovat toisiaan?

HELLA

Ja mitä nyt aijot tehdä?

TUNTEMATON

En tiedä. Ensi kerran elämässäni olen epävarma. Sillä nyt minua painaa rikos.

HELLA

Pakene ennenkuin he tulevat! Pakene erämaahan. Sieltä ei sinua kukaan voi tavoittaa.

TUNTEMATON

Enhän ole rosvo! Minun täytyy selittää tekoni syyt.

HELLA

Mutta sinä joudut vankilaan!

TUNTEMATON

Silloin saa herran nimessä olla niinkuin on. Minä en pakene!

(Tukkilaiset tulevat sisään.)

10:nes kohtaus.

Edelliset; Tukkilaiset.

TYNJÄLÄ

Mitä täällä on tapahtunut?

TUNTEMATON (viitaten vasemmalle)

Viimeinen selvitys.

TYNJÄLÄ

Kuinka se oikein tapahtui?

TUNTEMATON

Hän tuli ilmoittamaan, että minut aijotaan vangita. Sitten hän pahasti solvasi neiti Lövenborgia... En voinut sietää sitä, vaan iskin häneen kiinni!

HELLA

Mutta hän ampui ensiksi!

TUNTEMATON

Sitten väänsin häneltä aseen ja... ja laukasin... Minä kärsin hänen konnuuttaan viimeiseen saakka!

VAPPU

Sen voin minäkin todistaa!

TUNTEMATON (nousten, voimakkaasti)

Olen tahtomattani tehnyt rikoksen, mutta miehen kunnia ei sallinut muuta! Menetelkää kanssani niinkuin parhaaksi näette.

TYNJÄLÄ

Me uskomme, että olette menetellyt kuin kunnon mies...

(Vaikenee liikutettuna.)

VIKKI-KALLE

Varmasti! Hänellä oli liiankin pitkä kärsivällisyys!

TYNJÄLÄ

Mutta mitä me nyt teemme? Tämän jälkeen hän ei voi jäädä tänne.

KARMALA (ottaen laukun seinältä ja ojentaen sen Tuntemattomalle)

Tämä sisältää viikon ruokavarat... ja siellä nurkan raossa on hyvin voideltuja suksia... (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvästi?

TUNTEMATON (puristaen hänen kättään) Kiitos!... Ja... hyvästi?

TYNJÄLÄ

Annammeko hänen mennä?

KAIKKI

Annamme! -- Hän menköön! -- Metsien vapaata poikaa ei kukaan saa pidättää!

HELLA (painautuen häneen kiinni)

Sinä lähdet pois?... Enkä koskaan... koskaan enää saa nähdä sinua!

TUNTEMATON

Nämä miehet panevat minun kohtaloni omiin käsiini... Ja minä otan sen heiltä vastaan.

HELLA (valittaen)

Ja mitä jää sitten minulle?

TUNTEMATON

Se, mitä ei kukaan voi sinulta riistää: muisto.

HELLA

Koskaan en tule sinua unohtamaan, sinä suuri ja tuntematon!

TUNTEMATON (hellästi)

Minä tiedän, että sinä tulet aina muistamaan nimetöntä erämaan kulkijaa. Enkä minä koskaan unohda sinua. Hella!

HELLA (tuskallisesti)

Sinä tulit minun elämääni suurena ja ylivoimaisena kuin myrsky. Ja pelkäänpä, ettei sinun lähdettyäsi ole minussa muuta jälellä kuin hävitystä ja sirpaleita.

TUNTEMATON

Rohkeutta, Hella!... Myrskyn jälkeen paistaa kirkkaimmin päivä!... (Suutelee häntä otsalle.) Voi hyvin, Hella!... Muistele joskus minuakin!... Hyvästi... armas lapsi!

HELLA

Hyvästi... rakas! Minä muistelen sinua ja elän sinun aatteellesi, kun en voinut elää sinulle!... Suokoon kohtalo sinulle rauhan!

TUNTEMATON (kirkkaasti)

Ja nyt pojat... vielä kerran "Erämaan laulu"... jäähyväisiksi!

(Kuoro laulaa:)

Miss' aukee Pohjolan metsien vyö, revontulten salamat taivaalle lyö, työ ankara heimon on huimapään, joka uhmaa viimoja talvisään. Elo hehkuva on, läpi nietosten, käy retki miesten parhaiden. Hei, telmettä karhujen lailla on taistelu Pohjolan mailla!

Miss' alkaa ääretön yö erämaan, ikitunturit nostavat huippujaan, siell' kalskuu ja ryskää, luistaa työ, siks' kunnes koittaa viime yö. Elo hehkuva on, vaan hankihin voi päättyä retki parhainkin. Hei, nukkuvan karhun lailla, saa uinua Pohjolan mailla!

(Ensimmäisen värssyn lopussa avaa Tuntematon oven, jolloin näkyy hämärä talvinen erämaa ja Pohjoisessa revontulten loimu.)

TUNTEMATON (laulun vaiettua, melkein hurjalla riemulla)

Se on minun kotilieteni hehkua!

(Syöksyy kiireesti ulos.)

HELLA (heikosti huudahtaen)

Hän meni!...