Part 6

TUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä)

Seis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä!

(Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.)

KALLE

Mitä, asetutko sinä meidän tiellemme?

RAHKONEN

Työntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat!

TUNTEMATON

Ei niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana!

NÄRVÄNEN

Me emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista, käykää käsiksi miehet!

(Melu yltyy uhkaavaksi.)

TUNTEMATON (survaisten heitä takaisin)

Vain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä muserran jokaisen, joka lähestyy!

(Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.)

VIKKI-KALLE

Oletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella!

TUNTEMATON

Te tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä! Hävetkää!

KARMALA

Kiittääkö häntä pitäisi?

TUNTEMATON

Ei!... Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla! Ettekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne.

KARMALA (järeästi)

Hän on oikeassa... Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän sillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse.

NÄRVÄNEN

No, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus.

RAHKONEN

Samahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen hän ei jätä tätä huonetta.

TUNTEMATON

Sehän on tarkoituskin.

TYNJÄLÄ

Voihan hän sen sopia hyvällä.

KALLE (vihaisesti)

Vielä sopia mokoman kanssa! Selkään!

(Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.)

KARMALA (karkeasti)

Suu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen!

TUNTEMATON

Jos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on teiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin riittääkö se?

NÄRVÄNEN

No, olkoon minun puolestani.

KAIKKI

Hyvä! Hyvä!

(Myöntävää mutinaa.)

TUNTEMATON

Ehkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin?

TYNJÄLÄ

Mielelläni.

(Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.)

HÄRMÄ (vimmaisesti)

Te teette sitoumuksia minun nimessäni!

TUNTEMATON

Niin.

HÄRMÄ

Millä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut!

TUNTEMATON (lujasti)

Minun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä tiedätte sellaisen, niin se on toinen asia.

HÄRMÄ

Se on yksin minun asiani.

TUNTEMATON

No, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa varma siitä.

HÄRMÄ

Olenko sitten pyytänyt?

ÄÄNIÄ

Hän niskoittelee! -- Hän ei suostu! --

(Uhkaavaa melua.)

TUNTEMATON

Niinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin!

KALLE

Ja pehmitämme hänet ensin!

(Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.)

HÄRMÄ (masentuneena)

Seis!... Minä suostun... koska minun täytyy.

KARMALA

Parasta on, ettette hangottele liian kauan!

HÄRMÄ

No niin, missä on tuo paperi?

TYNJÄLÄ (nousten)

Tässä... Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot.

(Poistuu pöydästä.)

HÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa kynän pois.)

Tuohon paperiin minä en kirjoita!

KARMALA (jäykästi)

On kirjoittaminen!

KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla pöytään)

Lähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä?

HÄRMÄ (säikähtäen)

No, no, minä kirjoitan!

(Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.)

Saanko nyt mennä?

KARMALA

Saatte. -- Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa.

(Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. -- Hella, Eeva, Vappu ja Sanna tulevat vasemmalta.)

11:des kohtaus.

Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna.

HELLA (kiihtyneenä)

Mitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin!

TUNTEMATON

Ei mitään enää. Kaikki on jo selvänä.

HÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla)

Ei vielä kaikki!... Tomppeli!

TUNTEMATON

Mitä vielä puuttuu?

HÄRMÄ

Kosto!... Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa, onneton!

TUNTEMATON (ylpeästi)

Olen valmis jatkamaan!

HÄRMÄ

Oletkohan?... Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä yksi ja nyt olet hukassa!

TUNTEMATON

Tiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita!

HÄRMÄ

Saamme nähdä!... Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit älyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon! Nyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain Hella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan!

(Menee kiireesti ulos.)

12:des kohtaus.

Entiset.

TYNJÄLÄ

Nyt siitä pahasta päästiin!

TUNTEMATON

Niin te... mutta en minä!

HELLA

Mitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan?

TUNTEMATON (hiukan huolestuneesti)

Tuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin koskaan ennen!

TYNJÄLÄ,

Mitä sillä tarkoitatte?

TUNTEMATON

Ilmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin tehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on vapaa kostamaan.

KARMALA

Se oli varomattomasti teiltä!

TUNTEMATON

En tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen olisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän!

VIKKI-KALLE (pontevasti)

Se on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos!

KAIKKI (kohottaen lakkiaan)

Hyvä! Hyvä! Kiitos!

HELLA (liikutettuna)

Te olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä!

(Ojentaa hänelle kätensä).

TYNJÄLÄ

Yhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! -- Mutta minä en ymmärrä, mitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne?

TUNTEMATON (ylväästi)

Niin... jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt, niin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta...

TYNJÄLÄ

Mutta...?

TUNTEMATON

Olenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma historiansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä... ja minun takanani on vain... särkynyt, toteutumaton aate... josta en edes saa puhua, en edes sanoa sitä... Jospa te tietäisitte...

VIIDES NÄYTÖS.

(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.)

1:nen kohtaus.

Vappu, Sanna, Iisakki.

VAPPU (tiuskaten Iisakille)

Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään!

IISAKKI (sävyisästi).

Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää.

VAPPU

Kyllä kai... Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi!

IISAKKI

Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan välillä.

SANNA

Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa ellottamaan!

IISAKKI

Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta... Ja se oli hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi!

VAPPU.

Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?... No, jo oli viisas!

IISAKKI

Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu.

SANNA

Mitähän tuo sillä tarkoitti?

IISAKKI

Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät käsitätte.

VAPPU

Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas!

IISAKKI

Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että ihmisruumiissa tapahtuu palaminen...

(Vikki-Kalle tulee.).

2:nen kohtaus.

Edelliset; Vikki-Kalle.

VAPPU

No, nousiko tie pystyyn?

VIKKI-KALLE

Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö vallesmanni tulossa tänne päin.

VAPPU

Ja mitä minä nyt syötän miehille?

IISAKKI

Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin.

VAPPU (karjaisten)

Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat lihaniko tässä nyt pataan pistän?

VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan)

Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla hyvät mielessä!

SANNA

Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin täältä pois!

VAPPU

Sinä näit hänet?

VIKKI-KALLE

Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen muistutuksen kuolevaisuudesta.

VAPPU

Sitten sillä on pahat mielessä.

SANNA

Ettäkö hautoisi kostoa?

VAPPU

Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää.

IISAKKI

Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta.

VIKKI-KALLE

Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon saa varoa nahkojaan!

SANNA

Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä metsässä ovat.

VIKKI-KALLE (uhkaavasti)

Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä.

VAPPU (ärjäisten)

Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin säästyt enemmästä vaivasta.

VIKKI-KALLE

Se on kai parasta.

(Nousee lähteäkseen.)

IISAKKI

Odotas.... Minä tulen mukaan.

(Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.)

3:mas kohtaus.

Sanna. Vappu.

SANNA

Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä?

VAPPU

Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee.

SANNA

Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?"

VAPPU

Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä.

SANNA

Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten lapsia.

VAPPU

Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja plootua parempi muita ihmisiä.

(Katsoo akkunasta ulos.)

Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin.

4:jäs kohtaus.

Sanna, Vappu, Hella.

HELLA (tulee hätäisesti)

Eikö hän... tuo tuntematon ole täällä?

VAPPU

Ei. Lähti muiden mukana metsälle.

HELLA

Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti!

SANNA

Niinkö on asia kiireellinen?

HELLA

Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä!

VAPPU

Onko sillä nyt niin hengenhätä?

HELLA (tuskallisesti)

On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle.

SANNA

Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan.

HELLA

Oi, tehkää niin! Häntä uhkaa vaara ja olen niin levoton hänen tähtensä!

VAPPU

No älä sitten vitkastele, vaan ota koivet selkääsi!

SANNA (pukien)

Kohta, kun vain saan päälleni. -- Mikä häntä nyt taas uhkaa?

HELLA

Saatte kuulla myöhemmin. Mutta menkää nyt! Kiirehtikää!

SANNA

Johan minä menenkin!

(Menee kiireesti.)

5:des kohtaus.

Hella, Vappu.

VAPPU

Onko se taas päällikön vehkeitä?

HELLA

On... Ja hyvin vaarallisia!

VAPPU

Arvasin sen... Mutta häntä mentiin jo varottamaan.

HELLA

Varottamaan...! Mistä sitten?

VAPPU

Iskä ja Vikki tästä juuri lähtivät ilmoittamaan, että päällikkö vaaniskelee näillä mailla.

HELLA

Ooh, he eivät kumminkaan tiedä pahimmasta! Se on jotain muuta!

VAPPU

Ja mitä se sitten on?

HELLA (katsellen levottomasti akkunasta)

Hänet aijotaan vangita.

VAPPU

Vai niin... Ja mistä syystä nuo hänet kahlehtisivat?

HELLA (hermostuneesti)

Siitä minä en tiedä... Minä saatan vain aavistaa...

VAPPU

Tarvitaanhan siihen syy, kun ihminen kiinni pannaan. Olisiko hänellä takanaan jotain sellaista.

HELLA (kiivaasti)

Luuletteko, että hän on... joku... konna?

VAPPU

Mistä minä tiedän! Sanoohan suomalainen sananlasku, ettei syyttömän ole hätää helvetissäkään. Ehkei se pidäkään paikkaansa enää nykyään. Mene ja tiedä.

HELLA (jäykästi)

Ei ainakaan tässä tapauksessa!

(Katsoo ulos.)

Tuolla hän tuleekin! Jumalan kiitos!

VAPPU

Menen pois, että saatte rauhassa puhua.

(Poistuu vasemmalle.)

6:des kohtaus.

Hella, Tuntematon.

TUNTEMATON (tulee kiireesti)

Sinä täällä, Hella! Miksi?

HELLA (hätäisesti)

Kuule, sinun on heti paettava!

TUNTEMATON

Minunko paettava! Ja minkätähden?

HELLA.

He tulevat vangitsemaan sinut! Sinä et saa hukata hetkeäkään!

TUNTEMATON (synkästi)

Minä aavistin sitä.

HELLA

Eeva kertoi, että Härmä on tehnyt ilmiannon ja nimismies on saanut vangitsemismääräyksen. Ja nyt on Härmä täällä vaaniskelemassa sinua!

TUNTEMATON

Haa, se konna! Hän etsii omaa perikatoaan!

HELLA

Voi, älä uhmaile, vaan pakene!

TUNTEMATON

En... Hän tulkoon! Minä en pelkää!

HELLA (tuskallisesti)

Minä pelkään, ettei se pääty hyvin!

TUNTEMATON (uhkaavasti)

Hän tahtoo siis vielä kerran iskeä yhteen kanssani! No, olkoon menneeksi! Minä lupaan, että se on viimeinen kerta!

HELLA

Mitä sinä aijot, onneton?

TUNTEMATON (lujasti)

Katsoa vielä kerran silmiin tuota miestä, joka on opettanut minut vihaamaan!

HELLA

Voi!, luovu siitä ja väisty ajoissa! Olenhan vartavasten tullut sinua varottamaan!

TUNTEMATON

Et tiedä mitä pyydät! Raskasta on väistyä... aina vain väistyä!

HELLA

Tee se minun tähteni!

TUNTEMATON

En, sitä en tee edes sinunkaan tähtesi!

HELLA

Ja miksi he sitten vainoovat sinua! Mistä syystä?

TUNTEMATON

Syistä mistä vain maailman huutavin konnuus voi vangita ihmisen! Syistä, joiden puolesta tahdon seisoa tai kaatua!

HELLA

Kuinka he sitten voivat vainota sinua, jos kerran olet syytön?

TUNTEMATON (synkästi)

Sinäkin... Sinäkin Hella siis epäilet minua!

HELLA

Oi, en suinkaan! Mutta ymmärräthän, että tämä tuntuu minusta kummalliselta.

TUNTEMATON

Näytönkö sitten mielestäsi rikolliselta?

HELLA

Et! Vaikka koko maailma sitä sanoisi, en sittenkään uskoisi sitä!

TUNTEMATON (lämpimästi)

Kiitos; Hella, luottamuksestasi! Se on kauneinta, mitä milloinkaan olen osakseni saanut! Jos sorrun, niin tapahtuu se asiain vuoksi, jotka kautta aikojen ja historian ovat olleet kunniaksi ihmiselle!

HELLA

Minä uskon sen, enkä kysy enää.

TUNTEMATON (tuskallisesti)

Ja kuitenkin... nyt kun ainaiseksi eroamme, tahtoisin poistaa sinulta jokaisen epäilyksen varjonkin.

HELLA

Minä luotan sinuun...

TUNTEMATON

Katsos, tämä maailma on niin laaja, että se, mitä yhdessä maassa kunnioitetaan, pidetään toisessa maassa rikoksena. Jo hyvin nuorena antauduin vapausliikkeen pyörteisiin, sillä katsoin sen ainoaksi päämääräksi, joka on miehen elämäntyön arvoinen... Ja luonnollisesti jouduin vallanpitäjien epäsuosioon.

HELLA

Ooh, nyt minä ymmärrän! Se on siis sentähden!

TUNTEMATON

Niin... Otin osaa Viaporin kapinaan, joka oli enemmän kaunis kuin järkevä yritys. Ja sen vuoksi se olikin jo alunpitäen tuomittu epäonnistumaan. Lyhyesti sanoen, minut vangittiin linnoitusalueella ase kädessä. Ja luutnantti Härmä, joka palveli silloin laivastossa, teki kaiken voitavansa saadakseen minut tuomituksi sotaoikeudessa... Ainoastaan rohkealla paolla vältin hirsipuun...

HELLA

Hän vihasi sinua siis jo silloin?

TUNTEMATON

Niin... meidän katkeruutemme johtuu jo kouluajoilta. Hän on aina ollut yksi niitä, joille ylöspäin kiipeäminen on pääasia ja keinot sivuseikka. Ja nyt meidän tiemme johti tänne Pohjolaan, mutta niin eri tavalla! Hän palveli poliisimestarina jossain, käytti mielivaltaisesti asemaansa ja yleisiä varoja ja sai eron. Siitä hän velkaantui ja tahtoi huonoja asioitaan auttaakseen saada sinut...

HELLA

Ooh, niin konnamaista!

TUNTEMATON

Astuin hänen tielleen ja se oli vähällä jo viedä elämäni, niinkuin se nyt maksaa vapauteni.

HELLA (surullisesti)

Voi, ystäväni, kuinka paljon oletkaan saanut kärsiä vapauden tähden! Olet koko elämäsi sille uhrannut!

TUNTEMATON

Niin, Hella, joka sille tielle antautuu, hän ei saa ajatella itseään. Jokainen rahtunen vapautta on maksanut verta ja uhreja ja niin tulee aina olemaan. Ja vaikka nuorukaisvuosieni kiihkeät pyrkimykset ovatkin joutuneet haaksirikkoon -- vaikka nyt harhailenkin isänmaattomana kulkurina omassa isänmaassani, niin en silti luule eläneeni turhaan! Sitä aatetta on vaalittava kaikissa olosuhteissa, kunnes tulee uusi päivä...

(Rajulla intohimolla.)

Ja se tulee kerran!

HELLA

Mutta mitä me nyt teemme?

TUNTEMATON

Käytämme hyväksemme niitä harvoja hetkiä, jotka meillä vielä on... Ja nyt iloisempiin asioihin, Hella!

(Vetää hänet luokseen)

HELLA (tukahtuneesti)

Minä en voi enää olla iloinen.

TUNTEMATON

Ja miksi et voi?

HELLA

Sinä olet riistänyt rauhani ja rohkeuteni. En ole enää oma itseni.

TUNTEMATON

Sinä saavutat ne kerran takaisin, Hella! Ihminen, joka ei joskus ole itseänsä tyystin kadottanut, ei voi koskaan olla oma itsensä.

(Hämärtyy yhä enemmän.)

HELLA

Sinä olet niin voimakas ja rohkea!

TUNTEMATON

Se tieto antaa minulle rohkeutta rakastaa sinua, ettemme koskaan voi kuulua toisillemme...

HELLA

Oi, älä sano niin...

TUNTEMATON

Mikä on totta, se on sanottava! Sitten olen sinun elämässäsi vain selittämätön, tuskallinen muisto, joka käy yhä kauniimmaksi, kuta kauemmaksi se häipyy.

HELLA

Ja minä... mikä olen minä sinulle?

TUNTEMATON

Kuin ihana kosteikko erämaan kulkijalle. Hänen täytyy jättää se, kun matkan päämäärä kutsuu.

HELLA (kaihomielisesti)

Miksi sen täytyy niin olla? Miksi se ei voi toisinkin olla.

TUNTEMATON

Siksi, ettei se, mikä on kauneinta elämässä, voi koskaan olla ikuista.

HELLA (hiljaa)

Miksei se voisi toisinkin olla?

TUNTEMATON

Se on parasta niin... Miksi hukuttaisimme elämän arkihuoliin nuoruuden kaunehimman juhlamme? Ne vain himmentäisivät sen.

(Hämärtyy yhä enemmän.)

HELLA (hellästi)

Sinä olet rikastuttanut minun elämääni niin sanomattoman paljon! Sinä olet opettanut minut ajattelemaan. Sinä suuri haaveksija!

TUNTEMATON (lämpimästi)

Ja sinä olet minun parhain voittoni, sittenkuin nuoruuteni aate pirstoutui! Minäkin alotin maailman valloittamisella ja nyt maanpakolaisena valloitin "Lapin prinsessan."

HELLA

Oo, sinä suuri, uljas uneksija!

(Vappu tulee ja sytyttää lamput sekä poistuu saman tien.)

HELLA (mennen akkunaan)

Kas, ulkona jo hämärtää... Lyhyt on talvinen päivä pohjolassa!

TUNTEMATON (raskasmielisesti)

Lyhyt kuin nuoruus, onni... ja koko elämä... Vain kaksi hämärää yhdessä ja loppumaton yö!

HELLA (tuskallisesti)

Ooh, se on niin raskasta! Ei, mutta laula rakas... laula jotain!

TUNTEMATON

Niinkuin tahdot. Hella...

(Laulaa.)

Vain harhaa on elo taustoineen, se muista, muista, oi kulta! Mi tänään suurta on toiveineen, on huomenna virvatulta... Ei nuoruus haihtuva palata voi. ei tuntehet rinnassa ijäti soi. Siis nauti onnesta, kulta, älä kiellä lempeäs multa!

Vain harhaa on elo haaveineen, se muista, muista, oi kulta! Mi tänään näyttää jo täyttyneen, voi huomenna haihtua sulta... Mi mennyt on, et takaisin saa, siis ällös säästele riemuja maan, vaan nauti onnesta, kulta, en kiellä lempeäin sulta!

HELLA (ylivoimaisten tunteittensa kuohussa, heittäytyen hurjalla kiihkolla hänen syliinsä)

Ei, ei, sinä et saa jättää minua! Minä en laske sinua! En koskaan! En koskaan... koskaan!

(Suutelee häntä tulisesti.)

TUNTEMATON (kuohuissaan)

Hella!.. Hella...

HELLA

Eroaisimmeko nyt, kuri juuri olemme löytäneet toisemme...? Ei ikinä, ei ikinä! Kuuletko!

TUNTEMATON (epätoivoisesti)

Voi, Hella! Hella!

HELLA

Minä en luovu sinusta, vaikka laahaisivat sinut hirsipuuhun. En koskaan! En koskaan!

TUNTEMATON

Sinä unohdat, että jokainen hetki vie meidät eroa kohden yhtä järkkymättömästi kuin tuulilasin hiekkajyväset juoksevat loppuun!

HELLÄ

Pakene, rakas! Pakene rajan yli Ruotsiin tai Norjaan! Ja minä seuraan sinua!

TUNTEMATON

Tiettömiin erämaihin...

HELLA

Olemme olleet siellä ennenkin!

TUNTEMATON

Kuvaamattomiin kärsimyksiin...

HELLA

Minä kestän ne sinun kanssasi!

TUNTEMATON

Sortumaan Pohjolan kinoksiin, rakas...

HELLA

Hautaudumme niihin yhdessä! Lumivalkeiden kääriliinojen alle!

TUNTEMATON (hurjalla tuskalla)

Miksi täytyy luopua kaikesta juuri silloin, kun elämällä on parhainta tarjottavana? Mitä olenkaan tehnyt, että minua näin vainotaan?

HELLA

Vain rakastanut, armas! Paljon, paljon rakastanut!

TUNTEMATON

Niin, Hella! Isänmaa ja sen vapaus oli ensimäinen intohimoni! Toinen ja viimeinen olet sinä, Hella! Sinä, vain yksin sinä!

(Syleilee häntä hurjasti. Kuuluu askeleita ulkoa.)

HELLA (hypähtäen)

Kuuletko? Nyt he tulevat!

(Koettaa voimakkaalla ponnistuksella tyyntyä.)

7:mäs kohtaus.

Hella, Tuntematon, Härmä.

HÄRMÄ (tulee kiireesti)

Ahaa! Oletteko tekin täällä, neiti?

HELLA (kylmästi)

Niinkuin näette, herra.

HÄRMÄ (ilkeästi)

Jäähyväisillä varmaankin?

HELLA

Niin.

(Kääntää hänelle selkänsä.)

HÄRMÄ

Jos isänne tuntisi teidän innostuksenne tänne erämaahan, ei teitä niin usein täällä näkyisi.

HELLA

Minulla on vapauteni olla missä tahdon.

HÄRMÄ

Epäilemättä. Teidän mieltymyksenne vain käy yli tavallisen ihmisjärjen. Te unohdatte oman arvonne, neiti.

HELLA (ylpeästi)

Minä en unohda mitään ja siksi juuri olenkin nyt täällä. Mutta minä tunnen miehen, joka on unohtanut kunnian ensimäiset alkeetkin!

HÄRMÄ

Olisi hauskaa kuulla, kuka tuo mies on?

HELLA

Olkaa hyvä! Hän seisoo juuri edessäni!

(Kääntyy pois.)

HÄRMÄ

Kiitoksia! Vähempää en odottanutkaan teidän viimeaikaiselta kehitykseltänne! -- Mutta se ei hyödytä miltään...

TUNTEMATON (jäykästi)

Saanko kysyä, kummalle meistä teillä on asiaa?

HÄRMÄ (kiukkuisesti)

Teille, herra seikkailija! Olipa hyvä, että tapasin teidät!

TUNTEMATON (synkästi)

On ennenaikaista sanoa vielä, kuinka hyvä se oli.

HÄRMÄ

Kuinka niin?

TUNTEMATON

Meidän tapaamisemme ei ole vielä lopussa.

HÄRMÄ

Ainakin tämä on viimeinen kerta toivoakseni.

TUNTEMATON (kolkosti)

Niin luulen minäkin. Meidät on kohtalo määrännyt vihaamaan toisiamme... ja se on vaarallista!

HÄRMÄ (kiehuvalla vihalla)

Niin, onneton! Te olette askel askeleelta seisonut minun tielläni ja tehnyt tyhjäksi kaikki minun ponnistukseni... Minä sanoin teille, että tulen raivaamaan teidät tieltäni! Ja minä pidän sanani! Teidän olisi pitänyt uskoa se!

TUNTEMATON

Ja minä varoitin teitä!

HÄRMÄ

Mistä sitten?

TUNTEMATON

Käyttämästä noita keinojanne!

HÄRMÄ

Se on minun asiani!

TUNTEMATON

Mutta se on myöskin minun! Te olette taistellut keinoista välittämättä. Jos minä teen samoin, päättyy se teille onnettomasti!

HÄRMÄ

Sitä varten alen minä kyllä varustautunut. Eikä teidän aikanne täällä tule kovin pitkälliseksi. Siitä olen minä pitänyt huolen.

TUNTEMATON

Tiedän sen jo!

HÄRMÄ

Tuo nainenko sen sanoi teille?

HELLA

Niin... tämä nainen!

HÄRMÄ

Sen arvasinkin!

TUNTEMATON (kuohahtaen)

Pyydän teitä oman itsenne tähden puhumaan hänestä kauniimmin!

HÄRMÄ

En kaipaa teidän neuvojanne!

TUNTEMATON (uhkaavasti)

Vielä viimeisen kerran minä varoitan teitä! Teillä ei ole mitään oikeutta sotkea viatonta henkilöä meidän keskinäiseen kiistaamme! Kaikkein vähimmin loukata häntä.

HÄRMÄ (ilkeästi)

Te saatte luvan alistua siihen!

TUNTEMATON (hurjasti)

En koskaan! Silloin en olisi mies!

HÄRMÄ

Te olette arka rakastajattarestanne, herra seikkailija! Se on kaikkien uneksijoiden tapa.

HELLA (kipeästi satutettuna)

Ooh, tuota kurjaa!

TUNTEMATON (suunniltaan raivosta)

Konna! Se oli viimeinen solvauksesi!

(Hyökkää hänen kimppuunsa.)

HELLA (heittäytyen väliin)

Seis! Älä koske siihen kurjaan!

HÄRMÄ (ojentaen revolverin)

Pysy alallasi, mies, tai kuolet!

TUNTEMATON (hurjana)

Mahdollista sekin, vaikkei niinkään varmaa! Mutta se ainakin on varmaa, että sinä kuolet nyt, roisto!

(Ponnistelee vapautuakseen Hellasta.)

HÄRMÄ (silminnähtävästi tahtoen viedä kohtauksen viimeiseen äärimmäisyyteen, saadakseen tilaisuuden ampua hänet)

Hillitkää rakastajaanne, muuten minä en vastaa seurauksista!

TUNTEMATON

Enkä minä!...

(Syöksyy kuin tiikeri Härmän kimppuun. Tämä laukaisee, mutta se menee yli. Hella vaipuu kiljahtaen tuolia vasten. Tuntematon työntää taistellen Härmän vasenta ovea vasten, vääntää häneltä aseen ja laukaisee kerran.)

HÄRMÄ

Apua! Apua!... Oh... oh... oh!

(Vaipuu vasemmasta ovesta ulos ja jää liikkumattomana makaamaan.)

8:sas kohtaus.

Tuntematon, Hella. Vappu.

VAPPU (hyökäten kiireesti sisälle)

Mitä hornan mellakkaa tämä on?!

TUNTEMATON (astuen muutamia askelia kuin unessa, pudottaa revolverin lattialle ja vaipuu tuolille istumaan.)

Se on jo ohi.

HELLA (tuskallisesti)

Oletko haavoittunut?

TUNTEMATON

En.

HELLA

Mutta hän ampui sinua!

TUNTEMATON (kolkosti)

Se meni ohi... mutta minun sattui... liiankin hyvin.

VAPPU (tarkastellen kaatunutta)

Siltä näyttää. Tuo mies on saanut osansa!

HELLA

Onnetonta!

VAPPU

No, sitäpä hän etsikin! Olisi osannut olla ihmisiksi!

(Menee ulos.)

9:säs kohtaus.

Hella, Tuntematon.

HELLA (yrittäen katsoa kaatunutta, mutta heittäytyy väristen tuntemattoman syliin.)

Onnetonta! Mitä oletkaan tehnyt!

TUNTEMATON

Sitä ei voinut välttää.... Kaikki johti kohtalokkaalla välttämättömyydellä siihen... Meidän vihamme oli siksi hyvä ja sovittamaton... Ja minä aavistin sitä jo edeltäpäin.

HELLA

Miksi hänen pitikään vainota sinua!