Part 5

TUNTEMATON

Minun asemassani uskaltaa ihminen mitä tahansa. Vai luuletteko kenties, että säästän teitä?

HÄRMÄ

Hornanhenkien nimessä, mitä te tarkoitatte?

TUNTEMATON

Nuo murretut sinetit tuskin riittävät todistamaan syylliseksi puhdasmaineista miestä... varsinkin, jos ilmiantaja on ollut pidätettynä kavalluksesta.

HÄRMÄ (suunniltaan vihasta ja pelosta)

Se on kirottu valhe!

TUNTEMATON (kylmästi)

On turhaa väitellä asiasta, joka voidaan koska tahansa todistaa.

HÄRMÄ

Mitä te sitten tahdotte?

TUNTEMATON

Kysyä, mitä siitä seuraisi, jos nuo menneet asiat kaivetaan kätköistään?

HÄRMÄ (koettaen tyyntyä)

No niin, nuo asiat ovat jo vanhentuneet ja sovitetut. Niillä ette pitkälle pääse, hyvä herra.

TUNTEMATON

Mutta ne ovat joka tapauksessa haitallisia miehelle, joka tavoittelee ylimetsäherra Lövenborgin tytärtä. Te menetätte toimenne.

HÄRMÄ

Ennenkuin niin pitkälle tullaan, olette te virunut kuukausia tutkintovankeudessa. Ja silloin on myöskin saatu selvyys herra tuntemattomasta. Te menetätte jotain muuta.

TUNTEMATON (raudankylmästi)

No niin, me pelaamme korkeata peliä... Ehkä on parasta, että lyön viimeisen valttini.

HÄRMÄ (levottomasti.)

Ja mikä se sitten on?

TUNTEMATON

Eräs salaisuus, joka ei ole vanhentunut eikä sovitettu. Jos minä nyt ilmoittaisin näille miehille, jotka ovat tottuneet sovelluttamaan erämaan lakia niin uskomattoman helposti, että...

(Kuiskaa jotain hänen korvaansa.)

HÄRMÄ (kuin ukkosen iskemänä)

Perkele!... Sitä te ette voi!

TUNTEMATON

En... Tällä kertaa tyydyn vain ostamaan sillä vapauteni.

HÄRMÄ (mittaillen kuohuissaan lattiaa)

Te ette voi sitä näyttää toteen.

TUNTEMATON

Varmasti. Ja teen sen myöskin. Siis ratkaiskaa, kumpi meistä silloin tulee raivatuksi pois. Mutta tehkää se pian!

HÄRMÄ

Odottakaa...

(Menee ovelle.)

Nyt voitte tulla,

(Kaikki tulevat sisään.)

16:des kohtaus.

Edelliset. Hirvikangas, Lövenborg y.m.

HÄRMÄ (hämillään)

Olen tullut toisiin ajatuksiin ja olen päättänyt sovinnollista tietä ratkaista tämän asian.

HIRVIKANGAS

Niinkö...?

HÄRMÄ.

Asia ei ole kumminkaan niin selvä. Enkä viitsi ruveta oikeudessa rimpuilemaan.

HIRVIKANGAS

Laskemmeko hänet sitten vapaaksi?

HÄRMÄ

Tehkää niin, kumminkin sillä ehdolla; että hän poistuu näiltä mailta.

HIRVIKANGAS

Luonnollisesti hän suostuu siihen.

(Viittaa poliisille, joka menee irroittamaan käsirautoja.)

TUNTEMATON (temmaten kätensä pois)

Ei niin kiireesti! Minä en luovu näistä koristuksista, ennenkuin tämä herra on juhlallisesti selittänyt minut syyttömäksi!

HÄRMÄ (vimmoissaan)

Te Vaaditte liikoja! Varokaa!

TUNTEMATON (lujasti)

Sen minä järkähtämättä vaadin ja oleskelen myöskin missä minua miellyttää.

HÄRMÄ (vastenmielisesti)

No, olkoon sitten! Minä uskon, että on tapahtunut erehdys... ja että hän on syytön.

TUNTEMATON

No niin, nyt saatte ottaa nämä pois. Nämä eivät sovi, todellakaan rehelliselle ihmiselle!

(Poliisi irroittaa kahleet.)

KARMALA

Näyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari.

LÖVENBORG

Te, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita.

HÄRMÄ (myrkyllisenä)

En luullut teillä olevan syytä valittaa sitä.

LÖVENBORG

Eipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä.

(Pudistaa epäilevästi päätään.)

HÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle)

Meidän välimme ei ole vielä lopussa.

TUNTEMATON (jäykästi)

Ei. Se on vasta alussa.

TYNJÄLÄ

Olipa hyvä, että asia päättyi näin.

TUNTEMATON

Se ei päättynyt vielä... Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa.

HELLA (puristaen tuntemattoman kättä)

Olen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte... . Minä kiitän teitä!

LÖVENBORG

Ja nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko joukolle!

KAIKKI

Hyvä! Hyvä!

LÖVENBORG

Siirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka!

(Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.)

HÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi)

Tuo mies syöksee minut turmioon... Hän tietää liian paljon... Hänet täytyy raivata pois keinoilla millä tahansa...

(Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.)

Mitä se on?

(Menee kirstun luo ja kuuntelee.)

Ahaa! Siellä on joku.

(Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.)

Ahaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä.

17:mäs kohtaus.

Härmä, Salametsästäjä.

SALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä)

Joutuivat koirat jäljilleni!... Ja unohtivat minut tuonne.

HÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi)

Hirvenkaataja... vai mitä?

SALAMETSÄSTÄJÄ

Kuinka paikalle sattuu!

HÄRMÄ

Ja salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään ujostelko.

SALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen)

No? vähän kutakin... Eihän sitä auta köyhän.

HÄRMÄ

Eikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia?

SALAMETSÄSTÄJÄ

Miksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan.

HÄRMÄ

No, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne?

SALAMETSÄSTÄJÄ

No, auttavasti. -- Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä?

HÄRMÄ

Miltä kannalta asian ottaa. -- Älkää sentään pelästykö... minä en ole vaarallinen!

SALAMETSÄSTÄJÄ

En minä yhtä miestä pelkääkään.

HÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin)

Taidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen... mitä?

SALAMETSÄSTÄJÄ

Se riippuu tehtävästä.

HÄRMÄ

Se ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle.... Ja te voisitte ansaita paljon.

SALAMETSÄSTÄJÄ

Kuinka paljon?

HÄRMÄ

Vähintäinkin viisisataa.

SALAMETSÄSTÄJÄ

Ja mikä se tehtävä sitten on?

HÄRMÄ (katsoen häntä terävästi)

Vain onnistunut vahingonlaukaus.

SALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen)

Laukaus!... Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista!

HÄRMÄ

En luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi, kun vain on kysymyksessä raha.

SALAMETSÄSTÄJÄ

Summa on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä.

HÄRMÄ

No, tuhat sitten. Riittääkö se?

SALAMETSÄSTÄJÄ

Eikö sentään enemmän?

HÄRMÄ

Tulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi terveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin! Hän on tuolla sisällä.

SALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti)

Älkää hitossa tehkö sitä!

HÄRMÄ

Miettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai vankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette kaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika paljon heilua ja palella... Onko vaikeata valita?

SALAMETSÄSTÄJÄ

No, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan?

HÄRMÄ

Minä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin kuulette. Mutta menkää nyt joutuen!

(Salametsästäjä poistuu kiireesti.)

-- -- No, nyt herra tuntematon!

NELJÄS NÄYTÖS.

(Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.)

1:nen kohtaus.

Hella, Vappu, Sanna.

HELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten)

Ei vieläkään... ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi.

(Menee akkunaan.)

VAPPU

No, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään.

SANNA

Usko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun sanoneeni.

HELLA (kääntyen)

Te siis luulette siellä tapahtuneen jotain?

SANNA (vakuuttavasti)

Mikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä aika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla.

HELLA

Eikö hänestä sittemmin mitään kuulunut?

SANNA

Keväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä joutunut.

HELLA

Ush, niin kauheata!

VAPPU (kärsimättömästi)

No, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi.

SANNA

Enhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra.

HELLA (kiivaasti)

Roisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet!

SANNA

Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä.

HELLA

Miksi hän sitten otti hänet mukaansa?

VAPPU

Olisi parasta puhua herra Tynjälälle.

HELLA

Niin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule?

SANNA

Lähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun on jo pimeä.

VAPPU (matalasti).

Tekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa ei olekaan niin aiheetonta.

SANNA

Saatanhan tästä lähteäkin.

(Nousee paikaltaan.)

HELLA

Oi, olkaa niin ystävällinen!

SANNA

Kauanko minä siinä viivyn.

(Menee ulos.)

2:nen kohtaus.

Hella; Vappu.

HELLA

Ette aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen yhdessä.

VAPPU

Ymmärtäähän sen.

HELLA

Mistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli?

VAPPU

Kummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin äkkinäinen ystävyys.

HELLA

Ja Härmä viritti hänelle jo yhden ansan.

VAPPU

Niinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta?

HELLA

Niin, siinä oli jotain... jota me muut emme tiedä!

VAPPU

Kyllä se niin on.

HELLA

He ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan.

VAPPU

Se on teidän tähtenne.

HELLA

Minun tähteni...?

VAPPU

Niin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään.

HELLA

Kuka sen tietää?

(Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.)

Mutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään?

VAPPU

No, eihän tämä niin kaksista ole... Mutta meneehän se, kun ei mitään ajattele.

HELLA

Kuinka te oikein jouduitte tänne?

VAPPU

Hm!... Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi.

HELLA

En ymmärrä teitä.

VAPPU

Ette suinkaan... Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan perääkin.

HELLA

Ja sitten te pakenitte tänne?

VAPPU

Niinpä tuli tultua... Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa täälläkin. Mutta on ainakin vapaus.

HELLA

Niin, vapaus!

VAPPU

Ja yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu?

HELLA

Mutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle?

VAPPU

No, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään!

HELLA

Ja voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin.

VAPPU

Minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on siksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu.

HELLA (mennen akkunaan)

Eikö teillä ole ollut miestä?

VAPPU

Onhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut kaikenlainen turjake.

HELLA

Hän siis jätti teidät.

VAPPU

Imi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa ei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan.

HELLA

Eikö hänestä ole mitään kuulunut?

VAPPU

Ei ole kuulunut.

(Tynjälä ja Eeva tulevat.)

3:mas kohtaus.

Edelliset, Tynjälä, Eeva.

HELLA

Kas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta!

TYNJÄLÄ

Meidän tähtemmekö?

VAPPU

Eikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa Korpiselkään.

TYNJÄLÄ

Niinkö?... Ja mitä te pelkäätte?

HELLA

Että sillä matkalla on tapahtunut jotain...

EEVA

Sinulla on mielikuvitusta, Hella!

HELLA (varmasti)

Se ei ole mielikuvitusta, Eeva!

TYNJÄLÄ

No, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti kuohahtaa kumpikin.

EEVA

Mutta miksi sitten laskit heidät yhdessä?

TYNJÄLÄ

En ollut saapuvilla silloin.

HELLA

Minulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana...

(Vikki-Kalle tulee.)

4:jäs kohtaus.

Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala.

TYNJÄLÄ

Kas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin!

VIKKI-KALLE

Pianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla... Tässä ovat paperit... Hän käski ne jättämään teille.

(Antaa paperit Tynjälälle.)

EEVA

Mitä papereita ne ovat?

TYNJÄLÄ

Katsotaanpa....

(Katsellen papereita: levottomasti.)

Hm!... vai niin... Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se oli todellakin hullusti!

EEVA

Hyvä Jumala, mikä niin?

(Karmala tulee sisään.)

TYNJÄLÄ

Noiden miesten matka.

HELLA (kuohuissaan)

Kas niin, enkö sitä jo sanonut!

TYNJÄLÄ (Karmalalle)

Miksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle?

KARMALA

Päällikkö määräsi hänet mukaansa.

TYNJÄLÄ

Miksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin.

KARMALA

Olisiko siinä jotain hullusti sitten?

TYNJÄLÄ (kuohuissaan)

Mitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla sanoa enempää!

HELLA (vaipuen istumaan)

Jumalani!... Niin kurjaa!

VIKKI-KALLE

Pelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä?

TYNJÄLÄ

Miksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten?

KARMALA

Minä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi.

TYNJÄLÄ

Kyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua tuosta miehestä... Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet eilisiltana peruuttamaan syytöksensä.

VAPPU (mennen Iisakin luokse)

Nouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo viimeiset aikoja sitten.

IISAKKI (unisesti)

No, no... Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni.

VAPPU

Kyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt ja maannut!... Ei luulisi kylkienkään kestävän.

HELLA (nousten hermostuneena)

Mutta hyvä luoja... eikö nyt mitään voida tehdä?

TYNJÄLÄ

Eihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään.

HELLA

Tämä epätietoisuus on sietämätöntä!

EEVA

Olisiko Härmä niin kehno mies?

VAPPU

Kuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään!

KARMALA (tuimasti)

Jos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen pahatekonsa!

IISAKKI (nousten haukotellen)

Niin että... siitä päälliköstäkö tässä on puhe?

VIKKI-KALLE

Siitähän me tässä juuri puhuimme.

IISAKKI

Kyllä sillä miehellä on pirut mielessä!

VAPPU

Mitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät?

IISAKKI

Tiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi tuntematonkin.

TYNJÄLÄ

Kuinka niin?

VAPPU

Puhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet!

IISAKKI (rauhallisesti.)

Kuinkahan paljon nyt on kello?

TYNJÄLÄ (katsoen kelloa)

Se on yli kuuden.

IISAKKI (ällistyen)

Ku-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!... Ja se tuntematon pyysi sanomaan, että jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta lähteä etsimään.

TYNJÄLÄ (säikähtäen)

Siinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton!

VAPPU

Siinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö Javalla sinä toisen asian toimitat?

IISAKKI

Ajattelin siinä hiukan kurvahtaa... ja kuinka tulin nukahtaneeksi.

KARMALA (kiukkuisesti)

Tarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon tehtävää tai muistettavaa!

TYNJÄLÄ (synkästi)

Sitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen.

VAPPU

Minä menen soittamaan kelloa!...

(Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.)

5:des kohtaus.

Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle.

TYNJÄLÄ (huolestuneesti)

Asia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa!

EEVA

Mutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle.

HELLA

Ooh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut osoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin hän antautui!

EEVA

Kylläpä ihmiset saattavat olla kurjia!

TYNJÄLÄ

Hänellä on omat syynsä siihen!.... Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä viisas kuin nyt.

VIKKI-KALLE

Ilta on aina aamua viisaampi.

HELLA (pontevasti)

No, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo musta juoni menestyisi.

TYNJÄLÄ

Kaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata.

KARMALA

Kenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla!

HELLA

Mutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu...

(Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.)

6:des kohtaus.

Edelliset; Tukkilaisia.

KALLE

Onko tulipalo, kun kello soi?

TYNJÄLÄ

Pahempaa... Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on tapahtunut jotain.

NÄRVÄNEN

Luuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen?

TYNJÄLÄ

... En voi vielä sanoa luulojani... Nyt on vain koetettava päästä heidän jäljilleen.

KALLE

No, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota pystynokkaa herraa!

RAHKONEN

Samat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain kanssa asioissa.

TYNJÄLÄ

Yksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja tulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä vanhimpana.

KARMALA

Olisin mieluimmin työntynyt taipaleelle.

TYNJÄLÄ

Ei, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa... No niin, eteenpäin, miehet!

(Menevät ulos.)

EEVA (Hellalle)

Sinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen?

(Poistuvat vasemmalle.)

7:mäs kohtaus.

Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki.

KALLE

Mitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään!

RAHKONEN

Minä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku?

NÄRVÄNEN.

En, mutta eiköhän Vappu tiedä.

VAPPU (kartellen)

Kyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa.

KALLE

No, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää!

IISAKKI

Tahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti tuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna!

NÄRVÄNEN (viheltäen)

A-haa!.

KALLE

Ettäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita?

VAPPU

Eipä taida toisinkaan olla.

RAHKONEN

Minä ajattelin sitä juuri!

KARMALA

On ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään!

IISAKKI

Niin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies taivasta! -- Mitä jos yrittäisi hiukan syödä.

(Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.)

KALLE

Siinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna.

NÄRVÄNEN

Ei sitäkään voi käsittää tavallinen työmies.

VAPPU

Siitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi iskeneensä kätensä poroon.

RAHKONEN

No, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan.

NÄRVÄNEN

Se onkin paras keino tappaa aikaa!

(Rupeavat pelaamaan.)

8:sas kohtaus.

Edelliset; Hella. Eeva.

HELLA

Eikö heitä vieläkään kuulu?

VAPPU

Vastahan nuo juuri lähtivätkin!

HELLA

Ja minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus!

EEVA

Sinä olet ylenmäärin levoton, Hella.

VAPPU

Pitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden olla hiukan kipeissäänkin.

HELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle)

Me erosimme illalla epäsovussa... Ajatteles, jollei hän palaakaan.

EEVA

Minä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele liian pahaa.

HELLA (huoaten)

Niin, kunpa niin olisi!

EEVA

Hänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä!

HELLA

Niinkö luulet?

EEVA

Aivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas...

(Terävästi.)

Sinä rakastat häntä, Hella.

HELLA (tukahtuneesti)

En voi sille mitään, Eeva... Hän vetää minua puoleensa kummallisella voimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes tunne häntä... Tai ehkä juuri siksi.

EEVA

Ja kumminkin te kiistelette aina.

HELLA

Aina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa. Mutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha uhma... Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä.

EEVA

Sinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa pitemmältä?

HELLA (kiihkeästi)

Minä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti... me kärsimme molemmat! Me tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on...

EEVA

Hella raukka!

(Härmä tulee synkännäköisenä.)

9:säs kohtaus.

Edelliset; Härmä.

HELLA (epätoivoisesti)

Oi, taivas, hän palasi yksinään!

(Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.)

HELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.)

Jos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka jollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin oleillein.

EEVA (peloissaan)

Tule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita!

(Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.)

KARMALA (terävästi)

Mihin teidän matkakumppaninne jäi?

HÄRMÄ (ärtyneesti)

Meidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään selvisin.

KARMALA

Onko se totta?

HÄRMÄ

Mitä te tarkoitatte oikein?

KARMALA (jäykästi)

Täällä ei ole tapana heittää toveria tielle!

HÄRMÄ

Mitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua!

KARMALA

Kyllä me uskallamme!

(Lähestyy.)

HÄRMÄ

Mitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä!

KARMALA

Vetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos hänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne!

HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin)

Uskalletaanko täällä minua ahdistaa?

KARMALA (siepaten kirveen)

Kyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne!

HÄRMÄ

Joka askeleenkin lähestyy, hän kuolee!

(Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.)

KARMALA

Tokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä!

HÄRMÄ

Syyttäkää sitten itseänne, jos laukee!

NÄRVÄNEN

Pistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen turvaudutte.

KARMALA

Meitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä, vannon, että useampaa ette ennätä.

HÄRMÄ (epäröiden)

Mitä te sitten minusta oikein tahdotte?

(Laskee aseen.)

KARMALA

Olen sen jo sanonut

HÄRMÄ

Enhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä!

KARMALA

Sepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on selvä! Siitä vastaan minä!

HÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa)

Te uskallatte!

(Istuu raivosta kuohuen.)

(Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.)

10:nes kohtaus.

Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon.

HELLA (tullen; riemuiten)

Taivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin!

TUNTEMATON (reippaasti)

No, herra! Tässä minä nyt olen!

HÄRMÄ (kylmästi)

Minä näen sen.

TUNTEMATON

Mutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut?

HÄRMÄ (hampaittensa välistä)

Mistä minä tiedän? Ehkä helvetissä!

TUNTEMATON

Sellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten!

HELLA (tarttuen hänen käteensä)

Te tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa.

TUNTEMATON (puristaen hänen kättään)

Niin, minä tulin... Mutta toisinkin olisi voinut käydä.

KARMALA

Mitä siellä sitten tapahtui?

TUNTEMATON

Tulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän.

HELLA

Hyvä Jumala, oletteko haavoittunut?!

TUNTEMATON

Ainoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan kanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan matelemaan.

KARMALA

Ja kuinka kävi ampujan?

TUNTEMATON

En antanut hänelle aikaa uusia yritystään... Ja luulenpa hänen saaneen kyllikseen.

TYNJÄLÄ

Miltä teki sitten luutnantti?

TUNTEMATON (ivallisesti)

Luikki matkoihinsa minkä ennätti.

KARMALA

Raukka!

TUNTEMATON

Hänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja.

HÄRMÄ (vimmaisesti)

Todistakaa se!

TUNTEMATON

Voin ainakin todistaa jotain muuta.

HÄRMÄ

Ja mitä sitten?

TUNTEMATON

Ettei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan palannut tuolta matkalta.

HÄRMÄ

Turha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin.

TUNTEMATON

No, tuo on ainakin rehellistä puhetta.

HELLA (inholla)

Konnamaista se on!

TUNTEMATON

Sitä myöskin. -- Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies väjymään, kun itse ette uskalla.

HÄRMÄ (ylös hypähtäen)

Te uskallatte syyttää minua!

(Vilkuilee levottomasti ovea.)

TUNTEMATON (rajusti)

Istukaa alas! Nyt puhumme asiat selviksi! -- Te yrititte saada minut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne... Te tahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä palkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja... Onko teillä nyt rohkeutta vastata teoistanne?

(Syntyy hälinää.)

NÄRVÄNEN (kiivaasti).

Mitä tämä merkitsee?

HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten)

Kaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton!

TUNTEMATON

Kysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja alentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan todistukset siitä.

TYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit)

Tässä ovat paperit, joista selvenee kaikki.

(Härmä vaipuu masentuneena alas.)

TUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle)

Poistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee myrsky...

(Sulkee oven.)

NÄRVÄNEN (kiukkuisesti)

Ahaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat teemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia!

(Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat hyökätä Hännän kimppuun.)

ÄÄNIÄ

Konna! -- Anna takaisin rahat! -- Lyökää roisto maahan! -- Eteenpäin!